Miksi asiattomat riitelyketjut vetävät kirjoittajia ja lukijoita puoleensa? Tuntuu siltä, että kun tätä palstaa aina välillä tulee luetuksi, että ne asialliset aloitukset eivät saa minkäänlaisia vastauksia, mutta riitelyketjut kyllä.
Miksi te edes riitelette tällä palstalla? Riitelyhän on tosi narsistista. Jos ei pysty hyväksymään toisen kirjoittajan mielipidettä tai tunnetta, niin eihän se ole sen mielipiteen esittäjän vika.
Eikö asioista voi keskustella myös niin, että antaa toisen olla omaa mieltään ilman että alkaa häntä haukkumaan?
Miksi te edes riitelette tällä palstalla? Riitelyhän on tosi narsistista. Jos ei pysty hyväksymään toisen kirjoittajan mielipidettä tai tunnetta, niin eihän se ole sen mielipiteen esittäjän vika.
Eikö asioista voi keskustella myös niin, että antaa toisen olla omaa mieltään ilman että alkaa häntä haukkumaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi Seppo Seppo....
Jos kiusaaminen koskisikin mielipiteitä tai tunteita....Ehei. Useimmiten se on koskenut minun sukupuoltani (joku kuvittelee tietävänsä minua paremmin) ja ainakin yhtä usein jotain muuta täysin perätöntä väitettä MINUSTA.
Minunko tulisi tämä hyväksyä?
En ymmärrä. Siis millä tavalla kiusaaminen on sitten eriä jos se koskee tunteita tai mielipiteitä kuin jos se koskee sitä että mitä sukupuolta jokin kirjoittaja on. Ihan samaahan se on.
Tietenkin jokainen tietää oman sukupuolensa itse paremmin. En nyt ymmärrä tuota. Tarkoitin ihan sillä tavalla tätä juttua että aina kun täällä on piipahtanut niin täällä on jonkinlainen melske pystyssä ja asiaketjuja saa lukea ihan rauhassa. Mikä on tietenkin hyvä juttu en minä sillä.
Mutta mikä sellaisessa riitelyssä on niin viehättävää että se sitten jatkuu vaan eikä lopu ollenkaan? Ja sitten vielä kun kaikki kirjoittavat niihin riitelykohtiin eikä minnekään muualle ollenkaan.
Sanonpahan vaan. Ei mulla sen kummempaa asiaa ollu.
Mä en tietenkään voi vastata kuin omasta puolestani.
Se on er juttu, jos kirjoittaa Eräsmies Seppona (jota häirikkö ei vihaa) kuin että kirjoittaa minuna.
Kun kerran on saanut stalkkerinarsun peräänsä, miten siitä pääsisi eroon? pakenemalla? No siinä tapauksessa kysyn, eikö me kirjoitellakaan samoilla oikeuksilla ja sanoin säännöin?
Jaa, vai tällaista :)
Toivon omasta puolestani, että löydät sen stalkkerinarsusi.
Joo, todellakin TOIVON, että joskus joutuisin häntä etsimään....Mutta kun näyttää taas tässäkin, että se hilasi itsensä minun perääni jälleen kommentoimaan ihan puuta heinää.
Hei älkääs nyt tytöt tytöt. Minä vain käyn täällä välillä näitä lukemassa. On tuo erokin tulossa ja naapurin kaveri vihjaisi että minulla se vaimo saattaa olla vähän hankala. En minä mitään teidän välisiänne riitoja halua kun etsin vain tuota neuvoa antavaa että minkälainen se sellainen hankala vaimo sitten on kun sehän on vähän suulas ja kiivasluontoinen. Tai ei aina mutta välillä. Että mitä sellainen hankala vaimo sitten tarkoittaa kun en minä halua erota.
Asiallisuudesta tuli mieleen se, että kun vapaa-aikanamme täällä aikaa vietämme, niin vietämmekö sitä vain siksi, että olisimme aina asian asiallisia? Emme. Emmehän sitä ole kokonaisaikaisesti muutenkaan ole. Luulisin että asialinjoilta poikkeaminen on aina onkin itsensä säätelykeino.
Leikkiminen on terveellistä ja jatkuva vakavestelu sairastuttaa sydämen ja mielen. Riitelykin saattaa olla kanava purkaa höyryjä. Mikäs siinä, jos tilanne pysyy hallinnassa. Haukkuminen on kyllä mielestäni ala-arvoista, joihin syyllistyvät näemmä kyllä ne asiaketjujenkin puolustajat.
Aloittajan huoleen:
Jos ei halua erota suulaasta ja kiivasluontoisesta vaimosta, niin pitää sitten kovasti kiinni siitä. Ehkei sinulla ole ongelmaa sen suhteen, että toinen esittää mielipiteensä eikä sinulla ole pakonomaista tarvetta häntä lähteä muokkaamaan (joka tämän palstan tärkein prioriteetti on).
Sinä olet kyllä mukava likka kun jaksat minusta huolehtia. Kyllähän minä tuosta huldasta yritän pitää kiinni vaan se pyristelee ja räpiköi. (nyt se meni koirun kanssa yöjuoksulle ja aina sillä venyy) Siitä se minun naapurikin aina, että mitä se juoksee kun ei meinaa kotia tulla.
Olen kuulemma yrmy enkä rakasta häntä vaikka rakastanhan minä. Välillä käyn kalassa ja sitten aina joskus tuossa poikien kanssa vähän iltaa istumassa. Hyvässä lihassa se minut piettää, on niin mainio kokki että. Enhän minä halua että se menee minnekään mutta kuulemma pitää joku muutos saada elämään.
Mielipiteitäkin sillä on ja aina on ollu niitä mukava kuunnella. Joskus se kimpaantuu mutta en minä sitä hauku. En koskaan. Siitäkö se sitten kiikastaakin? Kun joskus tuntuu että riiteleehän se.
Ollaan me monet leikit leikitty kyllä. Kivaa on ollu. Ja nyt yhtäkkiä pitää ero saada. Ihan pyörällehän tässä menee pää ja kaikki.
Harva tunnistaa todellisen muutoksenhalunsa syynsä.
Selityksiähän löytyy aina.
Epäilen että se todellinen syy voisi liittyä tyytymättömyydestä itseensä tai täyttymien toiveidensa ja/tai tarpeidensa (joita ei edes ole tunnistanut) tyydyttämättä jäännistä.
Yhteentörmäys on väistämätön, jos muutoshalukasta ihmistä vielä kahlitaan omilla tarpeiden tyydyttämisen ehdoilla.