Tyhmä kymysys..

No, ei siitä eroon noin vain pääse, mutta sä voit yrittää vaan rohkaista ittes. Unohda se, että sua jännittää tms. Unohda se, mitä toiset susta ajattelee. Meet vaan. Mä tiedän mitä se on ku jännittää ihan helvetisti ja sitte pitää vaan rohkasta ittensä meneen. Se tuntuu hassulta ku lähtee liikkeelle kohti esim. sitä jätkää jolle aikoo mennä puhuun. Se tavallaan kourasee mahasta. Varmaan tiiät mitä tarkotan. Mut loppupeleissä; ei ne muut aattele että se on jotenki huono asia ku on ujo! Mun poikakaveri on ujo, ja mä tavallaan iskin sen, eikä se mua. Mut anyway, ku rohkasee ittensä, ni se auttaa jatkossaki ujouteen. Ei ujoudesta kokonaan irti pääse, mutta voi kylläki rohkaistua, jos suhtautuu oikein. Tsemppiä sulle elämään, aattelet vaan positiivisesti! Kerran se vaan kirpasee ;)

Minäkin oon hiukan ujo... ennen olin ihan kauheen ujo, en saanut oikeen edes kavereita. Nykyään oon päässyt ujoudesta aika hyvin yli, vaikka olen vieläkin semmoinen "hiljainen" poika, mutta olen sentään saanut kavereita ja ns. "yleisen hyväksynnän". En oikeen edes tiedä millä se ujous lähti vuosien varrella pois, itseluottamuksen kasvulla on varmasti osuutensa asiaan... Vaikee antaa sulle mitään täsmällistä neuvoo, mutta yritä vaan uskoo ittees... Tutustu toisiin ihmisiin, kyllä se siitä. Tiedän kyllä, ei se helppoa ujolle ole, mutta kannattaa yrittää. Ei kai siitä haittaakaan ole.. vai? Mutta ei se ujous ikinä kokonaan pois lähde, se vain lievenee.
Ja sitäpaitsi, ujot tytöt on oikeestaan aika jees. : )

kuulostaa oudolta mut ujous on seksikästä ;)

mä oon aika ujo, ja se on tosi kurjaa.... joskus kun sitten uskaltautuu puhumaan jollekkin niin sitte on nii kipsissä et sanat menee sekasin :/ kavereiden kaa mä taas oon ihan hirveen äänekäs :) mul on valinnaisena ilmaisu taitoa ja mä oon sen avulla paljon rennompi esim. jätkien kaa nykyään... eli zemppiii ;)