Olen masentunut pituuteni takia

Ensinnäkin tuollainen käytös koulussa pitää saada loppumaan. Olemme kaikki erilaisia ja et ole yhtään huonompi vaikka koet olevasi lyhyt. KIusaamiseen pitää puuttua.

Itselleni tuo oli kans ongelma ja on se jossain määrin tänä päivänäkin.
Juniorina kuitenkin pelasin futista ja kehityin siinä ihan hyväksikin,
kenties kasvuni unohtui omalta kohdalta siinä vaiheessa.
Mutta kaverit, jotka eivät tykänneet, kun pärjäsin urheilussa paremmin kun ne.
He haukkuivat tottakai, yrittivät kenties musertaa minut sitä kautta, mutta toisaalta kun osasin nauraa heidän jutuilleen he musertuivat, mutta tosiasiahan oli että "kääpiöhän" ja olen edelleenkin.
Oma idolini on 2cm pitempi, mutta antoi hyvän esikuvan http://fi.wikipedia.org/wiki/Alain_Giresse.
Maasta se pienikin ponnistaa, sanon mä.
Jaksamista kuitenkin.

165cm täällä. Onnellinen en väitä olevani, mutta kaikki ongelmani johtuvat jostakin muusta kuin pituudestani, sen voin kertoa. Olen aika varma, että jotkut naiset kääntäisivät minulle selkänsä pituuteni takia. Toisaalta en olisikaan kiinnostunut niin pinnallisista naisista.

Lyhyys ei ole miehille mikään hieno asia, mutta itse en koe pituuteni olleen koskaan mikään ongelma. Todella harvat ovat minua kiusanneet ja naiset ovat ihan riittävän kiinnostuneita. Se kannattaa myös muistaa, että lyhyitä naisia on huomattavasti enemmän kuin lyhyitä miehiä. Vaikka lyhyt olenkin, itseäni lyhyempiä naisia löytyy aina.
(koska olet 16v jätkä, oletan naisten olevan huomattava osa ongelmaa. Pahoittelen jos olen väärässä)

Muuten ihan by the way, voit olla ihan rauhassa sen suhteen, ettet ole suudellut tai seurustellut vielä tuossa iässä. Jos parikymppisenä tilanne on vielä sama, voit alkaa huolestua, muttei sittenkään ole missään nimessä liian myöhäistä. Ei se ole mikään helvetin kilpajuoksu, että pitäisi päästä seurustelemaan tiettyyn ikään mennessä. Ihan rauhassa vain. Sellaiset vakavasti otettavat naiset sitä paitsi arvostavat monesti sitä, ettei toinen ole panettanut itseään jokaisella vastaantulijalla.

Niistä kiusaajista: vitut niistä. Kiusaajat ovat lähes poikkeuksetta joko idiootteja tai sadisteja. Molemmissa tapauksissa kyse on ihmisistä, joiden mielipiteet ja asenteet voidaan jättää ihan suosiolla taka-alalle. Älä välitä niistä tai jos mieluummin kerrot ensi kerralla kiusaajillesi, että he ovat pinnallisia idiotteeja, voit tehdä senkin.

Kiusaus on ongelma. Sille voidaan kuitenkin tehdä jotakin. Kaikki muu, kuten pituus, ovat ongelmia vain siinä tapauksessa, että sinä itse koet ne ongelmiksi.

165 cm ysiluokkalainen jäi iäksi mieleeni yläasteella. Kun tulin seiskaluokalle, tyyppi nosti minut rinnuksista ilmaan ja lupasi rauhallisella äänellä tappavansa minut.

Teki melkoisen vaikutuksen minuun, koska muistelen sitä tapausta vieläkin, vaikka olen jo 37 vuotias.

mä olen 42v nainen ja äiti.mä muistan yhden tosi söpön tumman pojan ysiluokalta.odotin aina koska se tulisi koulun pihalla vastaan.eipä hän mua huomannut,harmi..näin tämän ihanteeni pari vuotta sitten kun auto temppuili.oli edelleenkin aivan yhtä ihana ja positiivinen.oli oma autokorjaamo ja alaisia ja sormus sormessa..
toinen mies oli tosissaan ihastunut muhun aikoinaan kun olin parikymppinen.hän oli aina kohtelias ja herrasmies.syvällinen tapaus.mä olin itse siihen aikaan kihloissa.kuulin että oli hyvin kouluttautunut,vaimo ja kaksi muksua.ja oli hyvin perhekeskeinen.
oli mulla myös hyvin tunteikas kesäsuhde(lähti töihin toiselle paikkakunnalle) vaalean,mua nuoremman miehen kanssa.hän oli hyvin erikoinen ja mielenkiintoinen persoona.ja mitä tunteita meillä leiskuikaan!!
mulle tuli rukkaset muutama kesä sitten kun treffiseuran mielestä mun jalkani ovat liian isot..no mulla kyllä sydän läpätti hänelle mutta turhaan..
ja on mulle huomautettu huumeiden käytöstä??,mulla kun ollut aina tummat silmänaluset enkä voi asialle mitään..
kyllä se vaan on niin että se joka joku pv tajuaa kiusanneensa niin sillä tulee olemaan hyvinkin huono omatunto jatkossa.ja anteeksihan sun ei tarvitse antaa.ne on itse todellisia aivokääpiöitä!ja ikävä myöntää että useampi kiusaaja tulee olemaan elämässään jotenkin syrjäytynyt..heidän on vaikea sopeutua normi yhteiskuntaan normi käytössäännöillä.kerro kotona ja koulussa kiusaamisesta.siitä on lakipykälä olemassa.tulet varmasti voittamaan kiusaajasi.tiedän lähipiiristäni tällaisen tapauksen.ja amiksessa voi puhua tästä ylä-asteen aikana tapahtuneesta kiusaamisesta niin koulun henkilökunta on valppaana alusta asti.kuraattorille,opolle tai luokanvalvojalle.
miehisyys lähtee ihan muusta kuin mittatikusta.mitä tekee kuorilla jos sisältä on mätä?
käy ihmeessä juttelemassa vaikka ekaksi omalääkärin kanssa terppakeskuksessa.hän sitten järjestelee sulle jatkoa.älä jää yksin miettimään sun huolia.
sä vielä nuori muhun verrattuna jotenka mä siksi uskallan sanoa näin vanhemman kokemuksella että tärkeintä on että pidät itsestäsi huolta etkä anna kenenkään polkea sua.
niistä tytöistä..mulla 18v poika ja hän haluaisi niin kovasti oman tyttöystävän..on halunnut jo tosi kauan.fiksu nuorimies on.mutta kun ei ole fiksua tyttöä vain kohdalle osunut.hän lupasi rauhallisesti odotella ja elellä eteen päin.
ja vaikka mä olen jo kaiketi vanha kalkkis niin kun tuli avioero niin olin ilman pusua yli 7v..
toivottavasti jaksoit lukea mun jutun.joka sana on totta.olisi kiva jos kertoisit kuulumisiasi jatkossakin.

Sinun ongelma on tuo että nimitellään ja ehkä myönnät vieläkin lyhempiä miehiä olevan mutta se ei sinua henkilökohtaisesti auta.
Nyt on tärkein asia, että oppisit itse hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Ei moni 16-vuotias poika ole seurustellut ja pussaillut. En tiedä miellätkö tätä tuohon pituusasiaan.

Hei,

kirjoitan täältä keski-ikäisyyden kynnykseltä naisen näkökulmasta, jos se vaikka antaisi sinulle ajatuksia. Olen itse 164cm pitkä siro tavallisella tavalla nätti koulutettu nainen. Aikasi koittaa kyllä. Tosin, jos nykerryt itseesi, välttelet katsekontaktia jne., et todellakaan saa tutustuttua niihin kivoihin ujoihin tyttöihin.

Tuntemani lyhyet miehet ovat kärsineet asiasta lähinnä siksi, että he kuvittelevat, että eivät pituutensa takia riitä. Huono itsetunto ei ole viehättävä piirre ihmisessä ja oikeasti saattaa haitat urakehitystäkin. Pituudesta se ei johdu, vaan siitä, miten itse asiaan suhtaudut. Kognitiivinen terapia ei olisi varmaan haitaksikaan.

Lyhyet hoikat miehet ovat jykevöityneet päästessään 30-40 v. ikään eikä pituus enää korostu, kun itsetuntoa on enemmän ja ryhti on suora ja käynti varma. Nyt he ovatkin nuorekkaita ja hyvin säilyneitä, ei ole mahamöllykkää eikä ylipaino näytä heitä samalla tavalla uhkaavan vai osaavatko sitten pitää itsestään parempaa huolta. Olet epävarma ja kiusaajat tarttuvat siihen. Huumori on ikäisilläsi mainio keino hiljentää kiusaajat. Suhtaudu itseesi ja ominaisuuksiisi luontevasti ja heitä kiusaamistilanne leikiksi muiden nähden, niin kiusaaja joutuu noloon tilanteeseen.

en tajua, missä päin turkua oikein olet koulussa? :o Tai no itse olen kaarinan puolella ja meiän koulussa melkein puolet pojista on lyhyitä. Yks on jopa 130 cm vaan mut ei sillä oo mitään väliä. Omasta mielestäni meiän koulussa ei oo mitenkään koulu kiusaamista ja varsinkaan noin typerästä aiheesta kuin jonkun pituus, ei todellakaan kiusata, koska jokainen on omanlaisensa :)

Ajat muuttuu olin aikanaan 153 cm ja minulle sanottiin, että siihen jää
eipä tiennyt terkkari.. Jäin 168 cm tuli turpaan, mutta ei ilmaiseksi.
10 vuotta myöhemmin kävin iskemässä jokaiselta kiusaajalta
nenän risaksi. Painan nyt 78 kg ja olen vieläkin 168 cm pitkä Krav Magaa olen harrastanut tällä hetkellä noin 9 vuotta. Vedä siltä isoimmalta joka yleensä meillä oli jonkun hikisen 190 cm, niin vedäppä se levyksi niin loppuu se nillitys.

Mitään terapauttia kun classista nyrkkeily aluksi.

Pituus tai mikään muukaan ulkonäköseikka ei ole se "ongelma", vaan kiusaajat yleensä käyvät huonoitsetuntoisten kimppuun. Ala harrastaa jotain, josta saat itsetuntoa, esim. just jotain taistelulajia tai menet vaikka standup-koomikko -kurssille tai oma suosikkini improvisaatioteatteri (esim. monissa työväenopistoissa on.) Jos saat nokkelilla sanakäänteillä kiusaajille luun kurkkuun ("enpä lyö päätäni ainakaan kattoon" tai "joo, olen lyhyt, varo, etten pesiydy sun taskuun ja ala pitää vessana sitä"-tyyppisillä jutuilla), niin ei niillä ole sen jälkeen enää mitään, mistä kiusata. Jos osaat nauraa itse itsellesi, niin pärjäät sillä pitkälle.

En tietenkään hyväksy kiusaamista, mutta kun se vaan on niin, että maailmassa on aina ihmisiä, jotkia yrittävät kohottaa omaa arvoaan sillä, että mollaavat toisia. Kun opettelee kohtaamaan tällaiset huumorilla ja unohtaa mahdollisimman nopeasti, niin pääsee itse paljon vähemmällä. Vähän se vie tietenkin aikaa, jos on huono itsetunto, mutta sitä ON mahdollista oppia.

Lukemiseksi tarjoaisin sinulle Rhonda Byrnen Salaisuus -kirjaa ja siitä on tehty myös teini-ikäisille omansa, en tiedä, mikä sen nimi on suomeksi, mutta englanniksi The Secret for Teenagers. www.thesecret.tv sivuilta voit käydä Living the Secret -osiosta lukemassa ihmisten onnistumiskertomuksia siitä, miten he ovat saaneet haluamansa, esim. tyttöystävän jne.

Katso vaikkka Youtubesta Drew Carey's Improvaganza tai Who's line is it anyway -ohjelman pätkiä. Niissä esiintyy usein tyyppi nimeltä Colin Mochrie, joka on kalju. Ne muut ryhmän tyypit heittää ihan hirveää herjaa siitä yleisön edessä, mutta itse hän melkein ne pahimmat vitsit kuitenkin heittää. Vähän kuin HP Björkman Suomen Vedetään Hatusta -ohjelmassa. Ja onhan niillä muillakin tyypeillä omat juttunsa, joista niille auotaan päätä, jokaisella on jotain.

16-vuotias on vielä tosi nuori ikä. Ei ole mitään hätää vielä minkään seurustelun suhteen. Ja kun opettelet sitä sosiaalista ulosantia ja ennenkaikkea hyväksymään itsesi juuri sellaisena kuin olet (ja hei, voit vielä kasvaa vaikka kuinka, ei ne ennusteet aina niin oikeaan osu. Armeijaikäiset monesti venähtää vielä....), ehdit vielä tyttöjä tapailla vaikka kuinka. Odota ihan rauhassa vaan, kunnes tulee se oikea kohdalle. Ja vaikka tämä on iänkaikkinen kulunut klisee, niin se vaan ON niin, että se sisäinen kauneus on kuitenkin vakavassa suhteessa se kaikkein tärkein juttu. Muutenhan se suhde ei ole vakava, jos se kaatuu ulkonäköön. Ja ennenkaikkea, ITSE pitää tietää, mitä suhteelta tahtoo, eikä yrittää miellyttää toista ja muuttua toisen mieliksi (jotkut käytännön tavat esim. yhteen muuttaessa on eri juttu). Jos toisen mielestä ehdoton ja ainoa oikea tapa viettää perjantai-ilta on anniskeluravintola ja itse olisit mielummin luonnossa retkeilemässä, niin voi olla, että ei ole ihan kauhean hyvä ennuste suhteella....

Mutta silti kannattaa käydä opettajalle ja reksille puhumassa siitä kiusaamisesta, se pitää koulussa huomioida ja käsitellä. Onko sinulla koulussa tai muualla kavereita? Tuleeko ammattiopistoon paljon samoja kasvoja kuin nyt peruskoulussa on?

Voimia ja lämpimiä ajatuksia lähetän sinulle!

T. Lumi

Itse olin kanssa todella pätkä pkouluaikoina joten tiedän tunteen, kun muut ympärillä ovat 180 pitkiä. Kannattaa olla sosiaalinen ja säilyttää itsetunto vaikka se välillä vaikeaa olisikin.

Lisäksi tuskin amiksessa tai lukiossa ketään kiinnostaa kiusata. Yleensä nuo peruskoulun pelleilyt jäävät taakse, kun porukka kasvaa henkisesti ja vanhat porukat hajoavat. Ainakaan omana aikanani en huomannut, että ketään olisi piinattu.

Tietysti jos työpaikalla/koulussa vittuillaan niin vittuilee takaisin? Mikä on pahin mitä voi tapahtua?

Lisäksi kasvuennusteet saattavat olla tuulesta temmattuja. Minun piti kasvaa jotain 160 pitkäksi, mutta venyin sitten lopulta 170 pitkäksi.

Maailmalla on kuitenkin paikkoja missä kaikki eivät ole hujoppeja varsinkaan naiset joten ei syytä masentua.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisen_pituus

Tietty jos oikein ahdistaa niin muistaakseni on olemassa myös jokin leikkaus jossa voi saada pituutta lisää.

No itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta naisista vielä 25 ikävuoteen mennessä, joten ei kannata huolestua. En nyt ala puhumaan muiden puolesta mutta omalla kohdallani voin sanoa että yksin tulen myös jäämään, ilman minkäänlaista seksikokemusta. Kaikki johtuu 164cm pituudestani.

Otin muiden ja erityisesti naisten suhtautumisen pituuteeni liian raskaasti ja sairastuin vakaviin psyykkisiin ongelmiin, enkä tule enää toimeen ilman lääkkeitä ja psykoterapia hoitoa.
Tuntuu ettei minulla ole mitään ihmisarvoa lyhyyteni takia ja aloin vihaamaan kaikkia ihmisiä, kun tuntuu että he ovat vihollisiani. Välillä mietin itsemurhaa ainoana vaihtoehtona ja sitä ennen veristä kostoa.

Kannattaisi ottaa haukkumiset huumorin kannalta, se osoittaisi, ettet vain ota vastaan kaikkea, vaan olet "leikissä" mukana. Mutta jos itsetunto on huono ja asia arka, se on vaikeata.

Onko kääpiöksi, tontuksi ja menninkäiseksi nimittely pahantahtoista vai huumorilla sanottua? Ihmisiä luonnehditaan usein jonkin selvän ominaisuutensa mukaan, minua "haukuttiin" lukion loppuun asti Pääkyksi, isopääksi ja boltsiksi. En kokenut sitä pelkästään negatiivisena. Se oli tavallaan minun luokitteluni siinä porukassa, jotain lempinimen ja nimittelyn väliltä.

No kaikki lyhyydestään kärsivät kattokaa Pakkotoisto-sivuilta Nyyssölää. Sälli on about 160 cm pitkä ja aivan ihana kullanmuru. Se minkä mittainen mies on, ei merkitse yhtään mitään, vaan se mitä siellä sisällä on. Meillä jokaisella on syntymässä saadut eväät, itsestä riippuu mitä niillä tekee.

No joo siis, ei se ehkä helpota kauheasti että täällä sinua vanhemmat rauhoittelevat mutta yhdyn kuoroon kumminkin. Kuudentoista vuoden iästä ehtii vielä tilanteet muuttua ihan hirveästi. Itse olin yläasteella pitkä tytöksi, minulla oli raudat, finnejä ja olin luuviulu. Yläasteen lopulla oli jo muuta kasvaneet kiinni, sain raudat pois ja muotojakin ja yhtäkkiä vastakkainen sukupuolikin alkoi huomaamaan mut.

Kasvukäyrien kanssa ei kannata masentua. Eikä kannata ennustaa omaa tulevaisuuttaan sen perusteella.

miehet kasvaa vielä jonnekin parikymppiseksi asti. onhan se räppäri uniikkikin vain 160 cm.

kiusaaminen on erittäin paha asia ja tuomittavaa.vahingoittaa varmasti sinua henkisesti todella paljon. voi johtaa oikeasti vakavaan masennukseen.

16 v on aika nuori seukkaa ja ei tosissaan kannata vertailla itseään muihin. olen itte 21 v ja seukkaan ekaa kertaa elämässäni. oon tosi kultasen työn löytänyt ja oon ilonen siitä et löysin hänet eikä mikään ongelma vaik oiskin tavattu vast myöhemmin. oon onnelline.