Suomi on toisinaan valittu hyväksi maaksi koulujen oppimistulosten suhteen. Mistä sellainen tulos oikeastaan kertoo ja onko sillä mitään aihetta ylpeillä? Mikä yläkoululaisille on tärkeätä koulussa ja siinä elämässä, jota varten opiskelun väitetään tapahtuvan?
Minun mielestäni tärkeintä elämässä on kyky luottaa itseensä ja sitä kautta myös toisiin ihmisiin. Selvähän se, että koulussa hyvin pärjäävä oppilas saa itseluottamusta hyvien arvosanojen myötä. Kaikki eivät kuitenkaan voi saada hyviä arvosanoja. Miten heidän itseluottamuksensa kehittyy? Vai onko sen kehittäminen kodin tehtävä?
Hyviä arvosanoja saa Suomen kouluissa edelleenkin nippelitiedon opettelun kautta. Sitä kautta hankitusta itseluottamuksesta ei välttämättä koulun ulkopuolella ole paljon hyötyä. Koulujen muistitietokilpailuissa heikommin pärjäävillä oppilailla itseluottamus ei korkealle kohoa, elleivät he ole vahvoja jollain erityisalueella, kuten urheilussa tai taideaineissa.
Minusta Suomen koulujärjestelmä toimii hyvin vain joittenkin koulukkaitten osalta. Heidän osuutensa voi olla huimimmillaan jotain 30 prosentin luokkaa koululaisista. Loppujen tilanne on sattuman varassa. Koulun antamat eväät suurimmalle osalle koulukkaita ovat päästötodistus (mikä kuvaava sana!) ja sekavat muistot.
Totuus /pisallaan/?
10
247
Vastaukset
- ..........
Opillisesti Suomi pärjää, mutta muuallakin maailmassa ihmetellään koululaisten huonoa käytöstä.
Olisiko paikka opettajien jälki-istunnolle ja oppilaiden kurinpalautukselle?
Jo päässälaskun jalo taito on unohtunut.
Tavattoman tavattomana ei pitkälle pötki, vaikka olisi kirjoittanut kahdeksan ällää.
Varsinkaan, jos ei ole mitään koulua läpikäynyt.- +++
Lisäänpä vielä. Mikä sitten on tärkeää, onko yleensä mikään?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011052413772981_uu.shtml - ://
+++ kirjoitti:
Lisäänpä vielä. Mikä sitten on tärkeää, onko yleensä mikään?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011052413772981_uu.shtmlKarseaa katsottavaa ja kuunneltavaa: häirikkölasten häirikkövanhemmat.
Opettaisivat lapsensa kotonaan, jos tosin osaavat itse edes lukea.
En oikeastaan tiedä mistä häiriköinti mahtaa johtua. Oma näkemykseni on, että sitä esiintyy varsinkin yläkoulussa, jolloin nuoret tempovat omaa itseään näkyvämmin esiin "opettajavaltaisesti tukahdutetussa" luokkahuoneessa. Oikeastihan opettajilla ei ole mitään hirmuvaltaa, eikä pidä ollakaan. Uskon, että kasvattaja, kuten kuka tahansa ihmisyksilö, saa itselleen arvovaltaa omalla käytöksellään. Yksinkertaisesti ilmaistuna: oppilas tykkää siitä, joka antaa hänellekin arvostusta. Oppilaan arvostaminen ei minusta tarkoita mielistelyä vaan aitoa virittäytymistä oppilaan elämäntilanteeseen, siis siihen mitä varten hän opiskelee - ei koulua vaan elämää varten. Tämä kuulostaa varmaan haihattelulta, mikä johtunee siitä, että Suomessa, kuten varmaan monella muullakin alueella on perinteisesti totuttu pitämään arvossa kovaa kuria ja sitä, että kun ope puhuu, lapset kuuntelevat kiltisti. Perinteinen luokkaopetus onkin minusta sopimaton tapa lähestyä kasvavia nuoria. Yläkouluissa tulisi edetä opetuksessa työpajamuotoiseen opiskeluun, jossa olisi läsnä useampia kuin yksi opettaja/kasvattaja. Tämä mahdollistaisi sen, että arat nuoret voisivat löytää "oman" open, joka tukisi juuri heidän kehitystään ihmisyksilönä.
Muuten: kirjoitetun sanan lukutaidon edelle asettaisin taidon lukea omaa itseä ja muita kanssakulkijoita.- reppuriika
Olemme ehkä llian pidättyväisiä, varautuneita ja hitaita ystävystymään. On etäännytty sukuyhteyksistä: isovanhemmat, vanhemmat, lapset ja enot, sedät, tädit ja serkut tunsivat ennen toisensa. Nykyään ei suku tapaa hautajaisissa, häitä ei ole avoliittojen myötä, asutaan etäällä sukulaisista ja perheet hajoavat. Lapsia syntyy vähän ja naapurit eivät tunne toisiaan. Eipä ihme, että yksinäisyys ja masennus on kansamme kirous.
Joo, kyllähän se sukukin on parempi kuin ei ketään. Vaikka vanhan sanonnan mukaan suku on pahin.
Kuiluja ihmisten välille syntyy jo lasten suhteessa vanhempiinsa. Monet nuoret tarvitsevat aikuisen auktoriteettia kodin ulkopuolelta, mikä onkin vain hyvä siinäkin mielessä, että isä tai äiti eivät oikeesti tiedä kaikkea. Kukaan isä tai äiti. Koulussa ei pitäisi pelkästään opettaa asioita vaan myös ohjata. Ohjata näkemään elämässä uusia puolia, ohjata nuorta löytämään omat mielenkiinnon kohteensa. Siis mieluiten juuri omat - ei isän tai äidin tai opettajan.
- Rimmir tänään
No en oikein osaa sanoa mitään kun omasta koulunkäynnistä on jo vuosikymmeniä ja lapsetkin aikuisia eikä heidänkään oppimismäärää ole tullut vertailtua muiden maiden samanikäisten ihmisten tietomäärään. Lapsenlasten opiskelun omaksunta verrattuna muihin maihin on aivan pimennossa.
En tiedä viisastuuko sitä vanhetessa mutta vaikka en ole lukiota Suomessa käynyt, niin saan kyllä kiittää opettajiani keskikouluajoilta tiedonmäärästä ja vieläkin kiinnostuksesta sanotaanpa vaikkapa uusiin tekniikan ihmeisiin, jotenkin ne vain kouluajan opit pulpahtavat pinnalle aivan arvaamatta aika ajoin.
Kaikista tärkeintä uuden oppimiseen on opettajan kiinnostus ja innostus siihen aiheeseen mitä opettaa koululaisille. Se tarttuu myös oppilaisiin ja on muistissa vuosikymmeniä. jopa loppuiän oppilaan elämänkaaressa.Hyvä kun nostit esiin opettajat. Ja tuon opettajien tarjoaman henkilökohtaisen esimerkin, jos näin voisi sanoa. Minusta Suomen opettajainkoulutuksessa saavat ihan liikaa sijaa tiedon opettajat. Opettajiksi valitaan hyvin koulussa menestyneitä ihmisiä, kun ne jotka kouluissa tarjottavasta opetuksesta eniten saattaisivat hyötyä, ovat ihan eri tyyppisiä kansalaisia. Nyt opettajat taitavat liian herkästi olla sellaisia oppimaan houkuttelijoita, joitten oma kokemusmaailma ei riittävän hyvin ylety tavoittamaan niitä nuoria, jotka eivät hyödy kirjaviisauden jauhamisesta.
Opettajiksi tulisi valita käytännönläheistä väkeä, jotka koulutuksensa turvin ihan varmasti yltävät tarjoamaan haasteita myös luokan välkyille, mutta pystyvät asettumaan myös vähemmän kirjaviisauteen kurkottavien oppilaitten tasolle.
Opettaja, joka on kiinnostunut historiasta, saa varmaankin historiasta kiinnostuneet oppilaat seuraamaan opetusta. Joku opettaja voi innoissaan selittää saksan vahvojen verbien taivutusta ja sekin voi jonkin oppilaan mielestä olla tosi jännää. Mutta nämä opettajat eivät välttämättä koskaan tavoita oppilasta, jonka mielestä todellista suuruutta on mahdollisimman ohuella oksalla roikkuminen tai jäälautoilla seilaaminen. No, ehkä tavoittavat jos se jäälautta pettää, mutta se on toinen juttu.
- opilas
Eroja on kyllä opettajien auktoriteetissä!
- ......
Tulisi palata takaisin aikaan jolloin oli oppikoulu ja kansalaiskoulu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra lupasi Suomen kansalle 1 euron bensaa, hinta nyt 2 euroa
Vasemmistolaisen Marinin hallituksen aikana bensa ei maksanut kuin 1,3 euroa litralta. Ministerin pitäisi perustuslain m724114Suvi Lindenillä 5 366 päivän putki
Täytyy kyllä myöntää vaikka olen itsekin innokas, niin en ole tuollaiseen yli kymmenen vuoden putkeen kyennyt. Välillä o903531Mistä se kertoo
Näin miehen pitkästä aikaa. Samantien iski sellainen paineen tunne rintaan, sitä ei ole ollut vuosiin. Ja nyt olen siitä363259- 502745
Nyt on sanottava että sattuu kipeästi
Jos, sinä aikana kun olen kaivannut ja odottanut sinua ja olet tiennyt sen, niin jos valitsit toisen miehen. Katsot minu182269Rakkaalle miehelle
Terveiset rakas. Ikävä on edelleen. Suru valtaa sydämen, kun en saa lähestyä sinua. En saa vastauksia, en soittoa, viest221952- 321943
- 201464
UMK-juontajakaksikon pari isoa "mokaa" ihmetyttää - Mitäs tykkäsit Syköstä ja Uotisesta juontajina?
Tänä vuonna UMK-lavalla nähtiin artistien lisäksi juontajakolmikko Jorma Uotinen, Sami Sykkö ja Jasmin Beloued. Juontami121440Jussi "Mestari" Halal-ahon sotilasarvo?
Minä vuonna Jussille myönnettiin sotilasansiomitali? Vai myönnettiinkö Jussille sotilasansiomitalia lainkaan?321436