Rehtori valinnut helpon tien?

Tämä Alppilan koulun asetelma vaikuttaa varsin tutulta. Itsekin olen opettajana toimiessani joutunut seuraamaan ja kokemaan vastaavia tilanteita.

Yläkoulun rehtorina toimiminen on varsin vaativa tehtävä, johon kaikki eivät kertakaikkiaan sovellu. Tehtävä vaatii nimittäin rohkeutta ja jämäkkyyttä. Jos rehtori pelkää eteen tulevia ongelmatilanteita, siitä seuraa helposti tämänkaltainen tilanne. Rehtorin on helppo asettua ongelmatilanteissa myötäilemään toisaalta koulun oppilaita ja heidän vanhempiaan ja toisaalta omia esimiehiään. Tällöin tavallinen riviopettaja joutuu niin sanotusti 'puun ja kuoren väliin'. Hän ei saa mistään sellaista tukea, mitä hän vaikeaa ikäkautta elävien murrosikäisten nuorten ohjaajana tarvitsisi. Erityisluokkien opettajien kohdalla ongelma on tietysti erityisen vaikea.

Vaikeita tilanteita aristeleva rehtori unohtaa ne ainoat aikuiset ihmiset, jotka oikeasti elävät koulun todellisuudessa. Näitä eivät ole lasten vanhemmat, eivätkä rehtorien esimiehet, vaan koulun varsinaista opetus- ja kasvatustehtävää hoitavat, siihen asianmukaisen koulutuksen saaneet ja yleensä kokemustakin omaavat opettajat.

Itse työskentelisin mieluimmin sellaisen rehtorin alaisuudessa, jolta tietäisin saavani ymmärrystä ja tukea vaikeissakin tilanteissa. Kyllä esimiehen tulisi pystyä keskustelemaan alaisensa kanssa muutenkin kuin vain yt-neuvottelujen yhteydessä (kokemusta on).

Kuinkahan kauan sellainen orkesterinjohtaja saisi jatkaa tehtävässään, joka unohtaisi kokonaan soittajansa?