onko semmoisia naisia olemassa keitä kiinnostaa yh-isät...itse olen 37v ja asun neljän lapseni kanssa......millaista on elämä uusioperheissä?....ois kiva kuulla kokemuksia ja ois tietysti kiva löytää elämänkumppani loppuelämäksi :)
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Heippa!
Kyllä on, itse yh-mammana haaveilen miehestä, kellä omat lapset tehtynä, jotta tietää vanhemmuudesta ja voimme yhdessä keskittyä jo oleviin lapsiin. Mikään ei ole hienompaa kuin mies joka kantaa vastuun noin upeasti lapsistaan, kun miehelle se vastuuntunto ei varmaankaan tule yhtä luonnollisesti kun useimmiten äideille.
Ja varmastikaan en ole ainut nainen, joka ottaisi avosylin vastaan myös miehen lapset!
missäs päin yh-mamma asustelee
Tää mamma asustelee pääkaupunkiseudulla :) Jos oot lähettyvillä niin laita meiliä jos löytyy joku anonyymi, nin vaihdetaan arjen ajatuksia :)
on meillä sitten 200km välimatkaa......
epäreilua...
laita viestiä säpöön jos haluat tutustua paremmin ;) [email protected]
Mutta ei valitettavasti neljän lapsen yh-isä, sanon suoraan että liikaa työtä teettäisi, eikä jäisi paljoakaan kahdenkeskistä aikaa. Itse yhden lapsen yh-äiti.
Voimia ja onnea tulevaan!
kaikkeen tottuu ja oppii ja samoin myös sinulle voimia tulevaan:)
Minä sanoisin että tokihan se on kiva jos kumppanillakin on muksut jo tehty, mutta sen varaan en suhdetta lähtisi rakentamaan. Että se yksinhuoltajuus olisi valintakriteeri. Saatan rakastua viiden lapsen yh-isään tai lapsettomaan, sitä kun ei itse voi valita.
ei se olekaan valintakriteeri, kyllä minulle käy lapsetonkin nainen ja ehkä se olisi niin helpompaa käydä elämään yhteistä elämää. eiköhän se et rakastaa ja pitää toisesta olis se mille suhdetta vois käydä rakentamaan ja sama arvomaailma.
Mistäpäin olet?
Kyllä olisi hyvä jos miehellä olisi lapset jo tehtyinä. Kun en kuitenkaan enää lapsia lisää tee. Saa nähdä löydänkö sitä omaa onnea enää.
mistäpäin sinkkuäiti on....
mistäs päin kyselijä itse on....
Itse olen ajatellut että mikään ei voisi olla parempi kuin yh-isä.
Silloin mies tietää jo mitä on arki lastenkanssa eikä katsele elämää pilvilinnastaan.
Itse olen 28vuotias kolmen lapsen lähihuoltaja. (lapset isällään pari kertaa kuukaudessa viikonlopun ja yhteishuoltajuus)
Tosin kolmevuotta jo yksin olleena en tiedä osaisinko enään edes ottaa ketään omalle "reviirilleni" :)
Silti välillä kaipaan läheisyyttä ja sitä että voisi keskustella ihan arkisesti toisen aikuisenkanssa ilman mitään kiirettä.
Itsellä oli periaatteena, että niin kauan kun hyviä, lapsettomia miehiä on tarjolla, en yh-isiin sekaannu. Enkä ole konsaan katunut.
haluaisitko tutustua minuun paremmin....jos tahdot niin laita viestiä [email protected] entinen nimimerkki uusi_alku11 ei ole enää käytössä.
T. yh-isä
Ja täällä vastaavasti 4 lapsen yh-äiti.... :)
Minulla oli sinkku aikoina tilanne että oli kaksi mahdollista treffikumppania. Molemmilla miehillä samanikäinen muksu. Toisen luona lapsi asui ja toinen oli etävanhempi. Halusin tietysti ensin tavata miehen joka oli hakenut lapsensa huoltajuutta. Ja sille tielle jäin samana iltana tiesin että sitä etäisää en tapaisi ollenkaan. Ajattelin silloin että en kestäisi sitä ikävää kun lapsi menee äitilleen usein. Varsinkin kun en tiennyt saisinko lapsia itse. Ihailu ja rakkaus on vaan kasvanut. Harvassa on ne miehet jotka ryhtyvät taistelemaan lasta itselleen ja jaksavat olla lastensa kanssa niin täysin kun tämä minun puolisoni. Meillä on usempi yhteinen ja kaikki on mennyt hyvin. Meillä oli helppo uusioperhemalli kun miehen lapsi oli vielä pieni ja sisaruksiin tuli pieni ikäero. Närää tekee vain lapsen äidin suku. Eikä sekään kai niin paha ole.
Hienoa ja positiivisesti ajteltu mutta kyllä se arkinen totuus on niin kuin itselläni on kaks suht pientä lasta niin kakkoseksi jään treffimarkkinoilla ja saan korulauseita että "hienoa kun isätkin sitoutuu lapsiinsa" ja siihen se jää...
Kyllä monen naisen on vaikeempi hyväksyä toisen lapsia kuin miehillä voi olla toisinpäin.
Monelle miehelle on kuvottava ajatus "kasvattaa" toisen miehen lasta. Ja kyllä, tahtoisin itselleni miehen joka osaisi/tahtoisi ajan kuluessa olla kuin isä lapselleni. Siitä syystä ettei lapsellani ole isää, isä ei tahdo nähdä lastaan enään.
Olen itse nuori yksinhuoltaja ja miestä on ollut vaikea löytää. Kokeilin deittailua jopa huomatavasti vanhemman miehen kansaa, mutta eipä sekään mitään hyödyttänyt. Vaikka hieman pyöreähkö olenkin niin pidän itseäni nättinä, silti tuntuu olevan miehille este tuo pikkainen, kun eivät ymmärrä etten pääse menemään ja tulemaan miten tahdon, kun lapsi tulee mukana.
No mulla taasen ihan päinvastoin...mielummin tutustuisin yhäri-isään joka ymmärtää mitä arki on lasten kanssa kuin treffiailisin lapsetonta miestä. Valitettavasti en taida kelvata edes "lapsellisille" joten annan asian olla. Olen jo niin monelta kantilta kuullut kuinka olen idiootti yh-äiti kun on jo niin iso perhe....lapsia liian monta. Omapa on siis asiani, mutta onhan mulla ihanat lapset
Niin minäkin sen miehen tahtoisin jolla jo lapsi/lapsia, mutta ne on aika kiven alla. Itse olen nyt päättänyt tosiaan antaa vaan olla kun ei tunnu mikään johtavan mihinkään.
Niin minäkin sen miehen tahtoisin jolla jo lapsi/lapsia, mutta ne on aika kiven alla. Itse olen nyt päättänyt tosiaan antaa vaan olla kun ei tunnu mikään johtavan mihinkään.
mistä pirusta luulette että yhäri-isiä löytyy ku aina melkeen joka erossa laps jää äidille???
syyttäkää vaan ruikut itteenne siit ku vastakkaisessa sukupuolessa ei oo juurikaa lähi-isiä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ootko nyt miettiny ollenkaan sellasta että aina se asia ei ole niin mustavalkoinen? Otan esimerkiksi itseni. Olimme kihloissa ja suunniteltu raskaus. Siitä huolimatta kun raskaaksi tulin niin mies lähti jonkun ajan kuluttua. Joten nyt sitten pienessä päässäsi voit mietiskellä että oiskoham sen jälkeen miehestä ollut isukiksi... Järki käteen!!!
Yritin suhdetta miehen kanssa joka etävanhempi, ei onnistunut koska mies oli jäänyt keskenkasvuiseksi itsekin ja lapsensa kasvatettu ilman käytöstapoja ja koska oli harvemmin meillä niin niihin tapoihin oli vaikea puuttua.
Ei siitä mitään tullut että minun lapseni joutuivat sitten olemaan säännöissä ja yksi ei ja minulla meni pinna kun pentua ei oltu opetettu pesemään käsiään kun kävi vessassa.
Mies oli toisaalta ihan hyväkin mutta liian moni homma oli liian vaikeaa.
Ehkä jos lapsi olisi asunut isänsä luona, homma olisi voinut toimia koska kasvatukseen puuttuminen olisi voinut onnistua. Koin tuossa mallissa että omat lapseni kärsivät tästä kusisormesta, joka lisäksi saattoi rikkoa minun lapseni leluja. Isänsä ei juurikaan tilanteeseen puuttunut, minä sen jouduin tehdä.
Munaton mies, sellaisen kanssa ei hommat toimi.
onkos 4 lapsen yh-iskä löytänyt jo rakkauden?
Onko rohkeita jakamaan kokemuksiaan ja mielipiteitä siitä miten nykyään naiset suhtautuvat yh / lähi-iseihin? Jostain syystä oletan, että meitä isejä saattaisi olla nykyään melko lailla enemmän liikkeellä ja luulisin, että kehitys sähköisissä treffiseuran etsimistavoissa on jonkin verran muutanut ihmisten käyttäytymistä ja oletuksia. Erityisesti kiinnostaisi tietää, että onko naiset jotka ovat uskaltaneet yh-iseihin avomielin tutustua yleensä aina itse jo valmiiksi äitejä? sekä suunnilleen minkä ikäisiä kyseiset henkilöt ovat seuraa etsiessään olleet?
Valitettavasti itse täytyy myöntää että nyt kahden alle esikouluikäisen lapsen huoltajana tapailisin mieluummin naista, jolla ei ole omia pieniä lapsia, vaikka lapsirakas olenkin.
huoltaja lapsillesi; Raision kaupungin mukaan isä ei saa olla huoltaja, asua tai tavata lapsiaan..
Perätön lausuma tuomioistuimessa mitä oikasti on tapahtunut, lastenvalvojalla yhdessä sovittu, lapset
ja "viranomaiset" oikeasti lausuneet eli yhteishuolto ja lapsen laajat tapaamisoikeudet, vuoroasuminen, asuminen myös omalla isällään..