Otsikko kertoo kaiken
Mitkä oli viimeisimmät sanat häneltä?
Ikuinen ikävä???
471027
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
oli moi.
kamalaa .. minä sanoin noin viimeiseksi sanoiksi sille naiselle.
Mullekin sanottiin "Moi"...
Olen siis mies ja kaikki oli vielä hyvin silloin.
Samoin sanottiin myös mulle ja sanoin itsekin :D tai tarkemmin sanottuna sanoin "moi moi".
moi ja minä sanoin hei hei.
Taisi kertoa jotain itsestään. Niin minäkin tein. Hyvin avoimesti.
Rivien välistä olin lukevinani jotain tyyliin "painu nyt jo helvettiin pelle!"
en edes muista.
Hänellä oli tapana sanoa heippa ja piste :(
Niin on.
noin "täytyy hakee laukku"..tai jotain sinnepäin. Jäi mieleen se hämmentynyt katse kun sanoi nuo...jos hän lukee tämän, saattaa mielessään jupista.."miksei se unohda"
Äärimmäinen hätä:)
Tarve jutella vaan et ole täällä lähelläni.Siis läsnä.
Hätään vastattu ;). Hämmennys johtui susta ja muutoksesta. Ei mun laukusta. Ja muistatko mitä sinulla oli kädessä?
sitä, mitä minä hän minua piti
että jutellaan vielä..mutta sitten minä pilasin kaiken..vihaan itseäni..rakastan sitä miestä varmaan ikuisesti..
Frankly my dear I don´t give a damn!..ja sitte se vaan hilppas meneen... :(
Aamen.
Niin oli.
Yes, oli oli.
totesivat pappi ja yes-olio viimeisimpinä sanoinaan.
Tarkoitin kyllä.
Vimeisimmät sanat, erittäin provosoiva aihe.
No joskus vuosia sitten luin kirjeen.
Tai ehkä töhryn, sellaisen joita sutataan paperille kun puhutaan puhelimessa. Siis ikäänkuin oheistoimintaa muun ohella.
Siltä paperi lähinnä näytti, siinä oli viivasuttuja ja geometriaa.
Ei siinä myöskään lukenut nimeäni, mutta luultavasti se oli minulle.
Kului vuosia, vesi virtasi, veri valui ja hiukset muuttuivat harmaiksi.
Silloin uskalsin kirjeen, mikä siis myöhemmin paljastui töhryksi, lukea.
Sisältö oli lyhyt ja ytimekäs: vietä helvetin hauska loppu elämä.
Thats all folks ja seuraavaksi pappi puhui hänen puolestaan.
Maailma on paska, rakkaus menee vinoon, auto hajoaa ja koiralla on juoksut.
Osan voi ja pystyy korjaamaan, osan voi unohtaa, osa menee aikanaan ohi.
On myös asioita joillei ei mahda yhtään mitään. Ei auta itku, ei hampaiden narskuttaminen.
Vesi virtaa ja veri valuu.
Mittakaavaa kaikkeen, olihan se henkilökohtainen risteilyohjus p.koreasta.
Mutta edelleen sätkin ja kirjoitan.
Enkä minä täällä häntä ikävöi, mutta provosoiduin hieman hänestä kirjoittamaan.
En ole kim un, mutta suhteuttakaa.
Hyvää yötä nyt
Mielenkiintoista, provosoiduit kirjoittamaan. Et kaipaa häntä. Mietit ilmeisimmin elämän tarkoitusta, jota onkin vaikea ymmärtää. Mielekkyys mielettömyydessä. Elämän ja kuoleman kiertokulku. Ihmisyys ja siinä esiintyvä raadollisuus ja ylipäätään kärsimys. Ikävöinti johonkin suurempaan kokemukseen tarkoituksellisuudesta ihmiskohtaloissa. Opetettu kyselemään, entäpä vastauksista liikkeelle lähteminen. Siinäpä pulmia uskonnoilla, kumpi oli ensin Kysymys vai vastaus. Todelliset viimeiset sanat kertovat elämän saldona löydetyt asiat.
Sitä aina haaveilee jostain älykkäästä ja jopa ymmärtävästä kommentoinnista.
Perustuen tietysti muuhunkin kuin kuuluisaan mutuun.
Jos kertoisin elämäni suuresta valosta ja henkisestä masturbaatiosta, kaikki olisi niin toisin.
Öitä, kuka sit lienetkään. Toivottavasti äitisi sinua kauniisti rakastaa (koska minä erittäin luultavasti en. Toki ohan se mahollista. Mut veikkaan et sillon puhlu viheltäis)
Kiitos ja anteeksi.
Erittäin kivasti kirjotettu.
Mut siis faktana miul olis sitä seuraavaa ihmistä ikävä.
Katsos kun tietyn pisteen jälkeen...on aivan herttasen turha ikävöidä.
Rankkaa ja pahan kuulosta tekstiä, mut meni siinä vuosia.
Kunnes päädyin näin kirjoittamaan.
Olet mitä ilmeisimmin vielä hyvinkin nuori ihminen. Rakkaus on suuri päämäärä, synnyttäähän se ja ylläpitää elämää toisin kuin viha ja katkeruus. Arvostan ihmisiä, jotka välittävät sitä ja etsivät sitä. Tosin epäitsekkäässä muodossa se on harvinaista. Hyvää yötä sinullekin ja lempeä silmäys, vaikket rakastaisikaan.
Jaa nuori, no shit? Huolimatta senkin suhteellisuudesta.
Olen vanha ja väsynyt ihminen, tarkoitus oli korostaa viimeisiä sanoja.(tai viimeaikaisia)
Niiden merkitystä, ajatusta jos ne todellakin ovat konkreettisesti viimeiset.
Eli mahdollisuutta yhteen suudelmaan, halaukseen, silitykseen.
Koska huomenna se voi olla mahdotonta.
Sanat voivat loukata, ne voivat satuttaa.
Mutta entä sitten jollei niitä ole? Ei edes pienintäkään mahdollisuutta.
Lain jo menossa mutta huomasin tämän ketjun johon vastasin muutakin kuin hyvät yöt. Ei näy. Olin iltakävelyllä ja luonnollisesti mietin elämää, kuolemaa, mennyttä,tulevaa. Ihan niinkuin sinun totuutesi olisi ainoa, enkä nyt tarkoita tuota aloitusta.
Todella tyly viesti, anteeksi kun sanon tämän mutta kirjoittaja oli julma. Liian julma. Ja silti hän teki niin. Olen pahoillani, että joudut kantamaan tuollaista tuskaa mukanasi. Ei ihme, jos ihminen on rikki.. Minäkin yritin olla satuttamatta enää enempää mutta kuinka kävi? Ei enempää täällä.
Anna anteeksi. Saanko sanoa sen
Niin no tulee mieleen lähinnä jonkun itselle läheisen ihmisen äkillisen kuoleman kokeneet. Tunne, kun niin paljon jäi sanomatta ja kokematta hänen kanssaan. Joskus olen miettinyt, että on varmasti hirveä tuska kokea. Ei löydy selitystä, miksi onneen ei annettu mahdollisuutta. Jää vain suunnaton ikävä.
Otan osaa, ymmärrän nyt ensimmäisen viestisi hyvin eri lailla. Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata ja olla ymmärtämätön. Näin nyt kuitenkin ilmeisesti kävi. Pahoittelut ja jaksamista.
Hyvää viikonloppua!
Se oli vaa "Moi" :(
Se toinen henkilö saattas tunnistaa mut tääl ja nolostua, jos kertosin, ku se oli aika "jännä" keskustelu mitä käytiin :/
Taisin pyytää terminaalin kuppilaan moikkaamaan vai kysyinkö et mites kesä meni.
Ei ole mitään ikuista. Eikä ikävää. On vain tyhjyys. Ja sana: kiitos.
Hän sanoi: "Kiitos" ja nimeni. Ja sepä olikin sen tarinan loppu. Olisi itse pitänyt sanoa siinä että: "Sen pituinen se", koska loppu ei todellakaan ollut onnellinen, ainakaan minulle.
Työpäivän kulusta vaihettiin muutama sana perjantaina. :)
"rakastan sua"
Sä puristelit mun takamusta, haaveilit v. farkuista, panit mua, etkä ymmärtänyt, että mua sattui siis henkisesti.
Kahden edellisen suhteen viimeiset sanat minulle:
1) Nähdään
2) Voi hyvin
Aika mielenkiintoiset valinnat. Jälkimmäinen varmaan myös tarkoitti tuota, ensimmäinen tuskin.
"meen"
Älä enää ikinä ota yhteyttä muhun.
Noin sanoo ihminen jota on satutettu pahasti.
totta puhuen olin niin päissäni etten muista.
Kiinnostaisi kyllä itsekkin tietää.
Hienosti sanottuna löysin paremman.