Mikä lienee sellaisen testamentin arvo, missä mustamaalataan perillistä tekaistuilla väitteillä ja syytetään perillistä asioista, joihin on syyllistynyt kylläkin perittävä itse. Perillinen ei mitään perintöä ole itselleen edes pyytänyt, mutta valehtelu ja maineen pilaaminen sukulaisten ja ulkopuolistenkin silmissä loukkaa syvästi. Ikään kuin ei olisi tarpeeksi jo saanut hävetä ja surra vanhempiensa tähden.
Jos vainajan viimeinen tahto on ollut loukata ja satuttaa vielä haudankin takaa omaa jälkeläistään, niin sen tarkoituksen testamentti täyttää. Mutta pitääkö moista testamenttia kunnioittaa, vai saako sen kumottua tai mitäitöidyksi, vai joutuuko syytösten kohde kantamaan lopun ikänsä vanhempiensa valheiden taakkaa?
Jos vainajan viimeinen tahto on ollut loukata ja satuttaa vielä haudankin takaa omaa jälkeläistään, niin sen tarkoituksen testamentti täyttää. Mutta pitääkö moista testamenttia kunnioittaa, vai saako sen kumottua tai mitäitöidyksi, vai joutuuko syytösten kohde kantamaan lopun ikänsä vanhempiensa valheiden taakkaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Noilla syytöksillä ilmeisesti yritetään perustella perinnöttä jättämistä? Eli ettei perillinen saisi edes lakiosaa? No mahdollista se on, mutta aika epätodennäköistä. Eli ei muuta kuin lakiosavaatimus testamentin mukaan perinnön saaville, viimekädessä sitten oikeus päättää riittääkö perusteen ettei sitä maksettaisi.
Outoa, että syyttömän osapuolen pitäisi todistella syyttömyyttään. Mikään rahakorvauskaan ei riitä korvaamaan sitä kärsimystä, mitä luonnevikaiset vanhemmat ovat vallan- ja kostonhimossaan aiheuttaneet.
Joka tapauksessa pitänee ottaa joku lakia tunteva avuksi, että saisi tietää, miten pitkälle ihmisellä on "oikeus" mennä toisen elämän tuhoamiseksi. Paras "kosto" vanhemmille on tähän asti ollut se, että pärjää ilman heitä, heidän kampitusyrityksistään huolimatta.
En tiedä, onko kellään ollut samaa tilannetta, että testamentti pitäisi saada mitätöityä esim. jonkun kunnianloukkaus-pykälän perusteella. Perintöä en edelleenkään halua, mutta oikeuden normaaliin elämään kylläkin. Vastaavia kokemuksia täällä lähinnä kyselen.
Tuo "hulttiopoika" sana toi mieleen sen, miten herkästi ihmiset uskoo pahaa toisesta, jos vain joku ilkeyksissään sellaiseen viittaa. Syy on aina siinä, jota haukutaan, Suomessa kun ei ole yhtään luonnevikaista tai epärehellistä äitiä tai isää?
"...testamentti pitäisi saada mitätöityä esim. jonkun kunnianloukkaus-pykälän perusteella."
Kunnianloukkauspykälät eivät tässä auta. Kuten "Hulttiopoikako?" arveli kyse on ilmeisesti perinnöttömäksi tekemisestä ja sen perusteista. Näin säädetään perintökaaressa (PK 15:4):
"Sen estämättä, mitä perillisen oikeudesta lakiosaan on säädetty, perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Sama on laki, jos perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää.
Perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Peruste on sen toteennäytettävä, joka vetoaa tähän määräykseen."
Se, mitä testamentiin on kirjoitettu, siinä myös pysyy. Sitä et saa muutettua. Mutta voi toki moittia testamenttia sen perusteella, ettei perinnöttä jättämiselle ole ollut laissa säädettyä perustetta.
>>Jos vainajan viimeinen tahto on ollut loukata ja satuttaa vielä haudankin takaa omaa jälkeläistään, niin sen tarkoituksen testamentti täyttää.>pitääkö moista testamenttia kunnioittaa, vai saako sen kumottua tai mitäitöidyksi
Kiitos linkeistä. Mielenkiintoiseksi menee.
"... Lakiosaasikaan et saa, jos perinnöttömäksi määräämiseen on laissa säädetty (PK 7:4) peruste ja jos testamentinsaaja pystyy perusteen näyttämään toteen."
Ymmärsinkö oikein, että testamentinsaajat (leski ja/tai toinen perillinen) joutuvat näyttämään perusteen toteen? Paitsi etteivät voi, koska perusteita ei todellisuudessa ole. Olisi tietysti mielenkiintoista, jos he niin kuitenkin yrittäisivät, koska heidän omat tekemisensä tulisivat samalla julki. Rikosoikeudellisesti teot lienevät suurelta osin vanhentuneet, mutta julkinen häpeä saattaisi olla heille tervehdyttävä kokemus.
Finlexin mukaan testamentin voisi julistaa pätemättömäksi Luvun 13 kohtien 2-4 perusteella. Moitteen tekeminen jäisi minun vastuulleni, joten jää ilmeisesti tekemättä, koska ei ole aikaa eikä varoja sellaiseen. Tietenkin jos joku yli-innokas juristi haluaisi ottaa asiakseen lypsää itselleen hyvän palkkion lesken ja/tai toisen perillisen kustannuksella, ei kait olisi mitään sitä vastaankaan. Saattaa olla urbaani legenda, että tällaiseen halukkaita juristeja löytyisi.
Ilmoitin jo, etten vaadi lakiosaani, mutta en vielä tiedä, olenko samalla luopunut kaikista oikeuksistani myös lesken jälkeen, maksettu lakihenkilö sen kertonee, kun ehdin sellaisen pakeille.
Testamentin sanamuodot järkyttivät sen verran, että raha-asiat ovat sivuasia, tärkeintä olisi saada leski ja hänen apupoikansa aisoihin, ettei kotirauha taas mene ja oma elämä sekaisin heidän ongelmiaan ratkoessa.
Vaihtoehdot lienevät, että näkee sen vaivan, mitä tulevaisuus eteen tuo, ja pitää puoliaan, tai passiivisena vain luopuu "kunniastaan" eikä välitä siitä, mitä hourehtivat ihmiset väittävät.
"Ilmoitin jo, etten vaadi lakiosaani, mutta en vielä tiedä, olenko samalla luopunut kaikista oikeuksistani myös lesken jälkeen, "
Et ole. Ilmoituksesi lakiosavaatimuksesta luopumisesta koskee nyt jaettavana olevaa pesää. Lesken (ilmeisesti toinen vanhemmistasi, jonka perillinen myös olet?) perunkirjoituksen ja perinnönjaon tullessa ajankohtaiseksi voit harkita asiaa uudelleen.
Tuskin sinun tarvitsee mennä "maksetun lakihenkilön" puheille. Palstalla olet jo saanut maksutta kaiken sen tiedon, jonka "maksettu lakihenkilö" voisi sinulle antaa.
Itsensä maksamattoman ja pyytämättömän neuvoilijan asemaan laittaneen "neuvot" ovat hintansa arvoisia, jos edes sitä. Tämä on keskustelupalsta, ei mikään lakiasiantoimisto, edes ilmainen sellainen. Eikä tätä sellaisena muut pidäkään kuin
Minkähän arvoinen sinun "neuvosi" mielestäsi on? HAH! Se, joka osaa käyttää älliä lukiessaan, osaa kyllä karsia jyvät sinun kaltaisistasi akanoista.
Ei saa. Vainajaa pitää oitis rangaista. Voi selvitä varoituksella, jos on lieventäviä asianhaaroja.
Entäpä alkuperäinen kysymys? Jos testamentin laatija kirjoittaa testamenttiin asiattomuuksia ja uhoaa kostonhimoaan, eikö se jos mikä osoita "sielullista häiriötä" ja mitätöi koko sepustuksen?
Kun kyseisenlaiseen testamenttiin vetoaja (testamentinsaaja) taasen vaatii itselleen toisenkin osuutta, tietoisesti väärän ja valheellisen testamentin perusteella, eikö sekään ole petoksen yritys?
Vaikea uskoa, että kukaan ammattitaitoinen lakimies tai pesänhoitaja päästäisi mitään asiattomuuksia tai laittomuuksia päivänvaloon, mutta perintöasioissa näkyy huseeraavan jos jonkinlaista amatööriä. Rahanahneet ymmärtävät toisiaan, inhimilliset tosiseikat ovat toissijaisia.
Ymmärrettäväksi asian tekee ainoastaan se, että ollaan Suomessa, kiusaajien luvatussa maassa. Lapset ovat vanhempiensa omaisuutta, jos lapsi haluaa hyvitystä (oikeudenmukaisuutta) kokemastaan järkyttävästä kohtelusta, hommatkoon omia lapsia, joille kostaa, jne.
Tottakai saa tehdä mitä vaan, kunhan ei jää kiinni. Ei sillä ole yhteiskunnallista merkitystä, jos joltain varastetaan lompakko tai 100 000 euroa, tai jonkun elämästä tehdään helvettiä ihan piloillaan. Siksi on olemassa käsite asianomistajarikos. Jos ei testamenttiakaan moiti, hyväksyy sen ehdoitta ja menettää kaikki oikeutensa nyt ja tulevaisuudessa. Joskus on helpompi alistua ns. vääryyksiin, koska puolensa pitämisestä seuraa jotain vielä pahempaa.
Jos asiattomuuksien laukominen ja kostonhimo tekisi ihmisestä oikeustoimikelvottoman, ei niitä kelvollisia taitaisi olla ollenkaan. Ei pahuus ole sairautta.
Testamentilla täytyy olla todistajat. Jos tuollaiseen panee nimensä alle, voi todistaja syyllistyä kunnianloukkaukseen. Tosin usein teko taitaa ehtiä vanheta.
Ei testamentin todistaja syyllisty mihinkään kunnianloukkaukseen. Hän todistaa, että testamentin tekijä on itse allekirjoittanut testamentin ja että hän on ollut täysissä sielun voimissa ja että molemmat todistajat ovat olleet yhtä aikaa läsnä. Useinhan testamentin sisältöä ei näytetä eikä tarvitsekaan näyttää todistajille, heille vain kerrotaan, että kyseessä on testamentti ja sen sisältö jää nähtäväksi sitten myöhemmin.