Niille jotka sinua väärin kohtelivat? Oletko tehnyt rauhan itsesi kanssa ja sopeutunut tilanteeseen? Oletko tyytyväinen valintoihisi?
Oletko antanut heille anteeksi?
Siinä kysymyksiä.
19334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
En hyväksy mitä tahansa, joten ehkä sisäinen rauha on sitä, että tiedän mitä en hyväksy enkä tule hyväksymään ja millaisista henkilöistä pysyttelen siksi loitolla.
En koskaan unohda ihmisiä, jotka ovat aivan tietoisesti ja joskus parempaa tietoa vastaan (innostuksesta mustamaalaamiseen) loukanneet.
(loukanneet, valehdelleet, väittäneet sanotun tai tehdyn asioita, joita ei ole sanottu eikä tehty ja jotka eivät edes edusta millään lailla itseäni, persoonallisuuttani)
Mutta se siitä.
..:D
Kehoittaisin ehdottomasti ottamaan asia puheeksi jollet ole jo niin tehnyt mielessäsi olevan henkilön kanssa. Jos asiassa on väärinkäsityksiä, se selviää. Luulen, että mitään valheelista ei ole sanottu, saati puhuttu mistään muustakaan ikävästä totuudellisesta sinuun liittyvästä. Pelkäät niin tapahtuneen, ja siksi tämä. Tai sitten tähän liittyy jiku kolmas, jolla ei hyvät mielessä.
Jos ihminen kuulee itsestään valheellisia keksittyjä juoruja kolmannelta ihmiseltä, jokuhan ne on varmaan sille kertonut, vai mitä mieltä itse olet? Valhe on valhe, vaikka yrität miten vihjailla sen olevan "ikävää totuudellisuutta".
Ainahan on ihmisiä, joilla ei ole hyvät mielessä.
onko varmaa, että se kolmas ihminen ei ole vääristellyt mitään tai jopa valehtele? Yritän päästä kiinni tuosta jutustasi. Siksi kirjoitin ikävästä totuudellisuudesta, kun mietin eri vaihtoehtoja kirjoittelusi taustaksi.
Minua kiinnostaa tämä siksikin, että olen elämässäni miettinyt, lähinnä lapsuusaikana, paljonkin tätä juoruiluteemaa, ja epäoikeudenmukaisuutta sitä kautta. En edes pelkästään omakohtaisista syistä.
Mieleen tulee myös, että sinulla ei ole ainoastaan hyvät mielessä tässä, jos noita syytöksiäsi et ole kohdistanut ollenkaan live-elämässä kohteeseen. Se on mielestäni selvä asia.
Toki kolmas ihminen voi vääristellä ja valehdella, sehän näissä aina niin vaikeaa onkin. Et voi aina itse tietää, kuka on se todellinen käärme tai piru. Vain aavistella.
"Minua kiinnostaa tämä siksikin, että olen elämässäni miettinyt, lähinnä lapsuusaikana, paljonkin tätä juoruiluteemaa, ja epäoikeudenmukaisuutta sitä kautta."
Minuakin kiinnostaa, ja tulee kokemusteni jälkeen aina kiinnostamaan!! Ei kai siinä ole mitään pahaa minunkaan kohdallani, että kiinnostaa? Epäoikeudenmukaisuuskin on sosiaalidynamiikkaa - samoin kuin se, miten eri ihmisille sallitaan täysin erisuuri määrä asioita, jotka voidaan katsoa vielä sormien lävitse, hyväksyä.
En ole antanut anteeksi.
En vain tuhlaa energiaani, ajatuksiani ja aikaani heihin.
Olen antanut anteeksi, mutta pysyttelen kaukana ihmisestä/ihmisistä, jotka minua kaltoin kohtelevat. Ei sellaisten kanssa tarvitse olla tekemisissä.
Jatkuva itsetutkiskelu ja -opiskelu on tuonut sisäisen rauhan ja sitä kautta sopeutumisen vallitsevaan tilanteeseen.
Kaikkiin valintoihini en ole tyytyväinen, mutta ne ovat olleet sillä hetkellä oikeita. Nykyisin sydän ohjaa valintojani.
Sisällä rauhantemppeli. Annan anteeksi, annan heidän valheellisesti luulla olevansa itseäni parempia. En kosta. Sen tekee joku muu.
Totuuksia on ehkä vaikea kuulla ja se voi olla nöyryyttävää mutta kuitenkin hyväksyttävää.
Olen samaa mieltä. Kyllä se kasvattaa. Ne totuudet löytää sisältään, kun uskaltaa katsoa ja malttaa kuunnella. Ennen en tehnyt niin. Se oli liian tuskallista.
ei ole kohdellut väärin enkä itsekkään harrasta sellaista.
Eli et tiedä oikeasta elämästä mitään, olet siis nuorikin vielä. Onnea. Toivottavasti ajat ei ole edessäpäin tai et ole avannut silmiäsi.
Avoin ja hyväuskoinen saa olla. Tyhmä ei kannata olla.
-Moneen kertaan ei itseä kannata juksauttaa samojen ihmisten toimesta.
Jätä sellaiset taaksesi, jo ensimmäisestä kerrasta. Heiltä ei voi saada mitään hyvää. Katsovat olevansa muiden yläpuolella, mutta antavat vähemmän kuin ketkään toiset.
Ilman avoimuutta ja luottamusta ei voi koskaan kokea mitään aitoa ja hauskaa.
Kai ne mua ansaitusti huonosti kohtelivat, eli sain mitä ansaitsin, joten ei ole mitään anteeks annettavaa. Olen hyväksynyt sen totuuden minkä muut mulle näyttivät eli en kelpaa kellekään tai mihinkään, enkä osannut missään mitään tehdä oikein ja aina olin liikaa joka paikassa ja muiden tiellä. Nyt en enää tunge itseäni muiden seuraan ja enkä edes hae töitä, ei näin huono mihinkään edes kelpaa, enhän mä entisissä työpaikoissa osannut tehdä niin että se olis muille kelvannut. Tässä sitä odotan milloin pääsen työttömyyseläkkeelle tai milloin tälläsen epäkelvon paskan ei enää tarttis herätä ollenkaan. Jos olisin saanut valita, en olis syntynyt ollenkaan tai pyytänyt että mut ois syntyissään hukutettu kuin kissanpoika vesisaaviin, ei munlaisen olis pitänyt syntyä tähän maailmaan muiden elämää pilaamaan pelkällä läsnäololla.
Anteeksi voisi kyllä antaa mutta unohtaa ei kuitenkaan pidä . Uutta mahdollisuutta samaan kusetukseen en kyllä anna . Niitten kokemuksien kautta opin tuntemaan ihmisen petollisuuden ja sen kovuuden jota en olisi uskonut olevan hänellä . Otinpahan opikseni ja jatkossa tarkenpi ja varovaisenpi tulen olemaan.
Olen lakannut välittämästä aiheesta. Kyllästyin ja sen myötä muutuin välinpitämättömäksi. Jonkin "ote" irtosi, mikä lie? Toisaalta tuo välinpitämättömyys koskee kyllä elämässä aika monia osa-alueita. En jaksa välittää, eikä kiinnosta muiden ihmisten asiat. Mitä ne mulle kuuluu, ei mitään! Tuon seurauksena käskin kitisevien sukulaistekin painua hevonv.ttuun valittamaan. Ihan noilla sanoin.
*hymyä*. Aika hiljaista on ollut silläkin rintamalla.