Apulanta... pelasta Heinola

Muutama vuosi sitten Itä - Häme Lehdessä oli artikkeli Apulannanpojista, kun nämä veivät fanejaan linjurilla kiertoajelulle. He esittelivät heille kotikaupunkinsa nähtävyyksiä, mm. tähän tapaan: "Ja tuossa vasemalla näemme paikallisen lastenkodin, sinne me myimme monta pönikkää kiljua ja sekös pussikaljakansaa nauratti.Täällä kauniissa Heinolassakin on monta äitiä, jonka sydäntä tuo nauru ja sanat sanat riipaisivat syvältä. Toki me sen aina olemme tienneet, että ns. hyvienperheitten lapset ovat arvostelun ulkopuolella. Kuinka me siitä sitten mitään olisimme heille voineet sanoa. Ne hyvienperheitten vanhemmat olisivat meidät jyränneet: "Eihän toki meidän Tonit ja Sipet sellaista tee. Minä olen näissä juoma jutuissa tosikko. En siedä yhtään naurua ja vitsailua taapausten tiimoilta. Syy siihen on siinä että olen nähnyt Heinolassa niin järkyttäviä kohtaloita jo kolmannessa polvessa. Se joka tosissaan miettii syrjäytymisen ja alkoholismin syitä rehellisesti, siinä hymyhyytyy vahvimmaltakin possitiivisuuskurulta. Me ylpeilemme kaupunkiimme asumaan asettuneilla taiteilijoilla. Mutta mitä erityistä etua siitä on Heinolan taloudelle ja esim. lastensuojelutyölle?