Ikää 1 vuotta ja viikko. Kuinka saisin syömään? Aamu- ja iltapuuro menee ja välipala kans. Mutta kun ns. pääruokia koittaa tarjota, niin ei aukase suutaansa ollenkaan.Leipää kyllä mutustaa, ja joskus saattaa onnistua tyrkättyä siihen väliin pari lusikallista. Mikä neuvoksi?
1-vuotias ei syö
mammu
91393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jätä välipalat väliin, älä anna leipää. Anna vähän nälän kasvaa ensin niin kyllä ruuan pitäisi maittaa.
Jos "oikeaa" ruokaa ei syödä, ei myöskään välipaloja syödä.
.. tuosta vastauksestasi muistui mieleen, että omille lapsilleni en voinut antaa välipalaa ollenkaan. Jos lapsi söi klo 14 ihan "normaalin" välipalan, marjakiisseliä tai vast. mitä nyt pieni lapsi syö, hän jaksoi sillä eväällä iltaan asti. Klo 16 tai 17 päivällinen ei maittanut, ei ollut nälkä.
Seuraavan aterian suostui syömään vasta iltapala-aikaan, ei silloin ihan pottua viiti tarjota..
Vaikka oli tosi touhukas ja energinen muksu.
Jätin sitten ne välipalat pois, ja lapsi söi normaalin tavallisen päivällisen klo 16 maissa.
Neuvolassa moitittiin, "kyllä ne välipalat olisi tärkeitä" - - mutta minä toimin näin, ajatelin että parempihan se on että lapsi syö "oikeaa, kunnon " ruokaa kuin että elää voileivällä koko päivän..
älä anna leipää.älä edes laita ruokapöytään esille.
Onko lapsi vielä rinnalla, tai juoko hän tuttipullosta ennen ruokailua? Meillä oli tämä ongelmana toisen tytön syömättömyyteen ja hän käyttäytyi täsmälleen kuvailemallasi tavalla noin vuoden iässä! Pidin hieman taukoa juomisessa ennen ruokailua ja opin arvioimaan imetysajat pikkuhiljaa ruokailua suosivaksi. Tyttäremme alkoikin sitten syömään ja söi leipääkin melkein joka aterialla. Sinuna en kieltäisi häneltä leivän syöntiä minkään syyn varjolla. Lapsi tarvitsee kasvaakseen täysipainoisia aterioita ja siihen kuuluu itsestään selvyytenä myös leipä! Kysy neuvolasta asiantuntijoilta, jos vielä asia askarruttaa.
Maito annetaan meillä aina lopuksi, kun tahtoo juoda mukista muuten kaikki kerralla. Olen samaa mieltä, että leipä, varsinkin ruisleipä, on oleellinen osa "hyvää ruokaa". Sitä välipalan poisjättämistä olen kyllä miettinyt, mutta vielä on tuntunut tärkeältä, että kunhan edes jotain söisi! ... mutta täytyy harkita jättääkö välipala pois... Tänään pikku mies suostui ottamaan äidin iloksi muutaman lusikallisen kalasoppaa, kun mutusti ensin tomaattia... voi kun tietäisi, mitä pienessä päässä aina liikkuu!!!
Neuvolassa sanottiin, että pitäis vain pysyä levollisella mielellä, kun poika on kuitenkin kasvanut, vaikka onkin hoikka poika.
on osa hyvää ruokaa ja ruisleipä varsinkin terveellistä mutta älä anna leipää ruoka-aikaan ennenkuin on syönyt ruokaa ja siis tuon ikäisellä leivät piiloon ennenkuin on mennyt sitä "oikeaa ruokaa".
aterioiden välien pidentämistä. Meillä ennen näin:
8.00 puuro
11.00 lounas
14.00 välipala
17.00 päivällinen
19.30 puuro
...ja tyttö söi joko vähän tai ei ollenkaan.
Nyt näin:
8.00 puuro
12.00 lounas
14.00 välipala (syö sen verran kuin jaksaa)
18.00 päivällinen
20.00 puuro
JA NEITI SYÖ HYVÄLLÄ RUOKAHALULLA!!!
Ja muista, että aterioiden välillä saa tarjoilla vain vettä.
Muistanpa oman parivuotiaan poikani, joka ei syönyt yhtikäs mitään, ei lusikallistakaan ennen iltapäivää. Kun murehdin neuvolassa, sanottiin, että koska ei näytä laihalta, niin älä sure.
Nirsoili koko lapsuutensa. Kaikki sanoivat, että odotappas vaan kun tulee murrosikä, kyllä sitten saat ruokaa laittaa.
Ehei. Söi kun muisti.
Kuitenkin kasvoi miehen mittaan ja on terve ihminen. Ei vain ole kova syömään vieläkään.
Ja arvaa mitä, oma poikansa on ihan samanlainen. Yhdellä leivänmurulla selviää pitkän päivän.
Syö kuitenkin kaikkea tarjottua, jos on nälkä, eikä konstaile sen kummemmin, mutta kun nälkä on mennyt, ei syö yhtään enempää.
Ehkäpä se on hänelle hyvä systeemi.
Muuten, lapsesi syö ihan kiitettävästi. Tuon enempää en saanut omaan poikaani aikanaan upotettua vaikka mikä olisi tullut.
Yritin sitä, että en antanut leipää ennen kuin ruokaa oli syöty lautaselta. Seurauksena oli, että hän ei syö leipää vieläkään ruuan kanssa.
Elähän huoli nuori äiti.
Muistan itseni 5 vuotiaana,en saattanut syödä mitään ja jouduin sairaalaan sen takia!
Niin vain ajan oloon ruoka rupesi maistumaan,muistaakseni kotona lisättiin ulkona oloa enempi.
Ja nyt kun lähenetelen neljääkymmentä on ongelmat toisinpäin...ruoka maistuu jo liikaakin :))) joten elä huoli,tulee päivä et ruoka maistuu liikaakin!