Järkyttynyt. Olen alkanut muistamaan omasta lapsuudestani asioita joita en halua muistaa. Ensin ajattelin että onpas toden tuntuinen uni, tämän jälkeen aloin muistamaan selkeästi tapahtumia autolla ajaessani, siivotessa ym ym.
Pahimpia ovat muistot isäni kanssa saunomisesta kun itku kurkussa olen joutunut koskemaan hänen intiimi alueitaan.
Sekä noin 13 vuotiaana olen joutunut riisumaan itseni alasti ja pyörähtelemään hänelle hänen haukkuessaan minut ettei minussa ole mitään nähtävää. (tämä johtui siittä etten suostunut menemään saunaan enään)
Muistan lukuisia kertoja teini-iässä nähneeni isäni ikkunani takana pukeutuessani sekä huoneeni ovenraossa. Miten kestän enään nähdä isääni? Olen saanut muutamiin tilanteisiin vahvistuksen että näin on oikeasti käynyt enkä enään voi kuitata kaikkea olankohautuksella.
Olen täysin sekaisin sain ainakin selvyyden siihen miksi saan helposti saunassa paniikkikohtauksen, enkä kestä jos mieheni edes hipaisee minua siellä. Eihä tämmöisistä asioista voi edes puhua kenellekkään...
Pahimpia ovat muistot isäni kanssa saunomisesta kun itku kurkussa olen joutunut koskemaan hänen intiimi alueitaan.
Sekä noin 13 vuotiaana olen joutunut riisumaan itseni alasti ja pyörähtelemään hänelle hänen haukkuessaan minut ettei minussa ole mitään nähtävää. (tämä johtui siittä etten suostunut menemään saunaan enään)
Muistan lukuisia kertoja teini-iässä nähneeni isäni ikkunani takana pukeutuessani sekä huoneeni ovenraossa. Miten kestän enään nähdä isääni? Olen saanut muutamiin tilanteisiin vahvistuksen että näin on oikeasti käynyt enkä enään voi kuitata kaikkea olankohautuksella.
Olen täysin sekaisin sain ainakin selvyyden siihen miksi saan helposti saunassa paniikkikohtauksen, enkä kestä jos mieheni edes hipaisee minua siellä. Eihä tämmöisistä asioista voi edes puhua kenellekkään...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nykyinen psykiatria lähtee siitä, että kipeitäkin muistoja pitää opetella käsittelemään tietoisesti, vaikka se tekeekin kipeää. Muuten on vaarana se, että niitä kokemuksia hoidetaan lääkkeillä ja laitoshoidossa.
Kipeätkin muisikuvat lieventyvät kun niitä käsitellään. Eräänlaista siedätyshoitoa.
Tottakai voi puhua. Psykiatrit, psykologit ja terapeutit ovat sitä varten. Kannattaa hakea apua.
Voimia sinulle!
Asiasta ei ollut helppo kirjoittaa tänne saati sitten mennä puhumaan naamatusten vieraalle ihmiselle... En usko saavani sanaa suustani :(
En HALUA muistaa enää oli paljon helpompaa vaan ihmetellä miksi ei muista lapsuudestaan juuri mitään...
Kai se on pakko edes yrittää avautua ammattilaiselle.
Anna noiden kauhumuistojen tulla alitajunnastasi sitä mukaan kuin kesät. Nyt olet aikuinen ja psyyke tietää että nyt asioita voi käsitellä järkiperäisesti ja turvallisesti. Ei kannata pantata niitä sinne sielun kellariin koska silloin ne aiheuttavat epämääräsitä ahdistusta ja vievät valtavsti enrgiaa.
Vaikka kysymys on niin läheisestä kuin oma isä, niin hullun ja sairaan homaa tuollainen on. Voi olla että isä itsekkin häpeää ja kokee syyllisyyttä sadistisesta ja sairaaloisesta seksuaalisuudestaan.
Mikäli et voi puhumalla esittää terapeutille alusa noita asioita niin kirjoita niin pääsette alkuun. Sinä olet joutunut törkeän rikoksen uhriksi. Varaudu että helpolla et pääse asioiden yli, mutta käsitteleminen kannattaa.
hei.kyllä sinun on nyt vain uskallettava selvittää nämä karmeat asiat,ihan itsesi takia.kukaan ei jaksa pitkään noin suurta painolastia luhistumatta.sinä et ole niitä aiheuttanut.sinua on käytetty törkeästi hyväksi.älä häpeile tapahtuneita.sinä olit vain lapsi.hyvä kun kirjoitit tänne.voimia!