Nyt matkaan, tosi hyvän ruisleivän maisteluun. VR:n raiteilla matka sujuu eläkeläishintaan Kouvola-Mikkeli- Kajaani. Tässä ostospaikkoja, paremmaksi ruisleipä ei voi tulla.
Ostakaa vaikka kokeilumielessä Marskin ruisleipää, jota valmistetaan Mikkelin seudulla. Ei turvotusta jälkioireena, sisältää ruisjauhoja, suolaa ja vettä.
Toinen hyvää ruisleipää valmistava kohde on Kenkävero, sekin ruisleipä ei sisällä hiivaa ainoastaa ruista, suolaa ja vettä maku voittamaton.
Kajaanissa on vanha leipomo Pekka Heikkinen, jossa valmistettu, puu-uunissa paistettu ruisleipä on niin hyvää että leivästä syö vähintäin heti puolet voin ja maidon kanssa.
Perinteisesti yli 90 vuotta vanhaan juureen kotimaisista jauhoista käsin leivottu ja koivuhaloilla lämmitettävässä uunissa paistettu ruisleipä. Ei sisällä leivontahiivaa, suolaa 0,7%.
800 g, n. 35 viipaletta.
Voihan sitä leipomoissa käydessä hankkia taikinan juurta ja valmistaa itse hyvää ruisleipää.Hyvän ruisleivän kanssa maistuvat keitot mitä parhaiten. Suosittelen perinteisiä keittoja ei mitään nakki-siskonmakkara keittoja pakaste juureksilla!
Ostakaa vaikka kokeilumielessä Marskin ruisleipää, jota valmistetaan Mikkelin seudulla. Ei turvotusta jälkioireena, sisältää ruisjauhoja, suolaa ja vettä.
Toinen hyvää ruisleipää valmistava kohde on Kenkävero, sekin ruisleipä ei sisällä hiivaa ainoastaa ruista, suolaa ja vettä maku voittamaton.
Kajaanissa on vanha leipomo Pekka Heikkinen, jossa valmistettu, puu-uunissa paistettu ruisleipä on niin hyvää että leivästä syö vähintäin heti puolet voin ja maidon kanssa.
Perinteisesti yli 90 vuotta vanhaan juureen kotimaisista jauhoista käsin leivottu ja koivuhaloilla lämmitettävässä uunissa paistettu ruisleipä. Ei sisällä leivontahiivaa, suolaa 0,7%.
800 g, n. 35 viipaletta.
Voihan sitä leipomoissa käydessä hankkia taikinan juurta ja valmistaa itse hyvää ruisleipää.Hyvän ruisleivän kanssa maistuvat keitot mitä parhaiten. Suosittelen perinteisiä keittoja ei mitään nakki-siskonmakkara keittoja pakaste juureksilla!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Joitakin vuosikymmeniä sitten pikkuleipomojen leipää myytiin paikkakunnan kaupoissa yleisesti. Sitten tulivat nämä isot ketjut, jotka raakkasivat pois pikkuyrittäjät. Kyllä otti kaalliin, kun kaukaisella Sydän-Savon ossuuskaupan pikkumyymälässäkin oli vain Oululaisen ranskanleipää ja Fazerin sekahiivaleipää. Pikkuleipomoiden leipää ei ollut. Samaa laatua on nyt kaikilla puolilla Suomea.
Paikkakuntien erikoisuudet ovat vähissä.
Nykyisin Mikkelin seudulla muuten toimii leipomo Siiskonen, jonka kauraleipää ei helposti unohda. Kannattaa maistaa. Hämmästyn vain sitä, että sekin leipomo on joutunut viipaloimaan limppunsa valmiiksi, niin että siinäkin suhteessa on tasapäistäminen aloitettu. Valmiiksi viipaloiduista leivistä puuttuu juuri se ihana tuoksu, joka vastaleivotusta leivästä nokkaan nousee.
En muista milloin matkustin viimeksi junalla, joskus 1970-luvulla. Lähimatkoja tehtiin lättähatuilla, jotka pysähtyivät melkein joka pysäkillä.
Eväät piti olla mukana, vaikkei pitkä matka ollutkaan taitettavana.
Pekka Heikkisen tuotteet vievät kielen mennessään, kun niitä sattuu joskus saamaan tai ostamaan.
Ovat täyttä tavaraa, todella herkullisia ja ravitsevia.
Nyt on vähän aikaa taas paahdettu leivänpaahtajalla leipä kuin leipä, hyvää on, mutta kaloripitoista, koska levitettä kuluu ihan liikaa, jos sitä käyttää.
Työmatkojani tein paljon paikallisjunalla, jäi aikaa valmistautua päivän koitoksiin ja taas tulomatkalla rentoutua ja palautua. Muutenkin pidän huolettomasta junakyydistä ja käyn Kuopiossa monta kertaa vuodessa InterCityllä, kalakukko kainalossani on sieltä Kauppahallin tuomisina. Syksyisin porhallan Turkuun kirjamessuille Pendolinolla. Inter-Railit jäivät kokematta eikä tullut Idän pikajunaankaan koskaan haaveista huolimatta noustua. Rautatiemuseoissa käyn, kun on mahdollista , niissä on jotain sykähdyttävää, miten uljaan kauniita ne höyryveturit ja salonkivaunut, menneen maailman tyylikästä lumoa ! Suomessakin vanhat asemarakennukset ovat kauniita, ympäristökin jaloin lehtipuin ja erikoiskuusin istutettua puistoa , valitettavasti vaan rapistuneita ja puistot lähes tuhottu. Viime kesänä käytiin Ranskan Mulhousessa lähellä Saksan rajaa ihan hämmentävän vaikuttavassa junamuseossa nimeltä Cité du Train, siellä oli runsaan historiallisen kaluston lisäksi aidon näköiset ihmishahmot, valo- , sumu- ja äänitehosteet ja aivan mahtava tuoksukin...en olisi malttanut sieltä poistua.
Puhtaan ruisleivän puolesta ei koskaan liikaa puhuta, mutta eipä sitä ole kovin helppoa löytää. Ennen Elannon Eloleipä oli suosikki, mutta nyt maku ja rakenne ei ole enää entisensä, kuka lie sitä nyt valmistaakaan. Minun ruisleivän metsästysmatkani suuntaustuisi Hämeeseen, jossa olen parhaat reikäleivät saanut. Onneksi niitä myydään eteläisessäkin Suomessa, kuten ylöjärveläistä Aallon reikäleipää ja pälkäneläistä Uotilan ruislimppua tai tamperelaista Leivon leipää. Nauvolainen tumma maltaisiin tehty saaristolaisleipä on leipien aatelia myös.
Moni ruisleipä maistuu vieläkin turhan suolaiselta, vaikka asiaan on kiinnitetty huomiota.
Kalakeitto ja ruisleipä kuuluvat yhteen, äiti laittoi jopa kalakeiton päälle voidellun ruisleipäviipaleen. Joskus korvaan kahvileivän viipaloimalla hapankorpulle päärynää tai omenaa. Kerran kesässä pitää keittää myös raaperistä tallimestarin kiisseliä, jossa laitetaan maljaan kerroksittain kiisseliä ja paahdettua sokerilla ja kaakaojauheella maustettua ruisleipäjauhelmaa...muistatteko sen herkun vielä ?
Ramoona
Ompa sinulla herkut, kuten maltaisiin tehty (ruis) leipä? Ei puutu kuin kumina? Tyttäreni luona joudun....siis en syö..näitä makeita mallasleipiä ja pahimmassa tapauksessa ne on juuri kuminalla maustettu. Lapsenlapset ovat jo tottuneet niihin.
Kyllä silakkamarkkinoiden aikaan Hesassa tuli ostettua sitä tummaa saaristolais leipää, jota kaikki kehuivat, vaan ei ollut minun makuuni.
Toisaalta olen ajellut vartavasten ..olikohan..Uudenmaan leipomo..ostamaan heidän ruisleipää, joka oli aivan utopisen hyvää, siis kuin äidin paistamaa.
Nyt olen kaukana sieltä, mutta muistan äitini opit, kun hän loppuvoimillaan sekoitti vain puukauhalla ainekset, siis rukiin, ja nosteli siitä kauhalla pellille ja hyviä olivat. Näitä olen tehnyt itsekkin.
Toki osaan myös tuon hapatuksen ja kun minulla ei ole sitä kuuluisaa "juurta", niin laitan sitä ihan kaupan leivästä. Tosi hyvää on kotona tehty ruisleipä.
Erikoinen kokeilu oli minulle vaalean leivän teko, jossa ensin hapatettiin ns. "juuri" omenasoseella ja vehnäjauhoilla paripäivää. Ohje on monimutkainen, mutta leipä oli erinomaista. Enhän minä yksinäinen käy enää toisten moiseen "puljaukseen", jossa leipäkin kohotetaan jääkaapissa yön yli!!
Kun on kyseessä ruisleipä, on paikallaan vilkaista tuoteselostetta, jossa kerrotaan se koostumus, joka on leipään pantu sitä valmistettaessa.
Veden osuus leivässä on noin 25 %. Jauhojen osuus on noin 73 %. Muu on suolaa ja hiivaa.
Kuten ketjussa jo aikaisemmin todettiin, ruisleiväksi nimitettyyn leipää on usein lisätty vehnää.
Joissakin leivissä mainitaan, kuinka paljon sen VILJASTA on ruista. Silloin on kyse tuosta leivän 73 %:n osuudesta. Jos viljasta on ruista 60 %, koko leivästä (ainesosat) sitä on noin 40 %.
En osta muovipussiin pakattua ruisleipää.
Mikkelissä Moilasen leipomo valmistaa Marskin -arina jälkiuunilimppuja, pientä ja isoa, meillä täällä myyvät sitä Prismat ja S-marketit.
Siitä leivästä pidän ja vatsanikin siitä pitää.
Joskus kun saa just hyllyyn tuodun leivän tekisi mieli jyrsiä jo kotimatkalla muta kuori on niin kovaa ettei sitäniin vaan haukata, onneksi hampaat kyllä toimii, mutta leikkaamalla siivuja se on niin siiiiistiii!
Muovipussileipä ei minuakaan houkuta.
Olen leipääntynyt Vaasan ruisviipaleihin. Niissä on kuitua, mutta muosipussiinhan ne on pakattuja. Aivan huileeta leipää tulee jostain Mikkelin suunnalta. Siinäon hieno riihitetyn leivän maku.
Kun sitä vähän menee, niin kauppa ei sitä tilaa. Ruisleipää sanotaan jopa terveystuotteeksi.
Nolla on aina nolla... aihe...
Nollat@
Eiköpä ne sinunkin leukaperäsi jatkuvasti rouskuta rukiista leipää jos oma hammaskalustosi on vielä tallella ja käyttökelpoinen. Eri asia sitten on, onko aina varaa leivänpäälliseksi saada muutakin kun ylähuulta?
Leipä kuuluu ihmisten peruselintarvikkeisiin, joten eiköpä aihe ole yksi niistä kaikkein tärkeimmistä, ellei sitten asu jossakin autiomaassa, taigalla tai suurten vuorten rotkoissa kuivuudessa tai -40 asteen pakkasalueella.
Saarnaaja sanoo, "turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta auringon alla".
Tähän kategoriaan ei leivän syönti kuulu! Ruista ranteessa ja potaattia polvissa, ne meidät tiellä pitävät.
mistä nuo nollat aina ryömiikin esiin, hyvä että on tällaisiakin aloituksia joihin voi vastata jokainen leivän purija.
Mukava tuo Rautatie aihe siinä samassa, eiköhän mennä vaikka resiinalla ruislippua hakemaan jos ei junat kulje.
Hyvä on aloitus kuten sinulla aina ja hyviä on kommentitkin.
Ruoka kuuluu minunkin mieliaiheisiin, onhan se nykyään "pääelinkeinoni". Näin sanoi yksineläjä naapurinikin kun kaupasta kahden painavan ruokakassinsa kanssa vastaani pihalla tuli.
Leipiä jos mitä on vaikka kuinka monta sorttia, kai myynniedistämisen ja hintapolitiikan takia. Tuosta suuresta määrästä saa hakemalla hakea mieleistä leipää.
Ruisleipääkin on vaikka minkälaista. Minun ei tarvitse onneksi kauas matkustaa kunnon ruisleipää saadakseni. Kauppahallissa on Porilaisen Ullan Paakarin leipäpuoti, josta saan hyvää leipää. Ilokseni Citymarketkin tässä lähellä on heidän tuotteitaan ottanut myyntiin.
En ole saanut aikaseksi leipoa ruisleipää, vaikka netistä kopsasin ohjeen ihan juurentekoa myöten kerran.
Kai sen on ollut tuo valmistusaika neljä vrk, etten ole toimeen tarttunut. Ties vaikka nyt pääsisin alkuun.
Frantsilan mummun hapanruisleipäohje:
http://lahoarautaa.blogspot.fi/2012/12/maistuva-vaihtoehto-joulun-ruoka.html
Aiemmin ketjussa mainitussa mikkeliläisenä pidettävässä Marskin leivässä on rukiin osuus meikäläisen muistin mukaan reilusti alle puolet ainesosista, joten aitoa ruisleipää se ei ole.
Netti kertoo:
"Marskin leipään käytettävistä jauhoista 70 prosenttia on ruisjauhoja."
http://yle.fi/uutiset/leipomossa_syntyy_leipaa_kuin_liukuhihnalta/6157679
Hyvä täydennys.
Jos jauhoista on 70 % ruisjauhoja, niin leivän ainesosissa, joihin kuuluvat myös vesi, suola ja mahdollinen hiiva, ruisjauhojen osuus on noin 50 %, kun se täysrukiisessa leivässä on vastaavasti noin 73 %.
Niinpä, vain paperipussi, jossa ruisjauhoa, sisältää 100% ruista.
Niistä ruisjauhoista. Kotimainen rukiintuotanto on vähentynyt pitkän kasvukauden ehkä hinnoittelun vuoksi.Ruis vaatii pitkän kasvukauden, Kylvetään syksyllä ja seuraavana syksynä korjataan sato.
Median informaatio kertoi, V enäjältä tuodaan huomattava osa ruista josta sitten leivotaan meille leipää. Se jäi tiedottamatta, tuodaanko ruis jauhoina vai jyvinä.
Yli 10v sitten vierailin Viipurissa josta ostin hyvää ruisleipää kartonki paperi päällisenä.
Aidon ruisleivän on mainittu jopa estävän syöpää. Kannattaa syödä nimenomaan täysjyväruisleipää.
Parhaat ruisleivät on meikäläinen löytänyt sellaisen suorakaiteen sisältä, jonka kulmapisteinä ovat Heinola, Lahti, Hämeenlinna ja Tampere, siis Hämeestä.
Sen verran on havaintoja Pohjanmaasta, että siellä ei kunnon ruisleipää yleensä tehdä.
Eiköhän tuo ole vain sinun subjektiivinen näkemyksesi asiasta.