Tipuilla menee hyvin!

Toivon että olet oikeassa, pelkään että olet väärässä.
Kirjotin tossa aiemmin sen kieppijutun, mutta sen kirjotuksen jälkeen oli kostea viikko, jolloin ainakin havaitsemillani seuduilla lumen ylin kerros oli kova koppura n. 5 cm paksuudella. Kiepit hävis, eikä pulputustakaan sittemmin kuulunut.
Viimeks viikkositten ajelin kelkalla n. 100 km, enkä nähnyt kuin 2 teertä, kun joskus niitä on ollut satojakin parvissa rantakoivikoissa.

Toivon kuitenkin että olet oikeassa ja ettei kannat kupsahtaneet, vaan voivat hyvin.

Ongelmana ei ole riistalintujen talvehtiminen vaan keväinen poikas kuolleisuus . Johtuu kylmistä ja sateisista päivistä jotka jatkuvat jopa viikko tolokulla.

Vaikka lintu ei pääsekkään kieppiin hankikannon aikaan, niin se pärjää kyllä jos vaan höyhenet on kuivat ja kupu täynnä. Ne hakeutuu porukalla tiheään havumetsään ilmasuojaan petolinnuilta. Ainakin yksi kokenut konkari on kuulovartiossa. Tyynellä säällä siellä on turvaisaa, mutta tuulisella ilmalla metsä kohisee ja silloin näätä saattaa päästä yllättämään. P.S. Taisi olla tämä filmi turveteollisuuden tilaama...

Lieköhän sitä tutkittu, mikä osuus aiempina vuosikymmeninä yleisellä karjan metsälaidunnuksella on kanalintujen pesimistulokseen? Ainakin kotiseudullani kanalintukantojen romahdus ajoittui juuri tähän metsälaidunnuksen loppumiseen 1960-luvun puolivälin jälkeen.

Omatekoinen teoriani lähtee siitä, että karjan laidunnuksen aikaan metsät olivat täynnä pieniä polkuja. Mielestäni ne hyödyttivät vastakuoriutuneita linnunpoikasia kosteiden ja viileiden säiden aikaan, koska ne pystyivät liikkumaan polkuja pitkin kastumatta niin pahasti, kuin täysin luonnontilaisessa varvikossa.

Aivan varmasti vaikutusta metsälaidunnuksella oli. Kun kuitenkin suurimmat joetkin alkavat pikkuriikkisistä purosista, niin jonkun/joittenkin osa-alueitten merkitystä on työlästä arvioida. Kotini sijaitsi Etelä-Savossa; lähes erämaassa. Muistan kuinka kesällä tuli sukulaisia etelästä käymään ja auton keula ja tuulilasi olivat täynnä liiskaantuneita hyönteisiä. Kun nyt itse ajan autolla samaan aikaan saman matkan, niin keulassa on vain muutama verinen paarman raato. Toki siihen aikaan autojen keulat olivat pystympia, samoin tuulilasit, muttei se selitä valtavaa eroa. Muistelkaapas; kyllä moni vielä pystyy palauttamaan tämän ilmiön mieleensä. Minun mielestäni karja ylläpiti runsasta hyönteiskantaa, josta monet linnunpoikaset hyötyivät.

Paljon on asioita muuttunut, sanotaan nyt vaikka -60 luvusta, jonka vielä juuri ja juuri muistan. =) Täällä etelässäkin (keski-uusimaa) oli sankkoja teeriparvia koivikoissa, varsinkin juuri kevättalvella niitä näkyi paljon.
Sama harvenemiskohtalo on mm. kottaraisella, joka on osattukin liittää laitumien vähenemisiin, tai etelässä oikeastaa katoamisiin. Varpuset ovat vähentyneet jonkun tutkimuksen mukaan 80% muutamassa kymmenessä vuodessa.
Korppi, tuo korpikätköjen lintu, taas on lähes urbaani nykyään ja menestyy hyvin.
Teeri meiltä hävis, kun paikallinen suo ojitettiin ja yritettiin metsittää. Eipä onnistunut metsitys. Ei ole suota, eikä muuta kuin kituvaa männikköä, jossa ei viihdy teeri, eikä kurki. Kauriita tosin on aika paljon.

Pidetään nyt kuitenkin peukkua, että linnut menestyy ja hieman saadaan pataan asti, edes jokunen.

Se 60-luku oli hurjaa aikaa. Silloin mm. sanottiin koivun olevan hyödytön roskapuu, joka täytyy kaataa ja jättää maahan lahoamaan, ellei ole polttopuun tarvetta tai jaksa kuljettaa pois. Tähän touhuun suorastaan käskettiin. Tämä oli tietenkin puufirmojen masinoimaa touhua. Joka tapauksessa teerien paras talviravinto väheni dramaattisesti. Siihen kun tuli päälle muutama märkä talvi jäädyttäen jäljelle jääneitten koivujen silmut ja oksankärjet, niin sehän oli kuolemaksi kanalinnuille, koska myös haapojen leppien ja pajujen tuhoamista suositeltiin. Samoihin aikoihin alkoi soiden ojitus. Vähäiset lintujen poikaset hukkuivat ojiin, kun olivat taapertamassa parempaan ruokapaikkaan emon opastamana. Kevättalvella avosuon hangen päälle kylvettiin männynsiementä. Tietenkään yhtään tainta ei noussut. Ukot, jotka olivat vuosikymmeniä nähneet miten puu syntyy ja kasvaa kiroilivat ja nauroivat touhulle. Tosin se oli kai valmistelevaa työtä turvetuotantoa silmälläpitäen. Metsäfirmat olivat valtiojohtoisessa kartellissa, eikä niitä vastaan ollut mitään suojautumiskeinoa. SE oli sitä "vapaata markkinataloutta", heh heh...

Kylläpä osui kohdalleen. Käsky koivujen tuhoamiseen aloitti kanalintujen tuhon.

Tuli vietettyä vkl mökillä ja heräiltyä auringonnousuihin, ulkona melkeenpä ennenkuulumaton pulputus. Teerejä todella paljon, mikä lupailee syksylle hyvää. =)
Myös muita lintuja mm. haukkoja. Kirjosiepolta jäi pesänrakennus keskun, kun joku nappas. Semmonen 3x isompi ku tervapääsky, mutta samannäkönen tumma ja sutjakka, kärkiin kapenevat ja taakse kaartuvat suipot siivet etuosassa ja pitkä kapea pyrstö. Ei näyttäny varpushaukalta. Mikähän lienee ?
Kanahaukkojakin on ja korppeja paljon, että kyllä kanalinnut saa tarkkana olla.

Jos metsien lehtipuiden/havupuiden suhteet palautettaisiin samalle tasolle, kuin mitä se oli 60-luvulle saakka, niin kanalintujen kannat elpyisivät alle kymmenessä vuodessa 60-luvun tasolle. Suurissa koivikoissa pakkasella ruokailevia teeriä ei kanahaukka pysty yllättämään millään. Näkyvyys on erinomainen. Sensijaan mäntyjen keskellä muutamaa koivua nälissään mutustava teeri on haukan helppo napata. Kun paperin teko on jo mennyttä aikaa, niin riistantutkijatkin voisivat olla aavistuksen verran rehellisempiä.