Olen murrosikäinen poika ja mulla on nytten lähiaikoina ollut aika huono itsetunto. Nimittäin olen ajatellut, että onko minussa jotain vikaa, kun en harrasta mitään liikuntaa, enkä muutenkaan kovin usein liiku. Ennen olin hyvin iloinen ja ajattelin että mulle elämässä riittää se että saan pelata tietokoneel, se ois riittäny mulle onnelliseen elämään. Usein vapaa-aikani käytän tietokoneella pelaukseen, läksyjen tekoon tai kokeeseen lukuun. En usein vapaa-aikana ole kavereitteni kanssa, mutta koulussa on kavereita, syitä tähän voi olla se, että suurin osa kavereista asuu tyylii 5km pääs, ja lähellä asuva kaveri on kiinnostunu vaan sen tyttöystävän kanssa tekstaamiseen puhelimella. Koulussa minulla menee hyvin, (keskiarvo jotain 8.6) Ja siinäpä noi mun ajatukset hyvin pitkälti olikin, myös musta tuntuu että olen internet riippuvainen, koska usein koulussa tunnun ajattelevan tietokoneella pelausta, ja läksyjä tehdessä tai kokeeseen lukiessa on aina välillä vaikea keskittyä. Olen myös todella ujo, jos tämä tieto auttaa kysymykseeni vastaukseen yhtään. PS: Juuri pääsin läpi masennuksen, mutta nuo masentuneena ollessani päähän tulleet ajatukset jäi silti pyörimään mielessä.
Onko minussa jotain vikaa?
Kertokaapas ka
3214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No ei siinä nyt periaatteessa ole mitään vikaa jos ei liiku, mutta kannattaa toki liikkua ihan jo terveyssyistä. Voit vaikka aloittaa sillä, että käyt kävelemässä. Saat raitista ilmaa, näet maisemia/ihmisä, liikunta voi auttaa keskittymiskykyyn ja liikunta laittaa myös mielihyvähormonit liikkeelle. Yritä pitää niihin kaukanakin asuviin kavereihin yhteyttä, eihän tuo 5km ole matka eikä mikään, nopeasti polkaisee pyörällä. Koulussa kannattaa myös tutustua uusiin ihmisiin, vaikka olisikin ujo, anna itsellesi aikaa.
Hienoa, että olet selättänyt masennuksen! Kannattaa puhua jollekin omista asioista ja tuntemuksista, vaikka sille lähellä asuvalle kaverille, sillä sitä varten kavereita on, että niiden kanssa voi puhua.
Taisin unohtaa mainita, että kyllä mä arkipäivinä joudun pyöräilee tyyliin 6km yhteensä, ja viihdyn usein hyvin yksin. Ja usein kun oon sen lähellä asuvan kaverin luona käyny se ei oo mun kanssa tekemisestä paljoo kiinnostunu, vaan tekstaa sille sen tyttöystävälle. Kiitos kuitenkin vastauksesta
Hyvä, että olet päässyt masennuksesta yli! Mäkin pääsin, mut nyt se tuli takasin...
Ei siinä ole mitään vikaa jos et liiku, mutta joo, ihan terveyden vuoksi kannattaisi. Mä ite oon ihan liian laiska liikkuakseni ku muutenki ahistaa :/ Mut kannattaa alottaa jos jaksat :) Ei tietenkään ole pakollista, mutta suositeltavaa silti ;)
Mä en oikein tykkää olla kavereiden kaa, vaikka ihan tossa lähellä asuu. Kai sitte oon niin erakko tai jotai :D En vaa tykkää ihmisten seurasta. Joskus kuitenkin tykkään olla frendien kaa. Yksin ollessa voi vaikka piirtää/maalata, kuunnella musaa, lenkkeillä, urheilla kevyestä (jos haluat), tehdä ruokaa tai leipoa... Kyllä tekemistä keksii kun käyttää mielikuvitusta.
Uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole helppoa, olen nimittäin itsekkin ujo. Ainakin uusien ihmisien seurassa, enkä pysty olemaan oikein oma itseni. Täytyy kuitenkin muistaa, että ei niitä kavereita saa jos et yritä saada sellaisia. Mene rohkeasti vain juttelemaan jos haluat tutustua johonkin, mitä menetettävää sinulla on? Ei mitään. Kyllä se siitä lähtee :)
Kannattaa puhua läheisille, jos tuntuu siltä. Se usein helpottaa. Ihmiset ovat kuitnekin erilaisia, toiset eivät vain yksinkertaisesti halua avautua.