Nytpä murran taas erään yleisesti rajoittuneen ajatusmallin nimittäin sen, että yksinäinen ihminen olisi automaattisesti epäsosiaalinen/syrjäytyny/tylsä/ujo/ruma jne.. Itse olen nimittäin ensinnäkin sosiaalinen, hyvin puhelias ja mielelläni tutustun uusiin ihmisiin. Ulkonäössänikään ei pitäisi vikaa olla, koska olen itsestäni huolta pitävä ja öhöm..jopa turhamaisempi ja pikkutarkempi tyyliasioissa kuin keskivertonainen. Ne harvat, mutta hyvät ystävät joita minulla on, ovat luonnehtineet minua hyvin värikkääksi ja hienoksi persoonaksi, jossa on asennetta. Tuntuu, että monesti se on myös muille jonkun sortin "kompastuskivi/turn off", että olen kaukana tavanomaisuudesta ja juttelen elämästäni ja mielenkiinnonkohteistani avoimesti ja turhia salailematta. Aikamoinen taiteilijasielu olen ja ennakkoluulottoman kiinnostunut kaikesta hyvinkin korkealentoisesta muotiin saakka. Työni puolesta olen valitettavasti alalla, jossa taas kaltaisiani taitaeilijasieluisia hörhöjä ei ole ja vuosien varrella alkanu vahvasti tuntumaan, että "tavikset" taas jotenkin oudoksuu mua vaikkei mulla olisi heitä mitään vastaan paitsi ellei ole pahantahtoinen ja ilkeä ihminen. Siispä olenkin tullut siihen tulokseen ihan jo omien kokemuksienikin perusteella, että suurin osa väestöstä ei vaan ymmärrä erilaisuutta ja täten sulkevat helposti kaikki vähänkin erilaiset oman tutun ja turvallisen "mukavuusalueen" ulkopuolelle. Aikuisiällä onnistuinkin kuin ihmeen kaupalla löytämään muutaman hyvän ystävän ja se onkin jo vaikeampi homma kuin kaverien ja nämäkin ystävät sattuvat olemaan enempi tai vähempi persoonallisia. Valitettavasti elämäntilanteet tuppaa aina muuttumaan ja aina ei voi muuttaa ystävien perässä, joten nykyään elämäni on hyvin yksinäistä.. Siispä olen päättänyt yrittää nauttia nyt sitten kaikin mahdollisin tavoin tästä erakkoilusta ja hyväksyä tilanteeni sen sellaisena kuin se on. Toki uusien "hengenheimolais" ystävien löytämisen suhteenkaan en ole täysin heittänyt vielä kirvestä kaivoon vaan ajattelisin näin, että eiköhän kärsivällisyys yhdistettynä myönteiseen ajatteluun tule kantamaan vielä hedelmää! :)
Sosiaalinen, mutta yksinäinen
valoa kohti
9413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei,
täällä myös samankaltaistaan ystävää ja 'hengenheimolaista' etsivä nainen. Kirjoituksessasi jotain tuttua, mihin voin samaistua jossain määrin. Määrittäisin myös ihmisenä itseni poikkeavaksi massasta ja erilainen koen olevani myös kiinnostuksiltani ja ihmispersoonaltani. Taiteellinen sielu, joka pitää luovuudesta, käsillä tekemisestä, eri kädentaiteista/taiteista moninaisuudessaan. Myöskin avoin, aito, sosiaalinen ja puhelias. Välillä rauhallisempi, välillä taas eloisampi ja vilkkaampi. Välillä yksinäisyydessään ja omassa olossaan hyvin viihtyvä. Välillä taas kaipaa ihmisiä ja juttuseuraa, ajatustenvaihtoa, tekemisen ja menemisen meininkiä.
Voi olla, että yksinäisyytenne johtuu siitä, etteivät tavikset osaa teitä hyväksyä joukkoonne. Kuvauksistanne tuli kuitenkin mieleen eräs toinenkin mahdollisuus: teennäisyys.
Teennäisyys kyllä kaukana minusta ja mitä ihmisenä en ole. Teennäisiä ihmisiä kyllä tavannut ja nopeasti myös huomannut eron. Mieluiten aito oma itseni kuin esitän ja olisin jotain muuta kuin mitä aidosti ja oikeasti itsenäni ja ihmisenä myös olen. Kai sitä kuuluu omanlaistensa joukkoon ja toivoo sellaisia myös löytyvän ja sen hyväksyvän.
Smaa mieltä...
Olin lapsena hyvinkin sosiaalinen ja huomioonottava mutta koulussa se johti vaan kiusaamiseen... Nykyään olenkin helvetin epäkohtelias ja inhottava jos siltä tuntuu, eipähän ainakaan kiusata. :) Kohtelias ja kiltti ihminen saa vain osakseen kiusaamista, hyväksikäyttöä ja lapsellista aivotonta lässyttämista (ainakin nykyaikana)
Mutta elämä on hieman mukavampaa ilman kiusaajia, vaikken kavereita saa vieläkään.
"Kohtelias ja kiltti ihminen saa vain osakseen kiusaamista, hyväksikäyttöä ja lapsellista aivotonta lässyttämista (ainakin nykyaikana)"
Ei saa. Kohtelias voi olla myös ärsyttävyyteen saakka...
Kiltti voi olla, mutta pitää myös osata sanoa ei kun sen aika on. Kyllähän se siltoja polttaa jos on mieluummin "helvetin epäkohtelias ja inhottava" kuin että sanoisi että "ei tänään".
Nykyään ei tosiaan kannata olla kohtelias tai ystävällinen tai muut pitää suorastaan pilkkanaan, hyväuskoisena hölmönä. Toisaalta jos on ilmeetön eikä tervehdi, jotkut pitää leuhkana likkana. Ikinä ei ole hyvä. Enää en jaksa ajatella, että mitä muut ajattelee. En tervehdi ventovieraita ja haluan olla yksin himassa.
Ihan sama mitä muut ajattelee.
Mistä johttuu että kun nainen laitaa ilmoituksen jossa etsii ystäviä ja nainen saa heti vastauksia miehiltä mut kun mies tekee saman niin on ihme jos joku nainen vastaa. Naiset ei ole kovin suvaitsevaisia, eivätkä naiset taida haluta edes mies kavereita.
Riippunee ilmoituksesta. Jos ajatellaan vaikkapa kyytitarjousta niin vastauksia tulee hyvin molemmilta sukupuolilta.
Mutta eri sukupuolta olevia kavereita ei ehkä haeta kovin mieluusti, oletan että silloin moni hakee ensisijaisesti parisuhdetta. Itsekin olen alkanut epäröimään haluaisinko naiskaveria asian monimutkaisuuden vuoksi, vaikka kaveruuden ideana on nimenomaan se ettei tarvitsisi maksaa toisen leffalippuja ja syömisiä.
Sekä miehissä että naisissa on monenlaisia yksilöitä (kivoja tai kuspäitä), eli pelkkä sukupuoli ei tarkoita loppujen lopuksi yhtään mitään.
Ehkä naisten ja miesten kiinnostuksen kohteet eivät vain kohtaa = ei saman henkistä porukkaa. Jos mies harrastaa baareilua, salia ja autoja, niin ei mua ainakaan kauheasti kiinnosta kun omat harrastukset on jotain aivan muuta.