Moi. Mä oon -01 syntyny tyttö. Mun ongelma on et mua masentaa ihsn hirveästi.. oon harkinnu moneen otteeseen itsemurhaa mutta en ole sitä toteuttanut koska alkaa tekemään kipeää kun ajettelee mun pikkusiskoja siinä tilanteessa. Ystäviä mulla ei koulussa oikein ole. Tai en ainakaan koe että olisi. Mua on kiusattu 2 luokalta alkaen. 2sella se oli syrjimistä ja 3 luokalla se yltyi pahaan henkiseen- ja fyysiseen väkivaltaan. Tuosta käytiin moneen otteeseen kuulustelussa mutta ei auttanut. 4 luokalla oli vain nimittelyä mistä opin olla välittämättä vaikka monesti tuon takia itlkinkin yöllä. Tällä hetkellä tuntuu että vanhemmat ei rakasta ja olen täysin hyödytön. Olen viillellyt ja polttanut ihooni palovammoja koska on tullut niin kauhea olo ja tuntui niin turhalta. Ikinä ei ole ollut yritykseni tappaa itseäni vaikka sitä usein harkitsen. Tarkoitus on vaan ollut tuottaa kipua. Olen koulussa melko kova ääninen vaikka minulle tulee hirveä masennus jos vähänkin sanotaan pahasti koska itseni muutenkin niin turhaksi tunnen.. kaiken lisäksi olen suurissa masennuksissani alkanut suömään hirveästi ja tunnen nyt itseni kaiken lisäkse läskiksi. Tällä hetkellä pituutta 153.6 cm ja paonoa 54 .kg. En tämän takoa kehtaa käydä uimahallissa tai pukea haluamiani nättejä vaatteota. olen yleensä saanut hyviä numeroita koulussa mitta nyt kun olen saanut pari kasia on masennukseni pahentunut. TARVITSEN KUNNON APUA! En uskalla puhua tästä kenellekkään
Olen myös ollut jo vuoden hirveän ihastunut yhteen vuotta vanhempaan poikaan mutta hänelle olen enintään pelkkää ilmaa. Olemme kyllä jitelleet facebookissa mutta hän ei muuten huomaakkaan minua. Auttakaa mua. Mä en kestä kauaa enää. Joka ilta itken itseni vuolaasti uneen. Anteeksu jos on paljon k-virheitä koska kirjoitin tämän hirveässä masennuksessä kännykälläni. Olen hyvin kiitollinen jos joku vaivautuu auttamaan. Oli aivan pakko vuodattaa kaikki. Unohdin mainita että kipeää tekee myös se että kaikki kaverini ovat joskus seurustelleet kun minuun ei ome kukaan edes ikinä ollut ihastunut joka saa tuntemaan itseni erittäin rumaksi. Koulussa masennuksessani piirrän kirjojen kulmiin ja vihkoihin hirttäytyneitä ukkeleita.
Olen myös ollut jo vuoden hirveän ihastunut yhteen vuotta vanhempaan poikaan mutta hänelle olen enintään pelkkää ilmaa. Olemme kyllä jitelleet facebookissa mutta hän ei muuten huomaakkaan minua. Auttakaa mua. Mä en kestä kauaa enää. Joka ilta itken itseni vuolaasti uneen. Anteeksu jos on paljon k-virheitä koska kirjoitin tämän hirveässä masennuksessä kännykälläni. Olen hyvin kiitollinen jos joku vaivautuu auttamaan. Oli aivan pakko vuodattaa kaikki. Unohdin mainita että kipeää tekee myös se että kaikki kaverini ovat joskus seurustelleet kun minuun ei ome kukaan edes ikinä ollut ihastunut joka saa tuntemaan itseni erittäin rumaksi. Koulussa masennuksessani piirrän kirjojen kulmiin ja vihkoihin hirttäytyneitä ukkeleita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Anteeksi muuten jos väärä osio :(
Moi. Sun painoindeksi on täysin normaali, joten sen suhteen ei oo mitään hävettävää. Kasikin on hyvä numero ja on normaalia saada välillä seiskoja ja kaseja, eikä vaan pelkkiä kymppejä! Kukaan meistä ei oo täällä maan päällä turhaan, toi sun pitää aina pitää mielessä. Älä välitä niistä kiusaajista, oot niitä parempi ihminen. Sun ikävaihe on monelle muullekin vaikee, mutta voin sanoa, että noi jutut helpottaa mitä vanhemmaks sitä kasvaa.. Oot niin nuori vielä, että ehit kyllä seurusteleen monta kertaa vielä. Viiltelyt ja itsemurha-ajatukset on sen merkki, ettet oo tällä hetkellä terve, joten sun täytyy rohkeesti mennä jutteleen vaikka kouluterveydenhoitajan tai jonkun muun aikuisen kanssa noista, niin se ohjaa eteenpäin sitten!
Kiitos vastauksesta. Tuntuu kivalta kun joku ymmärtää. :) koitan vielä puhua vanhemmilleun tilanteesta. Kiitos.
Mulla on ollu samanlaisia ajatuksia kuin sulla. Olen kiusattu itsekin, eikä mulla oo kavereita ja en tosiaankaan viihdy yksin. Voin yrittää auttaa sinua, jos tahdot ,voin antaa sähköpostini.
Mä oon just saman ikänen kuin sä ja tiedän, että tommonen tekee kipeää, niin fyysisesti kuin henkisesti. Sun oikeesti kannattais puhuu tosta esim:opelle tai kuraattorille tai jollekin. Se varmasti helpottais. Tätä ei varmaan sais sanoo, mutta ainoo keino millä mä sain kiusaamisen loppumaan oli vetää kiusaajii turpaan tai vaihtaa koulua.
Tahdon vain sanoa, että oon 19 vuotias tyttö, enkä oo seurustellut koskaan. Elämä menee kuitenkin aivan mukavasti ilman poikaystävääkin.:)
Olen mäkin tosin ihastunut ja halunnut seurustella, ja tuntenu itseni huonoks kun tuntuu,että kukaan ei kiinnostu musta. Mutta nyt jo pystyn ajattelemaan, että on ehkä parempi, etten silloin joskus seurustellut. Ja pystyn nyt olemaan ihan tyytyväinen elämääni, vaikka toki olis varmaan mukavaakin jos olis joku ihminen vieressä tukemassa.
Oon muuten vaan vähän sua pidempi ja painavampi. Ihan normaali oot.:) Varmaan vielä kasvat pituuttakin.
Ainiin, vaikutat tosi rohkeelta. Tsemppiä!:)
Oot ihan samanlainen ku mä ennen! :o Mä oon sun ikänen, ja noin kymmenen-yhdeksän vuoden iässä mulla oli ihan samanlaiset paineet. Olin läski, ruma ja arvoton tässä maailmassa. Mua on kiusattu ykköseltä asti. Viime vuonna mulle sanottiin, että "oot niin tyhmä ja ruma että sut pitäis tappaa". Se tuntui tosi pahalta. En ruvennut viiltelemään tai satuttamaan itseäni, kärsin vain henkisesti . Varsinkin kun äiti samaan aikaan masentui ja halusi tehdä itsemurhan. Se oli tosi raskasta aikaa. En silti koskaan itkenyt, koska se ei oikein kuulunut tapoihini. Kärsin vain.
Lopulta sain sitten mittani täyteen ja päätin olla välittämästä turhista asioista. Painostani, mitä mieltä muut ovat naamastani tai mistään muustakaan. Se oli tietenkin vaikeaa, mutta lopulta en oikeasti enää välittänyt. Luokkalaiseni poika tuli haukkumaan mua läskiks. No, nauroin sitten päin naamaa ja kerroin pojalle, etten aio laihduttaa kiloakaan että hän olisi tyytyväinen muhun :D Sun ei tarvitse todellakaan kuulla muiden ininää siitä, millainen olet. Erilaisuus on rikkaus, ja vain omalla mielipiteellä on väliä. Jos kiusaaminen on fyysistä, niin... Sun kannattaa oikeesti kertoo opettajalle tai vaihtaa koulua. Itse olen niin tulinen luonteeltani, että antaisin samalla mitalla takaisin. Kenelläkään ei ole oikeutta yrittää saada mua tuntemaan "alemmuutta". Mut ei kannata, kerro vain opettajalle terkkarille kuraattorille tai jollekkin muulle luotettavalle aikuiselle.
Jopa vain puhuminen helpottaa.
Mitä ihastukseesi tulee, niin tuohan se ihastus valoa elämään ja auttaa jaksamaan tekemään asioita enemmän- Niin kauan kunnes selviää, että ihastuksesi ei tykkää sinusta tai olet hänelle pelkkää ilmaa. Sinuna koettaisin unohtaa koko jätkän, mutta jos todella tykkäät hänestä ja haluaisit tutustua, niin vaikka juttelu facebookissa/jossain muualla netissä voisi auttaa asiaa. Asiaa tietenkin vaikeuttaa se, että kyseinen poika on toisella luokalla. Jos pokkaa löytyy, niin mene ihmeessä juttelemaan ihan face to face. Se on vaikeaa, mutta mitäpä nyt ei tekisi rakkaansa vuoksi ;) Mutta joo, unhotaisin koko tyypin jos olisin sinä. Nyt mut on just jätetty nii tiiän kyl milt toi tuntuu :/ Edelliset ihastuksetkaan eivät oikein huomanneet mua. Kyllä meidän molempien kohdalle tulee "Se Oikea" kun on sen aika ;)
En mäkään aluksi kehdannut mennä uimahalleihin tai minnekkään, mutta nyt kun en välitä siitä mitä muust musta ajattelee, ongelma on ratkaistu :) Ei mitään sen ihmeempää tarvitse. Vietä vanhempiesi kanssa enemmän aikaa jos tuntuu etteivät he välitä sinusta. Olen kyllä varma että he rakastavat sinua ;) Mistä olet tuollaista saanut päähäsi etteivät rakastaisi?
Et ole läski tai ruma. Et ole huono ihminen. Olet vain oma itsesi. Ja vain sillä on väliä eikä kiusaajilla. Life is life.
Tsemppiä sulle
Alottaja, mulla tekee pahaa sun puolestas. Se on aika paljon multa. Täydestä sydämmestäni mie toivon että sulla alkais paremmat ajat. Mie tiän miltä tuntuu ku syrjitään eikä oteta mukaa, se teki kipeää ku sellasta oli mun kohalla. Mie toivo et sie saat tarvitsemaas apua. Koeta selvitä