Olemmeko vanhuksia?

Meinaatko, ettei tule vanhukseksi, jos syö kalaa ja/tai omegakolmosta?
Kyllä me yli 6-kymppiset alamme olla vanhuksia, enemmän tai vähemmän

Osaamme lukea uutiset itsekin. Ei mitään linkityksiä tänne.

Olen aina pitänyt kalasta ja syömme kalaa vähintään kerran tai kaksi viikossa. Tulevaisuudessa aion vielä lisätä kalansyöntiä. Olen vakuuttunut siitä että kalansyönti ei ainoastaan suojaa sydänsairauksilta vaan myös aivot rappeutuvat hitaammin runsaiden Omega-3 rasvahappojen ansiosta. Olemme hiljakkoin muuttaneet lohijoen varrelle asumaan ja mieheni aikoo alkaa kalastamaan ahkerasti; on jopa luvannut suomustaa ja perata kalat valmiiksi jos minä ne laitan ja pidän hänet hengissä :)
Vanhusko 65-vuotiaana? Älkää nyt hulluja puhuko. mammani joka juuri kuoli oli vanhus, 93-vuotias.

Eikö kuolemanriski ole aina 100% söi mitä tahansa.

Jos ei itse arvoasta itseään, ei sitä tee muutkaan.

Tänään luin lehdestä, että yli 64-vuotiaat vanhukset heikentävät kunnan huoltosuhdetta.En koe itseäni vanhukseksi ja veroja maksan enemmän kuin moni työelämässä oleva. Palveluja en toistaiseksi ole tarvinnut kuin yhden lääkärissä ja hammaslääkärissä käynnin vuodessa. Ja kalaa syön säännöllisesti.

Keskimäärin kerran viikossa syön kalaa, mutta kalaöljykapseleita päivittäin.
Aamulla olin 1,5 tuntia kuntosalilla, sitten siivosin koko lukaalin, sen jälkeen venyttelin, sitten 30 min. netissä ja kohta viiden kilometrin lenkille. Ikää on 63 ja eläkkeellä olen ollut pari vuotta, saavutettuani ammattillisen eläkeiän. Vanhukseksi en itseäni tunne, vaan olen elämäni kunnossa. Jos ympäristö pitää minua vanhuksena, niin siitä vaan...ei hetkauta sinne eikä tänne.

Kantsiiko tuosta nyt tuohtua? Ajatelkoot muut mitä tahansa, eihän sitä voi estää. Paljon tärkeämpää on, mitä itse ajattelet itsestäsi. Jos olet mielestäsi vanhus 65-vuotiaana, alat pian ellei nopeasti myös näyttää ja kuullostaa juuri sellaiselta. m.o.t. Vanhuksiakin on tietysti kaikenlaisia, on elämänmyönteisiä ja niitä muita.

Olemmeko samaa mieltä - voi itku, elä viitsi vedätellä tuollaisia muka yhteisiä julkilausumia. Koska meillä on oikeus jokaisella olla omaa mieltämme, pitäydytään siiinä. Niitä yhteisiä lauluja ja kenen joukossa seisomista on olosuhteiden pakosta ollut Suomessa jo ihan liikaa.

Kyselit aloituksessasi olemmeko vanhuksia?
Mikäli lehtiuutisiin on uskomista päivän lehdessä oli 53v vanhus jäi auton töytäisemäksi suojatiellä. Hänet vietiin sairaalaan ambulanssilla.
Parasta vain alkaa miettimään arkkukamaksi tässä ollaan pikkuhiljaa siirtymässä!

Oikeasti selitys "vanhukset" -sanaan on niin raadollinen kuin että se mahtuu otsikkoon paremmin kuin "yli 65-vuotiaat". Otsikoissa ei mielellään käytetä numeroita, koska ne ovat vaikeampia hahmottaa kuin sanat. Millähän sanalla sen olisi voinut korvata? Ikääntyneet? ("Ikääntyvä" on hullu sana, koska jokainenhan ikääntyy ensimmäisestä elinpäivästään lähtien.)

Minä syön kalaa vähintään 3-4 kertaa viikossa siitä yksinkertaisesta syystä, että pidän siitä. Syön mielelläni kaikenlaista kalaa, poikkeuksena silli, koska se on minun makuuni liian suolaista. Sushi putoaa oikein hyvin, mutta parasta on itse graavattu lohi.

Minusta on yx hailee, miksi minua kutsutaan. Olen tuntenut itseni usein ikivanhaksi jo nuorena, ja nyt tunnen monesti itseni nuoreksi hupakoksi, ikuiseksi keskenkasvuiseksi.
Vanhenen varmasti joka päivä, söin kalaa, tai en.
Moni on läheltäni kuollut "kesken ikäänsä", vaikka on ollut kuinkakin terveyskeskeinen.
Toki tiedän, mikä on hyväksi, mikä huonoksi.
Vaikka sekinhän vaihtelee, vähintäänkin tutkimuksesta toiseen.

Moni ikäisemme on jo vanhus. Koulukaveri kuoli äskettäin alzhaimerintautiin, vietti sitä ennen vuosia vahainkodilla, loppuajan vuodeosastolla. Aika moni myös kävelee vaikeasti, kulumia on polvissa ja lonkissa.
Itselläni ei vielä huomaa ikää kävelystä, mutta ei kauankaan kun voin sanoa olevani vanha, tai vanhus, miten vain.

115 vuotias 2012 tv:ssä, mikä on pitkän ikäsi salaisuus? Villit naiset ja viina.

Kysely loppui lyhyeen..

Yli 60 vuotialle tuskin merkitsee ikä niinkään paljon kuin elämän LAATU. Terveys on ehkä kaikista tärkein elämän laadun takaaja. Oli ikä kuin ikä

Kalaöljy osaltaan tukee kehon rappeuttamattomuutta. Jo yli 65 vuotta sitten tiedettiin: "syö särkee, saat järkee"

No jaa, tuohon kalansyöntiin en ota kantaa, nimittäin säännöllisesti tulee "tutkimuksia" kun syöt sitä tai tätä elät pitkään ja terveenä tai päinvastoin, milloin mitenkin. Paree syödä sellaista ruokaa mistä maha "kiittää".
Mutta yks tosi tärkee asia on jäänyt meidän päättäjiltä vallan huomioimatta. Puhutaan ikääntyvien eläkkeelle siirtyvien ihmisten eläkepommista hyvinkin kielteiseen sävyyn. Mun mielestäni asia ei ole ihan niin, vaan aivan päinvastoin. Tulevat ja jo eläkkeellä olevat taitavat olla niitä ihmisiä jotka nostavat kansantaloutta, heillä useimmilla on varallisuutta mm. kuluttaa, (toivottavasti kotimaahan) ja terveyttä tämän maan hyvinvoinnin lisääjinä. Asioilla on aina kaksi puolta katellaan sitten miten päin vaan. (Tais poiketa alotuksesta :)

Ei semmoset ruuat ja urheilut paljoa paina kun elämä mätkii turpaan.
Tunsin itteni perusteellisesti huijatuksi kun pötkötin sänkyssä jota kuskattiin leikkaussaliin.
Koko ikäni olin syönyt ja juonut viiimesen päällä oppien mukaan,juossut ja hypellyt pitkin mäkiä ja hikoillut kuntosaleilla.
kumminkin meinas henki lähtee terveestä kovakuntosesta miehestä.
Paljon helpommin olisin päässyt kun olisin mennyt rillumareitä koko ikäni.
Ainoastaan toipumises auttoi se hevosen kunto jonka omasin.

Hyvää huomenta palstalaiset!

Kylläpähän minä ainakin olen noista "kunnan huoltosuhteista" vähän eri mieltä,
- eivät kehtaa sanoa totuutta ääneen. Johtoportaissa nostavat semmosta kuukausipalkkaa, että meikäläinen koko ikänsä on saanut tehdä 2-3 v töitä, että
saman summan saisi tililleen.
On eletty, maksettu itse kustannukset, lainat ja velat, pidetty kuntaa, yhteiskuntaa ja
pankkejakin pystyssä -- kylläpähän noita horinapuheita mun mielestä
kuuluu nuorempien suusta. Jos toiminnan vaikuttimina olis Tahto, Viisaus ja Toiminta kuten meidän ikäluokilla ihan vaan rehellistä työtä ja elämää, puheet ja teot vois olla toisenlaisia. Syökää mitä syöttekin, mutta muistakaa juoda vettä päälle.
Tuli nyt kirjoittaessa mieleen, että saattaapi nenuun taas kopsahtaa tämänkin
tekstin johdosta, mutta kun siihen on jo niin tottunut elämänsä aikana pintaliitäjien hivutuksiin ettei niitäkään enää ota vakavasti - Luojan omia luuneniä kun ollaan. Sanoin vaan mitä ajattelin ja mieli luo koko ajan uusia
ajatuksia, kaikenlaisia yleensä maailmanmenosta, yksilöimättä ketään erityisesti.

Tuo k/k´n tarina sopii minun x-miehen poksahduksesta toipumiseen, kuin korvatillikka pojannulikalle aikanaan koulussa
(nyt joutuu pois töistä jos hipaseekaan oppilasta)

Aloitukseen voisin sanoa, että realiteetit nyt ovat ehtoopuolella numerojen valossa, mutta vaikuttavia tekijöitä varmasti kaikilla on siihen miltä elämä tuntuu, onko mielekkäitä harrasteita ja niitä joiden vuoksi *haluaa herätä uuteen päivään.
Mielestäni vanhuus hiipii yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden (hyödyttömyyden) taakasta ja silloin ikä ei ole merkityksellinen.
Toki elintavoilla on suuri merkitys kokonaisuuden kannalta, korostan kuitenkin henkistä hyvinvointia.

Nykykäsityksen mukaan vanhuus alkaa jossain 80 tuolla puolen. Eikä sen tarvitse alkaa silloinkaan, jos on hyvässä kunnossa, terve ja toimintakykyinen.

Em. auttaa no. se, millaiset elämäntavat hallitsee, osaako syödä oikein, liikkua ja nukkua riittävästi. Kalan lisäksi kannattaa suosia etelämaalaisten ruokavaliota, paljon vihanneksia, hedelmiä ja oliiviöljyä. Unohtamatta oman maamme metsien tarjoamia satoja ja kuituisia viljatuotteita, näillä pötkii jo paljon pitemmälle kuin pullamössöllä.

100-vuotiailla ihmisillä on yksi yhteinen piirre, luonteenlaatu. Se on positiivinen, avoin, hyvällä tavalla utelias, luottavainen, myönteisyydellä makeutettu ja ilolla innoitettu. Tämä kertonee paremmin kuin mikään muu, miten paljon valtaa omilla ajatuksilla on ihmiseen. Olet sitä, mitä ajattelet ja jos ajatukset eivät ole vanhoja, sinäkään et ole - lukumäärästä huolimatta.

Pakko tunnustaa, että ikä tekee tehtävänsä, vaikka ei vakavampia sairauksia ole toistaiseksi. Vanheneminen näkyy joka päivä. Peilistä, muistin huonontumisesta ( silti katsotaan on normaaliksi) , tahtoo unohtua että mihinkäs sen laitoin, mitä piti muistaa kaupassa, nimimuistin huononeminen suututtaa ( minkä nimi oli hän joka ...) ? Ei jaksa enää rehkiä samoin kuin vielä viitisen vuotta sitten, vaikka siivotessa. Pitää levätä välillä.
Ja iltapäivän nokkaunista on tullut tapa ja tottumus ja pahaa tekee jos on jossain kun pitäisi nukkua. Mutta pienet torkut virkistävät ja jaksaa taas iltaan hyvin. Lukemisen kanssa sänkyyn ja uni voittaa n. klo 23...

Katotaas ny, miten lauluimme raikaavat vielä.
Aloitus kun viittaa toisiin ihmisiin.

H.

Kun tämän ketjun lukee, voi perustellusti vastata, että te olette vanhuksia mitä henkiseen viereyteen tulee. Käykö suurinkaan osa teistä täällä luuhaavista ollenkaan ulkona tai harrastatteko mitään muuta kuin tätä itsestänne kirjoittamista ja valitusta?

Minun syömiseni, minun tekemiseni, minun, minun jne. loputtomiin? Eikö koskaan kyllästytä? Onko tämä seurapiiri täällä ainoa, missä teillä on seuraa? Miksi?

Katsoin tv-sarjaa Toisenlaiset frendit, kiva sarja. Todella toimeliaita ovat vammaiset nuoret ja ikääntyneet. He kykenevät monenlaiseen sosiaaliseen toimintaan, ystävystymäään ja tutustumaan kaikenlaisiin ihmisiin. Täällä on teille kaikille yhteisenä piirteenä valtaisa suvaitsemattomuus. Terveemmiltä ja aikuisemmilta toisenlaiset frendit tuntuvat kuin tämän palstan pikku piiri.

Siihen nähden omegoista ja muista syömisistä jauhaminen liikalihavassa Suomessa on tosi huvittavaa. Suvaitsevuuden kehittäminen ei riipu tai roiku omegoista vaan ihan muusta. Vanhuus alkaa juuri siitä, mitä tämä hiekkaloota-palsta harrastaa: oman navan alituisesta näpräämisestä. Elämä on, edelleen jossakin muualla kuin täällä.

Isäni eli 95 vuotiaaksi, hän söi jokapäivä suolattua lohta leivän päällisenä.

Ei 60 vielä ole vanha, riippuu tietenkin terveydestä!

Ei vuodet mitään merkitse. Tärkein on terveys, ruumiillinen ja henkinen. ja lisäksi pukeutuminen, ulkonäkö ja elämäntapa.
Löysin uuden elämän vasta 60 iässä kun erosin hankalasta miehestäni. Tajusin että myös vanhemmat ihmiset saavat nauttia elämästä,.