Miksi äiti ottaa lapsen erossa lyömäaseeksi?

Ruma ero?

Naisilta jotka olette toimineet näin niin haluaisin kuulla, että miksi ette ajattele lainkaan lapsenne etua, vaan hankaloitatte lapsen ja isän välejä erossa? Tarkoitan kaikenlaista kiusaa tapaamisten eväämisten yms. kanssa. Itsellä ala-asteikäinen lapsi joka on hyvin hämillään asiasta ja pikkuhiljaa terapian tarpeessa.

61

1537

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • .........

      Joskus äiti ottaa lapsen lyömäaseeksi, joskus tai yleensä isä, välillä molemmat. Isän tapaamisoikeus on aina turvattu- Äiti ei voi kieltää isältä tapaamisia, mutta isän ei tarvitse tavata, ellei halua.

      • Hyvää

        päivää kirvesvartta.

      • Meillä lasten-

        valvoja teki tapaamissuunnitelman.
        Sinne laitettiin, että lapset ovat joka toinen vkl isällä. Se sujui hyvin ja mahdollisista muutoksista pystyttiin keskustelemaan ex-miehen kanssa.
        Sovittiin myös, että lapset ovat isällään mm kesälomalla 2 vkoa. Isä ei koskaan heitä tuoksi ajaksi ottanut "kun hänellä ei ole kesälomaa" (oli yleensä kesäisin työtön). Sanoin kyllä exälle, että se kylläkin tarkoittaa lasten kesälomaa...

    • Tärkeysjärjestys

      Mielestäni jokaisessa erossa pitäisi käsitellä nämä lastentapaamiset ihan asiantuntevan tason kanssa, jossa todella ajatellaan aina lapsen etua.
      Yhtä kaavaa ei ole eikä pidä olemankaan, sillä jokainen tapaus on yksilöasia.
      Monestihan eroavat ihmiset ovat väsyneitä, uupuneita, ja järjen ääni ei oikein ole heillä hallussa, haluttaisiin lapset saada väkisin pois toisen luokse, kun sen oman elämättömän elämän kaipuu, unelma on kova, tai sitten puhuvat omasta ajasta, pitää päästä ilman lapsia bareihin juopottelemaan ja puhumaan suorastaan peetä.

      Tässä tarvittaisiin todella järkevää asiallista ihmistä näkemään, missä tilassa nuo vanhammat ovat, ovatko eds siinä tilassa, että lapsia on viisasta ilman valvontaa antaa heidän haltuunsa lainkaan.

      On myös tilanteita, joissa toinen puoliso on niin alkoholisoinutnut tai huumeiden käytön orja ja sitten ovat nämä mielialasairaudet, onko lapsen paikka heidän luonaan, ei missään nimessä.
      Tällöin on lapsien etu olla näkemättä lainkaan tätä vanhampaansa.

      Meillä tarvitaan todella asiantuntevaa lastensuojelua, joka katsoo jokaisen asian sen perheen tilanteen mukaan, eikä edes yritä milloinkaan tehdä jotain kaavaa kaikkia koskevaksi.
      Lapsen paikka on aina kotona ja silloin kun lapsi sijoitetaan siihen pitää olla perusteet, eikä lasta palauteta kotiinsa vain valvottuja tapaamisia.

      Erovanhammat niin avioeroissa kuin avoeroissa tarvitsevat tukitoimintaa, ei uusia suhteita vaan ihan oikeaa aitoa yhdessä eteenpäin menemistä, niin että perusasiat tulee hoidettua ja ei pääse tapahtumaan ylilyontejä ei ihmissuhteissa eikä taloudellissa kysymyksissä ja ohjata lähivanhempi elämään elämää lapsensa kanssa, olemenaan kiinnostunut koulutyöstä, kavereista ja huolehtimaan lapsesta, tietenkin lapselle pitää olla rajat, muutta niiden pitää olla lapsen iän mukaan, eikä vanhemman omien toiveiden toteuttamista.

      Lapsi ei ole kauaa kanssanne, senjälkeen koittaa kyllä riittävästi vapautta, harrastaa ja saada omaa aikaa, jopa liikaakin.
      Malttakaa tuo hetki, se on ainutkertainen osa elämäänne ja sitä ei voi saada koskaan uudelleen.

      Kumppanit tulevat ja menevät, mutta lapset niitä on vain kerran.

      • tuulaQ

        "Mielestäni jokaisessa erossa pitäisi käsitellä nämä lastentapaamiset ihan asiantuntevan tason kanssa, jossa todella ajatellaan aina lapsen etua."

        Lastenvalvojan luona tehdään sopimus lasten asumisesta, tapaamisesta ja elatuksesta. Lastenvalvoja on asiantuntija. Silti lastenvalvoja ei voi tietää kaikkea mikä on johtanut lasten vanhempien eroon. Lastenvalvoja tietää ehkä jotain vanhempien väleistä, mutta ei kaikkea. Saati, että voisi vaikuttaa niihin "parantavasti". Kukaan ei voi estää eronneiden vanhempien välisiä uusia suhteita. Sehän on ihan järjetön vaatimuskin!

        "tietenkin lapselle pitää olla rajat, muutta niiden pitää olla lapsen iän mukaan, eikä vanhemman omien toiveiden toteuttamista"

        Itseasiassa jokainen vanhempi toteuttaa itseään lastenkasvatuksessa. Tietysti, sillä yksilöitä me kaikki olemme. Joku on lepsu, joka hyvinkin tiukka. Asia selviää helposti katsomalla englantilaista ohjelmaa "supernanny". Siinä on lepsuja vanhempia, ei yhtäkään liian tiukkaa. Jokin aika sitten luin kirjan "Tiikeriäidin taistelulaulu". Siinä amerikkalaistunut kiinalaisäiti kasvatti kiinalaisen kurinalaisuuden mukaan kahdesta lapsestaan taitavan viulistin ja pianistin. Lasten on ehdottomasti toteltava vanhempiaan, kaikessa. Lapset eivät saaneet mm. kutsua kavereita kotiin, käydä yökylässä, tuoda kotiin muita kuin kymppejä, valita itse harrastuksiaan, soittaa muita instrumentteja kuin pianoa ja viulua, olla soittamatta pianoa tai viulua jne.

        Jos lapsen vanhemmat eroavat esim. lasten ollessa alle kouluikäisiä, niin en ymmärrä miksi kummankaan vanhemman pitäisi omistautua lapsilleen. Lapset ovat perheenjäseniä, perhe voi olla minkämuotoinen tahansa. Lapsia ei saa nostaa jalustalle ja elää vain heille. Parhaimman esimerkin vanhemmat voivat lapsilleen antaa omasta elämästään. Että siihen kuuluu muutakin kuin lapset.

      • Luotettava*
        tuulaQ kirjoitti:

        "Mielestäni jokaisessa erossa pitäisi käsitellä nämä lastentapaamiset ihan asiantuntevan tason kanssa, jossa todella ajatellaan aina lapsen etua."

        Lastenvalvojan luona tehdään sopimus lasten asumisesta, tapaamisesta ja elatuksesta. Lastenvalvoja on asiantuntija. Silti lastenvalvoja ei voi tietää kaikkea mikä on johtanut lasten vanhempien eroon. Lastenvalvoja tietää ehkä jotain vanhempien väleistä, mutta ei kaikkea. Saati, että voisi vaikuttaa niihin "parantavasti". Kukaan ei voi estää eronneiden vanhempien välisiä uusia suhteita. Sehän on ihan järjetön vaatimuskin!

        "tietenkin lapselle pitää olla rajat, muutta niiden pitää olla lapsen iän mukaan, eikä vanhemman omien toiveiden toteuttamista"

        Itseasiassa jokainen vanhempi toteuttaa itseään lastenkasvatuksessa. Tietysti, sillä yksilöitä me kaikki olemme. Joku on lepsu, joka hyvinkin tiukka. Asia selviää helposti katsomalla englantilaista ohjelmaa "supernanny". Siinä on lepsuja vanhempia, ei yhtäkään liian tiukkaa. Jokin aika sitten luin kirjan "Tiikeriäidin taistelulaulu". Siinä amerikkalaistunut kiinalaisäiti kasvatti kiinalaisen kurinalaisuuden mukaan kahdesta lapsestaan taitavan viulistin ja pianistin. Lasten on ehdottomasti toteltava vanhempiaan, kaikessa. Lapset eivät saaneet mm. kutsua kavereita kotiin, käydä yökylässä, tuoda kotiin muita kuin kymppejä, valita itse harrastuksiaan, soittaa muita instrumentteja kuin pianoa ja viulua, olla soittamatta pianoa tai viulua jne.

        Jos lapsen vanhemmat eroavat esim. lasten ollessa alle kouluikäisiä, niin en ymmärrä miksi kummankaan vanhemman pitäisi omistautua lapsilleen. Lapset ovat perheenjäseniä, perhe voi olla minkämuotoinen tahansa. Lapsia ei saa nostaa jalustalle ja elää vain heille. Parhaimman esimerkin vanhemmat voivat lapsilleen antaa omasta elämästään. Että siihen kuuluu muutakin kuin lapset.

        "Parhaimman esimerkin vanhemmat voivat lapsilleen antaa omasta elämästään."

        Avioeron yhteydessä vanhempien kanntataa keskittyä lasten hyvinvointiin ja uusia suhteita ei tosiaankaan kannata solmia heti, saati esitellä uusia kumppaneita lapsille. Aivan järjetöntä, kun ajattelee asiaa lapsipsykologian valossa.

        Näitä vanhempia, jotka "eivät nosta lastaan jalustalle" = eivät ota lainkaan huomioon lapsia ja heidän tarpeitaan, on nykypäivänä aivan liikaa. Avioero vaikuttaa lapseen aina, ja suurin osa näistä vaikutuksista on negatiivisia. Parhaan esimerkin lapsilleen antavat tasapainoiset, turvallisesti kiintyneet vanhemmat, jotka ovat luotettavia ja osaavia ja hakevat tietoa lapsen psyykkisestä kehityksestä.

      • veeruska*
        Luotettava* kirjoitti:

        "Parhaimman esimerkin vanhemmat voivat lapsilleen antaa omasta elämästään."

        Avioeron yhteydessä vanhempien kanntataa keskittyä lasten hyvinvointiin ja uusia suhteita ei tosiaankaan kannata solmia heti, saati esitellä uusia kumppaneita lapsille. Aivan järjetöntä, kun ajattelee asiaa lapsipsykologian valossa.

        Näitä vanhempia, jotka "eivät nosta lastaan jalustalle" = eivät ota lainkaan huomioon lapsia ja heidän tarpeitaan, on nykypäivänä aivan liikaa. Avioero vaikuttaa lapseen aina, ja suurin osa näistä vaikutuksista on negatiivisia. Parhaan esimerkin lapsilleen antavat tasapainoiset, turvallisesti kiintyneet vanhemmat, jotka ovat luotettavia ja osaavia ja hakevat tietoa lapsen psyykkisestä kehityksestä.

        "Avioeron yhteydessä vanhempien kanntataa keskittyä lasten hyvinvointiin ja uusia suhteita ei tosiaankaan kannata solmia heti, saati esitellä uusia kumppaneita lapsille"

        Erossa on nimenomaisen tärkeää, että vanhempi käsittelee eronsa. Se vie joillain aikaa enemmän, toisilla vähemmän. Enemmän tai vähemmän riippuu paljon siitä onko jättäjä vai jätetty. Onko päästy lasten huoltajuudesta ja omaisuuden jaosta sopuun, vai ei. Jos on riitaa ja erimielisyyttä molemmista, niin on täysin normaalia, ettei vanhemmat ole tasapainossa ennenkuin ko asiat asettuvat. Eikä ne asetu itsestään. Hyvin vaikeaa on asettuminen, kun toinen ei haluaisi erota.

        Ei ole olemassa vain tasapainoisia ihmisiä. Kukaan toinen ei myöskään voi määritellä muiden ihmisten tasapainoa. Eikä määritellä kuinka siihen päästään. Sinun kannattaisi hyväksyä elämän rosoisuus. Sileää ja helppoa elämää, jossa kaikki palaset aina asettuvat kohdalleen kuten itse toivoo, ei ole.

      • Jaa
        veeruska* kirjoitti:

        "Avioeron yhteydessä vanhempien kanntataa keskittyä lasten hyvinvointiin ja uusia suhteita ei tosiaankaan kannata solmia heti, saati esitellä uusia kumppaneita lapsille"

        Erossa on nimenomaisen tärkeää, että vanhempi käsittelee eronsa. Se vie joillain aikaa enemmän, toisilla vähemmän. Enemmän tai vähemmän riippuu paljon siitä onko jättäjä vai jätetty. Onko päästy lasten huoltajuudesta ja omaisuuden jaosta sopuun, vai ei. Jos on riitaa ja erimielisyyttä molemmista, niin on täysin normaalia, ettei vanhemmat ole tasapainossa ennenkuin ko asiat asettuvat. Eikä ne asetu itsestään. Hyvin vaikeaa on asettuminen, kun toinen ei haluaisi erota.

        Ei ole olemassa vain tasapainoisia ihmisiä. Kukaan toinen ei myöskään voi määritellä muiden ihmisten tasapainoa. Eikä määritellä kuinka siihen päästään. Sinun kannattaisi hyväksyä elämän rosoisuus. Sileää ja helppoa elämää, jossa kaikki palaset aina asettuvat kohdalleen kuten itse toivoo, ei ole.

        Kyllä psykiatri viimeistään määrittelee toisen ihmisen tasapainon, psykiatria ennen koko lähipiiri on samoin jo tehnyt

      • Lapsen turva
        tuulaQ kirjoitti:

        "Mielestäni jokaisessa erossa pitäisi käsitellä nämä lastentapaamiset ihan asiantuntevan tason kanssa, jossa todella ajatellaan aina lapsen etua."

        Lastenvalvojan luona tehdään sopimus lasten asumisesta, tapaamisesta ja elatuksesta. Lastenvalvoja on asiantuntija. Silti lastenvalvoja ei voi tietää kaikkea mikä on johtanut lasten vanhempien eroon. Lastenvalvoja tietää ehkä jotain vanhempien väleistä, mutta ei kaikkea. Saati, että voisi vaikuttaa niihin "parantavasti". Kukaan ei voi estää eronneiden vanhempien välisiä uusia suhteita. Sehän on ihan järjetön vaatimuskin!

        "tietenkin lapselle pitää olla rajat, muutta niiden pitää olla lapsen iän mukaan, eikä vanhemman omien toiveiden toteuttamista"

        Itseasiassa jokainen vanhempi toteuttaa itseään lastenkasvatuksessa. Tietysti, sillä yksilöitä me kaikki olemme. Joku on lepsu, joka hyvinkin tiukka. Asia selviää helposti katsomalla englantilaista ohjelmaa "supernanny". Siinä on lepsuja vanhempia, ei yhtäkään liian tiukkaa. Jokin aika sitten luin kirjan "Tiikeriäidin taistelulaulu". Siinä amerikkalaistunut kiinalaisäiti kasvatti kiinalaisen kurinalaisuuden mukaan kahdesta lapsestaan taitavan viulistin ja pianistin. Lasten on ehdottomasti toteltava vanhempiaan, kaikessa. Lapset eivät saaneet mm. kutsua kavereita kotiin, käydä yökylässä, tuoda kotiin muita kuin kymppejä, valita itse harrastuksiaan, soittaa muita instrumentteja kuin pianoa ja viulua, olla soittamatta pianoa tai viulua jne.

        Jos lapsen vanhemmat eroavat esim. lasten ollessa alle kouluikäisiä, niin en ymmärrä miksi kummankaan vanhemman pitäisi omistautua lapsilleen. Lapset ovat perheenjäseniä, perhe voi olla minkämuotoinen tahansa. Lapsia ei saa nostaa jalustalle ja elää vain heille. Parhaimman esimerkin vanhemmat voivat lapsilleen antaa omasta elämästään. Että siihen kuuluu muutakin kuin lapset.

        En tarkoita vain sopimuksen tekoa vaan sitä mikä on vanhempien tilanne yleensä, missä on lapsen koti parasta olla, voiko toisen vanhemman luo mennä lainkaan ilman valvovaa silmää.

        Sosiaalihuollon pitää katsoa asiaa tarkemmin kuin nykyään, sillä pelkkä sopimus ei riitä, tarvitaansopimuksen tekoon ensin tieto misssä ollaan ja mennään.
        Ihminen joka on jättänyt uskottomuuden vuoksi perheensä on jo sinällään ei luotettava, minusta ei koskaan saa itsesdtään selvyy, että lapset ovat molempien vanhempien luona. saatikka sitten perheet, joissa kaikenlaiset huumeet. alkoholi ym. aiahuttavat valtaisaa traumaa lapsille.

      • Lapset*
        veeruska* kirjoitti:

        "Avioeron yhteydessä vanhempien kanntataa keskittyä lasten hyvinvointiin ja uusia suhteita ei tosiaankaan kannata solmia heti, saati esitellä uusia kumppaneita lapsille"

        Erossa on nimenomaisen tärkeää, että vanhempi käsittelee eronsa. Se vie joillain aikaa enemmän, toisilla vähemmän. Enemmän tai vähemmän riippuu paljon siitä onko jättäjä vai jätetty. Onko päästy lasten huoltajuudesta ja omaisuuden jaosta sopuun, vai ei. Jos on riitaa ja erimielisyyttä molemmista, niin on täysin normaalia, ettei vanhemmat ole tasapainossa ennenkuin ko asiat asettuvat. Eikä ne asetu itsestään. Hyvin vaikeaa on asettuminen, kun toinen ei haluaisi erota.

        Ei ole olemassa vain tasapainoisia ihmisiä. Kukaan toinen ei myöskään voi määritellä muiden ihmisten tasapainoa. Eikä määritellä kuinka siihen päästään. Sinun kannattaisi hyväksyä elämän rosoisuus. Sileää ja helppoa elämää, jossa kaikki palaset aina asettuvat kohdalleen kuten itse toivoo, ei ole.

        "Erossa on nimenomaisen tärkeää, että vanhempi käsittelee eronsa. Se vie joillain aikaa enemmän, toisilla vähemmän."

        Uuteen suhteeseen hyppääminen ennen kuin edellisestäkään on lopetettu, ei ole eron rakentavaa käsittelyä, vaan pakenemista.

        Olisi hienoa, jos Suomessa joskus päästäisiin tilanteeseen, jossa eroavien vanhempien olisi pakko käydä läpi 10 kerran terapiasessio perheterapeutin tuella. Olisi koko perheelle parempi käydä läpi kaikki: pettämiset, pettymykset, vanhempien kiintymyssuhteiden laatu, joka voidaan mitata yms. Erityisesti tästä hyötyisivät lapset: asioiden selvittäminen on aina parempi tie ja johtaa eron käsittelyyn. Turvattomasti kiintyeet vanhemmat pystyisivät tietoisesti muuttamaan käyttäytymistään lasten kanssa. Terapeutti voisi myös tuoda esille tutkimustietoa avioeron vaikutuksista lapsiin. LAPSET voisivat paljon paremmin, kun nimenomaan lasten tarpeet olisivat fokuksessa.

      • divideetimpera1
        tuulaQ kirjoitti:

        "Mielestäni jokaisessa erossa pitäisi käsitellä nämä lastentapaamiset ihan asiantuntevan tason kanssa, jossa todella ajatellaan aina lapsen etua."

        Lastenvalvojan luona tehdään sopimus lasten asumisesta, tapaamisesta ja elatuksesta. Lastenvalvoja on asiantuntija. Silti lastenvalvoja ei voi tietää kaikkea mikä on johtanut lasten vanhempien eroon. Lastenvalvoja tietää ehkä jotain vanhempien väleistä, mutta ei kaikkea. Saati, että voisi vaikuttaa niihin "parantavasti". Kukaan ei voi estää eronneiden vanhempien välisiä uusia suhteita. Sehän on ihan järjetön vaatimuskin!

        "tietenkin lapselle pitää olla rajat, muutta niiden pitää olla lapsen iän mukaan, eikä vanhemman omien toiveiden toteuttamista"

        Itseasiassa jokainen vanhempi toteuttaa itseään lastenkasvatuksessa. Tietysti, sillä yksilöitä me kaikki olemme. Joku on lepsu, joka hyvinkin tiukka. Asia selviää helposti katsomalla englantilaista ohjelmaa "supernanny". Siinä on lepsuja vanhempia, ei yhtäkään liian tiukkaa. Jokin aika sitten luin kirjan "Tiikeriäidin taistelulaulu". Siinä amerikkalaistunut kiinalaisäiti kasvatti kiinalaisen kurinalaisuuden mukaan kahdesta lapsestaan taitavan viulistin ja pianistin. Lasten on ehdottomasti toteltava vanhempiaan, kaikessa. Lapset eivät saaneet mm. kutsua kavereita kotiin, käydä yökylässä, tuoda kotiin muita kuin kymppejä, valita itse harrastuksiaan, soittaa muita instrumentteja kuin pianoa ja viulua, olla soittamatta pianoa tai viulua jne.

        Jos lapsen vanhemmat eroavat esim. lasten ollessa alle kouluikäisiä, niin en ymmärrä miksi kummankaan vanhemman pitäisi omistautua lapsilleen. Lapset ovat perheenjäseniä, perhe voi olla minkämuotoinen tahansa. Lapsia ei saa nostaa jalustalle ja elää vain heille. Parhaimman esimerkin vanhemmat voivat lapsilleen antaa omasta elämästään. Että siihen kuuluu muutakin kuin lapset.

        Miesten voi olla vaikea uskoa lastensuojelutyöntekijöiden laadukkuuteen.

        Useiden kokemusten perusteella lastensuojelu (sukupuolirajoittuneisuudestako johtuen? Miehille kiintiöpaikkoja!) monesti asettuu äidin kannalle. Täten sekä äiti että lastensuojeluviranomainenkin pahimmassa tapauksessa alkaa vieraannuttamaan lasta isästään.

        Jostain syystä viranomaiset eivät osaa/halua/pysty puuttua tämmöiseen valitettavan yleiseen vieraannuttamiseen. Lasten ja miehen toivo lepää olosuhdeselvityksessä ja laadukkaassa tuomarissa. Ohessa aiheesta lisää: http://www.pasvanhemmat.info/

        Aiheeton äitimyytti on jostain syystä kulttuurissamme vahva tänä "tasa-arvon" aikana. Vaikka 80% erot ovat naisten alullelaittamia niin heidät kuitenkin käsittämättömällä tavalla palkitaan lapsien psyykkeelle haitallisesta erosta 90% lähivanhemmuudella.

      • vera-1
        Jaa kirjoitti:

        Kyllä psykiatri viimeistään määrittelee toisen ihmisen tasapainon, psykiatria ennen koko lähipiiri on samoin jo tehnyt

        Valtaosa kaikista persoonallisuus- ja mielenterveyshäiriöistä ei käy kertaakaan edes psykologilla, psykiatrista nyt puhumattakaan. Ammattiauttajilla käydään, koska kaivataan apua. Monet eivät kaipaa. Lähes kaikkia persoonallisuushäiriöisiä on mahdotonta auttaa, koska he ovat omasta mielestään vallan mainioita ja erinomaisia. Paljon parempia kuin muut.

    • voi maailma

      Nykyaikana on paljon, aivan liian paljon riitaisia eroja, jossa katkeroituneet, itsekkäät naiset/miehet purkavat omaa pahaa oloaan kostamalla toiselle lasten kautta. Kaiken lisäksi nämä egoistityypit eivät huomaa oman lapsensa kärsimystä kun oma olotila on tärkeämpi. EI SIIS OSATA OLLA AIKUISIA. Oli miten oli ja kävi miten kävi, on aikuisen ihmisen, siis molempien vanhempien kannettava vastuu jälkeläisistään ja vaikka siivuutettava omat katkerat fiilikset. Niitä huonoja fiiliksiä voi käydä purkamassa vaikka terapeutin luona tai urheilemalla. Joskus oikein ihmetyttää tämä ihmisten lyhytnäköisyys ja minä minä minulle-asenne, mikä ohittaa jopa omat lapsensakin. Sitten ihmetellään kun lapsi oireilee eri tavoin ja käytös muuttuu. Kasvakaa aikuiseksi hyvät vanhemmat.

    • jwekjw

      Koska ihmiset ovat tyhmiä.

      Maailman ihmisistä joka toinen on keskimääräistä tyhmempi. Eli idiootteja riittää joka lähtöön. Kun tällainen ihminen avioerossa tuntee kenties ensimmäistä kertaa elämässään omaavansa vaikutusvaltaa, hän humaltuu siitä ja käyttää sitä itsekkäästi hyväkseen.
      Tämä on julma totuus ja tämän kukkahattuyhteiskunnan varjopuolia.

    • siksi087

      Siksi koska lapset eivät tarv itse elämäänsä moraalitonta pettäjäpaskiaista, patologista valehtelijaa ja kusettajaa! En minäkään!!

      • ihan pihalla olet

        Onko susta oikein evätä lapsilta toisen vanhemman tapaaminen sen takia, että sua on petetty? Jos sä olisit pettäjä, niin nielisitkö tuollaisen älyttömyyden kakistelematta? Aivan. Et nielisi. Anna lasten tavata isäänsä/äitiänsä. Se on heidän oikeus. Jos sä et tarvitse, lapset varmasti tarvitsevat.

      • 468924
        ihan pihalla olet kirjoitti:

        Onko susta oikein evätä lapsilta toisen vanhemman tapaaminen sen takia, että sua on petetty? Jos sä olisit pettäjä, niin nielisitkö tuollaisen älyttömyyden kakistelematta? Aivan. Et nielisi. Anna lasten tavata isäänsä/äitiänsä. Se on heidän oikeus. Jos sä et tarvitse, lapset varmasti tarvitsevat.

        Jos mä oisin pettäjä niin olisin pahoillani ja pyytäisin edes anteeksi. Enkä raahaisi uutta *uoraa heti lapsille näytille. Ovat jo muutenkin tilanteesta sekaisin. Enkä mä haukkuisi petettyä osapuolta lapsille niinkuin nyt tekee ja tekojaan oikeuttaa koska "äiti oli niin huono". Tuollanen ahattelematon paskiainen saa pitää *uoransa ja minä lapset! Eivät edes kaipaa isäänsä ja ihmettelevät itsekin tämän käytöstä. Siinäpä vasta hyvä roolimalli!!

      • ole aikuinen
        468924 kirjoitti:

        Jos mä oisin pettäjä niin olisin pahoillani ja pyytäisin edes anteeksi. Enkä raahaisi uutta *uoraa heti lapsille näytille. Ovat jo muutenkin tilanteesta sekaisin. Enkä mä haukkuisi petettyä osapuolta lapsille niinkuin nyt tekee ja tekojaan oikeuttaa koska "äiti oli niin huono". Tuollanen ahattelematon paskiainen saa pitää *uoransa ja minä lapset! Eivät edes kaipaa isäänsä ja ihmettelevät itsekin tämän käytöstä. Siinäpä vasta hyvä roolimalli!!

        Ja sähän lisäät vettä myllyyn haukkumalla häntä lapsillesi... Voi miten aikuistamista käytöstä.

      • gggggggggggggggggggg
        ole aikuinen kirjoitti:

        Ja sähän lisäät vettä myllyyn haukkumalla häntä lapsillesi... Voi miten aikuistamista käytöstä.

        Todellakin! Ovatko nämä oman vihansa sokaisseet hetkeäkään ajatelleet asiaa lapsen näkökulmasta?

        Isällä on oikeus *uoraansa, mitä tekemistä sillä on isyyden kanssa?

    • veeruska*

      Hyödytöntä pohtia vastausta kysymykseesi. Se ei auta yhtään tuossa, eikä missään muussakaan tilanteessa. Sen sijaan kannattaisi miettiä miten voit toimia paremmin, jotta voisit tavata lastasi. Teillä on varmaankin tapaamissopimus ja sitä pitäisi noudattaa, joskaan ei varmastikaan orjallisesti.

      Kerropa esimerkkejä, miten ex hankaloittaa sinun ja lapsen tapaamista. Et kai vain sovi lapsen kanssa tapaamisia keskenänne?

      • Väärä asetelma lapsille

        Jokainen ymmärtää, että erossa ja sen jälkeen vanhempien tulisi pitää yhtä. Vain niin erosta saadaan mahdollisimman vähän lapsia rikkova. Mutta mutta. Kolmannes eroista johtuu uskottomuudesta. Yhtä pitävätkin petetyn puolison takana salasuhteillut uuspari. Usein asetelma on suoraan petettyä exää vastaan. Ottamatta kantaa kuka on syyllinen totean vain, että vaatimus että vanhemmat yhä pitäisivät yhtä on lähes mahdoton rasti. Kenelle tahansa. Lopputulos on lasten parasta vastaan, toivottavasti vain vähän mutta usein todella julmasti.

      • Ruma ero?

        AP:n taustaa tilanteeseen: Takana pitkä suhde "teini-iästä" asti. Mitään pettämistä ei asiaan liity omalta puoleltani. Lastenkasvatuksellisissa asioissa mm. ollut näkemyseroja, joita ei olla kyetty ratkomaan.

        Erohakemus tuli "tyyliin vedettiin matto jalkojeni alta". Molemmille vanhemmille tuli tosi paha kriisi. Itse olen alusta alkaen käynyt miessakeissa purkamassa pahaa oloani. Exä ei kuulemma ammattikeskusteluapua kaipaa, tietää mitä tekee ja sanoo asiaa suunnitelleensa jo pitkään.

        Exä ottti alusta alkaen lapsen kiristyksen välineeksi tyyliin "maan tapa" lähivanhemmuus tulee äitille, etkä enää lastasi saa juuri tavata. Ei saatu lastenvalvojalla asiaa sovittua, koska käräjätkin oli tulossa ja siksi minua asianajaja neuvoi olla allekirjoittamatta mitään paperia, koska olisin saattanut allekirjoittaa huonon tapaamissopimuksen jota exä ehdottikin ja tämähän olisi ollut "lainvoimainen".

        Tämän jälkeen alkoi exän demonisaatio lastensuojelun suuntaan tyyliin "lapseni ei halua tavata eikä puhua isänsä kanssa". Tätä demonisaatiota on jatkunut kuukausia. Lastensuojelutyöntekijät kirjaavat exän "sadut" kritiikittömästi eivätkä voi lapselta asiaa kysyä, kun se ei kuulemma ole lapsen edun mukaista "lojalitettiiristiriidan" takia. Ja minä kun olen asiasta eri mieltä, niin se ei tunnu lastensuojelua kiinnostavan. Asianajajani taas neuvoo olemaan vaiti, koska käräjillä lastensuojelun lausunnoilla ei kuulemma olisi juuri vaikutusta.

        Ensimmäisessä alustavassa käräjäistunnossa sovittiin ositusasiat ja luovuin lähivanhemmuudesta, mutta sain laajat tapaamiset ja tuli yhteishuolto. Exä hakee edelleen yksinhuoltoa, omista syistään. Asumme "lähekkäin" ja nyt exä estää lapsen kyläilyt luonani, muulloin kuin sovittuina päivinä. Tämä on minusta sietämätöntä, kun aina olen lapseni elämässä ollut aktiivisesti päivittäin mukana. Itse asiassa exä pitää ala-asteikäistä lasta sisällä koulun jälkeen "arestissa", eikä lapsi saa enää leikkiä ulkona naapuruston tuttujen lasten kanssa ettei vaan tapaa isäänsä. Kerran lapsi karkasi luokseni ja exä soitti poliisit häntä hakemaan. Minun kanssa exä ei ole kommunikoinut kuukausiin.

        Lapsi on tilanteesta hämillään ja surullinen. Koskaan aiemmin emme ole olleet tekemisissä lastensuojelun tai poliisin kanssa. Edessä uudet käräjät ja olosuhdeselvitys ja lapsen terveyden kartoitus ilmeisesti kuukausien päästä?

      • Mistä viha johtuu
        Ruma ero? kirjoitti:

        AP:n taustaa tilanteeseen: Takana pitkä suhde "teini-iästä" asti. Mitään pettämistä ei asiaan liity omalta puoleltani. Lastenkasvatuksellisissa asioissa mm. ollut näkemyseroja, joita ei olla kyetty ratkomaan.

        Erohakemus tuli "tyyliin vedettiin matto jalkojeni alta". Molemmille vanhemmille tuli tosi paha kriisi. Itse olen alusta alkaen käynyt miessakeissa purkamassa pahaa oloani. Exä ei kuulemma ammattikeskusteluapua kaipaa, tietää mitä tekee ja sanoo asiaa suunnitelleensa jo pitkään.

        Exä ottti alusta alkaen lapsen kiristyksen välineeksi tyyliin "maan tapa" lähivanhemmuus tulee äitille, etkä enää lastasi saa juuri tavata. Ei saatu lastenvalvojalla asiaa sovittua, koska käräjätkin oli tulossa ja siksi minua asianajaja neuvoi olla allekirjoittamatta mitään paperia, koska olisin saattanut allekirjoittaa huonon tapaamissopimuksen jota exä ehdottikin ja tämähän olisi ollut "lainvoimainen".

        Tämän jälkeen alkoi exän demonisaatio lastensuojelun suuntaan tyyliin "lapseni ei halua tavata eikä puhua isänsä kanssa". Tätä demonisaatiota on jatkunut kuukausia. Lastensuojelutyöntekijät kirjaavat exän "sadut" kritiikittömästi eivätkä voi lapselta asiaa kysyä, kun se ei kuulemma ole lapsen edun mukaista "lojalitettiiristiriidan" takia. Ja minä kun olen asiasta eri mieltä, niin se ei tunnu lastensuojelua kiinnostavan. Asianajajani taas neuvoo olemaan vaiti, koska käräjillä lastensuojelun lausunnoilla ei kuulemma olisi juuri vaikutusta.

        Ensimmäisessä alustavassa käräjäistunnossa sovittiin ositusasiat ja luovuin lähivanhemmuudesta, mutta sain laajat tapaamiset ja tuli yhteishuolto. Exä hakee edelleen yksinhuoltoa, omista syistään. Asumme "lähekkäin" ja nyt exä estää lapsen kyläilyt luonani, muulloin kuin sovittuina päivinä. Tämä on minusta sietämätöntä, kun aina olen lapseni elämässä ollut aktiivisesti päivittäin mukana. Itse asiassa exä pitää ala-asteikäistä lasta sisällä koulun jälkeen "arestissa", eikä lapsi saa enää leikkiä ulkona naapuruston tuttujen lasten kanssa ettei vaan tapaa isäänsä. Kerran lapsi karkasi luokseni ja exä soitti poliisit häntä hakemaan. Minun kanssa exä ei ole kommunikoinut kuukausiin.

        Lapsi on tilanteesta hämillään ja surullinen. Koskaan aiemmin emme ole olleet tekemisissä lastensuojelun tai poliisin kanssa. Edessä uudet käräjät ja olosuhdeselvitys ja lapsen terveyden kartoitus ilmeisesti kuukausien päästä?

        Miksi ero tuli? Mistä riitelitte lasten kasvatuksessa? Olitko liian ankara, joitko lasten aikana tai olitko väkivaltainen? Ole rehellinen edes itsellesi. Olisi hyvä ymmärtää eron todelliset syyt, niin voit ymmärtää, mistä exäsi nykyviha johtuu. Ja sitä myöden saada se loppumaan vastaamalla itse oikealla käytöksellä.

        Jos olit ankara tai väkivaltainen, lähde lyömättömään linjaan tai yksilöterapiaan. Kun hoidat ongelmaasi, exä voi alkaa ymmärtää että haluat muuttua, että muutut ja hänen vihansa laantuu.

        Toinen syy vihaan voi olla exän oma pahuus, uskottomuus avioliiton aikana. Jos vastapuoli on naimisissa, tyhmät naiset ottavat romantiikannälkäisinä eron hyvästä miehestään, kun haaveilevat uutta onnea salasuhteen toisen osapuolen kanssa. Eron jälkeen heille selviää, että salarakas ei eroa ja heistä tulee katkeria. Tyhmyydessään he peittävät itsrltään syyllisyyden ja oman pahuuden syyttämällä omasta epäonnistumisestaam ja ahdingostaan exmiestään. Oman pahuuden ja tyhmyyden kohtaaminen olisi heille liian tuskallista, joten mielessään he selittävät exmiehen syylliseksi kaikkeen.

      • Ruma ero?
        Mistä viha johtuu kirjoitti:

        Miksi ero tuli? Mistä riitelitte lasten kasvatuksessa? Olitko liian ankara, joitko lasten aikana tai olitko väkivaltainen? Ole rehellinen edes itsellesi. Olisi hyvä ymmärtää eron todelliset syyt, niin voit ymmärtää, mistä exäsi nykyviha johtuu. Ja sitä myöden saada se loppumaan vastaamalla itse oikealla käytöksellä.

        Jos olit ankara tai väkivaltainen, lähde lyömättömään linjaan tai yksilöterapiaan. Kun hoidat ongelmaasi, exä voi alkaa ymmärtää että haluat muuttua, että muutut ja hänen vihansa laantuu.

        Toinen syy vihaan voi olla exän oma pahuus, uskottomuus avioliiton aikana. Jos vastapuoli on naimisissa, tyhmät naiset ottavat romantiikannälkäisinä eron hyvästä miehestään, kun haaveilevat uutta onnea salasuhteen toisen osapuolen kanssa. Eron jälkeen heille selviää, että salarakas ei eroa ja heistä tulee katkeria. Tyhmyydessään he peittävät itsrltään syyllisyyden ja oman pahuuden syyttämällä omasta epäonnistumisestaam ja ahdingostaan exmiestään. Oman pahuuden ja tyhmyyden kohtaaminen olisi heille liian tuskallista, joten mielessään he selittävät exmiehen syylliseksi kaikkeen.

        Koska asia on vielä kesken en hirveästi viitsi asiaa valottaa. Väkivallalta tai alkoholi ei liity asiaan. Enempikin alkoholin puute, eli kaksin elettäessä meillä oli suuri sosiaalinen kaveriporukka, jota yhdisti viikonloppuisin juhliminen ja hauskanpito. Kun lapsi syntyi vetäydyimme luonnollisesti tästä, mutta tilalle tuli sosiaalisen elämän kapeus. Lisäksi kumpikin oli pärjäävä työssäkäyvä aikuinen, joten työstressikin laman alla alkoi painamaan?

        Kasvatusasioissa minä haluan lapsista yritteliäitä, sosiaalisia, luovia, urheilullisia, rohkeita kunniakansalaisia ja exä taas tuntui haluavan heistä epäsosiaalisia taivaanrannanmaalareita? Muutoin lasta hoidettu täysin tasapuolisesti.

        Lapsella oli ensimmäisinä vuosina koliikkia ja molemmat uuvuimme. Seksi ei sitten enää väsyneenä sujunut ja ilmapiiri muuttui raskaaksi. Väsyneenä tuli pienistäkin asioista riitaa. Appivanhempani eivät koskaan tukeneet, toisin kuin vanhempani ja soppa oli valmis.

        Exällä ilmeisesti elämään hiipi "joku kolmas", joka sitten sotki asiat edellämaininneen tapaan. Sitten kaikki vika olikin tosiaan minussa. Milloin olin syyllinen Afrikan nälänhätään, milloin pohjois-korean ulkopolitiikkaan ja pahimpana äänestin George W Bushin yhdysvaltojen presidentiksi. (Sarkasmia)

        Kriisin alusta-alkaen ehdotin perheasiainneuvottelukeskusta, jonne exä ei saapunut omista syistään. Itse kävin siellä tilannettani sitten purkamassa, mutta jokatapauksessa tilanne ei mitenkään ole lapsen edun mukainen. Annetaan toisen "aikuisen" terrorisoida kaikkien elämää eikä toistaiseksi kukaan ole siihen puuttunut.

      • Vaikee juttu
        Ruma ero? kirjoitti:

        Koska asia on vielä kesken en hirveästi viitsi asiaa valottaa. Väkivallalta tai alkoholi ei liity asiaan. Enempikin alkoholin puute, eli kaksin elettäessä meillä oli suuri sosiaalinen kaveriporukka, jota yhdisti viikonloppuisin juhliminen ja hauskanpito. Kun lapsi syntyi vetäydyimme luonnollisesti tästä, mutta tilalle tuli sosiaalisen elämän kapeus. Lisäksi kumpikin oli pärjäävä työssäkäyvä aikuinen, joten työstressikin laman alla alkoi painamaan?

        Kasvatusasioissa minä haluan lapsista yritteliäitä, sosiaalisia, luovia, urheilullisia, rohkeita kunniakansalaisia ja exä taas tuntui haluavan heistä epäsosiaalisia taivaanrannanmaalareita? Muutoin lasta hoidettu täysin tasapuolisesti.

        Lapsella oli ensimmäisinä vuosina koliikkia ja molemmat uuvuimme. Seksi ei sitten enää väsyneenä sujunut ja ilmapiiri muuttui raskaaksi. Väsyneenä tuli pienistäkin asioista riitaa. Appivanhempani eivät koskaan tukeneet, toisin kuin vanhempani ja soppa oli valmis.

        Exällä ilmeisesti elämään hiipi "joku kolmas", joka sitten sotki asiat edellämaininneen tapaan. Sitten kaikki vika olikin tosiaan minussa. Milloin olin syyllinen Afrikan nälänhätään, milloin pohjois-korean ulkopolitiikkaan ja pahimpana äänestin George W Bushin yhdysvaltojen presidentiksi. (Sarkasmia)

        Kriisin alusta-alkaen ehdotin perheasiainneuvottelukeskusta, jonne exä ei saapunut omista syistään. Itse kävin siellä tilannettani sitten purkamassa, mutta jokatapauksessa tilanne ei mitenkään ole lapsen edun mukainen. Annetaan toisen "aikuisen" terrorisoida kaikkien elämää eikä toistaiseksi kukaan ole siihen puuttunut.

        Kirjoittamasi perusteella voisi olettaa, että vaimosi erosi kolmannen osapuolen vuoksi ja hänen vihansa todellinen syy on omassa syyllisyyden peittelyssä. Mutta sinussakin on paljon vihaa häntä kohtaan, sen kirjoituksesi paljastaa.

        Ole palstallla kehoittanut kaikkia eroavia selvittämään ennen eroa, onko puolisolla salasuhde. Useat sanovat että ei kiinnosta. Mutta eron jälkeen, kun asia ei koskaan tullut tietoon, piilotettu valhe ja piilotettu uskottomuus aiheuttaa paljon ongelmia.

        Ei auta enää sinua, tuskinpa enää edes kykenet selvittämään mitä todella tapahtui ja olette olleet erossa niin kauan, että totuus ei enää nykyongelmiasi ratkaise.

        Mietin, ja ainoa tapa jonka keksin, jolla kenties saat exäsi vihan laantumaan, ja sitä myötä asialliset välit lasten yhteishuoltoon on mielistely. Tiedän, sanot ämiks mun ¨pitäisi!" vihaisena, mutta pitää jos haluat korjata lapsiongelmmasi. Suoraan sanottuna, mielistelet exää. Pyydät anteeksi kun olit avioliitossa huono kerrot että hän on ja oli hyvä äiti. Et syytä häntä mistään, et hauku häntä mistään. Jos hän huutaa ja syytää' sinua, vastaat vain, että hän on oikeassa ja että teet työtä että muutut. Myötäilet kaikki hänen puheitaan. Itse et ota puheeksi yhtään mitään muuta kuin pakolliset asiat, ja ne puhut fiksusti ja etukäteen harkitusti. Kerrot kauniisti 'toiveesi' olla läsnä ja vastuullinen isä lastesi elämässä.

        On mahdollista että kun tarpeeksi pitkään jaksat mielistellä, saat puolisosi leppymään ja alkaa näkemään, että hyvä, läsnäolevaisä on hänen lastensa etu.

        Neuvoni vaatii suurta sitkeyttä ja suurta kärsivällisyyttä. Vihasi purat sitten muualla, vaikka urheiluun ja kovaan huutoon yksin kotona. Joka hetki kun joudut kohtaamaan exän, valmistaudut jo etukäteen, ja kohtaamisen jälkeen purat vihasi muualle. Iloksesi voin kertoa, että kun olet saanut laillisesti asiat kuntoon, ei tarvitse enää mielistellä. Silloinkin, pelkästään asialinjalla pysyminen, onneksi ilman mieliselyä, on paras tapa pakollisessa kommiunikoinnissa.

        En nyt voi luvata onnistuisiko tällä saamaan lasten asiat ja yhteisen huoltajuuden kuntoon, mutta parempaa neuvoa en tiedä.

      • Ei kannata
        Vaikee juttu kirjoitti:

        Kirjoittamasi perusteella voisi olettaa, että vaimosi erosi kolmannen osapuolen vuoksi ja hänen vihansa todellinen syy on omassa syyllisyyden peittelyssä. Mutta sinussakin on paljon vihaa häntä kohtaan, sen kirjoituksesi paljastaa.

        Ole palstallla kehoittanut kaikkia eroavia selvittämään ennen eroa, onko puolisolla salasuhde. Useat sanovat että ei kiinnosta. Mutta eron jälkeen, kun asia ei koskaan tullut tietoon, piilotettu valhe ja piilotettu uskottomuus aiheuttaa paljon ongelmia.

        Ei auta enää sinua, tuskinpa enää edes kykenet selvittämään mitä todella tapahtui ja olette olleet erossa niin kauan, että totuus ei enää nykyongelmiasi ratkaise.

        Mietin, ja ainoa tapa jonka keksin, jolla kenties saat exäsi vihan laantumaan, ja sitä myötä asialliset välit lasten yhteishuoltoon on mielistely. Tiedän, sanot ämiks mun ¨pitäisi!" vihaisena, mutta pitää jos haluat korjata lapsiongelmmasi. Suoraan sanottuna, mielistelet exää. Pyydät anteeksi kun olit avioliitossa huono kerrot että hän on ja oli hyvä äiti. Et syytä häntä mistään, et hauku häntä mistään. Jos hän huutaa ja syytää' sinua, vastaat vain, että hän on oikeassa ja että teet työtä että muutut. Myötäilet kaikki hänen puheitaan. Itse et ota puheeksi yhtään mitään muuta kuin pakolliset asiat, ja ne puhut fiksusti ja etukäteen harkitusti. Kerrot kauniisti 'toiveesi' olla läsnä ja vastuullinen isä lastesi elämässä.

        On mahdollista että kun tarpeeksi pitkään jaksat mielistellä, saat puolisosi leppymään ja alkaa näkemään, että hyvä, läsnäolevaisä on hänen lastensa etu.

        Neuvoni vaatii suurta sitkeyttä ja suurta kärsivällisyyttä. Vihasi purat sitten muualla, vaikka urheiluun ja kovaan huutoon yksin kotona. Joka hetki kun joudut kohtaamaan exän, valmistaudut jo etukäteen, ja kohtaamisen jälkeen purat vihasi muualle. Iloksesi voin kertoa, että kun olet saanut laillisesti asiat kuntoon, ei tarvitse enää mielistellä. Silloinkin, pelkästään asialinjalla pysyminen, onneksi ilman mieliselyä, on paras tapa pakollisessa kommiunikoinnissa.

        En nyt voi luvata onnistuisiko tällä saamaan lasten asiat ja yhteisen huoltajuuden kuntoon, mutta parempaa neuvoa en tiedä.

        Mielistelyyn en lähtisi mukaan. Mitä jos exä saa siitä uutta intoa hankkia yksinhuoltajuutta vieläkin kovemmalla tarmolla ja käyttää mielistelyjä pönkittämään omaa paremmuuttaan? Vielä pahempi, jos käräjillä saa siitä jonkinlaista konkreettista todistusaineistoa, että hän on ainut oikea vanhempi lapsille? Ja muutenkin mielistely voi katkeroittaa aika pahasti mielistelijän, puhumattakaan jos exä tajuaa kupletin juonen.

        Ei minulle parempaakaan toimintatapaa tule mieleen, mutta en suosittelisi kenellekkään mielistelyä erotilanteessa.

      • Mielistelystä
        Ei kannata kirjoitti:

        Mielistelyyn en lähtisi mukaan. Mitä jos exä saa siitä uutta intoa hankkia yksinhuoltajuutta vieläkin kovemmalla tarmolla ja käyttää mielistelyjä pönkittämään omaa paremmuuttaan? Vielä pahempi, jos käräjillä saa siitä jonkinlaista konkreettista todistusaineistoa, että hän on ainut oikea vanhempi lapsille? Ja muutenkin mielistely voi katkeroittaa aika pahasti mielistelijän, puhumattakaan jos exä tajuaa kupletin juonen.

        Ei minulle parempaakaan toimintatapaa tule mieleen, mutta en suosittelisi kenellekkään mielistelyä erotilanteessa.

        "jos käräjillä saa siitä jonkinlaista konkreettista todistusaineistoa, että hän on ainut oikea vanhempi lapsille?"
        Se että kehuu exää, ei tarkoita, että pitäisi itseään haukkua , siis ainakaan tarkoin todistein. Mielistely on vaikea taitolaji, Menee läpi tyhmille, mutta ei fiksuille.Fiksu nainen ymmärtää, että jos sanotaan: "Olet kaunis tänään" siihen vastataan kohteliaasti "Voi kiitos" ja se menee samantien ohi korvan. Tyhmä luulee, että kehuva on ihastunut häneen ja alkaa panostaa kovasti. Mielistelevien ja mairittelevien sanomisten fiksu ei anna vaikuttaa omaan käyttäytymiseensa, oikeudentajuunsa ja hän ymmärtää, että kehuvalla voi esim. asemansa vuoksi olla omia tavoitteita, tai esimerkissäni, se voi olla tunteeton iskuyritys ilman oikeaa ihastumista. Taitava mielistely on samaa puhetta kuin avoin toisen ihmisen hyvien puolien julkituominen, ja se ei edes ole väärin, kuulija vain ottaa sen vastaan omien henkisten taitojensa tasoisesti. Ap:n exän henkiset taidot, jos kirjoituksista voi jotain edes olettaa, eivät näytä olevan korkealla.

      • olga*
        Vaikee juttu kirjoitti:

        Kirjoittamasi perusteella voisi olettaa, että vaimosi erosi kolmannen osapuolen vuoksi ja hänen vihansa todellinen syy on omassa syyllisyyden peittelyssä. Mutta sinussakin on paljon vihaa häntä kohtaan, sen kirjoituksesi paljastaa.

        Ole palstallla kehoittanut kaikkia eroavia selvittämään ennen eroa, onko puolisolla salasuhde. Useat sanovat että ei kiinnosta. Mutta eron jälkeen, kun asia ei koskaan tullut tietoon, piilotettu valhe ja piilotettu uskottomuus aiheuttaa paljon ongelmia.

        Ei auta enää sinua, tuskinpa enää edes kykenet selvittämään mitä todella tapahtui ja olette olleet erossa niin kauan, että totuus ei enää nykyongelmiasi ratkaise.

        Mietin, ja ainoa tapa jonka keksin, jolla kenties saat exäsi vihan laantumaan, ja sitä myötä asialliset välit lasten yhteishuoltoon on mielistely. Tiedän, sanot ämiks mun ¨pitäisi!" vihaisena, mutta pitää jos haluat korjata lapsiongelmmasi. Suoraan sanottuna, mielistelet exää. Pyydät anteeksi kun olit avioliitossa huono kerrot että hän on ja oli hyvä äiti. Et syytä häntä mistään, et hauku häntä mistään. Jos hän huutaa ja syytää' sinua, vastaat vain, että hän on oikeassa ja että teet työtä että muutut. Myötäilet kaikki hänen puheitaan. Itse et ota puheeksi yhtään mitään muuta kuin pakolliset asiat, ja ne puhut fiksusti ja etukäteen harkitusti. Kerrot kauniisti 'toiveesi' olla läsnä ja vastuullinen isä lastesi elämässä.

        On mahdollista että kun tarpeeksi pitkään jaksat mielistellä, saat puolisosi leppymään ja alkaa näkemään, että hyvä, läsnäolevaisä on hänen lastensa etu.

        Neuvoni vaatii suurta sitkeyttä ja suurta kärsivällisyyttä. Vihasi purat sitten muualla, vaikka urheiluun ja kovaan huutoon yksin kotona. Joka hetki kun joudut kohtaamaan exän, valmistaudut jo etukäteen, ja kohtaamisen jälkeen purat vihasi muualle. Iloksesi voin kertoa, että kun olet saanut laillisesti asiat kuntoon, ei tarvitse enää mielistellä. Silloinkin, pelkästään asialinjalla pysyminen, onneksi ilman mieliselyä, on paras tapa pakollisessa kommiunikoinnissa.

        En nyt voi luvata onnistuisiko tällä saamaan lasten asiat ja yhteisen huoltajuuden kuntoon, mutta parempaa neuvoa en tiedä.

        Enpä kutsuisi tuollaista mielistelyksi, vaan suhdetoiminnaksi, asialinjalla pysymiseksi. On sanomattakin selvää, että jos syytöksiin vastaa vastasyytöksillä, vihaan vihalla, väsymiseen kiukulla jne homma ei pelitä.

        Ap Tuossa tilanteessa toimit siis vain asiallisesti asialinjalla. Noudatat pilkulleen tapaamissopimusta. Joustat vain, jos äiti niin haluaa.

        Ihan vain ajatuksena heitän: onko vaimosi todella mielestäsi kelvoton yksinhuoltajaksi? Miksi hän siihen olisi sopimaton, vaikka on lapsen lähihuoltaja? Kirjoituksistasi jotenkin paistoi läpi, että ihan periaatteellisesti olet yksinhuoltajuutta vastaan juuri siksi, että vaimosi haluaa sitä. Yksinhuoltajuudella ja yhteishuoltajuudella ei ole paljon mitään eroa käytännössä.

        Ajatuksen heitto kaksi: tunnen lähipiirissäni ja tiedän muutenkin: lapsi on yksinhuoltajuudessa, koska

        a) matkustaa äidin työn, tai äidin uuden miehen työn vuoksi paljon, Suomessa ja/tai maailmalla. Tai
        b) lapsen etävanhempi on muuttanut kokonaan ulkomaille. Tai
        c) lapsi on joko muuttanut lähivanhemman mukana toiselle paikkakunnalle Suomessa tai sitten etävanhempi on muuttanut toiselle paikkakunnalle

        Lapsi tietenkin tällaisissa tilanteessa tapaa etävanhempaansa harvemmin. Mutta kesällä ja koulun loma-aikoina sitten sitäkin pidempään. Yhdessäkään tuntemassani tapauksessa ei ole riidelty, vaan yksinhuoltajuudesta on päästy sovintoon ainoastaan keskustelemalla tovi. Olosuhteet ja järki ovat puhuneet puolestaan. Suo anteeksi, mutta sinun ja ex-vaimosi riitely kuullostaa lapselliselta kissanhännän vedolta. Ei siis mikään ihme, että lapsikin on hämmentynyt.

      • Ruma ero?
        olga* kirjoitti:

        Enpä kutsuisi tuollaista mielistelyksi, vaan suhdetoiminnaksi, asialinjalla pysymiseksi. On sanomattakin selvää, että jos syytöksiin vastaa vastasyytöksillä, vihaan vihalla, väsymiseen kiukulla jne homma ei pelitä.

        Ap Tuossa tilanteessa toimit siis vain asiallisesti asialinjalla. Noudatat pilkulleen tapaamissopimusta. Joustat vain, jos äiti niin haluaa.

        Ihan vain ajatuksena heitän: onko vaimosi todella mielestäsi kelvoton yksinhuoltajaksi? Miksi hän siihen olisi sopimaton, vaikka on lapsen lähihuoltaja? Kirjoituksistasi jotenkin paistoi läpi, että ihan periaatteellisesti olet yksinhuoltajuutta vastaan juuri siksi, että vaimosi haluaa sitä. Yksinhuoltajuudella ja yhteishuoltajuudella ei ole paljon mitään eroa käytännössä.

        Ajatuksen heitto kaksi: tunnen lähipiirissäni ja tiedän muutenkin: lapsi on yksinhuoltajuudessa, koska

        a) matkustaa äidin työn, tai äidin uuden miehen työn vuoksi paljon, Suomessa ja/tai maailmalla. Tai
        b) lapsen etävanhempi on muuttanut kokonaan ulkomaille. Tai
        c) lapsi on joko muuttanut lähivanhemman mukana toiselle paikkakunnalle Suomessa tai sitten etävanhempi on muuttanut toiselle paikkakunnalle

        Lapsi tietenkin tällaisissa tilanteessa tapaa etävanhempaansa harvemmin. Mutta kesällä ja koulun loma-aikoina sitten sitäkin pidempään. Yhdessäkään tuntemassani tapauksessa ei ole riidelty, vaan yksinhuoltajuudesta on päästy sovintoon ainoastaan keskustelemalla tovi. Olosuhteet ja järki ovat puhuneet puolestaan. Suo anteeksi, mutta sinun ja ex-vaimosi riitely kuullostaa lapselliselta kissanhännän vedolta. Ei siis mikään ihme, että lapsikin on hämmentynyt.

        Huoltoriitahan on kesken, joten en nyt voi mennä kaikkiin yksityiskohtiin, mutta lapsen etu on lähtökohtaisesti yhteishuolto.

        Oikeuslaitoskin lähtee tästä ajatuksesta ja on harvinaista että yksinhuoltoa määrättäisiin, ellei toinen osapuoli olisi todistetusti päihderiippuvainen tai rikostaustaa omaava.

        Sitten on paljon asioita, jotka puhuvat minun lähivanhemmuuden puolesta, nimittäin lähivanhemmanhan pitäisi lain mukaan mahdollistaa tapaavan vanhemman hyvä vanhemmuus. Meidän tapauksessa se ei nyt toteudu ja mahdollisesti tilanteen muuttuessa päinvastaiseksi asiathan voisivat sujua luonnollisemmin?

        Yleisellä tasolla huomioiden myös lapsen/lapsien iällä ja siten mielipiteellä on asiassa merkityksensä, jonka oikeus sitten tilanteen mukaan tulkitsee.

        Mitä tulee "vaikee juttu" kommenttiin niin itse olen tässä "viha" asiassa voiton puolella ja exä sen sijaan tarvitsisi ammattikeskusteluapua, sillä hänen käytös on mielstäni patologista. Mitä tulee mahdolliseen "sopimiseen" niin sekään ei taida tässä tapauksessa onnistua, koska exä ei kommunikoi kanssan.Koen että exällä on jonkinmoinen jälkipuberteetti? Tässä on jo ollut monenmoista avohuollon tukitoimea, jotka eivät asiaa ole auttaneet. Sikäli ei tämä "mielistely" johda mihinkään, enkä ole itsekään siihen taipuvainen, mutta asiallisesti pystyn kyllä käyttäytymään.

        Tilanne on kyllä hyvin opettavainen ja välillä hämmentää isääkin nämä viranomaistoimet, joihin toivottavasti MGR saa aikaan parannusta, vaikka luulen ettei hallituksemme siihen pysty.

        Joka tapauksessa on tilastollinen tosiasia että 50% lasten vanhemmista on miehiä;)

      • Tässä mennään
        Ruma ero? kirjoitti:

        Huoltoriitahan on kesken, joten en nyt voi mennä kaikkiin yksityiskohtiin, mutta lapsen etu on lähtökohtaisesti yhteishuolto.

        Oikeuslaitoskin lähtee tästä ajatuksesta ja on harvinaista että yksinhuoltoa määrättäisiin, ellei toinen osapuoli olisi todistetusti päihderiippuvainen tai rikostaustaa omaava.

        Sitten on paljon asioita, jotka puhuvat minun lähivanhemmuuden puolesta, nimittäin lähivanhemmanhan pitäisi lain mukaan mahdollistaa tapaavan vanhemman hyvä vanhemmuus. Meidän tapauksessa se ei nyt toteudu ja mahdollisesti tilanteen muuttuessa päinvastaiseksi asiathan voisivat sujua luonnollisemmin?

        Yleisellä tasolla huomioiden myös lapsen/lapsien iällä ja siten mielipiteellä on asiassa merkityksensä, jonka oikeus sitten tilanteen mukaan tulkitsee.

        Mitä tulee "vaikee juttu" kommenttiin niin itse olen tässä "viha" asiassa voiton puolella ja exä sen sijaan tarvitsisi ammattikeskusteluapua, sillä hänen käytös on mielstäni patologista. Mitä tulee mahdolliseen "sopimiseen" niin sekään ei taida tässä tapauksessa onnistua, koska exä ei kommunikoi kanssan.Koen että exällä on jonkinmoinen jälkipuberteetti? Tässä on jo ollut monenmoista avohuollon tukitoimea, jotka eivät asiaa ole auttaneet. Sikäli ei tämä "mielistely" johda mihinkään, enkä ole itsekään siihen taipuvainen, mutta asiallisesti pystyn kyllä käyttäytymään.

        Tilanne on kyllä hyvin opettavainen ja välillä hämmentää isääkin nämä viranomaistoimet, joihin toivottavasti MGR saa aikaan parannusta, vaikka luulen ettei hallituksemme siihen pysty.

        Joka tapauksessa on tilastollinen tosiasia että 50% lasten vanhemmista on miehiä;)

        Suhtaudut hienosti, olosuhteisiisi nähden. Tosiasiat kannattaa katsoa kuten ovat. tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
        "exä sen sijaan tarvitsisi ammattikeskusteluapua, sillä hänen käytös on mielstäni patologista"
        Tosiasia on, että et saa exääsi avun piiriin, hänellä ei ole omaa halua siihen eikä hän edes näe omia ongelmiaan. Joudut siis toteamaan, että hän on sellainen kuin on, ei muutu, ja siltä perustalta päättämään oman käytöksesi ja omat toimesi. Kirjoituksesi henkii suurta haluasi muuttaa exäsi käytöstä, mutta se ei onnistu. Koeta jaksaa.

      • ajattelee
        Ruma ero? kirjoitti:

        AP:n taustaa tilanteeseen: Takana pitkä suhde "teini-iästä" asti. Mitään pettämistä ei asiaan liity omalta puoleltani. Lastenkasvatuksellisissa asioissa mm. ollut näkemyseroja, joita ei olla kyetty ratkomaan.

        Erohakemus tuli "tyyliin vedettiin matto jalkojeni alta". Molemmille vanhemmille tuli tosi paha kriisi. Itse olen alusta alkaen käynyt miessakeissa purkamassa pahaa oloani. Exä ei kuulemma ammattikeskusteluapua kaipaa, tietää mitä tekee ja sanoo asiaa suunnitelleensa jo pitkään.

        Exä ottti alusta alkaen lapsen kiristyksen välineeksi tyyliin "maan tapa" lähivanhemmuus tulee äitille, etkä enää lastasi saa juuri tavata. Ei saatu lastenvalvojalla asiaa sovittua, koska käräjätkin oli tulossa ja siksi minua asianajaja neuvoi olla allekirjoittamatta mitään paperia, koska olisin saattanut allekirjoittaa huonon tapaamissopimuksen jota exä ehdottikin ja tämähän olisi ollut "lainvoimainen".

        Tämän jälkeen alkoi exän demonisaatio lastensuojelun suuntaan tyyliin "lapseni ei halua tavata eikä puhua isänsä kanssa". Tätä demonisaatiota on jatkunut kuukausia. Lastensuojelutyöntekijät kirjaavat exän "sadut" kritiikittömästi eivätkä voi lapselta asiaa kysyä, kun se ei kuulemma ole lapsen edun mukaista "lojalitettiiristiriidan" takia. Ja minä kun olen asiasta eri mieltä, niin se ei tunnu lastensuojelua kiinnostavan. Asianajajani taas neuvoo olemaan vaiti, koska käräjillä lastensuojelun lausunnoilla ei kuulemma olisi juuri vaikutusta.

        Ensimmäisessä alustavassa käräjäistunnossa sovittiin ositusasiat ja luovuin lähivanhemmuudesta, mutta sain laajat tapaamiset ja tuli yhteishuolto. Exä hakee edelleen yksinhuoltoa, omista syistään. Asumme "lähekkäin" ja nyt exä estää lapsen kyläilyt luonani, muulloin kuin sovittuina päivinä. Tämä on minusta sietämätöntä, kun aina olen lapseni elämässä ollut aktiivisesti päivittäin mukana. Itse asiassa exä pitää ala-asteikäistä lasta sisällä koulun jälkeen "arestissa", eikä lapsi saa enää leikkiä ulkona naapuruston tuttujen lasten kanssa ettei vaan tapaa isäänsä. Kerran lapsi karkasi luokseni ja exä soitti poliisit häntä hakemaan. Minun kanssa exä ei ole kommunikoinut kuukausiin.

        Lapsi on tilanteesta hämillään ja surullinen. Koskaan aiemmin emme ole olleet tekemisissä lastensuojelun tai poliisin kanssa. Edessä uudet käräjät ja olosuhdeselvitys ja lapsen terveyden kartoitus ilmeisesti kuukausien päästä?

        Miksi ihmeessä erositte? Olisitte hyvät ihmiset opetelleet puhumaan ja asiallisesti sovitelleet yhteiset toimintatavat.

    • narsisti vaimo

      Olen itse joutunut avioeron kriiseihin narsistisia ominaisuuksia omaavan naisen kanssa. Kolmen kuukauden jakso erosta on jo osoittanut kuinka vaarallinen ihminen on kyseessä. Mustamaalaus, vedättäminen ja poliisille tehdyt kantelut ovat hyvän hoitoalan statuksen omaavalle vaimolleni työkaluja samalla tavalla kuin lapiot lapsille hiekkalaatikolla. Lapset ovat tietysti olleet pelinappuloina alusta asti. Niitä en ole päässyt näkemään koko eron aikana ja entinen vaimoni on yrittänyt tehdä selväksi etten lapsiani koskaan näekään. Vaikka viranomaiset ovat kertoneet muuta, on hyvin varhaisessa vaiheessa käynyt selväksi että sosiaalitoimi ja poliisi ovat aseettomia tilanteessa. Lapsia on tietysti kuskattu terapeutille alusta asti. Vaikka terapeuttien pitäisi työssään pystyä tunnistamaan narsistiset persoonallisuushäiriöt, lopputulos voi olla kuitenkin se, että terapeuttia viedään samalla tavalla kuin kaikkia muitakin viranomaisista naapureihin. Omalta kohdaltani voin antaa ohjeeksi vain että hankkikaa asianajaja, ja hankkikaa se ajoissa!

      • Älä viitsi valehdell

        "Kolmen kuukauden jakso erosta on jo osoittanut kuinka vaarallinen ihminen on kyseessä."

        Höpötystä.Tunnet exvaimosi vuosien takaa, älä tule selittämään vasta erotessa että olisi narsisti.

        Avioero on erittäin suuri kriisi jokaiselle. Usein ero tapahtuu, koska liitossa on loukattu toista osapuolta anteeksiantamattomalla tavalla. Shokista toivuttuaan loukatun viha ja raivo nousevat esiin, hän alkaa tajuta kuinka huonosti tuli kohdelluksi. Silloin hallitsematon viha ja raivo voivat saada hänet toimimaan tavalla, jota hän ei itsekään usko todeksi.

        En usko että exvaimosi on narsisti. Luulen että olet itse petit t ja valehtelit hänelle, ja loukkasit syvästi häntä, ja siksi hän on tällä hetkellä raivon tunteidensa vietävänä.Näin petetty raivostuu, pettäneet miehet alkavat uusnaistensa kanssa syytellä, kuten sinä, exvaimoa narsistiksi, ymmärtämättä edelleen miten väärin itse tekivät, rauhoitellen omaatuntoaan.

        Mutta lohdutan, exäsi tila on väliaikainen. Hän tulee toipumaan, rauhoittumaan ja palaa omaksi itsekseen. Ajan kuluessa hän muuttuu sinua kohtaan välinpitämättömäksi. Odota vain rauhallisena.

      • väliaikaista kaikki
        Älä viitsi valehdell kirjoitti:

        "Kolmen kuukauden jakso erosta on jo osoittanut kuinka vaarallinen ihminen on kyseessä."

        Höpötystä.Tunnet exvaimosi vuosien takaa, älä tule selittämään vasta erotessa että olisi narsisti.

        Avioero on erittäin suuri kriisi jokaiselle. Usein ero tapahtuu, koska liitossa on loukattu toista osapuolta anteeksiantamattomalla tavalla. Shokista toivuttuaan loukatun viha ja raivo nousevat esiin, hän alkaa tajuta kuinka huonosti tuli kohdelluksi. Silloin hallitsematon viha ja raivo voivat saada hänet toimimaan tavalla, jota hän ei itsekään usko todeksi.

        En usko että exvaimosi on narsisti. Luulen että olet itse petit t ja valehtelit hänelle, ja loukkasit syvästi häntä, ja siksi hän on tällä hetkellä raivon tunteidensa vietävänä.Näin petetty raivostuu, pettäneet miehet alkavat uusnaistensa kanssa syytellä, kuten sinä, exvaimoa narsistiksi, ymmärtämättä edelleen miten väärin itse tekivät, rauhoitellen omaatuntoaan.

        Mutta lohdutan, exäsi tila on väliaikainen. Hän tulee toipumaan, rauhoittumaan ja palaa omaksi itsekseen. Ajan kuluessa hän muuttuu sinua kohtaan välinpitämättömäksi. Odota vain rauhallisena.

        Kaiken se kestää ja kaiken se kärsii- ei taida olla nykyaikaa nämä lupaukset?

        Montako vuotta on lasten edun vastaisesti odotettava että äidin patologinen viha alkaa laantumaan ja rauhoittumaan?

        Omakohtainen kokemukseni on kestänyt jo kuusi vuotta, ilman keskusteluyhteyttä. Onko se jo tarpeeksi?;)

      • Neuvoja
        väliaikaista kaikki kirjoitti:

        Kaiken se kestää ja kaiken se kärsii- ei taida olla nykyaikaa nämä lupaukset?

        Montako vuotta on lasten edun vastaisesti odotettava että äidin patologinen viha alkaa laantumaan ja rauhoittumaan?

        Omakohtainen kokemukseni on kestänyt jo kuusi vuotta, ilman keskusteluyhteyttä. Onko se jo tarpeeksi?;)

        Joudut odottamaan loppuelämäsi, jos on niin, että itse lisäät myös halkoja vihan pesään, ylläpitäen omalla käytökselläsi,tarkoittaa väärällä tuhoavalla keskinäisellä kommunikaatiolla exäsi kanssa tuota exäsi vihaa. Toista et voi muuttaa, itsesi ja oman käytöksesi voit. Joten ei auta sinua itku täällä siitä, miten ex väärin tekee ja edelleen vihaa, pelkkä vaatimuksesi että nyt on tarpeeksi ei exäsi vihaa poista.

        Monissa erokirjoissa annetaan ohjeita, kuinka kommunikoida oikein ja rakentavalla tavalla exän kanssa, kun on yhteisiä lapsia. Oletko lukenut näitä? Myös tervejärkinen voi mennä terapiaan keskustelemaan ongelmallisesta mutta pakollisesta suhteesta lastensa toiseen vanhempaan, terapeutit neuvovat myös mitä voit itse tehdä.

      • jeejee-..
        Neuvoja kirjoitti:

        Joudut odottamaan loppuelämäsi, jos on niin, että itse lisäät myös halkoja vihan pesään, ylläpitäen omalla käytökselläsi,tarkoittaa väärällä tuhoavalla keskinäisellä kommunikaatiolla exäsi kanssa tuota exäsi vihaa. Toista et voi muuttaa, itsesi ja oman käytöksesi voit. Joten ei auta sinua itku täällä siitä, miten ex väärin tekee ja edelleen vihaa, pelkkä vaatimuksesi että nyt on tarpeeksi ei exäsi vihaa poista.

        Monissa erokirjoissa annetaan ohjeita, kuinka kommunikoida oikein ja rakentavalla tavalla exän kanssa, kun on yhteisiä lapsia. Oletko lukenut näitä? Myös tervejärkinen voi mennä terapiaan keskustelemaan ongelmallisesta mutta pakollisesta suhteesta lastensa toiseen vanhempaan, terapeutit neuvovat myös mitä voit itse tehdä.

        Ihanaa "neuvoja" ihanaa. Ihmeen tervejärkinen ote! Toista ei pysty muuttamaan, ei edes eron jälkeen. Ainoa mitä voi muuttaa on oma käytös.

      • some muija
        Neuvoja kirjoitti:

        Joudut odottamaan loppuelämäsi, jos on niin, että itse lisäät myös halkoja vihan pesään, ylläpitäen omalla käytökselläsi,tarkoittaa väärällä tuhoavalla keskinäisellä kommunikaatiolla exäsi kanssa tuota exäsi vihaa. Toista et voi muuttaa, itsesi ja oman käytöksesi voit. Joten ei auta sinua itku täällä siitä, miten ex väärin tekee ja edelleen vihaa, pelkkä vaatimuksesi että nyt on tarpeeksi ei exäsi vihaa poista.

        Monissa erokirjoissa annetaan ohjeita, kuinka kommunikoida oikein ja rakentavalla tavalla exän kanssa, kun on yhteisiä lapsia. Oletko lukenut näitä? Myös tervejärkinen voi mennä terapiaan keskustelemaan ongelmallisesta mutta pakollisesta suhteesta lastensa toiseen vanhempaan, terapeutit neuvovat myös mitä voit itse tehdä.

        Ajattelija hyvä on hyvin erikoinen tuo lähtötilanneajattelusi että pitäisi jotenkin tanssia sen "lasten pahantekijän" pillin mukaan? Jos siis isällä ja lapsillakin on eri ajatus kuin äitillä, niin sekö muka on halkojen heittämistä vihan pesään? Se on omasta ja lasten oikeusturvasta kiinnipitämistä.

        Miten suomessa on "lastensuojelunkin" mukaan tultu siihen ajatukseen, että pitäisi toimia tämän oikeasti "sairaan" äiti-yksilön tahdon mukaisesti, joka ei mahdollista hyvää ja luonnollista ja jaettua vanhemmuutta?

        Kyllä lääkärit ja oikeuslaitoskin lähtee siitä ajatuksesta, että yhteishuolto on paras lapselle. Ja jollei äiti tätä ymmärrä saattaa hyvinkin oikeudesta tulla päätös, että isä on parempi lähivanhemmaksi, koska hän mahdollistaa paremman jaetun vanhemmuuden.

        Lapsen etu on saada tavata kumpaakin vanhempaa, eikä tähän mitään erokirjoja tai terapeutteja tarvita vaan maalaisjärkeä. Ei siihen kenenkään ulkopuolisen näkemystä tarvita, jos äiti ei ymmärrä että vanhemmuus jatkuu lopun ikää jaettuna.

        Aivan kuten jeejee toteaa ainoa mitä voit muuttaa on oma käytöksesi.

        Se on lapsenkin etu.

    • dredd1
    • roiso1

      AP Sun pitää olla sinnikäs ja rauhallinen. Moni nainen luulee yhteistyökyvyttömyyden ajavan omaa etua, mutta ei ne tuomarit tyhmiä ole. Ehkä käräjäoikeudessa voi olla "yksinkertasempia" maallikkotuomareita, mutta hovissa asiat on paremmin. Se edellyttää vaan jonkin verran pelimerkkejä, mutta kannattaa ja on lapsen edun mukaista.

    • Monta puolta

      Muuten lastenvalvoja ei oel todellinen asiantuntija, hän vain yrittää saada sopimuksen lasten tapaamisesta toimimaan, mutta eipä tarkista minkälaisia nämä vanhemmat todellisuudessa ovat.
      Lastenvalvojan pitäisi tutkia ensin ihan todellisesti miten vanhemmat eleävät, työpaikat. Mielestano lasten vanhemmille pitäisi tehdä terveystarkastukset, kyllä niissä ilmenisi liiat viinat, huumeiden käyttö ja jopa mielenterveyden tilannekin.

      Eli turha riidellä miten lasta tavataan, ennekuin on tehty selvitys, missä lapsia voi turvallisesti olla.

      Taitaa vanehmmilla enemmänkin joissakin tapuksissa olla mukan tuo elatusmaksun suurus kun kiivaasti riitelevät lapsen tapaamisesta, eikä ollenkaan tuo lapsia itse.

      Onhan tietysti sitäkin, että jompikumpi äiti tai isä on niin lopen väsynyt puolisonsa toimiin häntä kohtaan, että laittaa lapsen väliin kapulaksi, mutta aika usein taitaa olla, että siihen on olemassa hieman aihettakin.

      Onko tämä äiti tai isä ollut perheessä ja huoltanut lapsia aikaisemminkakan, vaiko onko hänet vienyt harrastukset, baarit, kaverit, pettämiset , salasuhteet.
      Onko hän jotenkin eron myötä tullut paremmaksi, en usko, sama vouhottja varmaan edelleen, ei ole kypsä lapsen huoltamiseen, ties minne jättäisi, yrittää nyt vain saada oman etunsa hoidetuksi.

      Asiat on jokainen katsottava jokainen omalta kantiltaan ja aina pitää olla tärkeimpänä lapsen hyvä ja turvallisuus.

      Saahan niitä sopimuksia tehdä, mutta eikö ketjussakin ollut työtön isä, joka ei toiminutkaan sopimuksen mukaan eikä ottanut lapsia luokseen lasten loman aikana, mutta miksi tuo äiti kirjoitta, olisiko hänen itsensä pitänyt päästä lapsistaan eroon, senkö verran hänkin välittää lapsistaan.
      Äitinä minä ainakin pitäisin lapsistani entistäkin parempaa huolta, jos isänä olisi tuollainen mies, joka ei edes halua lapsiaan nähdä. En heitä edes tungettelisi sellaisen isän luokse.

    • ------------

      Niinpä niin. Miksi äiti ottaa lapset lyömäaseeksi erossa, miksi isä? Miksi isä on omasta mielestään erinomainen isä, vaikka ei ole ennen eroa tikkua ristiin laittanut lastensa puolesta, ei hoitanut, ei huoltanut koskaan? Miksi tapaamissopimusta väännetään lastenvalvojan luona tuntikausia, kunnes sitten se ei käytännössä toteudu ollenkaan? Isä ei tapaa lapsiaan kuten vaivalla on sovittu, tai ei tapaa ollenkaan. Joskus on tapaavinaan, mutta aina peruu viimetingassa tai sen jälkeen. Aina työ tai joku muu "yllättävä" meno on tärkeämpi kuin lapsi. Sen nyt periaatteessa ymmärtää, koska näin on usein ollut koko liiton ajan. Mutta erossa tuollainen juupas-eipäs -käytös haittaa etenkin lasta.

      • viadolorosaa

        ---- on erilaisia äitejä ja isiä. Moni isä osallistuu kotitöihin tasavertaisesti ja sen lisäksi tuo taloudellisen turvan perheeseen.

        Lastensuojelu taas tapaamissopimusta tehdessä ei tuo riittävällä tapaa esille sitä että sopimus joka tehtäisiin on sitova ja mahdollisesti isän ja lasten kannalta epäedullinen.

        Joka tapauksessa moni isä voi syystäkin olla katker tilanteessa, jossa tapaa liian vähän lapsiaan ja silti saattaa maksaa kovia elatusmaksuja ja lisäksi jos tämä entinen kulta onkin osoittautunut yhteistyökyvyttömäksi. On raskasta isille joille tehdään huoltokiusaa ja vieraannuttamista.

      • Niin tuttua

        Tämä on aivan kuin minun näppäimistöltäni peräisin, paitsi että ei olla päästy asioista sopimukseen lastenvalvojalla, kun minä otin esille sen, että kun isä ole ennenkään osallistunut lasten asioihin ja miksi sitten nyt? Ihan asialliset tapaamisoikeudet tulisi kyllä minun puolesta saamaan (=paljon suuremman osallistumisen lasten elämään kuin liitossamme ikinä omatoimisesti), mutta hänen toiveenaan on lasten jakaminen 50/50. En keksi tälle mitään muuta syytä kuin minun kiusaaminen ja raha.

      • viadolorosaa
        Niin tuttua kirjoitti:

        Tämä on aivan kuin minun näppäimistöltäni peräisin, paitsi että ei olla päästy asioista sopimukseen lastenvalvojalla, kun minä otin esille sen, että kun isä ole ennenkään osallistunut lasten asioihin ja miksi sitten nyt? Ihan asialliset tapaamisoikeudet tulisi kyllä minun puolesta saamaan (=paljon suuremman osallistumisen lasten elämään kuin liitossamme ikinä omatoimisesti), mutta hänen toiveenaan on lasten jakaminen 50/50. En keksi tälle mitään muuta syytä kuin minun kiusaaminen ja raha.

        Itse osallistuin tasapuolisesti kotitöihin ja lastenhoitoon ja saman verran vaippoja tuli vaihdettua.

        Se ettette lastenvalvojalla saaneet asiaa sovittua on harmillista varsinkin jos reilua 50-50 jakoa olet tarjonnut?

        Ettei vaan asia ollut jo käräjillä menossa siinä vaiheessa tai tuliko ero kumppanukkesi aivan yllättäen ja hänen "terveys" petti?

        50-50 olisi ainut oikea tapa lasten asumiseen, jotta molemmat vanhemmat sitoutuisivat vastuulliseen vanhemmuuteen ja voisivat tasavertaisesti lapsiaan kasvattaa.

        En usko että kyse sinällään on tapauksessasi kiusasta ja rahasta vaan loukatuksi tulemisesta ja luottamuspulusta.

      • dolores-
        viadolorosaa kirjoitti:

        ---- on erilaisia äitejä ja isiä. Moni isä osallistuu kotitöihin tasavertaisesti ja sen lisäksi tuo taloudellisen turvan perheeseen.

        Lastensuojelu taas tapaamissopimusta tehdessä ei tuo riittävällä tapaa esille sitä että sopimus joka tehtäisiin on sitova ja mahdollisesti isän ja lasten kannalta epäedullinen.

        Joka tapauksessa moni isä voi syystäkin olla katker tilanteessa, jossa tapaa liian vähän lapsiaan ja silti saattaa maksaa kovia elatusmaksuja ja lisäksi jos tämä entinen kulta onkin osoittautunut yhteistyökyvyttömäksi. On raskasta isille joille tehdään huoltokiusaa ja vieraannuttamista.

        "Lastensuojelu taas tapaamissopimusta tehdessä ei tuo riittävällä tapaa esille sitä että sopimus joka tehtäisiin on sitova"

        Mikään sopimus vaan ei ole sitova. Nimenomaan isät tekevät mitä lystäävät, aivan kuten liiton aikanakin. Isät voivat olla tapaamatta lapsiaan, vaikka toisin on sovittu. Huoltokiusaa tekevät nimenomaan isät suurimmaksi osaksi.

      • dolores-
        Niin tuttua kirjoitti:

        Tämä on aivan kuin minun näppäimistöltäni peräisin, paitsi että ei olla päästy asioista sopimukseen lastenvalvojalla, kun minä otin esille sen, että kun isä ole ennenkään osallistunut lasten asioihin ja miksi sitten nyt? Ihan asialliset tapaamisoikeudet tulisi kyllä minun puolesta saamaan (=paljon suuremman osallistumisen lasten elämään kuin liitossamme ikinä omatoimisesti), mutta hänen toiveenaan on lasten jakaminen 50/50. En keksi tälle mitään muuta syytä kuin minun kiusaaminen ja raha.

        "Niin tuttua" = niin tuttua. Nimenomaan miehet haluavat huoltajuutta 50/50, jotta välttyisivät suuremmilta elatusmaksuilta. Lasten huoltajuus, hoito ei kiinnosta. Eikä heillä usein sellaiseen edes ole aikaa. Hyvin usein 50/50 huoltajuus toimiikin niin, että lapset ovat äitinsä luona lähes aina. Äiti maksaa viulut, usein moninkertaisesti pienemmistä tuloistaan. Tämä on sitä "tasa-arvoa", josta täällä puhutaan.

      • dolores-
        viadolorosaa kirjoitti:

        Itse osallistuin tasapuolisesti kotitöihin ja lastenhoitoon ja saman verran vaippoja tuli vaihdettua.

        Se ettette lastenvalvojalla saaneet asiaa sovittua on harmillista varsinkin jos reilua 50-50 jakoa olet tarjonnut?

        Ettei vaan asia ollut jo käräjillä menossa siinä vaiheessa tai tuliko ero kumppanukkesi aivan yllättäen ja hänen "terveys" petti?

        50-50 olisi ainut oikea tapa lasten asumiseen, jotta molemmat vanhemmat sitoutuisivat vastuulliseen vanhemmuuteen ja voisivat tasavertaisesti lapsiaan kasvattaa.

        En usko että kyse sinällään on tapauksessasi kiusasta ja rahasta vaan loukatuksi tulemisesta ja luottamuspulusta.

        "50-50 olisi ainut oikea tapa lasten asumiseen"

        Juuri päinvastoin. Lapsilla pitää olla yksi koti. Sen vanhemman luona, joka on ennen eroa etupäässä vastannut lapsista.

      • petetty8
        dolores- kirjoitti:

        "Niin tuttua" = niin tuttua. Nimenomaan miehet haluavat huoltajuutta 50/50, jotta välttyisivät suuremmilta elatusmaksuilta. Lasten huoltajuus, hoito ei kiinnosta. Eikä heillä usein sellaiseen edes ole aikaa. Hyvin usein 50/50 huoltajuus toimiikin niin, että lapset ovat äitinsä luona lähes aina. Äiti maksaa viulut, usein moninkertaisesti pienemmistä tuloistaan. Tämä on sitä "tasa-arvoa", josta täällä puhutaan.

        Lapsen etu on tasapuolinen suhde kumpaankin vanhempaan. Ohessa lukemisen arvoinen juttu: http://www.hs.fi/elama/Erosta on tullut kiireistä suorittamista/a1377065125462?ref=hs-art-new-2

      • että näin
        petetty8 kirjoitti:

        Lapsen etu on tasapuolinen suhde kumpaankin vanhempaan. Ohessa lukemisen arvoinen juttu: http://www.hs.fi/elama/Erosta on tullut kiireistä suorittamista/a1377065125462?ref=hs-art-new-2

        Lapsen etu ei ole vanhempien välinen tasa-arvokysymys. Lapsen etu ei ole se, kuten tuossa edelläkin sanottiin, että lapset "jaetaan" usein vakavaraisemman vanhemman, miehen/isän tahdon vuoksi 50/50, vaikka lapset asuisivatkin äidillään etupäässä. Lasten etu ei ole kuluttaa yksin/keskenään aikaa etävanhemman luona, kun etävanhempi on aina töissä, tai muissa riennoissa lapsen "tapaamisen" aikana.

        Tottakai on hyväksi, jos lapsella on hyvä suhde molempiin vanhempiinsa eron jälkeenkin. Itsestäänselvyys. Tosiasiassa se kuitenkin on mahdollista vain, JOS lasten suhde molempaan vanhempaansa on ollut hyvä myös ennen eroa.

      • margaret2
        että näin kirjoitti:

        Lapsen etu ei ole vanhempien välinen tasa-arvokysymys. Lapsen etu ei ole se, kuten tuossa edelläkin sanottiin, että lapset "jaetaan" usein vakavaraisemman vanhemman, miehen/isän tahdon vuoksi 50/50, vaikka lapset asuisivatkin äidillään etupäässä. Lasten etu ei ole kuluttaa yksin/keskenään aikaa etävanhemman luona, kun etävanhempi on aina töissä, tai muissa riennoissa lapsen "tapaamisen" aikana.

        Tottakai on hyväksi, jos lapsella on hyvä suhde molempiin vanhempiinsa eron jälkeenkin. Itsestäänselvyys. Tosiasiassa se kuitenkin on mahdollista vain, JOS lasten suhde molempaan vanhempaansa on ollut hyvä myös ennen eroa.

        Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan.

        Huoltoriidassa on kyse vieraannuttamisesta:
        http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&viewType=viewArticle&tunnus=duo98659

        Vieraannuttaminen tulisi sanktioida.

      • ymmärrystävailla
        viadolorosaa kirjoitti:

        Itse osallistuin tasapuolisesti kotitöihin ja lastenhoitoon ja saman verran vaippoja tuli vaihdettua.

        Se ettette lastenvalvojalla saaneet asiaa sovittua on harmillista varsinkin jos reilua 50-50 jakoa olet tarjonnut?

        Ettei vaan asia ollut jo käräjillä menossa siinä vaiheessa tai tuliko ero kumppanukkesi aivan yllättäen ja hänen "terveys" petti?

        50-50 olisi ainut oikea tapa lasten asumiseen, jotta molemmat vanhemmat sitoutuisivat vastuulliseen vanhemmuuteen ja voisivat tasavertaisesti lapsiaan kasvattaa.

        En usko että kyse sinällään on tapauksessasi kiusasta ja rahasta vaan loukatuksi tulemisesta ja luottamuspulusta.

        Se, että ymmärtää, yleensä lasten äidin, olevan loukkaantunut joko itse erosta tai sen mainingeissa esitetyistä väitteistä vanhemmuuden puutteista, on jo iso alku yhteistyövanhemmuudelle. Tuo ymmärrys vain täytyisi saada äidin tietoon niin että hän uskoo sen olevan vilpitöntä. Ja eihän se usko kun tietää itse mitä kaikkea paskaa on eri viranomaisiin lasten isästä sepitellyt ja todisteitakin tehtaillut.

        Asiat eivä laukea lasten parhaaksi kuin siten, että viranomaiskoneisto tunnistaa tällaisen häirikäyttäytyvän äidin ja puuttuu siihen.

      • dada*
        margaret2 kirjoitti:

        Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan.

        Huoltoriidassa on kyse vieraannuttamisesta:
        http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&viewType=viewArticle&tunnus=duo98659

        Vieraannuttaminen tulisi sanktioida.

        Hyvin usein huoltoriidassa tosin on kyse isän narsismista tai muista persoonallisuuden häiriöistä. Sen takia oikeuteen päädytään, kun isä ei näe muuta kuin itsensä, omat oikeutensa, vaikka ei ole edes kykenevä hoitamaan lapsia (eikä ole heitä hoitanut ennen eroakaan). Moni isä on tämän jopa myöntänyt. Kunhan haluaa huoltoriidalla kiusata ex-vaimoaan.

    • Ruma Ero?

      AP:lla oli taas käräjät. Aika mielenkiintoinen kuvio.

      Pari kuukautta sitten exä laittoi uuden huoltoriidan yksinhuollosta käyntiin ja hakeutui lapsen kanssa turvakotiin, koska "pelkää minua".

      Lastensuojelun työpariksi vaihtui kokematon työpari. He on asettunut "lojaliteettiristiriidassa" äidin puolelle ja toimi hyvin kyseenalaisesti käräjien alla "selkäni takana" seuraavalla tavalla, eli kun ennen käräjiä vaadin saatavakseni kaiken lastani koskevan LS-materiaalin (jotta oma ja lasteni oikeusturvan toteutuisi) ei sitä minulle toimitettu kokonaisuudessaan. Sen sijaan exälleni oli toimitettu "akuutista turmakoti-tilanteesta" johtuen lausuma, jossa "latensuojelun työryhmä" suosittaa väliaikaista yksinhuoltoa, kunnes lapseni psyykkinen-terveydentila on lääkärien toimesta kartoitettu. Siis aikamoinen temppu lastensuojelulta, johon oma luottamukseni ei ole ollut todellakaan vahvaa.

      Yksinhuoltoasetelmasta asetelmasta johtuen tuomari päätti suuressa viisaudessaan exän saavan väliaikaisen yksinhuollon "määrittelemättömäksi" ajaksi ja minulta vietiin samalla tiedonsaanti oikeus, kunnes lapsen tutkimukset on valmiit. Asianajajani varoitti tuomaria tästä ettei isää voi jättää "kuiluun", jolloin kenelläkään ei ole akuuttia tietoa lapseni tilanteesta kuin lapsen äidillä ja ketään ei varmista että äiti pitäisi lapsen edusta huolta.

      Uudet käräjät sovittiin kolmen kuukauden päähän, jolloin oletettavasti lääkärit ovat saaneet tutkimukset tehtyä. En millään pysty ymmärtämään tätä, että vaikka aiemmissa lastensuojelun tutkimuksissa on tullut selväksi hyvä vanhemmuuteni niin että näin voidaan toimia.

      Nyt ollaan aika erikoisessa tilanteessa.

      Ohessa rohkean kaverin video vastaavasta aiheesta: http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=6749&sid=46ea0b75848c5c4534a2982cba278ea6

      • Varo näitä

        Niinhän se menee että ensin ollan onnellisesti yhdessä perheenä vuosikausia ja heti eron jälkeen ikään kuin herätään siihen että siinä puolisossa olikin lähes kaikki viat mitä vain ilkeää luetella. Eikä tällaisessa tilanteessakaan sossut tai oikeuslaitos tajua tuota ristiriitaa.

        Ite olin sossujen kanssa asioidessani niin huolissani lapsista, kun ymmärsin että kaikki lasten äidin uhkailut erolla ja sillä että en sen jälkeen näe lapsia ikinä, että varmaan annoin jossain määrin hermostuneen ja helposti kiihtyvän kuvan itsestäni. Luonteenpiirteitä, joita ketään ei tosissaan liitä minuun.

        Sain sentään tuon kieroilevan äidin insestipäilyn heti siitä kuultuani saatettua perheneuvolan, sossun ja koulun tietoon ja vaadiin että lastani kuullaan välittömästi. En tiedä ketä häntä lopulta kuuli, mutta lopulta kouluterveydenhoitaja soitti minulle ja kertoi olleen heti lapsen puheiden perusteella selvää että väiteessä ei ole mitään perää. Myöhemmin äiti perheneuvolassa myönsi esittäneensä syytöksen siskonsa yllytyksestä. Siis missä on vanhemmuuteen liittyvä harkintakyky, jos siskon yllytyksestä ollaan valmiita altistamaan lasten ja isän suhde vaakalaudalle, puhumattakaan mitä mahdolliset pitkät tutkimukset olsivat lapsella aiheuttaneet. Tätä äidin tunnustusta ei perheneuvola mihinkään virallisesti kirjannut ja jouduin sitä koskevan keskusteluni perheneuvolan kanssa äänitämään. Perheneuvolan sain kiinni myös siitä että eivät kirjanneet erästä toista seikkaa, jolla on merkitystä huoltajuuskiistassa: lapset olivat kertoneet neuvolassa että eivät tykkää äidistä kun tämä takavarikoi heidän puhelimensa ja/tai laittaa ne salaa äänettömälle.Tällä hän aiheuttii sen että saattoi mennä viikkoja kun en saanut lapsiani puhelimeen, vaikka jokailtaiset puhelut oli sovittul

    • Yksi vastaus

      Jouduin seuraamaan lapsiperheen eron ja kuvio selvisi mulle lopulta. Perheenäiti petti. Perheenäiti halusi salata uskottomuutensa, erota ja onnistui. Äiti jatkoi heti aviomiehen poismuutettua salasuhdetta, sen yhä edelleen salaten, asuen lasten kanssa entisessä asunnossa josta oli saanut miehen ulos tätä syytellen. Nainen salasi huoltajuuskysymys-keskustelujen ajan yhä vaan salarakastaan, kusetti isää ja haki huoltajuutta yksin itselleen.

      Oltiin tilanteessa, että mies ymmärsi naisen pitävän lapsia lyömäaseena.Mutta ei tiennyt miksi, kun eronnut nainen näytteli joka suuntaan olevansa nyt yksinäinen sinkkuhuoltaja.

      Naisen todellinen tavoite oli rakentaa uusperhe tämän salarakkaansa kanssa entisten lasten kanssa ja heivata lasten isä ulos koko kuviosta. Kuvio kaatui siihen, että salarakas ei halunnutkaan uusperheen isäksi eikä muuttaa naisen ja lasten kotiin, kun se lopulta olisi ollut mahdollista.

      Olen nainen joka kerron tämän, ja alan ymmärtää kuinka isiä kohdellaan kaltoin avioeroissa.

      • Varo näitä

        Hienoa että naisetkin näkevät nämä asiat ja niiden oikeiden laidan. Enkä tarkoita kuin niitä tapauksia joissa oikeasti äiti on selvästi mieleltään häiriintynyt ja koston tai kidutuksen huumassaan jättää lasten edun täysin paitsioon.

      • dada*

        "Oltiin tilanteessa, että mies ymmärsi naisen pitävän lapsia lyömäaseena."

        Jos äiti pettää lasten isää, hakee eroa ja jatkaa suhdetta toiseen, se ei tosiaan ole lasten lyömäaseena käyttämistä erotilanteessa. Lasten isällä on lapsiin aivat samat oikeudet kuin siinä tapauksessa, että lasten äidillä ei tuota uutta suhdetta olisi.

      • Kylläpäs
        dada* kirjoitti:

        "Oltiin tilanteessa, että mies ymmärsi naisen pitävän lapsia lyömäaseena."

        Jos äiti pettää lasten isää, hakee eroa ja jatkaa suhdetta toiseen, se ei tosiaan ole lasten lyömäaseena käyttämistä erotilanteessa. Lasten isällä on lapsiin aivat samat oikeudet kuin siinä tapauksessa, että lasten äidillä ei tuota uutta suhdetta olisi.

        Jos salarakkaat tuodaan lasten omaan kotiin heti isän poislähdettyä ja lasten pitäisi vielä vaieta 'uudesta sedästä', niin kyllä, lapset ovat lyömäase, tai oikeammin, lapsiahan juuri lyödään.

      • lkjlksjl
        Kylläpäs kirjoitti:

        Jos salarakkaat tuodaan lasten omaan kotiin heti isän poislähdettyä ja lasten pitäisi vielä vaieta 'uudesta sedästä', niin kyllä, lapset ovat lyömäase, tai oikeammin, lapsiahan juuri lyödään.

        Harvemmin äiti haluaa salarakastaan sekoittamaan eron jälkeistä elämää. Vaikka eihän se kiellettyä ole ja niin joskus tapahtuukin. Kuten tapahtuu myös lasten asumiset/vierailut isän ja tämän (entisen) salarakkaan kodissa.

        Lapset eivät kuitenkaan noissa tapauksissa ole lyömäase. Tuohon vaikenemiseen vaikuttaa suuresti raha. Kuten aina kaikkeen. Jos uusi setä tai täti on äidin tai isän lompakosta pois, niin kyllähän se lapsia haittaa, sillä on vaikutusta.

    • Näinonsejuttu

      Tuohon on aika helppo vastata.

      Parisuhteessa nainen on ollut se, joka on käyttänyt määräysvaltaa suhteessa mieheensä (ja lapsiinsa).

      Kun ero tulee, tämä määräysvalta on vaarassa kadota, kun mies elää omaa elämäänsä ja hoitaa itse suhteensa lapsiinsa ilman että äiti on siinä välissä. Ainoa keino äidille enää käyttää valtaa on tehdä se lapsien kautta.

      • klkhjlfhk

        Eihän se noin mene.

        Mies on käyttänyt määräysvaltaa perheeseensä, sekä puolisoon että lapsiin. Kun äiti ja lapset "katoavat" mies hirmustuu, koska menettää valta-asemansa. Äiti ja lapset jatkavat kaikki tyytyväisinä. Lapsia ei huvita edes tavata määräilevää isäänsä. Eivätkä tapaa, jos ovat tarpeeksi vanhoja.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Joskus mietin

      miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi
      Ikävä
      26
      5461

    2. Miten reagoisit

      Jos ikäväsi kohde ottaisi yhteyttä?
      Ikävä
      88
      3764

    3. Ryöstö hyrynsalmella!

      Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313
      Hyrynsalmi
      51
      3360

    4. Mitä haluaisit sanoa

      Nyt kaivatullesi?
      Ikävä
      220
      2812

    5. Olisiko kaivattusi

      Sinulle uskollinen? Olisitko itse hänelle?
      Ikävä
      61
      2747

    6. Ihana nainen

      Suukotellaanko illalla?☺️ 🧔🏻🫶
      Ikävä
      52
      2665

    7. Sukuvikaako ?

      Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne
      Iisalmi
      32
      2480

    8. Ootko koskaan miettinyt että

      miksi kaivatullasi ei ole puolisoa?
      Ikävä
      153
      2390

    9. Huomenta ihana

      Mussu ❤️.
      Ikävä
      31
      1985

    10. Avustettu itsemurha herättää vahvoja tunteita - Laillista Sveitsissä, ei Suomessa

      Hilkka Niemi sairastaa harvinaista PLS-sairautta. Hilkan on elettävä loppuelämänsä parantumattoman sairauden kanssa, jok
      Maailman menoa
      117
      1665
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt