Oon masentunu ja ahistunut, ja nyt vanhemmatki on huomannu sen. Ne sitte halus viedä mut psykologille, ja oon nyt käyny siellä. Se ei oo oikeen auttanu. En jaksa enää keskittyy kunnolla kouluun enkä panostaa ihmissuhteisiin. Haluan vain olla omassa huoneessani rauhassa. Ennen halusin olla kavereiden kanssa vapaa-ajalla ja olin tunnollinen ja hiljainen koulussa. Nyt kaikki on toisin.
Psykologi ja porukat nyt aikoo lähettää mut jonnekki lastenosastolle, jossa joudun asumaan O.o En todellakaan halua sinne, mutta psykologi sanoi, että se tekisi hyvää. Vanhemmatkin ovat sitä mieltä. En oikeasti vain pysty menemään sinne, ja entä jos kaverini saavat tietää siitä ja lopulta koko luokka? En kestäisi sitä, kukaan ei enää haluaisi olla kaverini ja kaikki pitäisivät mua ihan sekona! Mua on kiusattu ja syrjitty neljä vuotta, en enää halua kestää sitä samaa :(
Kesällä masennukseni oli todella paha ja olin kokoajan ahdistunut. Itsemurhakin kävi useinkin mielessä. Aloin sitten vähitellen paranemaan masennuksestani, mutta nyt se tulee takaisin D: Äiti sano, et mun pitää mennä sinne, että masennukseni ei pahenisi. Oon nyt 11, ja äiti sanoi, että vuoden tai parin päästä se voisi olla todella paha. Hän on kyllä oikeassa.
Tiedän, että tarvitsen apua, mutta en oikeasti halua asua jossain muualla! En vaa voi :( Ja jos se levii luokalle... En ees haluu ajatella sitä. Mitä ihmettä mun pitää tehä?
Auttakaa mua pliis, nyt jos joskus tarviin oikeesti apuu!
Psykologi ja porukat nyt aikoo lähettää mut jonnekki lastenosastolle, jossa joudun asumaan O.o En todellakaan halua sinne, mutta psykologi sanoi, että se tekisi hyvää. Vanhemmatkin ovat sitä mieltä. En oikeasti vain pysty menemään sinne, ja entä jos kaverini saavat tietää siitä ja lopulta koko luokka? En kestäisi sitä, kukaan ei enää haluaisi olla kaverini ja kaikki pitäisivät mua ihan sekona! Mua on kiusattu ja syrjitty neljä vuotta, en enää halua kestää sitä samaa :(
Kesällä masennukseni oli todella paha ja olin kokoajan ahdistunut. Itsemurhakin kävi useinkin mielessä. Aloin sitten vähitellen paranemaan masennuksestani, mutta nyt se tulee takaisin D: Äiti sano, et mun pitää mennä sinne, että masennukseni ei pahenisi. Oon nyt 11, ja äiti sanoi, että vuoden tai parin päästä se voisi olla todella paha. Hän on kyllä oikeassa.
Tiedän, että tarvitsen apua, mutta en oikeasti halua asua jossain muualla! En vaa voi :( Ja jos se levii luokalle... En ees haluu ajatella sitä. Mitä ihmettä mun pitää tehä?
Auttakaa mua pliis, nyt jos joskus tarviin oikeesti apuu!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun olet ollut aina kotona ja tuo paikka on ennestään tuntematon, niin totta kai se jännittää. Kuitenkin tarkoituksena on auttaa sinua pois masennuksesta ja pääset ammattilaisten käsiin. Varmaan turhaan pelkäät.
En oikee tiiä mitä tälle pelolle pitäis tehä :/
Kirjotat tosi hyvää ja sujuvaa tekstiä ikääsi nähden, toisin kuin muut täällä suoli24:ssa.
Kiitos! :)
moi.oikeat ja aidot kaverit ei jätä sua vaikka menisit osastolle ja uusiakin tulet saamaan.kyllä näin äitinä mäkin haluan vain hyvän ja onnellisen elämän lapselleni.ei tämä sun osastojuttu ole hänellekkään helppoa mutta hän rakastaa ja välittää susta.
mulla masis ja todellakin se on usein rankkaa.nyt sulle annetaan tilaisuus saada hyvää hoitoa mikä vaikuttaa sun loppuelämään paljon.haluathan paremman elämän kuin nyt?kyllä sun kannattaa mennä hoitoon ihan vain ja ainoastaan itsesi takia.uskon että sun elämä muuttuu etkä kadu osastojaksoa myöhemmin.rohkeasti vain kohti uusia parempia tuulia!ilmottele!
Aurooran avo-osastolla olen ollut vuoden 13-vuotiaana, kun piti uusia kutosluokka masennuksen takia. Itsellänikin oli alussa pitkälti asenne "Enhän minä tonne hullujen sekaan lähde. Leimaudun sit itsekkin sellaiseksi". Sitkun sinne menin, niin huomasinkin nopeasti, että ei ne muutkaan nuoret sielä sen sekopäisempiä olleet, kuin minäkään. Eikä omia kavereitanikaan kauheasti kiinnostanut, että kävin kävin vuoden sielä.