Poliisin vanhakantaiset asenteet hankaloittivat takavuosina seksuaalirikosten tutkintaa, katsoo entinen Helsingin poliisin rikostutkija Anneli Aunola.
Aunolan mukaan juttuja kuivui kokoon esimerkiksi siksi, että poliisi sai asianomistajat vakuutettua rikosprosessin raskaudesta.
Hän kertoo seuranneensa 1990-luvun alkupuolella jopa tapausta, jossa poliisi ajelutti seksuaalirikoksesta epäiltyä pankkiautomaatille, jotta tämä voisi maksaa alaikäisen uhrin hiljaiseksi.
- Asenne oli, että raiskauksista valehdellaan yleisesti ja tehdään ilmoituksia vahingonkorvausten takia, Aunola sanoo.
Aunola tutki vuonna 1995 Lähetysseuran oppilaskodin epäiltyjä lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Hänet kuitenkin siirrettiin tutkinnasta syrjään.
Hän on katsonut, että Taiwanin tapauksen selvittely jätettiin poliisissa pahasti kesken ja epäilty päästettiin vapaaksi ennen aikojaan.
Tutkinnanjohtaja Markku Stenbergin mukaan vapauttamiseen vaikutti kuitenkin se, että asianomistajien ja todistajien kertomuksissa havaittiin ristiriitaisuuksia.
Aunola siirtyi Malmin rikostutkintaan puolen vuoden hyllytyksen jälkeen. Viimeiset työvuotensa vuoteen 2007 hän toimi Poliisihallituksen erityisasiantuntijana.
"Lasten kuulemisessa kehitytty"
Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön päällikkö Ritva Elomaa ei kommentoi ennen omaa kauttaan tapahtuneita asioita mutta katsoo, ettei nykypoliisissa ole asenneongelmia.
Rikostutkijoille pyritään antamaan koulutusta esimerkiksi lasten kuulemisesta, jonka Elomaa katsoo kehittyneen. Nykylain mukaan useimmat seksuaalirikokset ovat virallisen syytteen alaisia ja niiden rikosilmoitukset otetaan vastaan, vaikkei uhri vaatisikaan rangaistusta.
- Ennen vanhaan on saattanut olla, ettei rikosilmoitusta ole otettu vastaan, jos ei ole saatu riittäviä vastauksia kysymyksiin missä, milloin, kuka, ketä. Nykyään ilmoitus kirjataan vajavaisillakin tiedoilla, koska ihminen ei välttämättä pysty antamaan niitä tarkemmin, Elomaa sanoo.
Elomaan mukaan uhreja kannustetaan tekemään rikosilmoitus myös vanhentuneista teoista. Niitä ei voi kuitenkaan viedä syyteharkintaan.
- Se on ihmisille aika usein toipumisen kannalta tärkeää, että voi käydä kertomassa kokemuksensa poliisille ja se kirjataan poliisin järjestelmään, Elomaa sanoo.
"Traumasilmälasit" voivat vääristää
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen toissavuotisen tutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia tukipalveluiden asiakkaista oli tyytymättömiä kohteluunsa poliisissa, syyttäjällä tai tuomioistuimissa.
Erityisen tyytymättömiä olivat seksuaalirikosten uhrit. Tyytymättömyyden syiksi mainittiin muun muassa heikko tiedonsaanti ja vähättelevä suhtautuminen.
Raiskauskriisikeskus Tukinaisen kehittämispäällikkö Heli Heinjoen mukaan heihin yhteyttä ottavilla on pääsääntöisesti hyviä kokemuksia poliisista.
- Monesti negatiiviset kokemukset liittyvät siihen, että on käyty poliisilla, mutta koetaan, ettei ole saatu tietoa. Usein tieto on sanottukin, mutta uhri on ollut liian jännittynyt muistamaan sitä.
Heinjoen mukaan seksuaalirikosten uhrit katsovat tilanteita usein "traumasilmälasien" läpi, jolloin asiallinenkin viranomaistoiminta voidaan kokea vähättelevänä. Siksi olisi tärkeää, että heidän kanssaan keskustellaan rauhallisesti ja tiedot jaetaan myös kirjallisena.
STT
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288553394301.html
Aunolan mukaan juttuja kuivui kokoon esimerkiksi siksi, että poliisi sai asianomistajat vakuutettua rikosprosessin raskaudesta.
Hän kertoo seuranneensa 1990-luvun alkupuolella jopa tapausta, jossa poliisi ajelutti seksuaalirikoksesta epäiltyä pankkiautomaatille, jotta tämä voisi maksaa alaikäisen uhrin hiljaiseksi.
- Asenne oli, että raiskauksista valehdellaan yleisesti ja tehdään ilmoituksia vahingonkorvausten takia, Aunola sanoo.
Aunola tutki vuonna 1995 Lähetysseuran oppilaskodin epäiltyjä lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Hänet kuitenkin siirrettiin tutkinnasta syrjään.
Hän on katsonut, että Taiwanin tapauksen selvittely jätettiin poliisissa pahasti kesken ja epäilty päästettiin vapaaksi ennen aikojaan.
Tutkinnanjohtaja Markku Stenbergin mukaan vapauttamiseen vaikutti kuitenkin se, että asianomistajien ja todistajien kertomuksissa havaittiin ristiriitaisuuksia.
Aunola siirtyi Malmin rikostutkintaan puolen vuoden hyllytyksen jälkeen. Viimeiset työvuotensa vuoteen 2007 hän toimi Poliisihallituksen erityisasiantuntijana.
"Lasten kuulemisessa kehitytty"
Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön päällikkö Ritva Elomaa ei kommentoi ennen omaa kauttaan tapahtuneita asioita mutta katsoo, ettei nykypoliisissa ole asenneongelmia.
Rikostutkijoille pyritään antamaan koulutusta esimerkiksi lasten kuulemisesta, jonka Elomaa katsoo kehittyneen. Nykylain mukaan useimmat seksuaalirikokset ovat virallisen syytteen alaisia ja niiden rikosilmoitukset otetaan vastaan, vaikkei uhri vaatisikaan rangaistusta.
- Ennen vanhaan on saattanut olla, ettei rikosilmoitusta ole otettu vastaan, jos ei ole saatu riittäviä vastauksia kysymyksiin missä, milloin, kuka, ketä. Nykyään ilmoitus kirjataan vajavaisillakin tiedoilla, koska ihminen ei välttämättä pysty antamaan niitä tarkemmin, Elomaa sanoo.
Elomaan mukaan uhreja kannustetaan tekemään rikosilmoitus myös vanhentuneista teoista. Niitä ei voi kuitenkaan viedä syyteharkintaan.
- Se on ihmisille aika usein toipumisen kannalta tärkeää, että voi käydä kertomassa kokemuksensa poliisille ja se kirjataan poliisin järjestelmään, Elomaa sanoo.
"Traumasilmälasit" voivat vääristää
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen toissavuotisen tutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia tukipalveluiden asiakkaista oli tyytymättömiä kohteluunsa poliisissa, syyttäjällä tai tuomioistuimissa.
Erityisen tyytymättömiä olivat seksuaalirikosten uhrit. Tyytymättömyyden syiksi mainittiin muun muassa heikko tiedonsaanti ja vähättelevä suhtautuminen.
Raiskauskriisikeskus Tukinaisen kehittämispäällikkö Heli Heinjoen mukaan heihin yhteyttä ottavilla on pääsääntöisesti hyviä kokemuksia poliisista.
- Monesti negatiiviset kokemukset liittyvät siihen, että on käyty poliisilla, mutta koetaan, ettei ole saatu tietoa. Usein tieto on sanottukin, mutta uhri on ollut liian jännittynyt muistamaan sitä.
Heinjoen mukaan seksuaalirikosten uhrit katsovat tilanteita usein "traumasilmälasien" läpi, jolloin asiallinenkin viranomaistoiminta voidaan kokea vähättelevänä. Siksi olisi tärkeää, että heidän kanssaan keskustellaan rauhallisesti ja tiedot jaetaan myös kirjallisena.
STT
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288553394301.html
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mistä johtuu että nämä on aina entisiä poliiseja jotka tulevat julkisuuteen. Sitten puhutaan jostain 90 -luvun alkusta tyyliin jossa ei mainita ketään nimeltä. Jos ei silloin ollut kanttia tulla julkisuuteen niin onko tällä mitään merkitystä enää. Kannattaa muistaa että 90 -luvun alussa oli ihan eri laki. Ei ollut mm. pakottamista seksuaaliseen tekoon vaan ainostaa raiskaus ja sen törkeä muoto.
Lyhyesti sanottuna jos ei silloin ollut kanttia tulla esiin niin mitä hyöyä tästä nyt on?
Poliisit ovat tunnetusti paska/vellihousuja, ei ole rohkeutta miehen tekohin virassa olessaan.
Vasta eläkkeellä nämä paskahousu poliisi avautuvat ja kertovat totuuden kun ei ole pelkoa työpaikan menetyksestä.
Jäi huomaamatta, että nyt kyseessä oli nainen.
"Vasta eläkkeellä nämä paskahousu poliisi avautuvat ja kertovat totuuden kun ei ole pelkoa työpaikan menetyksestä. "
Meillä taas on ilonamme tällä lailla seonnut eläkkeellä oleva poliisi:
https://sites.google.com/site/poliisinpalvojat/
Poliisin hommista ei ilmeisesti pääse täysissä järjissä eläkkeelle, jos niihin kukaan täysjärkinen edes hakeutuu.
Auerin jutun syrjäytetty tutkinnanjohtaja avautui ennen eläkeikää ja miten kävi ?
Poliisilla on aina jokin asennevamma ja ovat sekaisin.
VITTU...tälläisiä vitunkusipäitä suomalaiset poliisit ovat 120%
EI VITTU, teloittaa poliisit pitäs!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Poliisin tietoon tulleiden raiskausten määrä on kasvanut.
Vuonna 2011 poliisin tietoon tulleiden raiskausten lukumäärä ylitti tuhannen
rajan (1039).
Tilastoidun raiskausrikollisuuden kasvu on ollut yli 20 prosenttia vuodesta
2007 lähtien.
Kymmenvuotisjaksolla 2002–2011 tilastoitujen raiskausten määrä on kaksinkertaistunut.
Poliisin kaikki määrärahat ja työaika menee hoitaa näitä "raiskauksia".
Mielenkiintoista on se että alhaisen suojaikärajan omaavassa Espanjassa vain alle pari prosenttia naisista kokee tulleensa seksuaalisesti ahdistelluksi, kun taas Suomessa ja Ruotsissa luku on 3-4 kertainen lähes 10%.
Mistähän tämä johtuu? Voiskohan johtua siitä että Ruotsissa tilastoidaan KOKO MAALILMAN ENITEN RAISKAUKSIA, siitä syystä että pohjoismaissa raiskauksen MÄÄRITELMÄ on niin laaja että lähes minkä tahansa seksuaalinen teko voidaan tulkita raiskaukseksi?
Suomessakin on lukuisia "raiskauksia" jotka on tehty esim. parin vuoden aikana lähes päivittäin, kun ex-vaimo käy tekemässä raiskausilmoituksen ex-miehestään, jokaisesta kerrasta kun he ovat olleet yhdynnässä!
Ei mikään ihme että raiskaustilastot kauhistuttavat?
Molemmissa maissa on lainsäädäntövalta feministeillä.