Ikäerosta

olet lähes lapsi et tiedä mitä edee haluat ja mies kyntää useaa vakoa muualla
unohda se mies ja elä elämää omiesi joukossa, et pärjää vanhemmalle miehelle
se mies on sulle vain illuusio, josta haluat pitää kiinni, kukan ei halua että lapsen uskosi kärsii jo noin nuorena.

Jos nyt 19v tyttö ja 26v "mies" odottaa elämässä vaikka pari vuotta, niin mitää ongelmaa ei ole. Jos vaikka 23 vuotias ja 30v ikänen tutustuu, niin tilanne ja asenne on aivan eri.

Mutta toisaaltaan... joku yli 5v ikäero on aivan hirvee! Se on jo liikaa!

Eihän 19-vuotias ole enää mikään pikkutyttö.
Voi olla ihan hyvin jo ammatissa jossa on eläkeikään asti.

Eikä se että miehellä on ikää enemmän tarkoita että naisella "nuoruus menee hukkaan" :D

Kyseessä on sinun elämäsi. Älä kysele muilta mitä sinä haluat.
Eri asia jos olisit alaikäinen.

Typeriä nämä vanhukset tällä palstalla.

Eniten tässä nyt lähinnä ihmetyttää että miten ne parikymppiset naikkoset pitää itteään niin helvetin kypsinä ja aikuisina ja jotenki liian hyvinä omanikäisilleen jätkille!?!?! "No parikybäset miehet on niin lapsellisia jne. blaa blaa" No kyllä nimittäin osaa nuoret naisetkin olla niin kersoja ku olla ja voi. Itse oon 28-v. mies ja ei voi ku nauraa noille nuorille naisenaluille jotka nostaa itsensä jotenkin ylemmäs ja on olevinaan niin erinomaisia ja jotenkin parempia. Tällaiset prinsessat lähinnä naurattaa ja ei kyllä ikinä vois kiinnostaa itteä missään mielessä. Ettisivät sitä seuraa ikätovereidensa keskuudesta.

""Varmaankin on upeaa vanhasta miehestä, kun hyvin nuori ja timmi poika "kuolaa perään", mutta kun elämä on muutakin kuin seksiä ja seksikkyyttä, mitä yhteistä oikeasti on vaikkapa 17 v pojalla ja 42 v miehellä? Hehän ovat aivan eri sukupolvea""

Niin no, voi olla mutta siitä huolimatta viikoittain telkkarissa esiintyy tälläinen pariskunta, kaiken kansan pällisteltävänä.

Keski-ikäinen tv-julkkismies tapasi nuorukaisensa kun tämä oli vasta teini-ikäinen (n.17v) .

Ikäeroa heillä on yli 23 vuotta, silti he ovat olleet yhdessä jo vuosikausia ja hyvin tuntuu edelleen menevän.

Jos keski-ikäisen miehen ja nuorukaisen parisuhde toimii,
niin miksei normaali heteroparin suhde toimisi ikäerosta huolimatta?

Varsinkin ottaen huomioon että Suomessa homoseksi oli seksuaalirikos vielä 70-luvulla ja mielisairaus 80-luvulla.

Homoseksi alaikäisen kanssa oli rangaistava seksuaalirikos 1999 saakka!

Sen sijaan normaali heterosuhde yli 16-vuotiaan kanssa ei ole ollut rangaistavaa. Niin että siitä vaan kokeilemaan!

Minä todella pidän siitä miehestä valtavasti, ja tiedän kyllä mihin ryhdyn. Ja olen aivan varma että NUORUUTENI ei mene tästä hukkaan!
Vaikka olenkin vain 19, olen mielestäni henkisesti paljon vanhempi. En ravaa baareissa tai tee muutakaan mitä yleensä tämän ikäiset tekevät, minulla on opiskelun ohella vakityö josta pidän valtavasti ja nautin kahvitteluista ja elokuvailloista juhlimista enemmän. Lisäksi Ystäväni ovat minua jonkin verran vanhempia(20-25v ikäisiä).

Joten älkää yleistäkö että 19v olisi pikkukakara. Jotkut ovat, mutta eivät todellakaan kaikki! Iälleni en valitettavasti voi mitään, vaikka kuinka haluaisin. Minä elän omanlaistani nuoruutta johon ei järjetön biletys ynnä muu kuulu, ja toivoisin että minua ei ajateltaisi lapsena vain ikäni takia. :/

Aikuinen mies: Minulla ei ole kiire olla aikuinen, tämä on minun luonteeni. Ei sillä nyt ihan sama ole onko 19 vai 23. Jos olisin 23, kukaan ei katsoisi pahalla oloani 26v miehen kanssa. :)

Mutta on täysin totta että minulla on vähemmän elämänkokemusta kuin 30v naisella. Mutta ikäisekseni olen hyvin kypsä, en pelkästään itseni vaan myös muiden mielestä. Jokainen tuttuni on kannustanut minua miehen suhteen, ilkeimmät kommentit tulevat juuri niiltä jotka eivät minusta tiedä mitään.

Eikö toi oo vähän lapsellista sanoo toista lapselliseks. Mutta tollanen todistelu ja selittely on kyllä aivan naurettavaa. On normaalia, että 19 v ja 26 v tykkää käydä ulkona juhlimassa. Ei oo mikään aikuisuuden ja kypsyyden merkki että kay mielummin kahvilla ku baarissa. Aikuisella ja eläkeläisellä on kuitenki ero. Saa toki jokainen elää niinku huvittaa mutta älä sano, että on jotenki aikuisuuden merkki jäädä himaan kattoon leffaa ku muut lähtee ulos, aikuisetki bilettää.

Itse olen jo 2v seurustellut 14v vanhemman miehen kanssa ja olin seurustelun alussa 19 (täytin 20). Ei ole ongelmia ollut,kun elämänhaaveet ja huumori ja muut natsaa meillä todella hyvin. Avoliitossakin oltu 1,5v ja kihloissa 8kk.

Sairasta. Kyllä 26 vuotiaan tulisi olla oman ikäisten kanssa ja jättää pikkutytöt rauhaan...

kummatkin ovat täysi-ikäisiä ja päättävät itse asioistaan

Toisin sanoen osa täällä sanoo, että ap:n pitäis jättää 26 v. mies rauhaan? Alkaa etsiä "oman ikäisiä"? Ja heitä ei huvita lukee, kun tyttö sanoo ettei biletys kiinnosta, sitä vaan aletaan laukoo että "kuiteskii ravaat baareissa" jne. Sori nyt vaan kinaajat, mutta mistä vitusta te sen tiedätte?

Ja konservatiiviset kukkahattutätöset ja -setäset tulee tyrkyttää puhkikaluttuja 60-luvun neuvojaan, että kyllä kultaisessa nuoruudessa tehtiin tällein ja noin ja näin. Entäpä jos suljette kultalusikkasuunne ja annatta tämän nuoren naisen tehdä itse omat päätöksensä?

Kuka meistä on sanomaan, osaako tuo 19 v. nuori nainen elää aikuisesti? Ei meistä ole ketään arvostelemaan, onko henkisesti kypsä vai vielä raaka hetelmä.
Voin sanoa, että tunnen erään 20-vuotiaan, joka käyttäytyy kuin 15-kesäinen kun ei saa tahtoonsa läpi.

Itse olen käynyt läpi koulukiusaamisen helvetin, saakelin itsetuntotaistelut, narsistin uhrina ollut 2 kk. Kaiken tämän päälle vuoden elänyt sydänsairaus tiedossa ja se on kuule aika helvettiä, tuo tiedon kanssa elo. Ja te kukkahattu-kultalusikkaiset sanotte mulle, että mä oon vielä kakara? Olenko kakara? Vai olenko kenties kypsempi ihmisenä kuin ne samanikäiset, jotka ravaa baareissa joka viikonloppu ja pokaa tyttöjä/poikia? Mua ei kiinnosta baarireissut, siltikö olen epäkypsä?

Olen aloittajan kanssa saman ikäinen ja en näe mitään estettä tuolle. Ja jos kaikki kaatuu numeroihin, voi kysyä "oliko se tarkoitettu meneväksi näin?" Komppaan aloittajaa siinä mielessä, että ikä on vain numeroita. Jos tuo 26 v. mies haluaa olla 19 v. naisen alun kanssa, voitteko te kukkahattu-moralistit sanoa siihen mitään?

Ap; mun neuvo: ANNA PALAA!

itse olin juuri 20 vuotta täyttänyt ja mies 26 vuotias kun tavattiin .nyt yli kymmenen vuotta yhteistä elämää takana ja onnea on vieläkin vaikka muille jakaa :D Elämä ja tulevaisuus yhdessä. p.s. en pitäisi vielä 26 vuotiasta miestäkään aivan aikuisena;) Aikuisuus tulee kokemusten,ei vuosien myötä..

Kiva että tulee noin paljon positiivistakin palautetta! :)
ja kyllä tätä taitaa kiinnostaa, mutta emme ole sen pidemmälle menneet. Vain katseidenvaihtoa ja hymyilyä ja seuraan hakeutumista toistaiseksi, itse vaan aloin epäluuloiseksi kun jotkin tuttuni sanoivat että mulla ei olisi hänelle mitään annettavaa. Mutta todellakin annan palaa ! Tää mies on sen arvoinen(ja tunnen hänet sen verran ettei ole kyntämässä toisten vakoa). :)

Ikä on vain kylmiä numeroita.Kummatkin vielä todella nuoria. Se on se tunne mikä ratkaisee,ei muu,varsinkaan muiden mielipiteet.

Varmaan paljonkin.Vois olla vanhemmallekin annettavana.
Ei ne numerot mitään ole.

jos täysikäsiä j päisiä ootte molemmat, ikä ei ole se mitä kannattaa katsoa.

Itsekin olen 19 vuotias ''nainen''. Tällähetkellä tapailen 26 vuotiasta miestä ja aikaisemmin tapailin 28 vuotiasta miestä.
Minulle on aivan sama minkä ikäinen mies on. Omanikäiset eivät yleensä kuitenkaan minua lähesty, vaan pyörivät omissa porukoissaan. Siksi varmaankin ajaudun hiukan vanhempien ihmisten seuraan. . . . .
En tunne itseäni aikuiseksi, mutta en nyt mikään lapsikaan enään ole. Kyllä sitä välillä tuli mietittyä, että onkohan nuokaan miehet ihan täyskasvuisia kun näin paljon nuorempaa naista jallittavat. Ja mahtoiko herroilla olla pelkkä seksi mielessä.
Oli miten oli, tultiin ja tullaan hyvin juttuun keskenämme. Tämänikäisellä voi olla ihan yhtä paljon annettavaa vanhemmalle miehelle kuin vanhemmalla naisellakin. Riippuu ihmisestä.
Suurin syy miksi näin nuoren naisen ja vanhemman miehen välinen suhde ei voi toimia on se, että tämänikäinen ei vielä välttämättä ole oikein kartalla siitä, mitä elämältä haluaa.
Ei se varsinainen ikä välttämättä merkkaa mitään. Itse tämän miehen kanssa unohdan koko ikäero homman, eikä sitä tule edes aateltua. Suhde siis periaatteessa toimisi kyllä. Mutta itse olen päättänyt, että alan suhteeseen vasta sitten kun on oikeasti kunnolla nähnyt maailmaa, kokenut ja rauhoittunut. Sinäänsä harmillista, koska tapailemani mies on aivan ihana, mutta hän on vain niin erilaisessa elämäntilanteessa; perhe, punainen omakotitalo, perunamaa ja kultainen noutaja... Ei, mieluummin sallisin hänelle kypsemmän vaimokkeen. Seurustelu olisi typerää minun elämäntilanteessani.

No kyllähän se niin on.. Siis et ikä on vain numeroita.. Kun on olemassa biologinen ja henkinen ikä. Ja se henkinen ikä voi olla vähemmän kuin mitä biologinen.
Että turhaan murehdit moisesta..
Itsekin tässä miettinyt erästä söpöä miestä.. Vaan en tiedä hänen ikää. Aika vaikea sanoa.. Mut kiinnostaisi kyllä.. :)

No voi yhyrenkerra. Mulla ja tyttökaverilla o vaan 6 päivää ikäeroo.

Itse aloitin 19-vuotiaana seurustelun itseäni 10 v vanhemman miehen kanssa. Hyvin meni ja mentiin naimisiinkin. Ikä ei ollut ikinä ongelma.

niin minäkin olen 20-vuotias ja mieheni 28-vuotias ja rupesin seurustelemaan hänen kanssaan, kun olin vielä 18-vuotias, mutta melkein 19-vuotiaaksi olin täyttämässä ja mieheni silloin 27-v. Eli ei se ikä mitään sano kunhan pysyttelee ylä iässä eikä alaikäisten pikkusten (pedofiilimaiseksi) seurusteluiksi mene.. :)

Tässä erästä tarinaa sivusta seuranneena täytyy vain ihmetellä mitähän yhteistä voi olla alle 3-kymppisellä naisella 5-kymppisen miehen kanssa? Voi, voi.. aika säälittävää piirittää isänsä ikäistä miestä.... no toisaalta tämä nainen ei kyllä olekaan mikään "ruudinkeksijä" ja toki jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee :)

Kymmenen vuotta alkaa olla sellainen maksimi ikäero, että ei ala miettiä hakeeko nuorempi itselleen "turvallista" isä-/äitihahmoa.
Elämänkokemus ja ajatukset ovat vain niin eri maailmoista. Tietenkin vanhempi voi olla jäänyt jollekin nuoruuden asteelle, eikä siksi osaa olla oman ikäistensä kanssa.

Suku kohahti, kun 17 tyttö alkoi seukkaamaan noin kolmikymppisen miehen kanssa. Tytön äiti vaati eroa ja isä myötäili äitiä. Kunnes nuoripari kertoi tytön vanhemmille rakkaudestaan. Silloin kaikki itki. Tästä on jo yli kymmenen vuotta ja kirkon kellot ovat soineet ja perhe on kasvanut. Taitaa olla ainoa pari meidän suvussa joka pitää yhtä loppuun saakka.

Ikä ON vain numeroita.