Sä saat naiset hehkumaan. Hyvä puhumaan lämpimäksi. Hihittelin eilen itsekseni kun näin silmissäni miten mollivoittoiseksi se ilme muuttuu...hymyni hyytyi kun ymmärsin, ettei heistä yksikään tule olemaan niin typerä, sokea ja takertuva kuin minä. Kornia. Tosi kornia. Ja tuo ensimmäinen ajatukseni kertoo kyllä enemmän minusta kuin sinusta. Ehdottomasti. Siitä ihmisestä joka minusta on tullut on päästävä eroon. Haluan takaisin sen ihmisen, joka sokeasti uskoo hyvään toisessa ihmisessä. Haluan itseni sellaiseksi kuin olin kaksi vuotta sitten. Juuri sellaiseksi. Koska haluan tarjota jotain kunnollista ja hyvää sille ihmiselle, jota rakastan. Tulen rakastamaan. Ensin on taas rakastettava itseäni. Päivä kerrallaan. Tulen entiseksi tai ehommaksi.
Niin.
muutosta tarvitaan
6230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pysytkö muutokseen vai oletko hokenut tuota samaa ennenkin itsellesi. Toivon että voisit muuttua, mutta kokemusta tiedän, että monissa asioissa huomaamme palaavamme taas siihen totuttuun toimintamalliin. Yksin se on vaikeaa tehdä persoonallisia muutoksia itsessään, se vaatii todella lujaa tahtoa ja motivoitumista.
Niin. Minä jos joku sen tiedän. Ihminen kasvaa suhteessa toisiin. Mutta myös itse pitää asettaa rajoja. Olen ollut huono kasvattaja. Lepsu ja välinpitämätön. Voisin oikeasti tukistaa itseäni kaikesta tästä mitä olen tehnyt. Saamattomuudesta. Tyhmyydestä. Jääräpäisyydestä. Mukavuuden halusta ja pelkuruudesta.
Tuota juuri tarkoitin. Kun meillä ei ole tarpeeksi itsekuria muuttumiseen, niin silloin jää jäljelle vain se itsensä halveksiminen. Mutta, koskaan ei ole liian myöhäistä ja sinä onnistut, jos vain niin päätät. Ehkä sinun pitää priorisoida mikä noista on se suurin este muutokselle...onko se pelkuruus vai mikä on?
Hmmm, kaikki roikkuvat jossakin. Ehkä tyhmintä on roikkua pettävässä kumppanissa, vanhemmissa tai tällaisella palstalla päivät pitkät. Kasvua voi tapahtua kaiketi vaan hyvässä parisuhteessa tai reilujen kavereiden kanssa. Näitä asioita ihminen kai pyrkii tavoittelemaan, jos vaan voi, koko elämänsä ajan. Mutta tavoittaako näitä kaikkia asioita täysin?
Muuten hyvä kirjoitus, mutta ihmisillä olisi hyvä olla vähän objektiivista silmää ja itsekritiikkiä myös näissä rakastumis- ja suhdeasioissa. Usein näkee täälläkin kirjoituksia, joissa ajatellaan, että jos joku mies tai nainen on vaikuttanut itseen jollain tavoin hän vaikuttaisi kaikkiin muihinkin samalla tavoin. Tai jos suhde on ollut jonkinlainen niin ajatellaan helposti että kaikki sen toisen osapuolen muutkin suhteet olisivat samanlaisia. Niinhän ei ole, vaan tunteet on aina kuitenkin vain omia tunteita, vaikka ne johonkin kohdistuisivatkin, ja suhteissa on aina 2 osapuolta ja siihen mitä suhteesta tulee on kummallakin oma 50% osuutensa. Tai oikeastaan suhteet on aina enemmän kuin kahden ihmisen panos. On näiden 50-50 osuuksien lisäksi myös kolmas aspekti, jonka ne kaksi ihmistä yhdessä luovat. Niinhän sitä sanotaan, että kokonaisuus on aina enemmän kuin osiensa summa ja se mielestäni pätee myös näissä suhdeasioissa.
Totta. Joskus me valitsemme ihmisen joka painelee juuri niitä arkoja kohtia. Vastuu on toki valitsijalla. En vain pidä itsestäni sellaisena kuin miksi hänen kanssaan muutuin. Ja kyllä minä muutuin. Kaikki on taas vähän paremmin. Pienen happihyppelyn jälkeen löysin taas valoisana puoleni.