Kuinka säilytät tärkeät paperit ja asiakirjat? Ovatko suloisessa sekamelskassa laatikoiden uumenissa vai aika-asia- tärkeysjärjestyksessä omissa kansioissaan?
Oletko säästänyt omat koulutodistuksesi, lastesi syntymä- ym todistukset, asuntosi hankintaasiakirjat jne?
Oletko säästänyt omat koulutodistuksesi, lastesi syntymä- ym todistukset, asuntosi hankintaasiakirjat jne?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei kansioita, osakekirja pankkilokerossa ja muut paperit pitkässä piilossa :), ei rosmot löydä.
Ai niin, ne timantit ja kultaharkot unehtuivat...
Hajautettu.
Nykyaikana tosin kaikki tieto löytyy kyllä ilman fyysisiä asiakirjojakin. Mutta on niitä paperifailujakin olemassa. Tallelokeroa tai kassakaappia en ole viitsinyt hankkia. Originaalipapereita, kopioita, digitaalisia versioita, niitä on monessa paikassa. ei ne häviä, vaikka joku kävisi polttamassa talot.
Pitääpi olla varmistuksia, varmistuksen varmistuksia jne. Ja kaikki tosiaan löytyy viranomaisiltakin.
=DW=
Tärkeimmät paperit on pankin tallelokerossa,
rahaliikenne on sähköisessä muodossa netpostissa ja kaikki todistukset yms. ovat tuhoutuneet tulipalossa.
Olen onnellisessa asemassa, en ole säilönyt mitään ylimääräistä taakaksi ja huolenaiheeksi. En kerta kaikkiaan mitään, edes kauppakuitteja.
Ja kun pääsin eläkkeelle, meni silppuriin niin todistukset kuin kaikki työtodistuksetkin. On piirongin laatikko yhtä puhdas kuin omatuntoni.
Minulla ei ole verotodistuksiakaan vuotta vanhempia. Enää ei kysellä missään mitään papereita, jos joku taho tahtoo, selvittäkööt itse.
Henkkarit ja passi on, aina taskussa. Kuin olisin valmiina lähtöön joka hetki.
olipa ihana vinkki, nyt hävitän kaikki muut paitsi ajokorin ja kelakortin, sekä muutamat muuta kortit joilla saa tarvittaessa rahaa, muut parerit menköön kaatopaikalle
aiapapereista, olisi parempi ku ei ikinä niitä tarvittas missään,
Kaikki hukassa, aina hirvittävä hysteria valtaa koko kehon kun pitää joku tärkeä asiakirja löytää jostaki,
joskus ei kertakaikkiaan löydy,
sillon annana asian olla ja harmittelen kanmalasti, olkoon, sitten kun sitä ei hae eikä tarvi se on vain jossaki, ja arvelee että sitte ku sitä taas tarvitaan ei taatusti löydy,
Minulla taitaa olla viisi pahvilaatikkoa.
Yhdessä ovat viralliset kamat, ja muissa saamani, aikanaan suudelmin suljetut kirjeet, ja jokunen raivoissaan rutistettu, osassa jopa puremajälkiäni.
H.
Mahtavaa lukea kuinka "kuumaverinen" herra on kirjoittajien joukossaLisää paljastuksia. Maistuiko puremajäljin sinetöity kirje makealta, ja ne suudelmin sinetöidyt lemmenviestit.
Vieläkin hikoilen suolaisia, kirveleviä muistoja. Ne suudelmin saapuneet kirjeet, rakkautta, ikävää, tulvillaan olevat ilmaisut tulvahtivat taas mieleen mieltä nostattavina muistoina kysymyksin, miksi, miksi?
Aviomies kulki mustat sukat jaloissa, vakoili kaikki tavarat liiton alussa ja poltti ne olohuoneen pystyuunissa (asuimme intin asunnossa), hymyn vieläkin muistan ja sen raivon nuoruuden rakkaudestani.
Tärkeät asiapaperit ovat järjestyksessa kotona mapissa ja vielä tärkeämmät pankin tallelokerossa.
"Lorena*
Jaa että tunnustuksia...
Noh, aloitin kirjeenvaihtelun 13V, kun olin oppinut Englantia sen verran mitä tuon ikäinen nuorukainen tarvitseekin, ei se ihan pelkkää I love...tasoa kuitenkaan ollut.
Olin jo silloin päättänyt opetella Ruotsin- ja Englanninkielen niin hyvin, että pystyn kertomaan vitsejä ja ymmärtämään niitä. Se on muuten hyvä mittari, kuinka hyvin kielen osaa ja kuinka syvältä ymmärtää.
Enpä ole vuosiin kaivellut noita laatikoitani, koska en ole vuosiin itkenytkään, sinähän tiedät, näin vanhemmiten sitä jotenkin taas herkistyy joutavillekin.
Mutta enemmän taisin pureskella kirjeitä joissa ei suudelmankuvaa ollut, tosin suudelma-kirjeetkin aiheuttivat joskus tuskan-puremista ja parahduksia.
Siinä vaiheessa kun olin naimisissa, opimme naisteni kanssa kirjoittelemaan uskomattoman vihjailevasti, ei niitä vaki-muijani koskaan tajuneet.
...eipä raapiutunut selkäni kiveen, kun otin viltin mukaan... :)
Ja minähän tajusin heti :)
...meinasin muljauttaa jalkani, kun tungin sitä juoksutossuuni....
H.
Huh. huh ! Minulla on kaikki tallessa. En vain tiedä missä.
Puolisoni väittää, että 20 vuotta olen hankkinut kotiarkistoni kuntoon saattamista, mutta vieläkin se on suunnitteluvaiheessa. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", puolustelen. Mutta kieltämättä asia vaivaa minua vuosi vuodelta enemmän...
"demeter1"
Savolainen sannoo, Alottamista vaelle valamis!
Heh, tuo oli hyvä, arkisto1 ! Laitan huoneentauluksi..))
Sama tilanne kuin demeter1:llä.
Kaatuu vain jatkuvasti päälle muita, kiireellisimpiä asioita, niin ettei ehdi edes aloittamaan. Ja entiset, kiireelliset ja melkein pakolliset asiat ei edes onnistu, joten nekin roikkuvat taakkana muitten lisäksi.
Omat koulutodistukset!!!! Miksi ihmeessä? Tai muuta yhtä vanhaa roinaa.
Tämänhetkiset asiapaperit ovat tallessa, siis ne joilla on merkitystä. Myös vuosien takaa, jos se saattaa tulla ajankohtaiseksi, esim. isäni testamentti.
Kaikki on tallessa ja palokaapissa.