Exän "Oikeudet"

Mustis nyxä ?

Mieheni ex:ällä oli tapana aloittaa tekstiviesteillä pommittelu illalla kymmenen aikaan. Ja jos ensimmäiseen ei heti saanut vastausta, alkoi varsinsinen viestien. tulva. Viestien aiheet sellaisia että olisi voinut odottaa seuraavaan päivään tai hoitaa sähköpostilla. Lapset teini-iässä. Joskus jopa vaatii kiestänhakemaan jonkun lapsen tavaran luotaan heti vaikka lapsi tulossa isän luo vasta parin päivän päästä.
Useimmiten viestit koskevat rahapyyntöjä kun on keksinyt jinkun josta voisi pyytää lisää rahaa isältä. Esim. Koulun järjestämä teatterimatka 20e tai uimahalli 6e, joidta haluaa isältä puolet.
Keksipä jopa että lapsen alle 50e maksanut synttärilahjakin hankittiin kimpassa.
Mieheni alkoi vastaamaan viesteihin s-postilla ja muutenkin on nyt ymmärtänyt exän tahtovan edelleen pitää häntä ja elämäänsä jotenkin hallinnassa ja kontrollissa. Ja kun hän ei ole vastaillut viesteihin jos ne eivät oikeasti ole sitä vaatineet eikä suostunut juoksupojaksi, on tämä häirintä vöhentynyt.
Lapset osaavat itse olla yhteydessä myös jos tarve vastii

Meillä miehen exä soittaa jurikin illalla että miten menee kustaukset tai onko tullu muutoksia, välillä puhelu tulee 21 jälkeen jos on ollu iltavuorossa töissä.
Kyllä exä ostaa ihan sen lahjan lapsille minkä haluaa, samoin me.. Mutta miksi lasten isä ei ole kutsuttu lasten synttäreille?? Me käymme ainakin yhdessä lasten synttäreillä joka vuosi kun lasten äiti ne haluaa järjestää.
Joskus hassuja asioita tulee mieleen hassuina aikoina ja ne soitetaan heti ettei unohdu.. Sitä miksi nainen ei puhu kuultesi lastensa isän kanssa ei voi kuin arvailla mutta jos nainen on huomannut ettet tykkää exän puheluista hän voi vaikka siksi siirtyä muualle puhumaan.
Jotkut asiat tulee vähän epäselvästi lapsilta jolloin täällä anakin soitetaan exälle ja kysytään että mitähän kummaa..

Tuossa sun tekstissä oli muutama olettamus (mm. hese jutussa) ja muutama asia mikä todellakin sai ajatuksen et olisit mustis.. Juttele naisesi kanssa näistä asioista! Kysy mitä hän ajattelee näistä exän puheluista. Sano suoraa että sinusta on epämiellyttävää kun exä soittelee päivittäin!
Korjauksia ja selityksiä noihin mieltäsi painaviin asioihin kun et tältä saa.. Ne on siellä perheenkesken hoidettava!

Tässä kommentteja ap:lle.

1. En ymmärtänyt. Siis olivatko lapset isän luona viikonlopun? Ainakin oli siis isän vuoro pitää lapset. Toiko isä lapset ja kakun sunnuntaina klo 19? Jos toi, niin miksi sinusta olisi ollut parempi tuoda kakku perjantaina tai lauantaina?

Jos on niin, että isä tahtoi kakulla osallistua tuleviin, teillä pidettäviin lapsensa synttereihin, niin voihan se tuntua oudolta. Mutta haittaako se?
Jos exäni tekisi niin, niin hämmästyisin suuresti, mutta en ainakaan kehtaisi tai haluaisi kyseisestä eleestä meteliä nostaa.

2. Voisin kuvitella menneisyyteen tilanteen, jossa exä olisi tarvinnut sohvan. Jos exä olisi tiennyt, ettei meillä ole käytössä osituksessa minulle jäänyt sohva, niin ei tavattoman kummallista olisi ollut, että hän olisi sitä osituksen jälkeenkin poikamiesboxiinsa kysellyt. Itse en kuitenkaan niin tekisi.

Pe klo 20 on mielestäni ihan normaali aika kysyä lasten kuulumisia.

3. Vanhemmilla on keskenään asioita, jotka on sovittava yhdessä. Silloin on normaalia puhua ensin äidin tai isän kanssa, sitten lasten. Tai kysyä samalla vanhemmalta lasten kuulumisia.
Paljon riippuu myös lasten iästä ja siitä, kuinka tiiviisti kännykät kulkevat lasten mukana, soittaako vanhempi lapselle vai vanhemmalle.
Jos lapset ovat pieniä, haluaa vanhempi usein kuulla aikuisenkin näkemyksen esim. sairaan lapsen voinnista.

4. Nyt lapsemme ovat jo murkkuja, mutta kun olivat pienempiä, niin kyllähän sitä lasten vointia tuli enemmän kyseltyä toiselta vanhemmalta, vaikka olisi ollut vain nuhakuume tms. tavallinen tauti. En muista, kyseltiinkö päivittäin vai parin päivän välein vai miten. Ei tunnu merkitykselliseltä. Merkityksellistä oli, että erosta huolimatta lapsilla oli molemmat vanhemmat, jotka välittivät lapsista.

5. Kyllä, koettu on. Yritin aikanaan asua hetken lapsettoman miehen kanssa. Eihän siitä mitään tullut. Kaikki kanssakäyminen lasten isän kanssa oli jotenkin hälyttävää ja veti kireäksi. Ensin stressasin ja yritin kiertoteitse ohjata exää olemaan vähemmän yhteyksissä, vaikkei hän minusta turhaan soitellut. Mieluusti puhuin nyxän kuulematta exän kanssa, koska joka sanomiseen takerruttiin ja siitä suomeksi sanottuna v*ttuiltiin. Sitten ymmärsin heittää nuoren miehen pihalle ja rauha palasi. Nykyään exällä ja minulla on kummallakin uudet puolisot, muttei vastaavia ongelmia.

6. Kyllä, tuota toistelin jatkuvasti: täytyy olla lasten takia väleissä. Niin todella on. Emme kuitenkaan pitäneet yhteyttä joka päivä. Pitääkö sinunkaan nyxäsi oikeasti yhteyttä exäänsä joka päivä? Jos pitää, niin mistä syystä?

7. Kuulostaa mukavalta. Puolisosi exä on siis välittänyt aidosti myös avovaimosi edellisen liiton lapsesta. Onhan heidän täytynyt ainakin tovi elellä yhdessä, koska uuteen perheeseen on tullut kolme lasta. - Miksi välien tähän lapseen täytyisi katketa eroon?
Toisekseen: jos lapset ovat melko pieniä tai villejä, niin kyllähän kylpylässä on aika iso homma yksin heitä kaitsea. - Mitenkä sujuisi sinulta? ;)

Lopuksi: on varmasti vaikea sopeutua suurperheen isäpuoleksi. Jälkimmäinen ero vieläpä on ehkä sen verran tuore, että vanhemmat itsekin opettelevat uudenlaista elämää. Isälle voi olla raskasta olla lapsista erossa ja aloittaa uutta elämää. Esim. viikonloput ilman lapsia voivat tuntua tyhjiltä ja pe-iltana tekee mieli edes kysyä, mitä lapsille kuuluu.
Tavallaan ymmärränkin sinua. Mutta vaikka toisin väität, kuulostat silti mustasukkaiselta.
Mietipä, olisiko sittenkin niin. Ongelmaa on helpompi ratkoa, jos tunnistat ja tunnustat omat tunteesi ja mietit, kuinka niiden kanssa pärjätä. Silloin asiasta voi myös keskustella sen sijaan, että esim. heittelee syytöksiä tms. kitkeriä kommentteja ilmaan.

Öh... Aika pienistä jutuista nyt nuriset. Itseasiassa mulla on aika samankaltainen tilanne kuin sun puoliskolla, siis sen suhteen että lapsilla on eri isät, enkä ole kummankaan kanssa.

Pidän yhteyttä lasten isiin:

1) Aina ilmoitamme toisillemme, jos lapsi sairastaa.
2.) Joka viikko puhumme puhelimessa yleiset lapset kuulumiset
3.) Sovimme toisinaan käytännön jutuista.

Minun mielestäni klo 20 on vielä hyvin sovelias aika soittaa. Lapsetkin valvovat 20.30 saakka. 21 alkaisi olla jo vähän myöhä, ellei ole kiireellisempää asiaa. Jos kello on vielä enemmän, tekstiviesti on parempi tapa.

Omasta kokemuksesta kerron, että syy miksi puolisosi lähtee eri huoneeseen puhumaan on luultavasti sun käytös. Nuoremman lapseni isän kanssa ollessani toimin ihan samoin, koska mies oli aina niin rasittavan hapannaama, ilmeilemässä omia näkemyksiään yms, vaikka siihen ei mitään syytä ollut. Oli helpompaa olla silloin yksin. Mitään salattavaa ei ollut, mutta kun puhui yksin, pääsi pois siitä painostavasta ilmapiiristä, minkä täysin asiallinen puhelu aiheutti.

Tämä kylpylään meno siis tarkoittaa sitä, että naisen exä haluaisi mukaan myös vanhemman lapsen, ei naista? Minun mielestä olisi ihanaa, jos nuoremman lapseni isä ottaisi vanhemman lapseni joskus mukaan yhteisiin hetkiin! He kuitenkin elivät yhdessä 4 vuotta elämästään. On todella sääli lapsen kannalta, jos välit katkeavat kokonaan. Kyllä lapsen elämässä saa olla rakkaita ihmisiä, etenkin oman siskon/veljen isä. Se ei ole pois uudelta kumppanilta.

Joka päivä ei yleensä asiaa tule, mutta jos lapset ovat pieniä, kyllä jotain pientä mainittavaa tulee muutaman kerran viikossa. Se on normaalia, ja on lasten etu, että kasvatusjutut ym, sovitaan yhdessä.

Jos lapsilla on oma puhelin ja isä haluaa puhua lapsille, tietysti kannattaa soittaa suoraan lapsille. Mutta jos isä haluaa puhua lasten asioista, se on eri asia kuin haluata puhua lapsille.

Sohvaa voi kysyä kohteliaasti, jos haluaa sen vaikka ostaa. Mitään vaatimuksia ei tietysti osituksen jälkeen saa enää olla.

Tätä kakku juttua ei tajunnut. Siis olisiko exä tullut teille syömään teidän kanssa kakkua? En kommentoi, kun en asiaa hoksannut. Se on ainakin ystävällistä, jos vaan kakun tuo. Mutta jos kutsui itsensä kylään, niin se on hiukan tökeröä.

Sanon kuitenkin, että älä tee kärpäsestä härkästä. Äläkä ahdista puolisoasi! Hänellä on oikeus itse päättää, mikä yhteydenpito on kohtuullista. Jos tilanne ei häiritse häntä, eikä heillä mitään sutinaa ole, niin hyväksy tilanne. Jos et, jatka matkaa.

Meillä kaikki nuo (valitettavasti) menisivät paitsi kohta 6. Minä olen se joka on yrittänyt korostaa että lapsen takia kannattaa olla hyvissä väleissä. Mieskin yrittää, mutta on aika ajoin väsynyt exäänsä joka selvästi yrittää hallita mieheni elämää vielä lapsen kautta.

Kohtaa 7 jopa suosittelisin, kivahan se on jos lapsilla on yhteistä tekemistä vaikka eri isä onkin.

Mielestäni AP:tä on turha syyttää mustasukkaisuudesta. Kun tilanne on noinkin uusi, täytyy aidosti selvittää missä ne rajat kulkevat. Naisella on jo kaksi isää lapsilleen, ap on isäpuolena kolmas. Ei kukaan halua suhteeseensa kolmansia pyöriä, jos rakastaa ja haluaa luoda toimivan uusperheen. Hyvä parisuhde on toimivan uusperheen edellytys.

Lasten asiat on hyvä hoitaa, mutta jos ex-vaimo/mies edelleen joutuu "hoitamaan" myös sitä exäänsä, ollaan hakoteillä.

Meillä tilanne on joskus se, että puhelu alkaa ihan asiallisesti lasten asiasta, sitten mieheni kuitenkin joutuu kuuntelemaan tunninkin exän ihan henkilökohtaisia ja lapsesta riippumattomia huolia (jopa mieshuolia).

Joskus tekisi mieli ilmoittaa tälle exälle, että ymmärtääkö hän että sekä mieheni että minä ainoastaan kiusaannumme ja huvitumme näistä hänen huolistaan. Mieheni myös kertoo minulle kaiken, vaikka minä en exää tunnekaan. Mieheni ei halua olla exänsää terapeutti eikä hän koe olevansa enää edes ystävä exälleen vaikka kyse onkin pitkästä nuoruuden liitosta. Kaiken kukkuraksi exä oli se joka halusi aikanaan erota ja on jo uusissa naimisissa, minä olen tullut kuvioihin vasta paljon myöhemmin.

Aluksi ajattelin exästäkin ihan hyvää, nyt en aina enää tiedä.

olet aloittaja mustasukkainen.

"Mutta kysymyshän kuuluu näin että mikä oikeus/kohtuus "Hänen" Exällään olla yhteydessä avovaimooni? Asiat, Kellon ajat. " Avopuolisosi on aikuinen, itse asioistaan päättävä ihminen, hän voi olla yhteyksissä vaikka joka päivä jos haluaa. Tai exä avopuolisoosi. Avopuolisosi sitten varmastikin ihan _itse_ ilmoittaa exälleen jos tuntee että exä on liian usein yhteyksissä.

Järkyttävää kun aikuisen ihmisen asioista ollaan noin uteliata. Asia ei itse asiassa edes kuulu sinulle, vai kyttäätkö avopuolisosi kaikkia ihmissuhteita ja yhteydenpitoja, mm. miespuolisten ystävien kanssa jne.?

Siis tarkoitushan nyt oli vaan ottaa selville tässä että miten muut Uusperheet käyttäytyvät. Synttärithän pidettiin omalla "porukalla" aikaisemmin ja exä ei halua olla missään tekemisissä avovaimoni sukulaisten kanssa ja exä sukulaiset myös :) harmittaa siis poikien puolesta. Exäsän kävi 200km päässä töissä ja oli kihloissa uuden naisen kanssa jolla oli myäs lapsia kun minä tulin kuvioihin. Ovat nyt eronneet ja sai potkut töistä. Aikasemmin ei häntä kiinnotanut yhtään. Avioerohan on aikanaan päättynyt siihen että exä oli pettänyt työkaverinsa kanssa useita kertoja ja rakkauselämä kotona loppui. Mun puolesta saa ja pitääkin tottakai olla tekemisissä. Vanhin poikahan ( 14v) ei halua mennä tämän miehen luokse enään kun hän kuulemma huuta koko ajan pojille. Exän oma vanhinkin (10v) itkee joka kerta kun joutuu lähtemään isälleen. 3 vanhin (8v) sitten nyppii silmiripsiään kun ei uskalla kertoa kun ahdistaa nämä huudot. Lasten isä oli siis sopinut että pitää pojille kekkerit viikonloppuna, eli niin sanotusti omat synttärit keskenään. Exä oli sanonut että tarvii tämän vanhimman pojan katsomaan nuorten perään kun ei itse pärjää heidän kanssaan keskenään. Ainahan saa soittaa vaikka yölläkin jos on tärkeää asiaa. Avovaimollani han on miespuolisia ystäväviä ja itsellä naispuoleisia, eihän siin mitään erikoista ole? ? ?

Minkä ikäinen olet?

Onko tämä aloitus kenties provo?

Rajat päätätte tietysti te itse siellä perheessä. Voittehan esim. keskenään sopia että laitatte kännykät kiinni klo 21 jos lapset ovat siis teillä eikä isällä voi olla mikään hengenhätä. Eksä kuulostaa siltä, että on ruvennut vanha suola janottamaan ja koittaa siksi näin verukkeilla soitella ja päästä kylään. Avovaimosi tahtoo varmasti pitää hyvät välit tähän eksään, onhan heillä yhteiset lapset ja jollei välejä ole lainkaan alkaa varmasti kiusanteko..
Jos lapsi on flunssassa mennessään jommallekummalle vanhemmalle on asiasta varmasti hyvä sopia, voi yhdessä miettiä hoitaako lapsen eka kuntoon vai meneekö lapsi räkäisenä toisen luokse, jos taas lapsi on toisen luona sairastanut, mutta nyt jo terve voi asiasta mainita vaihdon yhteydessä kun muutkin kuulumiset vaihdetaan. Jos isä soittelee turhanpäiväisyyksiä voi vanhemmat ottaa käyttöön esim. reissuvihon? kulkee kummankin luona ja kummatkin kirjaa siihen tärkeät asiat.
Jos lapset eivät tahdo lainkaan mennä isälleen on asiasta hyvä keskustella, 14-vuotiaan ei tarvitse lainkaan mennä jos isällä on kamalaa, hyvin usein näin kyllä sanotaan sille toiselle vanhemmalle, jotta äiti/isä tuntisi olonsa hyväksi, tekisi asiat vielä paremmin, jotta isällä olisi vielä kamalampaa.

1. En ymmärtänyt.
2. Turha vinkua tavaroista, mitkä on jo ositettu. Voisi soittaa iltapäivällä, paitsi jos sairaana lapsi. Muuten ei tartte soitella, annetaan iltarauha lapsille ja aamulla ehtii ihan hyvin..
3. Voi soittaa suoraan lapsille. Jos asia on tärkeä nk.aikuisten asia lapsista, niin silloin voi soittaa.
4. Jos flunssa tai joku muu "normi"sairaus, niin sen luona jossa lapsi on, vanhempi hoitaa, ei tartte muuten kysyä joka tunti. Luulisi molempien vanhempien osaavan hoitaa lapsensa.
5. Exän ei tartte soittaa joka hetki ja pitäisi pystyä samassa huoneessa puhumaan.
6. Ei varmana tartte olla joka päivä.
7. Jos 14 vuotias ei halua lähteä mukaan, niin exä hommaa vaikka kaverinsa, kun ei kerran pärjää.
8. Vanhin saa itse päättää meneekö toisen vanhemman luo.
9. Kouluasioista. Kaiken maailman viestimiskeinot on tehty helpoksi lapsen ja vanhemman välillä.
10. Kumma kun exä ei anna rauhaa elää teidän perhe-elämäänne = ex on juuri se kateellinen, joka kynsin hampain haluaa rikkoa teidän elämän. Et sinä, tsemppiä.

Ihana provo taas onko se Johanna Samuelin äiti Nousiaista pistänyt tuulemaan? Hanki elämä!

No,minun avomies soittelee exänsä kanssa useamman kerran viikossa.Lapsia on useampia ja keskustelevat lasten asioista,jo aikuisiässä useimmat,mutta elämän hallinta joillakin takkuaa.
En pidä pahana asiana,jos kerran on lasten asioista murheita.Muutenkin ollaan tekemisissä,ollaan vietetty uutta vuotta esim.yhdessä miehen exän ja kumppaninsa kanssa.
Yhteydenpito ei häiritse minua millään tavalla ja voin olla kiitollinen,että omilla lapsilla ei ole saman mittaluokan ongelmia ja ymmärrän että vanhemmat jakavat huoltaan.

mitä valitatte? ite ootte niin kypsymättömiä, että niitä perrkeleen pentuja pitää tehä joka suhteeseen. sittten määitään täällä, että nyxällä pentuja kahelle erille ja pitäis saaha lisää siihen uusiperhehelvettiin ja sitten mullistellaan, kun homma ei oikein toimi.

jos aloittajalla ei oo pentuja tämän nykysen kans, häivy ja äkkiä, itte en viittis tommosessa sekakokoonpanossa olla, taidat olla vaan elättäjän asemassa.

oeltko joku peräkamarin poika, joka et muunlaista elättieukkoa saanu, ku tommosen, jolla on pentuja jo parille eri ukolle.

en ikinä alkais tommoseen suhteeseen, jossa pentuja joka lähtöön -kertoo jonkunlaisesta mielen köyhyydestä, voin kuvitella kuinka ootte jotain white trash-porukkaa, joka käy vaaeostoksilla tarjoustalossa, ootte amiksen käyneitä juntteja, yleensäkin nämä uusiperhehelvetit on jotain alempaa keskiluokkaa ja sossuasiakkaita.

Eipä ap:n selvennykset liiemmälti tilannetta valaisseet.

"Synttärithän pidettiin omalla "porukalla" aikaisemmin ja exä ei halua olla missään tekemisissä avovaimoni sukulaisten kanssa ja exä sukulaiset myös :) harmittaa siis poikien puolesta."

Mikä sinua siis harmittaa? Pojat saivat teillä yhdet synttärit ja isänsä kanssa toiset siellä kylpylässä. Mutta isän olisi pitänyt toimittaa teille täytekakku perjantaina tai lauantaina, eikä sunnuntaina??

"Vanhin poikahan ( 14v) ei halua mennä tämän miehen luokse enään kun hän kuulemma huuta koko ajan pojille. Exän oma vanhinkin (10v) itkee joka kerta kun joutuu lähtemään isälleen. 3 vanhin (8v) sitten nyppii silmiripsiään kun ei uskalla kertoa kun ahdistaa nämä huudot."

Eikö teillä ole ihan muut ongelmat kuin se, minkä verran avovaimosi ja exänsä pitävät yhteyttä toisiinsa???

Ootko vähä mustis?

Aina syytetään mustasukkaisuudesta, jos uudessa tilanteessa herää uudenlaisia tunteita tai kysymyksiä. Erittäinkin mustasukkaisuus on tapetilla silloin, kun isä-/äitipuoli tiedustelee puolisonsa lapsiin tai lasten toiseen biologiseen vanhempaan liittyviä asioita.

Itsehän olen kehdannut ottaa kantaa lasten kasvatukseen (olen mustis lapsille), anopin puuttumiseen perheemme asioihin (olen mustis anopille), miehen siskon puuttumiseen perheemme asioihin (olen mustis miehen siskolle), ja jopa pyhän exän puuttumisille päivittäisiin askareisiimme (olen siis mustis exälle). Mitään ei saa kysyä, mihinkään ei saa kommentoida, muuten olet mustis.

Meillä mies ja exänsä soittelevat päivittäin lasten asioista (6 ja 9 -vuotiaat), ja kynnys soittelussa on mielestäni vähän turhankin matala, mutta en ole jaksanut sanoa mitään. Asioita ,joista soitellaan, ovat mm. "Matille pitäisi ostaa takki, olisiko vihreä vai keltainen kivempi väri?" .

Outoa on myös se, että kun lapsen synttärit vietetään meillä, ja olen innostuneena ilmoittanut hoitavani kaikki lastenkutsuille tarvittavat järjestelyt, ex saapuu meidän kotiimme paikalle hääräämään ja leipomaan. Tämä tietysti miehen kutsumana. Exällä on myös parisuhde, ja on käsittääkseni onnellinen, mutta en ymmärrä miksei hän tajua (itse aiheuttamansa ero)tilanteen mukanaan tuomaa muutosta.

Tästä kun yritin myöhemmin miehelle sanoa, mies vaan sanoi, että olen sekä mustis exälle, että kateellinen lapselle, plus että haluan evätä lapselta onnellisen lapsuuden ja ilon molempien vanhempien läsnäolosta. Olen itsekäs, kun haluan kuulemma lapsille pahaa oman hyvinvointini kustannuksella. En ymmärrä ollenkaan. Oma roolini on ihan täysin hukassa. Kannan maitoa jääkaappiin ja laitan arkena ruokaa. En kuitenkaan tunne kuuluvani perheeseen oikeasti. Olen vain.. no.. joku.

1.En ymmärrä kysymystä, en vaikka uudestaan selitit tilannetta.

2. Tuota harrastetaan omankin exän kanssa, viimeeksi hän sai minulta arvokkaan maton, joka oli uuteen kotiini liian suuri, ja viimeeksi hän antoi minulle nojatuolin, joka ei sopinut hänen uuteen asuntoonsa.

3. Exä soittaa väliin minulle, välillä lapselle, riippuu asiasta. Jos kyseessä pelkkää seurustelua,niin lapselle, jos jotain suurempaa sovittavaa, niin minulle.

4. Ei jutella päivittäin, ei edes silloin kun on flunssa. Onneksi ei ole mitään sen vakavampaa ollutkaan. Puhumme noin 2-3 kertaa viikossa, silloinkin yleensä työasioista (yhteisiä yrityskuvioita)

5.Nykyään pystyn, mieheni ja exäni ovat ystäviä keskenään entuudestaan. Seurustelin aikoinaan hetken miehen kanssa, jonka käsitys ex-puolisoiden suhteesta oli samankaltainen kuin sinun. Silloin jouduin menemään kylppäriin puhumaan puhelimeen, kun toinen alkoi murjottaa. Vaikka kyseessä olisi ollut selvä työ- tai lapseen liittyvä asia.

6. Ei tarvitse.

7.Mikä tässä on muka ongelma SINULLE?

On erokuvioissa selvä kasvun paikka myös näille "exille". Jos siitä liitosta erotaan, ja lapsia vuorotellaan, niin on hyväksyttävä myös se, että se omakin ex jatkaa omaa elämäänsä, mikä tarkoittaa sitä, että ex-akka/ex-ukko löytää uuden puolison! Ja herranjestas sentään, uuden puolison kanssa ehkä tehdään lapsia, ehkä sovitaan oman perheen kesken aikataulu- ym. asioita, ja silloin on vaan pakko hyväksyä se, että OLET EX. Sinulla ei ole valtaa kaikkeen nykyiseen. Mitäs läksit.

Tottakai exän kanssa neuvotellaan lasten asioista, silloin kun tulee mieleen puhuttavaa. Ja on lasten etu, että pysyy väleissä.

Jätä vaimosi rauhaan tässä asiassa. Sinä olet lasten kannalta se ulkopuolinen, joten älä nyt ala kuvittelemaan mitä sattuu ja sotkemaan.

Minä nyxä ja miehen exä ollaan hyvissä väleissä. Olemme usein tekemisissä ja sovimme lasten asioista sulassa sovussa. Exä käy meillä usein kahvittelemassa ja minä hänen luonaan. Yleensä me sovimme keskenään lasten asioista, ja isältä kysymme tietysti sopiiko tämä järjestely hänelle. Isä ei ole lapsiaan hyljännyt, päinvastoin isä ja myös minä, emme voisi olla heitä rakastamatta. Lapset ovat onnellisa, kun asiat sujuvat hyvin ja vahemmat ovat sovussa keskenään. Minä olen tärkeä lapsille, lähes vanhemman roolissa, samoin exän nyksäja se sopii molemmille vanemmille. On ihanaa kun olemme yhtä suurta perhettä kaikki, ja pidämme usein perhejuhlia yhdessä jossa myös anopit ja apet ovat mukana. Anoppini ja appeni ovat ihania ihmisiä, he ovat otaaneet minut vastaan, kuin oman tyttärensä. Olemme etuoikeutettuja kun elämämme on täydellistä, on etuoikeutettua olla onnellinen meidän uusperheessämme!

Nyksät vaan on niiiiiiiinn katkeria, että ylireagoivat jopa kananmunan kuorimiseen tai kahvin keittoon katkerasti.

Täytyy todeta aloittajalle, että kävelemään lähtisit jos olisit mun nyksä, Ja jos et itse ymmärtäisi niin laittaisin sut tieheni.

Olen nainen, jolla kaksi lasta. Niillä on isä, joka on siis mun eksäni. Ja nyksäkin on ollut kuvioissa jo kymmenen vuotta - minun lapset ovat siis jo melkein aikuisia. Kaikki nämä nuoruusvuodet olen ollut eksän kanssa yhteyksissä, nykyään tietysti harvemmin, mutta edelleen joskus. Ja joskus asiat ovat koskeneet yhteisiä tuttuja, toisen sukua, yhteisiä tavaroita, toiselle jääneitä valokuvia tms. Nyksäni ei onneksi ole ollut mikään hullu vahtikoira, vaan on suhtautunut tilanteeseen aikuisen tavoin luontevasti ja itseensä luottaen.

Nyksälläni ollut oman eksänsä kanssa aiemmin huonot välit. Minusta intohimoinen vihasuhde on itse asiassa paljon epäilyttävämpää kuin luonteva kanssakäyminen - toisaalta vuosikausiin nyksällä ja eksällään ei lasten asioita koskevia keskusteluja tullut eteen, koska lapset nuoria aikuisia. Nyt kun heillä yhteisiä lapsenlapsia ja lainojen takauksia, on onneksi heilläkin jo ollut keskusteluja. Koska vanhemmuudestahan ei ikinä erota.

Meidän perheeseen ja koko sukuun ei ole koskaan tullut eikä kuulunut miehen uusi suhde, ei koskaan. Meistä kukaan emme ole heitä nähneet onnkesi ja olemme saaneet aivan rauhassa olla. Siis mietin sitä, että mihin sitä toiset todella tarvii, kun me olemme pärjänneet heitä ilman. Pitäisikö perheenrikkoja hyväksyä omaan perheeseen vaikka hajoitti lapsiperheen? En ymmärrä miksi. Laitoimme alussa jo rajat, että mies ei tuo naisiaan meille kotiin eikä lasten eteen katseltavaksi. Sanoin lapsille sillon, että jos isä tuo joitakin naisia pakolla meille, heilleei saa puhua mitään, meidän asiat ei kuulu sutturalle,. Ei onneksi tuonut, kunnioittaa meitä niin paljon.
Onneksi mies itse hävisi kaiken, ja menetti, vaikka meihin yritettiin menetykset kohdistaa.. mutta mies menetti sukunsa, pehreensä ja lapset... mitä sai tilalle? Perheenrikkojan jolla ei ollut mitään.
Nyt vielä mies meneetti lastenlapsetkin... joten me olemme voittajia, mies itse hävisi. Lapsetkin hylkäsi isän, ja se oli miehelle oikein. Kaikkea saa uutta, mutta isää ei mutta se on sama jos mies on huono isä, nii onko sitä ollenkaan.