Onko vaikeneminen myöntämisen merkki?

Oletko keskustellut miehesi kanssa silloin, kun ei ole ollut riitaa? Ollaan, käydään parisuhdeterapiassa. Ainoa paikka, missä pystytään puhumaan vaikeista asioista ilman riitaa.

Onko teillä muutenkin kommunikointivaikeutta? ON. Minä puhun hän kuuntelee. Kaipaisin aitoa tasaveroista keskustelukumppania. Vaikuttaa usein siltä, että hän on muissa maailmoissa, ja olevinaan kuuntelee, mutta ei kuitenkaan kuuntele. Joskus harvoin hän näyttää itsestään sellaisen aktiivisen keskustelijapuolen, mikä on tosi siistii, tietääpähän ainakin, että hän pystyy siihen, jos tarpeeksi haluaa.

Tuntuuko sinusta, että miehesi rakastaa sinua? Vaikea kysymys. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Loma-aikoina ja kun ollut poissa töistä, esim. nyt oli joku aika sitten saikulla, niin oli aivan ihana mulle. Ennenkuin menimme terapiaan oli vuosia ollut tilanne tosi jäässä, ei oikein tuntunut sellaista rakkautta. Nyt terapian myötä on tullut sellaisia huippuhetkiäkin välillä. Ja siinä samalla tuli vastaus parisuhdeterapiaan: käymme kristillisessä parisuhdeneuvonnassa. Olemme käyneet nyt puoli vuotta 1-2- kertaa kuussa.

Juuri nähtiin esite parisuhdeleiristä, mietittiin jos menisimme sinne ensi kesänä.

Ilman ammattiapua olisimme varmasti jo eronneet.

Toinen toivoa antava asia on, että viimein mieheni on alkanut käydä yhdessä seurakunnan tilaisuuksissa.

Kiitos kun vastasit. Mulla ei ole nyt rahaa yksityisetsivään. Nyt sain suhteen loppumaan joksikin aikaa, kun ainakin työpaikan pikkujouluissa paljastui, että kovin on työkaveri oli ihastunut mieheeni ja toimi minun tietämättäni erityisen läheisissä väleissä työpaikalla. Kun sain tämän tietää pakotin miestä vaihtamaan työpaikkaa. Hän sai siirroon ja nyt jää nähtäväksi rupeaako meidän suhde eheytymään. Sitä en tiedä onko muita suhteita...On silti kiistänyt työkaverisuhteen ja joo, käydään pariterapiassa - ollaan käyty jo puoli vuotta.

Olen kaikkeni tehnyt itse selvittääkseni syksyllä, tutkinut kännykät ja taskut yms. mitään todisteita en saanut. Tosin pitkään hän poisti kaikki viestit puhelimesta. Mies on aika taitava teknisissä välineissä ja totesin, etten tule koskaan voittamaan tätä peliä tekniikalla. Mies on niin taitava peittelemään jälkensä.

mariamagdalena2 kirjoitti:

Kiitos kun vastasit. Mulla ei ole nyt rahaa yksityisetsivään. Nyt sain suhteen loppumaan joksikin aikaa, kun ainakin työpaikan pikkujouluissa paljastui, että kovin on työkaveri oli ihastunut mieheeni ja toimi minun tietämättäni erityisen läheisissä väleissä työpaikalla. Kun sain tämän tietää pakotin miestä vaihtamaan työpaikkaa. Hän sai siirroon ja nyt jää nähtäväksi rupeaako meidän suhde eheytymään. Sitä en tiedä onko muita suhteita...On silti kiistänyt työkaverisuhteen ja joo, käydään pariterapiassa - ollaan käyty jo puoli vuotta.

Olen kaikkeni tehnyt itse selvittääkseni syksyllä, tutkinut kännykät ja taskut yms. mitään todisteita en saanut. Tosin pitkään hän poisti kaikki viestit puhelimesta. Mies on aika taitava teknisissä välineissä ja totesin, etten tule koskaan voittamaan tätä peliä tekniikalla. Mies on niin taitava peittelemään jälkensä.

Lue lisää

Pahimmat pettäjät käyvät kyllä parisuhdeterapiassakin valehtelemassa. Ymmärrän, että luottosi on mennyttä ja epäilet kaikkea. Koeta selvittää järjellä, milloin oma epäilysi on aiheellinen, milloin ei. Kirjoita paperille ylös kaikkia miehen puheita mitä sanoo ja mitä milloinkin epäilet valheeksi. Sitten jos tulisi selviä ristiriitaisuuksia menneiden ja uusien puheiden välille, tai taas uusia outoja selittämättömiä menoja tms, voit vaiheellisesti epäillä.
Jos edelleen kiistää menneen suhteen, jok sinusta olia totta, ei miehen rehellisyys ole aivan kunnossa. Ulkopuolisestakin kuulostaa, että suhde oli olemassa, jos miehesi vaatimuksesi vuoksi vaihtoi ainakin työpistettä. Rehellisen ei olisi tarvinnut vaihtaa.

Älä sano että sulla ei oll rahaa yksityisetsivään. Maksaa 1-5000 euroa. Ainakin nyt kuulostaa vahvasti että sulla on mies, joka ei tule koskaan tunnustamaan. Nämä miehet eivät koskaan tunnusta, eivät edes vaikka jäisivät kiinni alasti naisen päältä, sekin on heidän selityksissään vain kaveruutta. Jos epäilysi jatkuvat ja voit osoittaa ne itsellesi, omalla järjellä aiheelliseksi, niin sulla on vain kaksi vaihtoehtoa. Kuunnella taas miehen valheita ilman todisteita tai hankkia todisteet itse, ja siinä yksityisetsivä on siinä ainoa mahdollisuutesi. Tuo raha sun kandeemusta jostain löytää, aloita säästäminen vaikka heti, sillä kyse on koko elämästäsi ja koko tulevaisuudestasi, ja totuudesta.

Näillä eteenpäin kirjoitti:

Pahimmat pettäjät käyvät kyllä parisuhdeterapiassakin valehtelemassa. Ymmärrän, että luottosi on mennyttä ja epäilet kaikkea. Koeta selvittää järjellä, milloin oma epäilysi on aiheellinen, milloin ei. Kirjoita paperille ylös kaikkia miehen puheita mitä sanoo ja mitä milloinkin epäilet valheeksi. Sitten jos tulisi selviä ristiriitaisuuksia menneiden ja uusien puheiden välille, tai taas uusia outoja selittämättömiä menoja tms, voit vaiheellisesti epäillä.
Jos edelleen kiistää menneen suhteen, jok sinusta olia totta, ei miehen rehellisyys ole aivan kunnossa. Ulkopuolisestakin kuulostaa, että suhde oli olemassa, jos miehesi vaatimuksesi vuoksi vaihtoi ainakin työpistettä. Rehellisen ei olisi tarvinnut vaihtaa.

Älä sano että sulla ei oll rahaa yksityisetsivään. Maksaa 1-5000 euroa. Ainakin nyt kuulostaa vahvasti että sulla on mies, joka ei tule koskaan tunnustamaan. Nämä miehet eivät koskaan tunnusta, eivät edes vaikka jäisivät kiinni alasti naisen päältä, sekin on heidän selityksissään vain kaveruutta. Jos epäilysi jatkuvat ja voit osoittaa ne itsellesi, omalla järjellä aiheelliseksi, niin sulla on vain kaksi vaihtoehtoa. Kuunnella taas miehen valheita ilman todisteita tai hankkia todisteet itse, ja siinä yksityisetsivä on siinä ainoa mahdollisuutesi. Tuo raha sun kandeemusta jostain löytää, aloita säästäminen vaikka heti, sillä kyse on koko elämästäsi ja koko tulevaisuudestasi, ja totuudesta.

Lue lisää

Soittelin jo vuosi sitten yksityisetsivät läpi. Selvisi, että tonnista ylöspäin lähtee. Työpaikka sijaitsee tarkasti vartioidulla alueella, että siellä on mahdotonta yksityisetsivän pyöriä kovin pitkään. Nyt tästä uudesta en tiedä, olisiko siellä helpompi kyttäillä?

Täytynee ryhtyä säästämään rahaa, että joskus voi sen palkata. Kyse on tosiaan koko tulevaisuudesta. Onko muuten hyviä etsiviä, joita voit suositella?

Mitä ihmettä sä vaahtoat? Ei aloittaja noin sanonut, lue ja mieti uudestaan.

"Raamatun mukaan ei saa erota, paitsi jos toinen on ollut uskoton. Tietenkin käytännössä, jos toinen on esim. väkivaltainen tai muuta, niin yhdessä asuminen voi olla vaikeaa, mutta avioeroa ei tosiuskova ota ihan hepposin perustein.

Ap. on järkevä ja fiksusti ajatteleva, varmasti tekee omalla kohdallaan oikeat ratkaisut. Ei hän väkivaltaa hyväksy vaan tietenkin arvostaa itseään ja elämäänsä.

keskustelkaa!, pettäjät voivat keskustella suu vaahdossa, petettyä syyllistäen, mutta omasta uskottomuudestaan he pysyvät visusti hiljaa ja valehtelevat. Paatuneet pettäjät eivät koskaan tunnusta mitään puolisolleen.Joten hyvää tarkoittavasta keskusteluneuvostasi ei ole apua.

Moni meistä, joka eroaa pitkästä liitosta haluaa varmuuden siitä mihin oma elämän tärkein suhde kaatui. Jos se on uskottomuus, ja jos puoliso on tyyppiä, joka ei koskaan tunnusta, ei ole muuta mahdollisuutta kuin etsivä.

Avioeroon ryhtyminen ilman todisteita uskottomuudesta voi aiheuttaa monivuotisen epätietoisuuden ja hämmennyksen petetylle, lisää eroavien ongelmia. Mm. uskoton puoliso haluaa erota niin, että kukaan ei saa tietää, ja samalla kaveeraa petetyn kanssa, pahimmillaan myös vie tietämättömän omaisuuden, tätä erosta syyllistäen, myös sukulaisille ja lapsille. Lasten järjestelyissä voi tulla ongelmia, kun uskoton yhä piilottelee, eron jälkeenkin vanhoja vääryyksiään jopa itseltään, lue vaikka:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11364024

Lisäksi kakkoset haluavat aina, että kukaan ei saa tietää heistä. Exän oma tulevaisuus helpottuu, kun hän tietää kenen kanssa häntä petettiin. Usein tuo piilotteleva kakkonen löytyy omien tuttavien joukosta. Eipä olisi kivaa elää loppuelämäänsä niin, että luulee ystäväkseen kaksinaamaista ihmistä, joka kusetti sua kakkosena omassa avioerossasi. Lisäksi sukulaiset yms haluavat tietää, jos ero johtuu kolmannesta pyörästä, kuka hän on. Kukaan ei halua omaan sukuunsa uutta miniää/vävyä tms, joka piilottelisi tuollaista salamenneisyyttä.

Toki, jokainen eroava valitsee itse kiinnostaako totuus vai ei. Muttta suosittelen kaikille selvittämään tosiasiat ensin, ja vasta sitten ´päättämään erosta.

Miksi etsivä kirjoitti:

keskustelkaa!, pettäjät voivat keskustella suu vaahdossa, petettyä syyllistäen, mutta omasta uskottomuudestaan he pysyvät visusti hiljaa ja valehtelevat. Paatuneet pettäjät eivät koskaan tunnusta mitään puolisolleen.Joten hyvää tarkoittavasta keskusteluneuvostasi ei ole apua.

Moni meistä, joka eroaa pitkästä liitosta haluaa varmuuden siitä mihin oma elämän tärkein suhde kaatui. Jos se on uskottomuus, ja jos puoliso on tyyppiä, joka ei koskaan tunnusta, ei ole muuta mahdollisuutta kuin etsivä.

Avioeroon ryhtyminen ilman todisteita uskottomuudesta voi aiheuttaa monivuotisen epätietoisuuden ja hämmennyksen petetylle, lisää eroavien ongelmia. Mm. uskoton puoliso haluaa erota niin, että kukaan ei saa tietää, ja samalla kaveeraa petetyn kanssa, pahimmillaan myös vie tietämättömän omaisuuden, tätä erosta syyllistäen, myös sukulaisille ja lapsille. Lasten järjestelyissä voi tulla ongelmia, kun uskoton yhä piilottelee, eron jälkeenkin vanhoja vääryyksiään jopa itseltään, lue vaikka:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11364024

Lisäksi kakkoset haluavat aina, että kukaan ei saa tietää heistä. Exän oma tulevaisuus helpottuu, kun hän tietää kenen kanssa häntä petettiin. Usein tuo piilotteleva kakkonen löytyy omien tuttavien joukosta. Eipä olisi kivaa elää loppuelämäänsä niin, että luulee ystäväkseen kaksinaamaista ihmistä, joka kusetti sua kakkosena omassa avioerossasi. Lisäksi sukulaiset yms haluavat tietää, jos ero johtuu kolmannesta pyörästä, kuka hän on. Kukaan ei halua omaan sukuunsa uutta miniää/vävyä tms, joka piilottelisi tuollaista salamenneisyyttä.

Toki, jokainen eroava valitsee itse kiinnostaako totuus vai ei. Muttta suosittelen kaikille selvittämään tosiasiat ensin, ja vasta sitten ´päättämään erosta.

Lue lisää

Totta puhut. Kaikki pursuaa neuvoja siitä kuinka avioparien tulisi keskustella. Kirjat, parisuhdeterapeutit, ystävät jne koko maailma vain toitottaa - keskustelkaa!

Mutta aivan niinkuin kirjoittaja totesi, milläs keskustelet, kun toinen kiistää loppuun saakka. Tämä mies on juuri sellainen. Keskustelu päättyy siihen, kun hän alkaakin syyttää minua vainoharhaiseksi ja mielisairaaksi, joka tarvitsee apua luulotautisuuteensa.

Eilen tuli hyvä esimerkki: Soitan miehelle työpäivän jälkeen muissa asioissa. Hieman ihmettelen, kun olisi pitänyt olla kotona. Sanoi, että meni ylitöiksi. Kysyin missä olet? Mies vastasi: bussissa. Ihmettelen, kun taustalla on hiirenhiljaista. Tokaisen: ethän ole bussissa, siellä on liian hiljaista. Mies jatkaa inttämistä olevansa bussissa. Ehdotan, että soittaa videopuhelun bussista, ei suostu tähän ja heittää luurin kiinni.

Ei vastannut soittoyrityksiini muutamaan minuuttiin. Sitten taas vastasi, ehdotin että hän kävelisi siellä bussissa, niin kuulisin kenkien kopinan ja bussin äänet. Ei suostu.

Kertoi kohta jäävänsä pois "bussista". Sanoin: pidä luuria auki, niin kuulen bussin äänet, ovien kiinni menemiset ja muut tavanomaiset äänet mitä kuuluu kun bussi lähtee. Mies pitää luuria auki. Mitään tällaista ei kuulu.

Kuulostaa ennemminkin, että henkilöautosta poistutaan, hetken päästä kuuluu kuiskaus "odota vähän", ja miehen kävelyääniä.

Tästä vimmastuneena sanon miehelle, että nyt kävelet luuri auki kokomatkan kotiin, joka oli hänen kertomasta bussipysäkistä noin 5-10 minuutin matkan päästä.
Tästä seurasi tietysti hirveä riita. Mies edelleen väittää olleensa bussissa, vaikka tiedän varmuudella ettei ollut. Niin hiljaista bussia ei tietääkseni ole keksitty, mistä ei kuulu minkäänlaisia ääniä. Tai voihan olla että on olemassa sähköbussi jossain, mutta se ei liiku ainakaan mieheni työpaikan väliä.

Minusta sekin on omituista, ettei hän pyrkinyt millään tavalla todistamaan myöskään olevansa bussissa, vaan heitti luurin korvaan, kun pyysin soittaa videopuhelua. Videopuhelulla hän olisi helposti pystynyt osoittamaan olevansa bussissa. Mutta kun hän ei ollut bussissa, niin Miksi hän ei sitä hänelle minimaalisen halpaa videopuhelua voinut soittaa? Parisuhdeterapeuttikin sanoi miehelleni, että hänen tulisi omalla toiminnallaan hälventää epäilyksiä ja toimia avoimesti. Eilinen toiminta oli kaukana siitä.

Keskustelu asiasta ei johda mihinkään, koska hän kiistää edelleen kaiken, väittää olleensa bussissa, vaikka ei ollutkaan ja kaiken huipuksi väittää minun olevan vain vainoharhainen ja "että tarvitsen vakavasti apua". Tulee miehestäni mieleen elokuva Kaasuvalo. Jos kukaan on sattunut katsomaan? Siinähän mies pettää vaimoaan rahan vuoksi minkä kerkeää ja kaiken huipuksi ryhtyy leipomaan vaimostaan mielisairasta.

MariaMagdalena2 kirjoitti:

Totta puhut. Kaikki pursuaa neuvoja siitä kuinka avioparien tulisi keskustella. Kirjat, parisuhdeterapeutit, ystävät jne koko maailma vain toitottaa - keskustelkaa!

Mutta aivan niinkuin kirjoittaja totesi, milläs keskustelet, kun toinen kiistää loppuun saakka. Tämä mies on juuri sellainen. Keskustelu päättyy siihen, kun hän alkaakin syyttää minua vainoharhaiseksi ja mielisairaaksi, joka tarvitsee apua luulotautisuuteensa.

Eilen tuli hyvä esimerkki: Soitan miehelle työpäivän jälkeen muissa asioissa. Hieman ihmettelen, kun olisi pitänyt olla kotona. Sanoi, että meni ylitöiksi. Kysyin missä olet? Mies vastasi: bussissa. Ihmettelen, kun taustalla on hiirenhiljaista. Tokaisen: ethän ole bussissa, siellä on liian hiljaista. Mies jatkaa inttämistä olevansa bussissa. Ehdotan, että soittaa videopuhelun bussista, ei suostu tähän ja heittää luurin kiinni.

Ei vastannut soittoyrityksiini muutamaan minuuttiin. Sitten taas vastasi, ehdotin että hän kävelisi siellä bussissa, niin kuulisin kenkien kopinan ja bussin äänet. Ei suostu.

Kertoi kohta jäävänsä pois "bussista". Sanoin: pidä luuria auki, niin kuulen bussin äänet, ovien kiinni menemiset ja muut tavanomaiset äänet mitä kuuluu kun bussi lähtee. Mies pitää luuria auki. Mitään tällaista ei kuulu.

Kuulostaa ennemminkin, että henkilöautosta poistutaan, hetken päästä kuuluu kuiskaus "odota vähän", ja miehen kävelyääniä.

Tästä vimmastuneena sanon miehelle, että nyt kävelet luuri auki kokomatkan kotiin, joka oli hänen kertomasta bussipysäkistä noin 5-10 minuutin matkan päästä.
Tästä seurasi tietysti hirveä riita. Mies edelleen väittää olleensa bussissa, vaikka tiedän varmuudella ettei ollut. Niin hiljaista bussia ei tietääkseni ole keksitty, mistä ei kuulu minkäänlaisia ääniä. Tai voihan olla että on olemassa sähköbussi jossain, mutta se ei liiku ainakaan mieheni työpaikan väliä.

Minusta sekin on omituista, ettei hän pyrkinyt millään tavalla todistamaan myöskään olevansa bussissa, vaan heitti luurin korvaan, kun pyysin soittaa videopuhelua. Videopuhelulla hän olisi helposti pystynyt osoittamaan olevansa bussissa. Mutta kun hän ei ollut bussissa, niin Miksi hän ei sitä hänelle minimaalisen halpaa videopuhelua voinut soittaa? Parisuhdeterapeuttikin sanoi miehelleni, että hänen tulisi omalla toiminnallaan hälventää epäilyksiä ja toimia avoimesti. Eilinen toiminta oli kaukana siitä.

Keskustelu asiasta ei johda mihinkään, koska hän kiistää edelleen kaiken, väittää olleensa bussissa, vaikka ei ollutkaan ja kaiken huipuksi väittää minun olevan vain vainoharhainen ja "että tarvitsen vakavasti apua". Tulee miehestäni mieleen elokuva Kaasuvalo. Jos kukaan on sattunut katsomaan? Siinähän mies pettää vaimoaan rahan vuoksi minkä kerkeää ja kaiken huipuksi ryhtyy leipomaan vaimostaan mielisairasta.

Lue lisää

Kovin tuttua. Puhelimet ovat tosiaan jo niin hyviä, että selvästi kuulee mistä ympyröistä soitetaan ja onko siinä kertomuksen kanssa ristiriitaa. Miehelleni kävi pettäessä tosi usein huono säkä, tottakai sitä haistoi, milloin lähti pettämään. Tiesin, missä vosu asuu ja paljon ajoaikaa menee. Ei todella tarvitse kummoiset älyn lahjat olla tuon selvittääkseen.
Ja totta tuokin, että pettäjä yrittää tehdä petetystä mielenvikaista. Ilmeisesti kakkonen oli niin tyhmä, että uskoi miehen puheet, kun soittaessani kakkonen istui autossa vieressä, niin mies esitti minun olevan koko ajan kiistelemässä ja syyttelemässä. Vitsikkäintä oli, kun ehdin sanoa moi, niin mieheni alkoi show-esityksen. Minkä näyttelijän filmiteollisuus onkaan menettänyt! Ei kai saanut kakkoselta muuten suosiotaan, vedätti sitä siis täysillä, sillä kun kakkonen poistui kyydistä, niin alkoi saman puhelun aikana puhumaan minulle aivan ystävälliseen sävyyn, niin kuin kuuluu puhuakin.
Toinen hyvä esimerkki oli, kun kaupassa käydessä, jota tapahtui kanssani vain sen kerran, mutta kakkosen kanssa useastikin, tuli miehelle tuttu pariskunta vastaan ja katsoivat minua virallista vaimoa kummissaan. Jälkikäteen kiisti, ettei ollut edes kenellekään moikannut.

MariaMagdalena2 kirjoitti:

Totta puhut. Kaikki pursuaa neuvoja siitä kuinka avioparien tulisi keskustella. Kirjat, parisuhdeterapeutit, ystävät jne koko maailma vain toitottaa - keskustelkaa!

Mutta aivan niinkuin kirjoittaja totesi, milläs keskustelet, kun toinen kiistää loppuun saakka. Tämä mies on juuri sellainen. Keskustelu päättyy siihen, kun hän alkaakin syyttää minua vainoharhaiseksi ja mielisairaaksi, joka tarvitsee apua luulotautisuuteensa.

Eilen tuli hyvä esimerkki: Soitan miehelle työpäivän jälkeen muissa asioissa. Hieman ihmettelen, kun olisi pitänyt olla kotona. Sanoi, että meni ylitöiksi. Kysyin missä olet? Mies vastasi: bussissa. Ihmettelen, kun taustalla on hiirenhiljaista. Tokaisen: ethän ole bussissa, siellä on liian hiljaista. Mies jatkaa inttämistä olevansa bussissa. Ehdotan, että soittaa videopuhelun bussista, ei suostu tähän ja heittää luurin kiinni.

Ei vastannut soittoyrityksiini muutamaan minuuttiin. Sitten taas vastasi, ehdotin että hän kävelisi siellä bussissa, niin kuulisin kenkien kopinan ja bussin äänet. Ei suostu.

Kertoi kohta jäävänsä pois "bussista". Sanoin: pidä luuria auki, niin kuulen bussin äänet, ovien kiinni menemiset ja muut tavanomaiset äänet mitä kuuluu kun bussi lähtee. Mies pitää luuria auki. Mitään tällaista ei kuulu.

Kuulostaa ennemminkin, että henkilöautosta poistutaan, hetken päästä kuuluu kuiskaus "odota vähän", ja miehen kävelyääniä.

Tästä vimmastuneena sanon miehelle, että nyt kävelet luuri auki kokomatkan kotiin, joka oli hänen kertomasta bussipysäkistä noin 5-10 minuutin matkan päästä.
Tästä seurasi tietysti hirveä riita. Mies edelleen väittää olleensa bussissa, vaikka tiedän varmuudella ettei ollut. Niin hiljaista bussia ei tietääkseni ole keksitty, mistä ei kuulu minkäänlaisia ääniä. Tai voihan olla että on olemassa sähköbussi jossain, mutta se ei liiku ainakaan mieheni työpaikan väliä.

Minusta sekin on omituista, ettei hän pyrkinyt millään tavalla todistamaan myöskään olevansa bussissa, vaan heitti luurin korvaan, kun pyysin soittaa videopuhelua. Videopuhelulla hän olisi helposti pystynyt osoittamaan olevansa bussissa. Mutta kun hän ei ollut bussissa, niin Miksi hän ei sitä hänelle minimaalisen halpaa videopuhelua voinut soittaa? Parisuhdeterapeuttikin sanoi miehelleni, että hänen tulisi omalla toiminnallaan hälventää epäilyksiä ja toimia avoimesti. Eilinen toiminta oli kaukana siitä.

Keskustelu asiasta ei johda mihinkään, koska hän kiistää edelleen kaiken, väittää olleensa bussissa, vaikka ei ollutkaan ja kaiken huipuksi väittää minun olevan vain vainoharhainen ja "että tarvitsen vakavasti apua". Tulee miehestäni mieleen elokuva Kaasuvalo. Jos kukaan on sattunut katsomaan? Siinähän mies pettää vaimoaan rahan vuoksi minkä kerkeää ja kaiken huipuksi ryhtyy leipomaan vaimostaan mielisairasta.

Lue lisää

Sori, mutta tuo sun käytös on ihan oikeasti sairasta. Sun sairautesi nimi on mustasukkaisuus. Miksi ihmeessä sun pitää jotain todisteita miehen pettämisestä hakemalla hakea? Jos sulla on huono olo avioliitossa, niin ota ero. Sen saa myös yksin. Mä luulen, että sun mies on niiiiin totaalisen kyllästynyt sun vahtaamiseen, ettei lähde leikkiin mukaan eikä halua todistella sulle enää yhtään mitään.
Mä miehenäsi olisin lähtenyt jo aikoja sitten.
Miten uskonnollinen vakaumus voi mennä sen yli, että molemmat voi suhteessa huonosti?

MariaMagdalena2 kirjoitti:

Totta puhut. Kaikki pursuaa neuvoja siitä kuinka avioparien tulisi keskustella. Kirjat, parisuhdeterapeutit, ystävät jne koko maailma vain toitottaa - keskustelkaa!

Mutta aivan niinkuin kirjoittaja totesi, milläs keskustelet, kun toinen kiistää loppuun saakka. Tämä mies on juuri sellainen. Keskustelu päättyy siihen, kun hän alkaakin syyttää minua vainoharhaiseksi ja mielisairaaksi, joka tarvitsee apua luulotautisuuteensa.

Eilen tuli hyvä esimerkki: Soitan miehelle työpäivän jälkeen muissa asioissa. Hieman ihmettelen, kun olisi pitänyt olla kotona. Sanoi, että meni ylitöiksi. Kysyin missä olet? Mies vastasi: bussissa. Ihmettelen, kun taustalla on hiirenhiljaista. Tokaisen: ethän ole bussissa, siellä on liian hiljaista. Mies jatkaa inttämistä olevansa bussissa. Ehdotan, että soittaa videopuhelun bussista, ei suostu tähän ja heittää luurin kiinni.

Ei vastannut soittoyrityksiini muutamaan minuuttiin. Sitten taas vastasi, ehdotin että hän kävelisi siellä bussissa, niin kuulisin kenkien kopinan ja bussin äänet. Ei suostu.

Kertoi kohta jäävänsä pois "bussista". Sanoin: pidä luuria auki, niin kuulen bussin äänet, ovien kiinni menemiset ja muut tavanomaiset äänet mitä kuuluu kun bussi lähtee. Mies pitää luuria auki. Mitään tällaista ei kuulu.

Kuulostaa ennemminkin, että henkilöautosta poistutaan, hetken päästä kuuluu kuiskaus "odota vähän", ja miehen kävelyääniä.

Tästä vimmastuneena sanon miehelle, että nyt kävelet luuri auki kokomatkan kotiin, joka oli hänen kertomasta bussipysäkistä noin 5-10 minuutin matkan päästä.
Tästä seurasi tietysti hirveä riita. Mies edelleen väittää olleensa bussissa, vaikka tiedän varmuudella ettei ollut. Niin hiljaista bussia ei tietääkseni ole keksitty, mistä ei kuulu minkäänlaisia ääniä. Tai voihan olla että on olemassa sähköbussi jossain, mutta se ei liiku ainakaan mieheni työpaikan väliä.

Minusta sekin on omituista, ettei hän pyrkinyt millään tavalla todistamaan myöskään olevansa bussissa, vaan heitti luurin korvaan, kun pyysin soittaa videopuhelua. Videopuhelulla hän olisi helposti pystynyt osoittamaan olevansa bussissa. Mutta kun hän ei ollut bussissa, niin Miksi hän ei sitä hänelle minimaalisen halpaa videopuhelua voinut soittaa? Parisuhdeterapeuttikin sanoi miehelleni, että hänen tulisi omalla toiminnallaan hälventää epäilyksiä ja toimia avoimesti. Eilinen toiminta oli kaukana siitä.

Keskustelu asiasta ei johda mihinkään, koska hän kiistää edelleen kaiken, väittää olleensa bussissa, vaikka ei ollutkaan ja kaiken huipuksi väittää minun olevan vain vainoharhainen ja "että tarvitsen vakavasti apua". Tulee miehestäni mieleen elokuva Kaasuvalo. Jos kukaan on sattunut katsomaan? Siinähän mies pettää vaimoaan rahan vuoksi minkä kerkeää ja kaiken huipuksi ryhtyy leipomaan vaimostaan mielisairasta.

Lue lisää

Ei se bussissa ollut. Keskustelu kaikista asiaan liittyvistä on toivototnta, sillä miehesi näyttää olevan todella kova luu. Hän tulee valehtelemaan sinulle niin kauan kuin sinulle ei ole muita todisteita kuin oma epäilyksesi. Jos kyselet mitä tahansa, tulet aina kuulemaan olevasi vainoharhainen. Hyökkäys on paras puolustus, joten mies tulee hyökkäämään aina sinua vastaan, ja yhä julmemmin kerta kerran jälkeen. Koeta kestää. Yritä hillitä epäilyspuheitasi, sillä ne eivät johda toivomaasi lopputulokseen, päinvastoin, miehen käytös, ylimielisyys ja pilkka muuttuu entistä oahemmaksi. Joskus läikkyy yli, tiedän, mutta on hyvä että ymmärrät etukäteen, millaisen käytöksen tulet aina kohtaamaan tulevassakin, aina jos otat epäilysi esille ilman todisteita.

Sulla pitää olla vankat, kiistattomat todisteet, ennen kuin kannattaa ottaa asia kunnolla esille. Varaudu siihen, että tuossa vaiheessa pettäjällä alkaa "pakenemisvaihe" ja nk. psyykeen kieltämisvaihe voi mennä jopa äärimmäisyyksiiin. Moni pettäjä käy tuossa vaiheessa puolisonsa päälle fyysisestikin. Varaudu siis pahimpaan, kun todisteet on sulla ja otat asian esille.

Lopputulos todisteissa on kuitenkin hyvä -tiedät mitä tapahtui ja ennemmin tai myöhemmin miehen psyykkinen totuuden pakeneminen on mahdotonta ja hän tunnustaa ja samalla käytös muuttuu.

Näin tulee käymään kirjoitti:

Ei se bussissa ollut. Keskustelu kaikista asiaan liittyvistä on toivototnta, sillä miehesi näyttää olevan todella kova luu. Hän tulee valehtelemaan sinulle niin kauan kuin sinulle ei ole muita todisteita kuin oma epäilyksesi. Jos kyselet mitä tahansa, tulet aina kuulemaan olevasi vainoharhainen. Hyökkäys on paras puolustus, joten mies tulee hyökkäämään aina sinua vastaan, ja yhä julmemmin kerta kerran jälkeen. Koeta kestää. Yritä hillitä epäilyspuheitasi, sillä ne eivät johda toivomaasi lopputulokseen, päinvastoin, miehen käytös, ylimielisyys ja pilkka muuttuu entistä oahemmaksi. Joskus läikkyy yli, tiedän, mutta on hyvä että ymmärrät etukäteen, millaisen käytöksen tulet aina kohtaamaan tulevassakin, aina jos otat epäilysi esille ilman todisteita.

Sulla pitää olla vankat, kiistattomat todisteet, ennen kuin kannattaa ottaa asia kunnolla esille. Varaudu siihen, että tuossa vaiheessa pettäjällä alkaa "pakenemisvaihe" ja nk. psyykeen kieltämisvaihe voi mennä jopa äärimmäisyyksiiin. Moni pettäjä käy tuossa vaiheessa puolisonsa päälle fyysisestikin. Varaudu siis pahimpaan, kun todisteet on sulla ja otat asian esille.

Lopputulos todisteissa on kuitenkin hyvä -tiedät mitä tapahtui ja ennemmin tai myöhemmin miehen psyykkinen totuuden pakeneminen on mahdotonta ja hän tunnustaa ja samalla käytös muuttuu.

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi. Olen tätä asiaa miettinyt ja samalla ottanut fyysistä ja henkistä etäisyyttä häneen. Yhä selvemmin näen hänen psyykkisen epätoivon, kun hän ymmärtää, etten usko enää hänen valheitaan. Tänään suorastaan romahti ja eristäytyi omiin oloihin.

Siltä tämä vaikuttaa, että mieheni on sitä lajityyppiä, että pitää olla vankat todisteet suhteesta. Hän tulee aina kiistämään asian, jos yritämme siitä keskustella. Siksi asiasta keskustelu on turhaa ja johtaa aina suurempiin loukkauksiin.

Teenkö väärin, jos en anna eli jätän seksuaalisesti kylmäksi hänet? Minua on todella alkanut kuvottaa mieheni, koska olen niin varma salasuhteesta. Minua oksettaa ajatuskin nykyään siitä, että hän on ensin harrastanut seksiä kakkosen kanssa ja sitten tulee kotiin, ja joskus harvoin haluaa seksiä kanssani.Tällaista tapahtuu ainoastaan joskus viikonloppuisin tai lomilla.

Mutta, koska hän on "tahrannut" aviovuoteemme, en haluaisi häneen koskea,enkä enää kaipaa hänen kosketusta samalla tavalla kuin joskus. Minulle tuli aiemmin todella hyväksikäytetty olo, kun olimme harrastaneet seksiä esim. sunnuntaina, ja arki kun alkoi, alkoi temppuilut ja salailut taas sekä täydellinen välinpitämättömyys. Teenkö väärin jos tietoisesti "pihtaan" ainakin niin kauan kun näyttää siltä, että kakkonen on vahvasti kuvioissa?

Raamatussa sanotaan: "Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan."

Päteekö tämä silloin, jos mies pitää jatkuvasti salarakasta ja haluaa silloin tällöin omaa vaimoaan, niin onko vaimon oikeaoppisesti suostuttava seksiin?

Voi olla että tuo kysymys kuuluisi jo johonkin uskonto-foorumiin, mutta kirjoitusten perusteella, täällä on muitakin uskovaisia lukemassa ja kirjoittelemassa. Ja minusta on mielenkiintoista kuulla muidenkin kantoja ja omakohtaisia kokemuksia kuin vain uskovaisten.

Ainakin sen, miltä tämä kaikki tuntuu tietää vain toinen saman läpikäynyt.

ap. kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi. Olen tätä asiaa miettinyt ja samalla ottanut fyysistä ja henkistä etäisyyttä häneen. Yhä selvemmin näen hänen psyykkisen epätoivon, kun hän ymmärtää, etten usko enää hänen valheitaan. Tänään suorastaan romahti ja eristäytyi omiin oloihin.

Siltä tämä vaikuttaa, että mieheni on sitä lajityyppiä, että pitää olla vankat todisteet suhteesta. Hän tulee aina kiistämään asian, jos yritämme siitä keskustella. Siksi asiasta keskustelu on turhaa ja johtaa aina suurempiin loukkauksiin.

Teenkö väärin, jos en anna eli jätän seksuaalisesti kylmäksi hänet? Minua on todella alkanut kuvottaa mieheni, koska olen niin varma salasuhteesta. Minua oksettaa ajatuskin nykyään siitä, että hän on ensin harrastanut seksiä kakkosen kanssa ja sitten tulee kotiin, ja joskus harvoin haluaa seksiä kanssani.Tällaista tapahtuu ainoastaan joskus viikonloppuisin tai lomilla.

Mutta, koska hän on "tahrannut" aviovuoteemme, en haluaisi häneen koskea,enkä enää kaipaa hänen kosketusta samalla tavalla kuin joskus. Minulle tuli aiemmin todella hyväksikäytetty olo, kun olimme harrastaneet seksiä esim. sunnuntaina, ja arki kun alkoi, alkoi temppuilut ja salailut taas sekä täydellinen välinpitämättömyys. Teenkö väärin jos tietoisesti "pihtaan" ainakin niin kauan kun näyttää siltä, että kakkonen on vahvasti kuvioissa?

Raamatussa sanotaan: "Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan."

Päteekö tämä silloin, jos mies pitää jatkuvasti salarakasta ja haluaa silloin tällöin omaa vaimoaan, niin onko vaimon oikeaoppisesti suostuttava seksiin?

Voi olla että tuo kysymys kuuluisi jo johonkin uskonto-foorumiin, mutta kirjoitusten perusteella, täällä on muitakin uskovaisia lukemassa ja kirjoittelemassa. Ja minusta on mielenkiintoista kuulla muidenkin kantoja ja omakohtaisia kokemuksia kuin vain uskovaisten.

Ainakin sen, miltä tämä kaikki tuntuu tietää vain toinen saman läpikäynyt.

Lue lisää

Jos toinen on tehnyt h..n, avioliiton pyhyys ja sitä myöden velovllisuudet ovat murtuneet hänen toimiensa johdosta. Ei siis tarvitse suostua avioseksiin, jos ei halua.Sydämesikin kertoo sinulle, näin on.

MariaMagdalena2 kirjoitti:

Totta puhut. Kaikki pursuaa neuvoja siitä kuinka avioparien tulisi keskustella. Kirjat, parisuhdeterapeutit, ystävät jne koko maailma vain toitottaa - keskustelkaa!

Mutta aivan niinkuin kirjoittaja totesi, milläs keskustelet, kun toinen kiistää loppuun saakka. Tämä mies on juuri sellainen. Keskustelu päättyy siihen, kun hän alkaakin syyttää minua vainoharhaiseksi ja mielisairaaksi, joka tarvitsee apua luulotautisuuteensa.

Eilen tuli hyvä esimerkki: Soitan miehelle työpäivän jälkeen muissa asioissa. Hieman ihmettelen, kun olisi pitänyt olla kotona. Sanoi, että meni ylitöiksi. Kysyin missä olet? Mies vastasi: bussissa. Ihmettelen, kun taustalla on hiirenhiljaista. Tokaisen: ethän ole bussissa, siellä on liian hiljaista. Mies jatkaa inttämistä olevansa bussissa. Ehdotan, että soittaa videopuhelun bussista, ei suostu tähän ja heittää luurin kiinni.

Ei vastannut soittoyrityksiini muutamaan minuuttiin. Sitten taas vastasi, ehdotin että hän kävelisi siellä bussissa, niin kuulisin kenkien kopinan ja bussin äänet. Ei suostu.

Kertoi kohta jäävänsä pois "bussista". Sanoin: pidä luuria auki, niin kuulen bussin äänet, ovien kiinni menemiset ja muut tavanomaiset äänet mitä kuuluu kun bussi lähtee. Mies pitää luuria auki. Mitään tällaista ei kuulu.

Kuulostaa ennemminkin, että henkilöautosta poistutaan, hetken päästä kuuluu kuiskaus "odota vähän", ja miehen kävelyääniä.

Tästä vimmastuneena sanon miehelle, että nyt kävelet luuri auki kokomatkan kotiin, joka oli hänen kertomasta bussipysäkistä noin 5-10 minuutin matkan päästä.
Tästä seurasi tietysti hirveä riita. Mies edelleen väittää olleensa bussissa, vaikka tiedän varmuudella ettei ollut. Niin hiljaista bussia ei tietääkseni ole keksitty, mistä ei kuulu minkäänlaisia ääniä. Tai voihan olla että on olemassa sähköbussi jossain, mutta se ei liiku ainakaan mieheni työpaikan väliä.

Minusta sekin on omituista, ettei hän pyrkinyt millään tavalla todistamaan myöskään olevansa bussissa, vaan heitti luurin korvaan, kun pyysin soittaa videopuhelua. Videopuhelulla hän olisi helposti pystynyt osoittamaan olevansa bussissa. Mutta kun hän ei ollut bussissa, niin Miksi hän ei sitä hänelle minimaalisen halpaa videopuhelua voinut soittaa? Parisuhdeterapeuttikin sanoi miehelleni, että hänen tulisi omalla toiminnallaan hälventää epäilyksiä ja toimia avoimesti. Eilinen toiminta oli kaukana siitä.

Keskustelu asiasta ei johda mihinkään, koska hän kiistää edelleen kaiken, väittää olleensa bussissa, vaikka ei ollutkaan ja kaiken huipuksi väittää minun olevan vain vainoharhainen ja "että tarvitsen vakavasti apua". Tulee miehestäni mieleen elokuva Kaasuvalo. Jos kukaan on sattunut katsomaan? Siinähän mies pettää vaimoaan rahan vuoksi minkä kerkeää ja kaiken huipuksi ryhtyy leipomaan vaimostaan mielisairasta.

Lue lisää

Siis mitä! Ei ole normaalia eikä tervettä pyytää, että mies kävelisi bussissa tai soittaisi videopuhelua. Ei hyvänen aika. Sairaalloista mustasukkaisuutta tuollainen. Ja mies heitti luurin korvaan, terve reaktio häneltä!

Ohhoijakkaa kirjoitti:

Siis mitä! Ei ole normaalia eikä tervettä pyytää, että mies kävelisi bussissa tai soittaisi videopuhelua. Ei hyvänen aika. Sairaalloista mustasukkaisuutta tuollainen. Ja mies heitti luurin korvaan, terve reaktio häneltä!

Lue lisää

Jos pyynnöt perustuisivat todelliseen vainohafrhaisuuteen, ne eivät olisi terveitä. Mutta nämä perustuvuvat aiheelliseen epäluottamukseen. Vain väärintehnyt valehtelija syyttää tässä kohtaa, kun on lähes kiinni jäänyt, toista vainoharhaiseksi.

MariaMagdalena2 kirjoitti:

Totta puhut. Kaikki pursuaa neuvoja siitä kuinka avioparien tulisi keskustella. Kirjat, parisuhdeterapeutit, ystävät jne koko maailma vain toitottaa - keskustelkaa!

Mutta aivan niinkuin kirjoittaja totesi, milläs keskustelet, kun toinen kiistää loppuun saakka. Tämä mies on juuri sellainen. Keskustelu päättyy siihen, kun hän alkaakin syyttää minua vainoharhaiseksi ja mielisairaaksi, joka tarvitsee apua luulotautisuuteensa.

Eilen tuli hyvä esimerkki: Soitan miehelle työpäivän jälkeen muissa asioissa. Hieman ihmettelen, kun olisi pitänyt olla kotona. Sanoi, että meni ylitöiksi. Kysyin missä olet? Mies vastasi: bussissa. Ihmettelen, kun taustalla on hiirenhiljaista. Tokaisen: ethän ole bussissa, siellä on liian hiljaista. Mies jatkaa inttämistä olevansa bussissa. Ehdotan, että soittaa videopuhelun bussista, ei suostu tähän ja heittää luurin kiinni.

Ei vastannut soittoyrityksiini muutamaan minuuttiin. Sitten taas vastasi, ehdotin että hän kävelisi siellä bussissa, niin kuulisin kenkien kopinan ja bussin äänet. Ei suostu.

Kertoi kohta jäävänsä pois "bussista". Sanoin: pidä luuria auki, niin kuulen bussin äänet, ovien kiinni menemiset ja muut tavanomaiset äänet mitä kuuluu kun bussi lähtee. Mies pitää luuria auki. Mitään tällaista ei kuulu.

Kuulostaa ennemminkin, että henkilöautosta poistutaan, hetken päästä kuuluu kuiskaus "odota vähän", ja miehen kävelyääniä.

Tästä vimmastuneena sanon miehelle, että nyt kävelet luuri auki kokomatkan kotiin, joka oli hänen kertomasta bussipysäkistä noin 5-10 minuutin matkan päästä.
Tästä seurasi tietysti hirveä riita. Mies edelleen väittää olleensa bussissa, vaikka tiedän varmuudella ettei ollut. Niin hiljaista bussia ei tietääkseni ole keksitty, mistä ei kuulu minkäänlaisia ääniä. Tai voihan olla että on olemassa sähköbussi jossain, mutta se ei liiku ainakaan mieheni työpaikan väliä.

Minusta sekin on omituista, ettei hän pyrkinyt millään tavalla todistamaan myöskään olevansa bussissa, vaan heitti luurin korvaan, kun pyysin soittaa videopuhelua. Videopuhelulla hän olisi helposti pystynyt osoittamaan olevansa bussissa. Mutta kun hän ei ollut bussissa, niin Miksi hän ei sitä hänelle minimaalisen halpaa videopuhelua voinut soittaa? Parisuhdeterapeuttikin sanoi miehelleni, että hänen tulisi omalla toiminnallaan hälventää epäilyksiä ja toimia avoimesti. Eilinen toiminta oli kaukana siitä.

Keskustelu asiasta ei johda mihinkään, koska hän kiistää edelleen kaiken, väittää olleensa bussissa, vaikka ei ollutkaan ja kaiken huipuksi väittää minun olevan vain vainoharhainen ja "että tarvitsen vakavasti apua". Tulee miehestäni mieleen elokuva Kaasuvalo. Jos kukaan on sattunut katsomaan? Siinähän mies pettää vaimoaan rahan vuoksi minkä kerkeää ja kaiken huipuksi ryhtyy leipomaan vaimostaan mielisairasta.

Lue lisää

Sun miehesi on valitettavasti oikeassa. Sä tarvitset vakavasti apua. Oletko ikinä koskaan ajatellut, että miehesi ei petä sinua? Hänellä ei ole mitään tunnustettavaa. Parisuhdeterapeuttikaan ei saa kenestäkään irti tunnustusta asiasta, jota hän ei ole tehnyt.

Mä ihmettelen, miten miehesi kestää sua. Tai eipä taida kohta enää kestääkään. Luuria lyö korvaan jatkossakin ja se on sulle ihan oikein.

Vastaan sun muihin kysymyksiin myöhemmin, mutta kerro minkälainen se autopaikannus systeemi on?!? Haluaa tietää!!! Ainut mitä en ole vielä kokeillut! KIITOS VINKISTÄ! :)

Edelliselle - en ole kokoajan piinaamassa epäilyillä. Yritän suurimmaksi osaksi unohtaa koko asian...

Ja en ole mikään lahkolainen, vaan ihan Ev.Lut, joka uskoo Raamattuun.

MariaMagdalena2 kirjoitti:

Vastaan sun muihin kysymyksiin myöhemmin, mutta kerro minkälainen se autopaikannus systeemi on?!? Haluaa tietää!!! Ainut mitä en ole vielä kokeillut! KIITOS VINKISTÄ! :)

Edelliselle - en ole kokoajan piinaamassa epäilyillä. Yritän suurimmaksi osaksi unohtaa koko asian...

Ja en ole mikään lahkolainen, vaan ihan Ev.Lut, joka uskoo Raamattuun.

Lue lisää

Kirjoitit, että miehesi on alkanut käymään seurakunnan tilaisuuksissa kanssasi. Oikein hyvä ja varmaan on uskonasioista kiinostunut, voi elää siinä mielessä ns. etsikon aikaa. Ehdotan, että pyydät häntä tekemään valan sormet raamatun päällä, että on ollut uskollinen, jos kerran niin vakuuttaa kun kysyt. Korosta, että hän tekee todella väärin ja ison synnin Jumalaa vastaan jos tekee väärän valan ja tietysti todella väärin sinua vastaan. Epäilen, että hänelle on merkitystä näillä asioilla ja hän tietää, että sinulle ainakin on.

"Tuo mustasukkaisuus ja miehensä vahtiminen ei ole enää tervettä."

On sairaalloista mustasukkaisuutta ja sitten sellaista, joka on normaali reaktio parisuhteessa. Se alkaa vasta kun tulee tosiasioita tai suoria valheita (kuten 'olen bussissa') vastaan ja alkaa ymmärtämään, että puoliso valehtelee ja on selviä viitteitä, että hän on uskoton.

Ap on terve, kyse on hänen kohdallaan normaalin ihmisen reaktioista aiheellisen uskottomuusepäilyjen edessä. Sairaalloisen mustasukkainen on mustasukkainen aina, vaikka puoliso ei tee mitään väärää, ja se alkaa jo suhteen alkumetreillä ja jatkuu koko suhteen ajan.