Kaduttaa, että rakastuin suhun. Kaduttaa, että ilmaisin sen niin huonosti. Kaduttaa, että lähestyin sinua tässä elämänvaiheessa ja kerroin että haluan sua. Olisi pitänyt pidätellä itseä kauemmin ja olla vaan sun ystävänä. Kaduttaa, että vaadin sinulta vastakaikua ja niin paljon muutakin, vaikka oikea rakkauden teko olisi ollut omien tunteiden salaaminen ja sinun tukeminen, koska sullakin on ollut tosi vaikeaa. Kaduttaa, että sanoin etten voi olla enää ystäväsi.
Kaduttaa, että annoin sinun suudella minua. Kaduttaa, että uskoin sanoihisi, kun olit humalassa ja kerroit että haluat minua. Kaduttaa, että annoin sinun herättää minussa ne tunteet vain, jotta voisit heti seuraavaksi satuttaa minua. Kaduttaa, että annoin ja annan nytkin sinulle anteeksi, vaikka olin sinulle vain leikkiä.
Kaduttaa, että tunsin oloni niin hyväksi, kokonaiseksi ja turvalliseksi seurassasi. Kaduttaa, että tunnen itseni niin noloksi kaiken sen jälkeen, mitä olen sinulle sanonut, vaikka sinun tässä pitäisi hävetä. Kaduttaa olla näin tyhmä.
Kaduttaa, että annoin sinun suudella minua. Kaduttaa, että uskoin sanoihisi, kun olit humalassa ja kerroit että haluat minua. Kaduttaa, että annoin sinun herättää minussa ne tunteet vain, jotta voisit heti seuraavaksi satuttaa minua. Kaduttaa, että annoin ja annan nytkin sinulle anteeksi, vaikka olin sinulle vain leikkiä.
Kaduttaa, että tunsin oloni niin hyväksi, kokonaiseksi ja turvalliseksi seurassasi. Kaduttaa, että tunnen itseni niin noloksi kaiken sen jälkeen, mitä olen sinulle sanonut, vaikka sinun tässä pitäisi hävetä. Kaduttaa olla näin tyhmä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voisin kirjoittaa täysin samalla tavalla. Mutta ei en kadu.En osannut/pystynyt toimimaan toisin.Luulin antaneeni itselleni anteeksi, mutta ei se olikin vain yksi tekosyy lisää. Tekosyitä minulla on riittänytkin jotta pystyin valehtelemaan itselleni. Kieltämään ja vähättelemään tunteitani. Hän tekee samaa.
kun valehteletette ja vähättelette tunteitanne itselle ja toisillenne, eikö siitä jää liian kova hinta maksettavaksi? Kadotatte sen rakkaan ihmisen elämästänne? Ehkä iäksi.
Paikatkaa ennen puhumalla, sopimalla, rakkaudella ja suudelmilla kuin purukumilla. Antakaa anteeksi itsellenne ja toisillenne. Olkaa rehellisiä itsellenne ja toisillenne. Ennen kaikkea itsellenne. Ihmiset erehtyvät ja tekevät virheitä, mutta niistä on tarkoitus oppia. Rakkaus on ihana ja joskus niin pelottava tunne.
Niin helppo juttu teoriassa. Käytäntö ontuu pahasti.
palstoilla onnistu se suukottelu, halailu ja silmiin katselu.
Kaiken pitäisi tapahtua irl, mutta näyttää olevan ettei monetkaan voi/halua tai uskalla sitä yhteyttä irl:ssä luoda. Syitä on varmasti siellä nykyhetken irl:ssä, nykytilanteessa oikeassa tilanteessa, siinä mikä on salattu niin kauan kuin toisen ainakin on pakko myöntää olevansa varattu.
Vaatii rohkeutta ottaa se ensimmäinen askel. Mutta se kyllä kannattaa. Voin vakuuttaa.
Minä en ollut se rohkea, mutta olen onnellinen, että eräs mies oli. Yksi puhelu, ja ihana kevät tulossa, yhdessä.
Vanhasta tottumuksesta palsta on vielä joskus aamukahviseurana. Nyt olen onnellinen, etten ikävöi täällä ketään. Olen vain surullinen lukiessani, mitä ihmiset heittävät hukkaan. Pelkkää ylpeyttään.
Parempaa kevättä myös kaikille teille muille. Olkaa rohkeita!
Onnea teille.
Kiitos :)
Muista, että koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa ensimmäistä askelta! Jos toinen on jo mennyt eteenpäin, olet ainakin yrittänyt.
Olen jo yrittänyt, rakkauteni tunnustanut. Ja oli liian myöhäistä. :(
joskus se vaan menee näin. kaikki tarinat ei pääty happy endiin.
mutta onnea kaikille niile, jotka saavat vielä mahdollisuuden yrittää. käyttäkää se tilaisuutenne viisaasti.
Yritin ottaa häneen yhteyttä uudestaan sen jälkeen, kun olin sanonut etten enää halua olla hänen kanssaan tekemisissä, koska se sattuu. Hän ei vastannut viestiini. Yrittäneekö kenties noudattaa toivettani, vaiko olinko hänelle vain leikkikalu, jonka on nyt saanut helposti nakattua sivuun :(
jotain että ootte sentään pussailleet).
No olemme suudelleet kyllä ja nukuttukin yhdessä ja muuta pientä kivaa. Sehän tässä onkin ihan kamalaa, kun tietää mitä ihanaa olisi voinut olla ja nyt sitä ei koskaan saa! :(
Vielä aamun viimeinen ajatelma vanhalle "aamukahviseuralleni".
Olen miettinyt, että asioilla, joita tapahtuu elämässämme, on tarkoituksensa. Jos emme olisi olleet välillä erossa, ellemme olisi siinä välissä tavanneet muita ihmisiä, niin emme osaisi arvostaa toisiamme samalla tavalla kuin nyt osaamme. Kumpikaan ei löytänyt mitään vastaavaa, vaan ikävöimme toisiamme. Ei löytynyt muita, joiden seurassa on yhtä hyvä olla. Joiden kanssa asioista puhuminen on yhtä helppoa. Asiat, jotka aikoinaan johtivat eroomme, tuntuvat nyt aika mitättömiltä. Kumpikaan ei silloin pystynyt nielemään ylpeyttään.
Emme ole enää toisillemme itsestäänselvyyksiä, vaan molemmat ovat nyt sitoutuneet tekemään suhteemme eteen töitä, etenkin niinä vaikeina päivinä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Joskus sitä vasta ymmärtää toisen ihmisen arvon, kun sen on menettänyt. Onneksi meidän tapauksessamme, ei kuitenkään lopullisesti. Ja kun sen saa takaisin, siitä ymmärtää pitää entistä lujemmin kiinni.
En ole yhtään sen parempi kuin te muut täällä ikävöivät. Jos olisi ollut minusta kiinni, ikävöisin edelleenkin. Minulta ei olisi löytynyt rohkeutta yhteydenottoon. Tyhmää, mutta totta. Hänelle olen siitä kiitollinen, että häneltä sitä löytyi, meidän molempien puolesta.
Toivon, että edes osa teistä täällä kirjoittelevista saa tämän myötä uskallusta ottaa härkää sarvista ja laittaa viestin tai soittaa kaivatulleen.
Joka tapauksessa mukavaa kevätpäivää kaikille!
totta. joskus on mentävä riittävän kauas nähdäkseen lähelle.
No olen miettinyt samaa tuon suhteen, että asioilla on tarkoituksensa. Jos tämä ihminen ei olisi tullut elämääni, en olisi koskaan päässyt irti edellisestä parisuhteestani. Siksi kirjoitinkin aloitukseeni, että kaduttaa oma hätiköintini, koska molemmat olemme vähän tuuliajolla ja vasta eronneita. Olisi pitänyt rauhassa odotella ja tyytyä olemaan hänen ystävänsä. Nyt kun tämän kirjoitin tähän, niin tajusin, että se on oikeasti se asia mitä kadun kaikista eniten. En kadu sitä että hän tuli elämääni, vaan sitä, etten antanut hänelle mahdollisuutta olla ystäväni. Kuin typerästi ihminen voikaan tehdä ja kaikki vaan malttamattomuuden takia! :(
Mitäs jos asiat menivät niinkuin oli tarkoitus? On vaikeaa olla vain ystävä rakastamalleen ihmiselle. Ehkäpä selvisit näin vähemmillä "vammoilla". Hän ei vaan tainnut olla valmis antamaan vastakaikua sinun tunteisiisi.
Ehkä jonakin päivänä vielä on. Tai kohtaat jonakin päivänä jonkun uuden, joka tuntuu vielä sopivammalta?
Siihen asti jaksele ja ajattele iloisia asioita!
Kiitoksia. Vaikeaahan se on, mutta pakko se on päästää irti.. on vain niin paljon asioita meidän välillä, joihin olisin halunnut selityksen. enkä viitsi häntä enää ahdistella.