Kokoontuminen tänään?

Tänään iltapäivällä joko ABC tai Toripekanleipä?
Tiedote IH:lle?

Voidaanhan sitä kokoontua vaikka jossain kahvilassa. Minusta jonkun pitäisi kysyä vähän neuvoa vaikka HeinolaNyt-ryhmän jäseniltä. Heillä on enemmän tietoa miten toimia. Voisiko Huolestunut selvittää?

Hyviä ajatuksia. Toivon todella että saatte jonkinlaisen porukan kasaan jo tänään ja tiedoteen Itä-hämeeseen. Itse en pääse paikalle. Tauti iski. Hyviä päätöksiä. Olen kuitenkin hengessä mukana.

Olennainen ongelma taitaa olla se, että "valtuutettumme" pitävät koko jupakkaa heidän asianaan. Me kaupunkilaiset pidämme sitä kaupungin yhteisenä asiana. Tämä näkökulma-asia olisi ensin saatava kuntoon, muuten se on "hyvää päivää, kirvesvartta" -höpöttelyä.

Ehdotan, että tehdään tiedotteen Itä-hämeeseen itse, koska muuten tarpeeksi paineiden alla Heinola Nyt ryhmän hildenistit voivat erottaa keskustelusta kuntalaisten kanssa ilman valtuuksia.

Ehkä huomenna olisi parempi.
Miten olisi huomenna Toripekanleipä klo 16 alkaen?
Tuttavatupa olisi vielä parempi, mutta se voi olla varattu niin lyhyellä varoituksella.
Ja pitää kutsua kaksi kolme henkilöä eriksen, jotka eivät valttamatta osallistu tähän keskusteluun.

Missä, aika?
Iltäpäivä?
Illaksi?
Voisimme pikaisesti lähettää tiedote Itä-Hämeeseen ja muihin lehtiin.

Pääseekö joku tänään klo 16 alk kahvilaan, joka aiemmin oli Toripekanlaipä?

Heinolan kuukausimarkkinat pe. 5.3 oli vetänyt väkeä torille runsaasti ja minäkin patsastelin siellä. Sain huomat, että jotkut "herttaisuudet" eivät enää tunteneet minua, eivätkä vastanneet tervehdykseeni. Vaistoko heitä ohjasi, että tuolle pitää puhista halveksuvasti? Eipä se kannat, minä tunnen teidät ja tapanne. Kaupunginvaltuutettujen asema ei Heinolalaisten silmissä nouse, jos he rynnistävät eteenpäin kuin sarvikuonot takkiauki ja haukkuvat julkisesti äänestäjiä, jotka ovat asioista erimieltä kuin he. Olen saanut kokea paljon pahaamieltä, kun otin kantaa Itä- Hämeessä kaupunginjohtajakiistaan ja siinä hötäkässä loukkasin jopa Eira Pitkästä. Paljon on myös tullut myönteistäkin palautetta ihan yllättäviltä tahoilta.

Niin reilu, kun sitä haluaiskin olla ja ottaa kantaa se on mahdotonta. Sillä sain huomata, että omalla nimellä mielipiteitäni, tänne ja Itä -Hämeseen kirjoittaminen oli vikatikki. Mutta tulipa vielä tälläkin tavalla todistettua se, että yksinäisten kodeissa kytee paljon tuskaa ja häpeää. Ikävä kyllä kuuntelemista suurempaa apua en voi antaa, enkä sitäkään enää paljon jaksa. Olen eläkeläinen ja olen huomannut sen, että jos on entinen jotain, sitä tai tätä, mutta ei ole yhteiskunnallisesti arvoastettua asemaa ja taustaa, sellaisen ihmisen mielipiteille ei paljonkaan merkitystä anneta, kirjottipa tai puhuipa tämä kuinka asiaa tai asiatonta. Jään seurailemaan Onnea nimimerkit.

Marjatta, juuri tähänhän nuo ilkeilevät ja itserakkaat pikkupoliitikot pyrkivätkin. Lokaa silmille ja suut kiinni, sen mahtailun he osaavat. Heinolan ulkopuolelle noista " mahtailijoista " ei ole kenestäkään, Rämö oli ainut jolla olisi ollut edes jotain saumoja. Jotenka tuo ylenpalttinen oman egon nosto täällä on surkuhupaisaa, jos meille maan matosille niin pöyhkeilevät. Monelle heistä tulee ikä vastaan ja monilla ei vaan ole taitoja saada edes omien ääniä. Me " vähempilahjaiset " kuten meitä on nimitelty, olemme kuitenkin nyt nähneet, ketä seuraavissa vaaleissa uskomme. Ja vähällä älyllämme osaamme sentään äänestää, tiedoksi. Juuri tuon takia moni meistä ei viitsi kasvojaan esitellä, yhtään ei tiedä mitä siitä seuraisi, niin on käsittämättömiä, jopa rasistisia, valtuutetunkin kynästä luettu. Mutta numeron lupaan hallita seuraavalla kerralla, nyt meni pahasti pieleen , puheet ja teot ovatkin eri.

Kiitos mielipiteistänne. Tein illalla kävelylenkin perätommolaan ja muistelin haikein mielin sitä aika, kun minä nuorena 3 lapsen yksinhuoltaja äitinä 35 v. sitten karautin komeasti vähine kimpsuineni ja kampsuineni Hämeenlinnasta oikein rekkautolla Heinolaan. Silloin oli huuhtikuu ja sininen hämärä kiemurteli tehdasyhdyskunnan pikkutalojen pihoilla, kun me väsyneinä nostelimme viimeisiä tavaroitamme pikkuruiseen kammariin. Olin kaivellut puunjätettä, liiterikoppini pohjalta ja poltellut niitä peltikuorisessa pönttöuunissa. Enpä muista koskaan olleeni niin toiveikas ja luottavainen elämän suhteen, kun sinä iltana, kun me vihdoin ja viimein olimme roudanneet kaikki kapistuksemme sen pikkuisen, keltaisentorpan uumeniin. Ja kun neljä rapaista, mutta onnellista kulkijaa asettui kukin omalle laverilleen pönttöuunin kylki hohki lempeää lämpöä ja me nukahdimme tuulen tuomaan tuoreen puuntuoksuun.
Silloin Heinolassa oli elämää ja tulevaisuuden toivoa. Me uskoimme, että kun olemme ahkeria ja kuuliaisia työnantajalle meidän lapsillemme avautuu helpompi ja taloudellisesti turvattu elämä. Meillä työläisillä oli oma maailmamme, omine harrastuksinemme. Näyteltiin ja laulettiin yhteiskunnallisesti kantaaottavien kirjailijoitten tekstiin pohjautuen. Otettiin osaa järjestö-ja ammattiyhdistyspolitiikkaan. Herrat olivat selkeästi herroja ja työläiset työläisiä. Nyt kaikki sanovat olevansa vain tavallisia ja pieniä ihmisä. Missä välissä ja miksi meistä taas tuli niin pieniä, joita kaikki puolustavat? Mutta miksi meistä kuitenkin tuntuu, ettei kukaan välitä meistä? Olen pieni ja lyhyt, mutta etsin ihmistä, jota voi katsoa ylöspäin.