nössömiehet

kyllästynyt

Olen naimisissa (toistaiseksi) ns. nössömiehen kanssa. Miehen, joka on kuin pikkupoika, kaipaa näemmä vielä äidin hoivaa. Mies on mua neljä vuotta vanhempi ja silti itse olen se itsenäisempi ja vahvempi osapuoli. Olen pikkuhiljaa irrottautumassa tästä suhteesta. Olen pettänyt miestäni, kokeillut miltä seksi maistuu muiden kanssa. Tein tämän puhtaasti itsekkäistä syistä, en ajatellut mieheni tunteita ollenkaan. Eikä hän kyllä tiedäkään mitä on tapahtunut.

Tavallaan säälittää tuollainen nössömies. Sääliähän ei sais tuntea, mutta minkäs sille voi. Miks ihmeessä hän ei koskaan vois olla miehekäs, ärsyttää itse hoitaa kaikki asiat ja päättää kaikesta. Miehestä kun ei saa mitään irti. Jotain jämäkkyyttä kaipaan miehelle, enkä tietenkään tarkoita mitään "nyrkin ja hellan välillä olemista", vaan tiettyä henkistä vahvuutta. Että voisin tuntea olevani nainen enkä äiti.

Onhan nössömiehissä omatkin hyvät puolensa, kilttejä, kuuntelevaisia, helliä, uskollisia, rehellisiä jne. Mutta hitto, kyllä nainen kaipaa itselleen MIESTÄ, ei tossun alle pakoilevaa hissukkaa. Kai minunkin täytyy tää pettämiskierre katkaista ja jättää mieheni...

Teksti saattoi kuulostaa julmalta, mutta myönnätte varmaan, että harvoin nössömiehestä on naisen tyydyttäjäksi. Siis kokonaisvaltaisesti.

60

4862

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vilistäjä

      nössömiehet saavat etsiä itsestään syytä jos vaimo pettää. Miehen pitää olla mies paikallaan eikä mikään vanutuppo!

      • Mies

        Ongelma taitaa olla siinä, että suomalaiset feministinaiset ovat viime vuosikymmeninä kasvattaneet pojista tuollaisia nössömiehiä. Eihän ole kauan aikaa siitä kun naistenlehdistön ihannemies oli pehmonies, joka pullantuoksuisena odottaa hoitovapaalla uranaistaan töistä vauva toisessa kainalossa ja tiskirätti toisessa.

        Nyt kun naiset ovat saanett mitä ovat itse tilanneet, niin eipä enää kelpaakaan.

        Naisten odotukset miesten suhteen ovat nykyisin täysin mahdottomia ja ristiriitaisia. Pitäisi olla yhtäaikaa pehmomies ja samalla tosi uros macho luolamies. Kuka mies tuollaiseen muottiin oikesti sopii?

        Jos mies taas on oikein tosi UROS, naiset valittaa että se on itsekäs sika joka ei anna empatiaa ja sympatiaa, ei hoida tarpeeksi kotia ja lapsia yms...

        Samaan aikaan kun suomalainen mies on saatu koulittua munattomaksi nössöksi suomalaisten naisten kaikki pehmeys ja naisellisuus on kadonnut ja tilalle on tullut kaltaisiasi kovia, kylmiä ja itsekkäitä naisia, jotka asettavat omat etunsa ja tarpeensa muiden, myös perheensä ja lastensa edun ja onnen edelle.

        Suomessa nämä asiat ovat ihan vikaraiteella ja tästä ei todellakaan hyvä seuraa kunhan nykyiset lapset varttuvat aikuisiksi. Seuraukset näjyvät jo. Nuoret tytöt kiskovat tupakkaa ja tiukkaa viinaa enemmän kuin pojat yms yms...

        Itse meinaan karistaa Suomen pölyt jaloistani ja lähteä sellaiseen maahan jossa miehet on vielä miehiä ja naiset naisia.


    • Uuuhh

      Raukkis olet. Ei voi mitään. Miehesi "nössöys" on vain tekosyy. Minua ei säälitä miehesi, vaan sinä, joka petät ja valehtelet. Mikään ei ole raukkamaisempaa kuin pitää toinen hyvässä uskossa ja samaan aikaan juoksennella selän takana vieraissa ja puhua pahaa kumppanistaan.

      Tulet pettämään kaikkia miehiä, kunnes kohdallesi sattuu mies, jota et uskalla pettää. Sitten saatkin tietää, millainen se "tosimies" on.

    • Murikka

      olisit tosi nainen, etkä pelkuri ja selkään puukottaja olisit sanonut miehelle mitä mieltä olet hänestä, ennen kuin petit häntä ja raukkamaisuuttasi lisää se, että et ole vieläkään kertonut, joten turhaan uhoat, olet vain omaan napaan tuijottava, henkisesti lapsen tasolle jäänyt surkimus.

    • kesäheinä

      olet sinä! Petät, valehtelet ja haukut kumppaniasi hänen selkänsä takana. Sinäkö todella olet se fiksu, henkisesti kypsä, "tosinainen"? Höpö höpö! Olet raukkamainen ja itsekäs. Tosinainen uskaltaa kertoa kumppanilleen mitä mieltä tästä on ja pistää välit poikki ennen kuin hakee uutta.

      • kyllästynyt

        Ei kaikkea kannata kertoa puolisolleen. Turhaan loukkaa vaan toista. Kertoisitko itse kaiken mitä mielessäsi ajattelet? Vaikka jos miehesi olisi aivan surkea sängyssä, kertoisitko? Huh huh, kyllähän nyt jokainen itse osaa harkita mitä kertoo ja mitä ei.

        Joo, tiedän kyllä että itsekäs olen. Omaa onneani etsin. Itseä vartenhan täällä eletään, vai elätkö itse jotain muuta varten?


      • kesäheinä
        kyllästynyt kirjoitti:

        Ei kaikkea kannata kertoa puolisolleen. Turhaan loukkaa vaan toista. Kertoisitko itse kaiken mitä mielessäsi ajattelet? Vaikka jos miehesi olisi aivan surkea sängyssä, kertoisitko? Huh huh, kyllähän nyt jokainen itse osaa harkita mitä kertoo ja mitä ei.

        Joo, tiedän kyllä että itsekäs olen. Omaa onneani etsin. Itseä vartenhan täällä eletään, vai elätkö itse jotain muuta varten?

        Jos ymmärtäisit reiluudesta mitään, kertoisit miehellesi missä mättää ja mitä haluat ja antaisit mahdollisuuden myös hänelle miettiä ratkaisujaan. Huonossa suhteessa olet tainnut olla alunalkaen, jos et voi olla rehellinen miehellesi ja viime kädessä itsellesi. Jos ongelmia ilmenisi sänkypuuhissa, kyllä niistä pitäisi pystyä keskustelemaan kumppanin kanssa. Ilmeisesti sulle tällainen asioiden käsittely on täysin vierasta.
        Omaa onneasi et muuten löydä kenestäkään toisesta ihmisestä; onni on omasta itsestä kiinni ja löytyy sieltä.
        Jos elät vain itseäsi varten, sun kannattaa ruveta sinkuksi. Mitä ihmettä tunget mihinkään suhteeseen kun sinkkuna saisit lentää missä, miten ja kenen kanssa tahansa.


      • Eh...
        kyllästynyt kirjoitti:

        Ei kaikkea kannata kertoa puolisolleen. Turhaan loukkaa vaan toista. Kertoisitko itse kaiken mitä mielessäsi ajattelet? Vaikka jos miehesi olisi aivan surkea sängyssä, kertoisitko? Huh huh, kyllähän nyt jokainen itse osaa harkita mitä kertoo ja mitä ei.

        Joo, tiedän kyllä että itsekäs olen. Omaa onneani etsin. Itseä vartenhan täällä eletään, vai elätkö itse jotain muuta varten?

        "Itseä vartenhan täällä eletään"

        Miksi sitten olet parisuhteessa? Parisuhde ei ole vain itseään varten elämistä! Joku moraali siinä itseään varten elämisessäkin pitää olla! Toisten hyväksikäyttö ei ole moraalisen ja sivistyneen ihmisen tomintaa.

        Olet säälittävä hyväksikäyttäjä! Toivottavasti sairas ajatusmaailmasi kolahtaa joskus omaan nilkkaasi ja joudut niittämään kaiken sen, mitä olet kylvänyt.


    • Kansanparantaja

      Nimimerkki "kyllästynyt" edustaa sitä naistyyppiä, josta minulla on kokemusta omasta tuttavapiiristäni. Hän edustaa kunnialla naistyyppiä, joka heikoista älynlahjoistaan huolimatta on onnistunut saamaan kiltin ja kunnollisen miehen itselleen, mutta ei ollenkaan ymmärrä arvostaa tätä. Mies ( se viisaampi osapuoli) on taas näissä tapauksissa hissukka useimmiten siitä syystä, että hän haluaa välttää riitatilanteita tyhmän vaimonsa kanssa, koska tämä ei ole aina puheella tavoitettavissa. Nainen kyllä ymmärtäisi nyrkkiä, mutta hissukkamies ei viitsi sitä käyttää.

      Tällaisissa parisuhteissa käy yleensä niin, että "todellista miestä" arvostava vaimo lähtee "miehekkäämmän" miehen matkaan. Nainen on rauhaton niin kauan, kunnes hän viimein kohtaa luonnevikaisen tyhmän hirviömiehen, joka käyttäytyy häntä kohtaan joskus väkivaltaisestikin.

      Ei tällainen nainen ole sittenkään onnellinen, vaan hän alkaa hyvin feministisiä mielipiteitä korostaen kylvää katkeruutta ja miesvihaa ympäristöönsä. Tällainen nainen ei koskaan sovi perheenäidiksi normaaliin perheeseen, vaan hänen täytyisi vain tyytyä olemaan peruskatkeroitunut vanhapiika. Tähän hänellä on älynsä ja luonteensa perusteella parhaat edellytykset.

      • kyllästynyt

        Heipä hei sinullekin "kansanparantaja"! Aika hyvä tuo kommenttisi, koska sait minut vastaamaan. Saanko kysyä että millä perusteella luokittelet minut tyhmäksi? Sekä miehelläni että minulla itselläni on akateeminen koulutus. Se ei tietenkään takaa että älykäs olisin elämän suhteen, päinvastoin, keskenkasvuinen vielä olen. Virheistä oppii, elämä on tärkeä kouluttaja.

        Taisit sortua samaan virheeseen kuin minäkin; liioitteluun. Aloitusviestini oli karkeasti kirjoitettu, samoin vastauksesi. Mutta pointti on se, että parisuhteessa ainakin minä kaipaan rinnalleni HENKISESTI vahvempaa miestä. Tämän se elämä on minulle opettanut. Eipäs sille itse voi mitään, jos on tyytymätön elämään nössömiehen rinnalla. Keskusteltu on, mutta eihän parisuhteen tarkoitus ole se, että toisen pitäisi muuttua toisen mieleksi. Parisuhteessa pitää hyväksyä kumppani sellaisena kuin hän on. Ja sitä minä en pysty tekemään. Kyllä tässä nyt vaan on niin, että minä olen se väärä henkilö miehelleni puolisoksi.

        Analyysisi meni kyllä aivan metsään, valitan.


      • Kansanparantaja
        kyllästynyt kirjoitti:

        Heipä hei sinullekin "kansanparantaja"! Aika hyvä tuo kommenttisi, koska sait minut vastaamaan. Saanko kysyä että millä perusteella luokittelet minut tyhmäksi? Sekä miehelläni että minulla itselläni on akateeminen koulutus. Se ei tietenkään takaa että älykäs olisin elämän suhteen, päinvastoin, keskenkasvuinen vielä olen. Virheistä oppii, elämä on tärkeä kouluttaja.

        Taisit sortua samaan virheeseen kuin minäkin; liioitteluun. Aloitusviestini oli karkeasti kirjoitettu, samoin vastauksesi. Mutta pointti on se, että parisuhteessa ainakin minä kaipaan rinnalleni HENKISESTI vahvempaa miestä. Tämän se elämä on minulle opettanut. Eipäs sille itse voi mitään, jos on tyytymätön elämään nössömiehen rinnalla. Keskusteltu on, mutta eihän parisuhteen tarkoitus ole se, että toisen pitäisi muuttua toisen mieleksi. Parisuhteessa pitää hyväksyä kumppani sellaisena kuin hän on. Ja sitä minä en pysty tekemään. Kyllä tässä nyt vaan on niin, että minä olen se väärä henkilö miehelleni puolisoksi.

        Analyysisi meni kyllä aivan metsään, valitan.

        Jos olette molemmat akateemisia ihmisiä ja osaatte keskustella, niin mikä sitten oikein on vikana? Miten näissä keskusteluissa tulee miehesi nössöys esille? Eikö hän riittävän selvästi lausu mielipiteitään kaikista Sinua kiinnostavista asioista?

        Olen elämäni aikana havainnut sen, että jämäkkää ja viisastakin miestä pidetään usein nössönä pelkästään siitä syystä, että hän ei vaimonsa mielestä tarpeeksi selkeästi ilmaise kantaansa asioihin. Tämä on miehen kannalta erittäin viisasta, sillä viisaatkin naiset osaavat vain äärimmäisen harvoin jatkaa asiallisesti keskustelua, jos mies on jossakin asiassa hieman toista mieltä. Useimmiten naiset tulkitsevat miehen eriävän mielipiteen niin, että taas on sovinistisika asialla. Tämä on hyvin kiusallista myös työelämässä, kun naisia on neuvotteluissa mukana.

        Juuri tätä sovinistiksi syyttämistä välttääkseen monet "nössömiehet" eivät pidä liian suurta ääntä itsestään. Monesti tällaiset kiltit ja viisaat miehet ovat työmaalla hyvinkin aktiivisia ja lausuvat selkeästi ja jämäkästi mielipiteensä. Kotona feminismiin taipuvaisen vaimonsa seurassa he katsovat kuitenkin viisaimmaksi olla hieman "nössöjä", jotta perhesopu säilyisi kohtuullisella ponnistelulla.


      • Hohhoijaa!!
        kyllästynyt kirjoitti:

        Heipä hei sinullekin "kansanparantaja"! Aika hyvä tuo kommenttisi, koska sait minut vastaamaan. Saanko kysyä että millä perusteella luokittelet minut tyhmäksi? Sekä miehelläni että minulla itselläni on akateeminen koulutus. Se ei tietenkään takaa että älykäs olisin elämän suhteen, päinvastoin, keskenkasvuinen vielä olen. Virheistä oppii, elämä on tärkeä kouluttaja.

        Taisit sortua samaan virheeseen kuin minäkin; liioitteluun. Aloitusviestini oli karkeasti kirjoitettu, samoin vastauksesi. Mutta pointti on se, että parisuhteessa ainakin minä kaipaan rinnalleni HENKISESTI vahvempaa miestä. Tämän se elämä on minulle opettanut. Eipäs sille itse voi mitään, jos on tyytymätön elämään nössömiehen rinnalla. Keskusteltu on, mutta eihän parisuhteen tarkoitus ole se, että toisen pitäisi muuttua toisen mieleksi. Parisuhteessa pitää hyväksyä kumppani sellaisena kuin hän on. Ja sitä minä en pysty tekemään. Kyllä tässä nyt vaan on niin, että minä olen se väärä henkilö miehelleni puolisoksi.

        Analyysisi meni kyllä aivan metsään, valitan.

        Pettäminenkö auttaa siihen, että kaipaat HENKISESTI vahvempaa miestä? Ei näy järki todellakaan viihtyvän päässäsi! Kaikenlaisia tunnevammaisia pölvästejä sitä onkin olemassa! Älyllisesti noin rajoittunut ihminen on väärä puoliso kaikille älykkäille miehille! Kannattaisiko harkita portsarin tai DJ:n iskemistä?


      • jore

        Ikäväkseni joudun myös toteamaan, että minun kohtalaisen laajassa kaveripiirissä on myös havaittu ko. naistyypin edustajia, koulutus ei asiaan ole vaikuttanut, naiset ovat sekä akateemisia että duunareita.

        Jälkikäteen olen kuullut, että monelle heistä uudessakin parisuhteessa pettäminen on ollut ratkaisukeino kaikkiin ongelmiin, milloin milläkin verukkeella. Ko. henkilöt eivät ole sinut itsensä ja elämäsä kanssa, ja koko ajan etsivät jotain täydellistä, mitä välttämättä ei ole olemassakaan. Lopuksi ko. henkilöt vierittävät syyn asiasta miehellensä ja siten oikeuttavat pettämisensä.


      • M29
        jore kirjoitti:

        Ikäväkseni joudun myös toteamaan, että minun kohtalaisen laajassa kaveripiirissä on myös havaittu ko. naistyypin edustajia, koulutus ei asiaan ole vaikuttanut, naiset ovat sekä akateemisia että duunareita.

        Jälkikäteen olen kuullut, että monelle heistä uudessakin parisuhteessa pettäminen on ollut ratkaisukeino kaikkiin ongelmiin, milloin milläkin verukkeella. Ko. henkilöt eivät ole sinut itsensä ja elämäsä kanssa, ja koko ajan etsivät jotain täydellistä, mitä välttämättä ei ole olemassakaan. Lopuksi ko. henkilöt vierittävät syyn asiasta miehellensä ja siten oikeuttavat pettämisensä.

        Olet oikeassa. Kirjoitit juuri ex-vaimostani.


      • mun
        M29 kirjoitti:

        Olet oikeassa. Kirjoitit juuri ex-vaimostani.

        Ei vaan minun nykyisestä!


      • tämäkin
        Kansanparantaja kirjoitti:

        Jos olette molemmat akateemisia ihmisiä ja osaatte keskustella, niin mikä sitten oikein on vikana? Miten näissä keskusteluissa tulee miehesi nössöys esille? Eikö hän riittävän selvästi lausu mielipiteitään kaikista Sinua kiinnostavista asioista?

        Olen elämäni aikana havainnut sen, että jämäkkää ja viisastakin miestä pidetään usein nössönä pelkästään siitä syystä, että hän ei vaimonsa mielestä tarpeeksi selkeästi ilmaise kantaansa asioihin. Tämä on miehen kannalta erittäin viisasta, sillä viisaatkin naiset osaavat vain äärimmäisen harvoin jatkaa asiallisesti keskustelua, jos mies on jossakin asiassa hieman toista mieltä. Useimmiten naiset tulkitsevat miehen eriävän mielipiteen niin, että taas on sovinistisika asialla. Tämä on hyvin kiusallista myös työelämässä, kun naisia on neuvotteluissa mukana.

        Juuri tätä sovinistiksi syyttämistä välttääkseen monet "nössömiehet" eivät pidä liian suurta ääntä itsestään. Monesti tällaiset kiltit ja viisaat miehet ovat työmaalla hyvinkin aktiivisia ja lausuvat selkeästi ja jämäkästi mielipiteensä. Kotona feminismiin taipuvaisen vaimonsa seurassa he katsovat kuitenkin viisaimmaksi olla hieman "nössöjä", jotta perhesopu säilyisi kohtuullisella ponnistelulla.

        Luulen tietäväni mitä kyllästynyt tarkoittaa: mies makaa sohvalla eikä sillä ole mitään ideoita, ehdotuksia, vaimo hoitaa tai ainakin suunnittele kaikki raha-asiat, vakuutukset, remontit, siivoukset, kodin hankinnat, matkat jne... Olisi kiva, jos mies joskus sanoisi, että maalataan tuo seinä tai vaihdetaan auto, olen jo laskenut, että rahamme riittää.
        Mies ei myöskään hoida edes omia asioitaan, vaan vaimon täytyy huolehtia, että hänenkin paperi ja raha-asiat hoituvat ajoissa, aivan kuin omissa ei olisi tarpeeksi.


      • kyllästynyt
        Kansanparantaja kirjoitti:

        Jos olette molemmat akateemisia ihmisiä ja osaatte keskustella, niin mikä sitten oikein on vikana? Miten näissä keskusteluissa tulee miehesi nössöys esille? Eikö hän riittävän selvästi lausu mielipiteitään kaikista Sinua kiinnostavista asioista?

        Olen elämäni aikana havainnut sen, että jämäkkää ja viisastakin miestä pidetään usein nössönä pelkästään siitä syystä, että hän ei vaimonsa mielestä tarpeeksi selkeästi ilmaise kantaansa asioihin. Tämä on miehen kannalta erittäin viisasta, sillä viisaatkin naiset osaavat vain äärimmäisen harvoin jatkaa asiallisesti keskustelua, jos mies on jossakin asiassa hieman toista mieltä. Useimmiten naiset tulkitsevat miehen eriävän mielipiteen niin, että taas on sovinistisika asialla. Tämä on hyvin kiusallista myös työelämässä, kun naisia on neuvotteluissa mukana.

        Juuri tätä sovinistiksi syyttämistä välttääkseen monet "nössömiehet" eivät pidä liian suurta ääntä itsestään. Monesti tällaiset kiltit ja viisaat miehet ovat työmaalla hyvinkin aktiivisia ja lausuvat selkeästi ja jämäkästi mielipiteensä. Kotona feminismiin taipuvaisen vaimonsa seurassa he katsovat kuitenkin viisaimmaksi olla hieman "nössöjä", jotta perhesopu säilyisi kohtuullisella ponnistelulla.

        Oon varmaankin aloittanut kirjoittamisen liian kärkkäästi. Sanonut asiat liiankin suoraan. Mutta on niissä totuuden siemen. Yleensähän ihmisillä on paljonkin negatiivisiä ja hurjia ajatuksia, mutta harva uskaltaa sanoa ääneen sen mitä oikeasti päässä liikkuu. Mun virhe oli sanoa suoraan, että nössömies ei mua sytytä. Ei ollut tarkoitus haukkua omaa miestä, hän on mitä on eikä hänen tartte muuttua. Tarkoitus oli kertoa oma henkilökohtainen näkemys, että kaipaan itselleni vahvaa persoonaa ja että oma mieheni jää tossun alle jos hänet sinne haluan.

        Ja mitä pettämiseen tulee, tiedän että se on todella väärin. Puolustaudun sillä, että aikaisempia kokemuksia miehistä minulla ei ollut ja menin aivan liian nuorena naimisiin. Ei parikymppinen (suojattua elämää viettänyt) tyttönen vielä tiedä millaisen kumppanin kanssa haluaa viettää loppuelämänsä. Otin sen ensimmäisen joka minut halusi. Jos todella rakastaisin ja arvostaisin miestäni, en olisi pettänyt. Ja kieltämättä tunnen erittäin huonoa omatuntoa, mieheni ansaitsee paljon parempaa. Ja minäkin ansaitsen onnea. Virheistä oppii. Sitä se elämä opettaa.

        Joku tuossa kritisoi, että ei saa elää itseään varten. Kuka on elämäni tärkein ihminen ellen minä itse? Kun lapsia ei ole, niin kuka? äiti? isä? puoliso? Onko oman onnen tavoitteleminen väärin? Pitääkö ihmisen kärsiä elämä? Niinkö se on tarkoitettu? Jos en ole tyytyväinen parisuhteessa niin pitääkö siihen jäädä toista varten? Vastatkaa joku... Ja tällainen itsekkyys ei mielestäni tarkoita sitä, ettenkö kykenisi rakastamaan ja olemaan hyvä vaimo. Otan koko ajan mieheni huomioon, yritän keskustella ja helliä häntä, pidän kodin puhtaana, en riitele enkä nalkuta. Mutta hän ei yksinkertaisesti tyydytä minua henkisesti. Kaipaan vahvempaa ihmistä rinnalleni, en huollettavaa.


      • kyllästynyt
        Hohhoijaa!! kirjoitti:

        Pettäminenkö auttaa siihen, että kaipaat HENKISESTI vahvempaa miestä? Ei näy järki todellakaan viihtyvän päässäsi! Kaikenlaisia tunnevammaisia pölvästejä sitä onkin olemassa! Älyllisesti noin rajoittunut ihminen on väärä puoliso kaikille älykkäille miehille! Kannattaisiko harkita portsarin tai DJ:n iskemistä?

        No ompas sulla asenne, paljastit oman tyhmyytesi. Millä perusteella luokittelet portsarit ja DJ:t vähemmän älykkäiksi??? Mun mielestä älykkyys ei lähde siitä kuinka paljon kouluja on käynyt (vaikuttaa toki osaltaan), vaan siihen vaikuttaa monet osatekijät. Toiset on lahjakkaita esim. matematiikassa, toisilla on niin vankka elämänkokemus, että he ovat lahjakkaita henkisissä asioissa, mm. ihmistuntemuksessa ja elämisessä. Typerää tuollainen ihmisten arvosteleminen ammatin perusteella.

        Minulla älykkyys näkyy työelämässä, ja typeryys elämässä.


      • tyty
        kyllästynyt kirjoitti:

        Oon varmaankin aloittanut kirjoittamisen liian kärkkäästi. Sanonut asiat liiankin suoraan. Mutta on niissä totuuden siemen. Yleensähän ihmisillä on paljonkin negatiivisiä ja hurjia ajatuksia, mutta harva uskaltaa sanoa ääneen sen mitä oikeasti päässä liikkuu. Mun virhe oli sanoa suoraan, että nössömies ei mua sytytä. Ei ollut tarkoitus haukkua omaa miestä, hän on mitä on eikä hänen tartte muuttua. Tarkoitus oli kertoa oma henkilökohtainen näkemys, että kaipaan itselleni vahvaa persoonaa ja että oma mieheni jää tossun alle jos hänet sinne haluan.

        Ja mitä pettämiseen tulee, tiedän että se on todella väärin. Puolustaudun sillä, että aikaisempia kokemuksia miehistä minulla ei ollut ja menin aivan liian nuorena naimisiin. Ei parikymppinen (suojattua elämää viettänyt) tyttönen vielä tiedä millaisen kumppanin kanssa haluaa viettää loppuelämänsä. Otin sen ensimmäisen joka minut halusi. Jos todella rakastaisin ja arvostaisin miestäni, en olisi pettänyt. Ja kieltämättä tunnen erittäin huonoa omatuntoa, mieheni ansaitsee paljon parempaa. Ja minäkin ansaitsen onnea. Virheistä oppii. Sitä se elämä opettaa.

        Joku tuossa kritisoi, että ei saa elää itseään varten. Kuka on elämäni tärkein ihminen ellen minä itse? Kun lapsia ei ole, niin kuka? äiti? isä? puoliso? Onko oman onnen tavoitteleminen väärin? Pitääkö ihmisen kärsiä elämä? Niinkö se on tarkoitettu? Jos en ole tyytyväinen parisuhteessa niin pitääkö siihen jäädä toista varten? Vastatkaa joku... Ja tällainen itsekkyys ei mielestäni tarkoita sitä, ettenkö kykenisi rakastamaan ja olemaan hyvä vaimo. Otan koko ajan mieheni huomioon, yritän keskustella ja helliä häntä, pidän kodin puhtaana, en riitele enkä nalkuta. Mutta hän ei yksinkertaisesti tyydytä minua henkisesti. Kaipaan vahvempaa ihmistä rinnalleni, en huollettavaa.

        ..sua hyvin. On tosi raskasta elää miehen kanssa joka pelkää hoitaa omia asioitaan.. Nyt jo melkein 30v ja hänelle on vaikea avata suutaan edes kaupassa kysyäkseen neuvoja.. Auton ostot kodinkoneet, asunnon hankinnat pankkilainat ihan mitä vaan, minä hoidan koska mieheni ei uskalla, osaa, pysty?? Asiasta on keskusteltu ja hetken yrittikin hoitaa jotan, uskalsi mennä lapsen (4v) kanssa yksin kauppaan.. Vau! Kaiken lisäksi laistaa vastuusta aina kun vain voi, ottaa sairaslomaakin kun töissä liian vaikeaa.. On niin tossun alla että minusta tuntuu pahalta, mutta kun kodissamme ei tapahtuisi mitään ellen minä päättäisi, hoitaisi ja käskisi.. En ole vahva ihminen joten tämä on jotenkin vaan liian rankkaa.. Kun sitten mieheni ei saa koskaan suutansa auki, että sanoisi mielipiteensä, kännissä käy väkivaltaiseksi..sitten taas selvin päin matelee polvillaan maassa etten jättäisi ja koko mies menee vaan enemmän tossun alle.
        haluaisin miehen rinnalleni joka olisi vahva, jotta voisin joskus olla heikko, pieni NAINEN. Joudun nyt olemaan se saatanan feministien luoma hirviö jota vihaan..joka hoitaa kodin lapsen työn ja jyrää miehen allensa. Vihaan itseäni tällaisena ja voin pahoin..


      • Kansanparantaja
        kyllästynyt kirjoitti:

        Oon varmaankin aloittanut kirjoittamisen liian kärkkäästi. Sanonut asiat liiankin suoraan. Mutta on niissä totuuden siemen. Yleensähän ihmisillä on paljonkin negatiivisiä ja hurjia ajatuksia, mutta harva uskaltaa sanoa ääneen sen mitä oikeasti päässä liikkuu. Mun virhe oli sanoa suoraan, että nössömies ei mua sytytä. Ei ollut tarkoitus haukkua omaa miestä, hän on mitä on eikä hänen tartte muuttua. Tarkoitus oli kertoa oma henkilökohtainen näkemys, että kaipaan itselleni vahvaa persoonaa ja että oma mieheni jää tossun alle jos hänet sinne haluan.

        Ja mitä pettämiseen tulee, tiedän että se on todella väärin. Puolustaudun sillä, että aikaisempia kokemuksia miehistä minulla ei ollut ja menin aivan liian nuorena naimisiin. Ei parikymppinen (suojattua elämää viettänyt) tyttönen vielä tiedä millaisen kumppanin kanssa haluaa viettää loppuelämänsä. Otin sen ensimmäisen joka minut halusi. Jos todella rakastaisin ja arvostaisin miestäni, en olisi pettänyt. Ja kieltämättä tunnen erittäin huonoa omatuntoa, mieheni ansaitsee paljon parempaa. Ja minäkin ansaitsen onnea. Virheistä oppii. Sitä se elämä opettaa.

        Joku tuossa kritisoi, että ei saa elää itseään varten. Kuka on elämäni tärkein ihminen ellen minä itse? Kun lapsia ei ole, niin kuka? äiti? isä? puoliso? Onko oman onnen tavoitteleminen väärin? Pitääkö ihmisen kärsiä elämä? Niinkö se on tarkoitettu? Jos en ole tyytyväinen parisuhteessa niin pitääkö siihen jäädä toista varten? Vastatkaa joku... Ja tällainen itsekkyys ei mielestäni tarkoita sitä, ettenkö kykenisi rakastamaan ja olemaan hyvä vaimo. Otan koko ajan mieheni huomioon, yritän keskustella ja helliä häntä, pidän kodin puhtaana, en riitele enkä nalkuta. Mutta hän ei yksinkertaisesti tyydytä minua henkisesti. Kaipaan vahvempaa ihmistä rinnalleni, en huollettavaa.

        Tämän viimeisen kirjoituksesi jälkeen minäkin ymmärrän puhettasi. Ongelmasi on siis siinä, että hyvän ja turvallisen lapsuuden jälkeen heti nuorena löysit itsellesi kiltin ja kunollisen miehen, jonka kanssa oli helppo muodostaa parisuhde henkisesti keskenkasvuisenakin.

        Nyt aikuistuttuasi olet huomannut, että muuten kunnollinen ja hyvä miehesi ei pysy Sinun tahdissasi henkisen kasvun tiellä. Kaipaisit siis rinnallesi sellaista miestä, joka hoputtaisi Sinuakin kiiruhtamaan nopeammin ylöspäin henkisen kasvun portaikossa.

        Jos et miehesi kanssa pääse avoimesti tästä asiasta puhumaan, niin silloin Sinulla on jatkossa vaarana löytää sellainen mies, joka tähän kykenee. Silloin nykyinen parisuhteesi todennäköisesti kariutuu, koska et halua pettää.


      • kyllästynyt
        Kansanparantaja kirjoitti:

        Tämän viimeisen kirjoituksesi jälkeen minäkin ymmärrän puhettasi. Ongelmasi on siis siinä, että hyvän ja turvallisen lapsuuden jälkeen heti nuorena löysit itsellesi kiltin ja kunollisen miehen, jonka kanssa oli helppo muodostaa parisuhde henkisesti keskenkasvuisenakin.

        Nyt aikuistuttuasi olet huomannut, että muuten kunnollinen ja hyvä miehesi ei pysy Sinun tahdissasi henkisen kasvun tiellä. Kaipaisit siis rinnallesi sellaista miestä, joka hoputtaisi Sinuakin kiiruhtamaan nopeammin ylöspäin henkisen kasvun portaikossa.

        Jos et miehesi kanssa pääse avoimesti tästä asiasta puhumaan, niin silloin Sinulla on jatkossa vaarana löytää sellainen mies, joka tähän kykenee. Silloin nykyinen parisuhteesi todennäköisesti kariutuu, koska et halua pettää.

        Kiitos ymmärryksestä. Osuit varmaankin asian ytimeen. Tämä on elämäni murrosaikaa ja on tullut sekoiltua aikalailla. Täytyy ottaa askeleita eteenpäin ja tehdä se mikä meille molemmille varmaankin on helpotus. Elämä jatkuu. Kai minäkin näillä kirjoituksilla jonkinlaista hyväksyntää hain, vaikkakin erittäin ikävällä tavalla. Ääh, liian kärkäs olen arvostelemaan nössömiehiä. Kai monet naiset ovat erittäin tyytväisiäkin sellaisten miesten kanssa. Löytyykö kokemuksia? Itselläni vaan tuli hetkellinen purkautuminen, kun tuntuu oikeasti ettei enää kestä tätä tilannetta. Eihän sitä nössömiehiä liikaa saisi syyllistää, jokainen on mitä on. Itse virheen tein, kun nössömiehen nain. Sanonpa vaan vielä kerran, että elämä opettaa...


      • Hohhoijaa!!
        kyllästynyt kirjoitti:

        No ompas sulla asenne, paljastit oman tyhmyytesi. Millä perusteella luokittelet portsarit ja DJ:t vähemmän älykkäiksi??? Mun mielestä älykkyys ei lähde siitä kuinka paljon kouluja on käynyt (vaikuttaa toki osaltaan), vaan siihen vaikuttaa monet osatekijät. Toiset on lahjakkaita esim. matematiikassa, toisilla on niin vankka elämänkokemus, että he ovat lahjakkaita henkisissä asioissa, mm. ihmistuntemuksessa ja elämisessä. Typerää tuollainen ihmisten arvosteleminen ammatin perusteella.

        Minulla älykkyys näkyy työelämässä, ja typeryys elämässä.

        ...esimerkkinä stereotypioita, koska ne pitävät aika usein paikkansa. On noita portsareita ja DJ:tä sen verran nähty ja tunnettu, ettei suurta osaa heistä voi hyvällä tahdollakaan sanoa mitenkään erityisen älykkäiksi.

        Ainakin useilla tämän kaupungin ravintoloiden portsareilla on suhteellisen värikäs tausta, johon kuuluu väkivaltaa ja yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.


    • Mies

      Ilman suurempia ennustajan lahjoja veikkaan tulevaisuutesi; yh-äiti, lapsia usean isän kanssa ja vietät vanhuutesi yksin. Elä sitten itsellesi.

    • asdf

      Ehkäpä sulle tulee sitten vastaava kaveri sen verran miehekkäänä, ettei voi sietää samassa suhtessa nössöä muijaa. (Sinä et ole tosi naista nähnytkään).

      Yhtä vähän viehättävinä olette te nössön kanssa toisenne löytäneet.

      Sitten se tosi miehekäs mies - toivottavasti oikein tumma Etelä-meren ammattilainen pelimies pettää oikein urakalla sinua ja sinä sitten itket ja blääh, vaadit uskollisuutta vaikka sulla ei ole varaa vaatia mitään!

    • Johtava uros

      He tekevät mahdolliseksi sen, että minulla riittää "työsarkaa" tyydytellessäni heidän pikkuvaimojaan.

    • ....ja ONNEA!

      Haluat siis TOSImiestä??

    • Riina

      Mulla meni just hermo tollaiseen. Oltiin kyl ihan tapailu asteella, mut jos kaikki kysytään miten mää halusin tehdä. Ja mitä mää mää, niin kyllä siinä hermo menee. Pitää jotain päätösiä osata tehdä itsenäisestikkin. Onhan se kiva, et kystään mitä toinen haluaa, mutta suhteessa ei ole silloin mitään yllätyksellisyyttä. Suunnilleen kysytään toisinko sulle synttärinä kukkia? Pitäisikö tehdä sitä ja tätä? Naidaanko nyt vai vasta huomenna. Sano sit jos joskus haluat lapsia. Monesti riitelykin on hakalaa tällaisten miesten kanssa, kun ne ei yksinkertaisesti riite ja koskaan ei tiedä onko itse tehnyt jotain väääriin. No ehkä tuli tässä vähän liioteltua, mut just nyt hermo kireellä.

      • Riina

        silti oikeutettua, kyllä toinen pitää sitä ennen jättää, mutta ihmettelen miten raivokkasti sinun mielipiteeseen kommentoitiin. Minulla ei ainakaan ollut tarkoitus haukkua nössöjä. Tarkoitus vain kertoa, että eivät sovi minulle. Varmasti on naisia jotka pitävät vähän hiljaisemmista ja haluavat enemmän määräillä. Naisia joille ei ole niin väliä onko miehillä omia mielipiteitä?


      • kyllästynyt
        Riina kirjoitti:

        silti oikeutettua, kyllä toinen pitää sitä ennen jättää, mutta ihmettelen miten raivokkasti sinun mielipiteeseen kommentoitiin. Minulla ei ainakaan ollut tarkoitus haukkua nössöjä. Tarkoitus vain kertoa, että eivät sovi minulle. Varmasti on naisia jotka pitävät vähän hiljaisemmista ja haluavat enemmän määräillä. Naisia joille ei ole niin väliä onko miehillä omia mielipiteitä?

        Minusta tuntuu, että aika moni mies silti on naisen tossun alla vaikka ei ehkä sitä itse tajuakaan. Siksi taisin söhäistä arkaan paikkaan. Olen sitä mieltä, että mies ei tule toimeen ilman naista, mutta nainen tulee toimeen hyvinkin ilman miestä. No, ei saa yleistää, mutta usein näin on asia.

        Ymmärrän kyllä nuo raivokkaat kommentit, sillä eihän pettäminen ole oikeutettua koskaan. Otan siitä opiksi.

        Mutta tosiaan, olis kiva kuulla löytyykö naisia, ketkä on oikeesti tyytyväisiä elämään nössömiehen rinnalla. Onkohan sellaisia oikeasti sittenkään? Kyllä nainen kaipaa itselleen vähintään tasa-arvoista, mielellään vahvempaakin miestä. Musta vaan tuntuu, että aika harvassa on vahvat miehet. Enkä tässä nyt tarkoita fyysistä vahvuutta.


      • Kansanparantaja
        kyllästynyt kirjoitti:

        Minusta tuntuu, että aika moni mies silti on naisen tossun alla vaikka ei ehkä sitä itse tajuakaan. Siksi taisin söhäistä arkaan paikkaan. Olen sitä mieltä, että mies ei tule toimeen ilman naista, mutta nainen tulee toimeen hyvinkin ilman miestä. No, ei saa yleistää, mutta usein näin on asia.

        Ymmärrän kyllä nuo raivokkaat kommentit, sillä eihän pettäminen ole oikeutettua koskaan. Otan siitä opiksi.

        Mutta tosiaan, olis kiva kuulla löytyykö naisia, ketkä on oikeesti tyytyväisiä elämään nössömiehen rinnalla. Onkohan sellaisia oikeasti sittenkään? Kyllä nainen kaipaa itselleen vähintään tasa-arvoista, mielellään vahvempaakin miestä. Musta vaan tuntuu, että aika harvassa on vahvat miehet. Enkä tässä nyt tarkoita fyysistä vahvuutta.

        Kyllä nössömieskin naisille erinomaisesti kelpaa, jos tällä nössöllä on riittävän paksu lompakko. Nykynaiset ovat hyvin "käytännöllisiä" , joten kyllä he saavat elämänsä kuntoon nössönkin miehen rinnalla, jos tällä miehellä on vain riittävästi maksukukyä ja halua toteuttaa naisen kaikki hömpsötykset.

        Kaikkein hauskinta tässä feministinaisten nössövouhotuksessa on se, että monesti näiden varakkaiden nössömiesten mahtipontiset vaimot ovat kovin kärkkäitä haukkumaan huoria! Kukas sen kissanhännän nostaa jos ei...


      • UKK
        kyllästynyt kirjoitti:

        Minusta tuntuu, että aika moni mies silti on naisen tossun alla vaikka ei ehkä sitä itse tajuakaan. Siksi taisin söhäistä arkaan paikkaan. Olen sitä mieltä, että mies ei tule toimeen ilman naista, mutta nainen tulee toimeen hyvinkin ilman miestä. No, ei saa yleistää, mutta usein näin on asia.

        Ymmärrän kyllä nuo raivokkaat kommentit, sillä eihän pettäminen ole oikeutettua koskaan. Otan siitä opiksi.

        Mutta tosiaan, olis kiva kuulla löytyykö naisia, ketkä on oikeesti tyytyväisiä elämään nössömiehen rinnalla. Onkohan sellaisia oikeasti sittenkään? Kyllä nainen kaipaa itselleen vähintään tasa-arvoista, mielellään vahvempaakin miestä. Musta vaan tuntuu, että aika harvassa on vahvat miehet. Enkä tässä nyt tarkoita fyysistä vahvuutta.

        Sinun asemassasi minä olisin järjestänyt parisuhteeseen kriisin ennen sekoilemaan ryhtymistä. Olisin ensin yrittänyt hienovaraisesti vihjailla miehelle, että tämän passiivisuus, velttous ja vastuunoton puute ärsyttävät. Jos viesti ei olisi mennyt perille, olisin sanonut asiasta jyrkkenevään sävyyn ja lopulta uhannut kerätä kamppeeni ja häipyä, ellei mies ota itseään niskasta kiinni. Viestin perillemenoa tehostaakseni olisin vähentänyt jyrkästi tai lopettanut seksin ja hellyyden.

        Nyt sinä et edes antanut miehellesi reilua mahdollisuutta korjata tapojaan ja asennettaan. Sen sijaan sinä teeskentelet, että kaikki on hyvin: huolehdit kodista ja osoitat miestäsi kohtaan hellyyttä, mutta petät häntä hänen selkänsä takana ja suunnittelet suhteen lopettamista. Tajuatko ollenkaan minkälaisen järkytyksen hänelle aiheutat, kun totuus tulee ilmi? Sinun vakuuttelusi, ettet halua loukata häntä, kuulostaa pelkurimaiselta selittelyltä.

        Sinä olet itse epäkypsä ja selkärangaton. Sinä et edes ansaitse itsellesi selkärankaista kunnon miestä. Luuletko, että kukaan mies, jolla on vähänkään valinnanvaraa, pitkän päälle katselee sellaista tyyppiä kuin sinä?


      • kyllästynyt
        UKK kirjoitti:

        Sinun asemassasi minä olisin järjestänyt parisuhteeseen kriisin ennen sekoilemaan ryhtymistä. Olisin ensin yrittänyt hienovaraisesti vihjailla miehelle, että tämän passiivisuus, velttous ja vastuunoton puute ärsyttävät. Jos viesti ei olisi mennyt perille, olisin sanonut asiasta jyrkkenevään sävyyn ja lopulta uhannut kerätä kamppeeni ja häipyä, ellei mies ota itseään niskasta kiinni. Viestin perillemenoa tehostaakseni olisin vähentänyt jyrkästi tai lopettanut seksin ja hellyyden.

        Nyt sinä et edes antanut miehellesi reilua mahdollisuutta korjata tapojaan ja asennettaan. Sen sijaan sinä teeskentelet, että kaikki on hyvin: huolehdit kodista ja osoitat miestäsi kohtaan hellyyttä, mutta petät häntä hänen selkänsä takana ja suunnittelet suhteen lopettamista. Tajuatko ollenkaan minkälaisen järkytyksen hänelle aiheutat, kun totuus tulee ilmi? Sinun vakuuttelusi, ettet halua loukata häntä, kuulostaa pelkurimaiselta selittelyltä.

        Sinä olet itse epäkypsä ja selkärangaton. Sinä et edes ansaitse itsellesi selkärankaista kunnon miestä. Luuletko, että kukaan mies, jolla on vähänkään valinnanvaraa, pitkän päälle katselee sellaista tyyppiä kuin sinä?

        Tiedän kyllä että epäkypsä olen, en oo muuta väittänytkään. Tämä nyt vaan on pattitilanne, olen mennyt väärän miehen kanssa naimisiin. Jos nyt suoraan sanoo, niin en usko että koskaan olen edes oikealla tavalla rakastanut miestäni. Tietysti välitän paljon ja toivon kaikkea hyvää, mutta se miehen ja naisen välinen rakkaus puuttuu. Hän ei vaan sytytä minua enkä varmaan itsekään sytytä häntä, vaikka hän toisin väittää.

        Tuhoon tuomittu suhde. Parisuhde aloitettiin alkujaan aivan vääristä syistä.. Siksi ei ole haluja yrittää pelastaakaan sitä. Typeryyksissäni olen sekoillut kun en ole oikein tiennyt mitä haluan. Onhan se erittäin vastuuntunnotonta ja itsekin vähän ihmettelen itseäni, että minusta löytyy näinkin kylmä puoli. Onneksi mieheni ei näistä mitään tiedä, tai jos tietääkin niin mitään ei ole sanonut/vihjannut.

        Luuletko sinä UKK, että todella jatkaisin tällaista elämää lopun elämäni? Että en ottaisi opiksi virheistäni? Jos oikea rakkaus löytyisi, pitäisin siitä kiinni kynsin hampain. Jos todella rakastaa ja arvostaa kumppaniaan, silloin ei petä.

        Mitä tarkoitat tällä: "Sinun vakuuttelusi, ettet halua loukata häntä, kuulostaa pelkurimaiselta selittelyltä."??? Just, ehkä sinun on vaikea uskoa, mutta en todellakaan halua häntä loukata. Tietysti olen jo loukannut, mutta ei hänen sitä tarvitse tietää. Typerää keventää omatuntoaan ja samalla loukata toista verisesti.


      • Kansanparantaja
        kyllästynyt kirjoitti:

        Tiedän kyllä että epäkypsä olen, en oo muuta väittänytkään. Tämä nyt vaan on pattitilanne, olen mennyt väärän miehen kanssa naimisiin. Jos nyt suoraan sanoo, niin en usko että koskaan olen edes oikealla tavalla rakastanut miestäni. Tietysti välitän paljon ja toivon kaikkea hyvää, mutta se miehen ja naisen välinen rakkaus puuttuu. Hän ei vaan sytytä minua enkä varmaan itsekään sytytä häntä, vaikka hän toisin väittää.

        Tuhoon tuomittu suhde. Parisuhde aloitettiin alkujaan aivan vääristä syistä.. Siksi ei ole haluja yrittää pelastaakaan sitä. Typeryyksissäni olen sekoillut kun en ole oikein tiennyt mitä haluan. Onhan se erittäin vastuuntunnotonta ja itsekin vähän ihmettelen itseäni, että minusta löytyy näinkin kylmä puoli. Onneksi mieheni ei näistä mitään tiedä, tai jos tietääkin niin mitään ei ole sanonut/vihjannut.

        Luuletko sinä UKK, että todella jatkaisin tällaista elämää lopun elämäni? Että en ottaisi opiksi virheistäni? Jos oikea rakkaus löytyisi, pitäisin siitä kiinni kynsin hampain. Jos todella rakastaa ja arvostaa kumppaniaan, silloin ei petä.

        Mitä tarkoitat tällä: "Sinun vakuuttelusi, ettet halua loukata häntä, kuulostaa pelkurimaiselta selittelyltä."??? Just, ehkä sinun on vaikea uskoa, mutta en todellakaan halua häntä loukata. Tietysti olen jo loukannut, mutta ei hänen sitä tarvitse tietää. Typerää keventää omatuntoaan ja samalla loukata toista verisesti.

        Tuttavapiirissäni on yksi fiksu pariskunta, joka on aikoinaan mennyt täysin vapaaehtoisesti naimisiin vääristä syistä. Avioliitto on vieläkin kestänyt, vaikka sitä oikeaa henkeä ei ole koskaan löytynytkään. Kaikkia ohjesääntöjä noudattamalla he ovat kuitenkin pärjänneet ihan kohtuulisesti tässä elämässä.

        Tämä vääristä syistä avioliittoon meneminen kiinnostaa minua hieman, joten voisitko kertoilla, mitkä olivat Sinun ja miehesi kohdalla ne väärät syyt. Voisin silloin paremmin ymmärtää tämän tuttavapariskunnan hieman virikkeetöntä ja kaavamaista yhteiselämää. Saattaisin myös silloin mahdollisesti tietää senkin, millaiseksi elämäsi kehittyisi nykyisen miehesi kanssa.


      • kyllästynyt
        Kansanparantaja kirjoitti:

        Tuttavapiirissäni on yksi fiksu pariskunta, joka on aikoinaan mennyt täysin vapaaehtoisesti naimisiin vääristä syistä. Avioliitto on vieläkin kestänyt, vaikka sitä oikeaa henkeä ei ole koskaan löytynytkään. Kaikkia ohjesääntöjä noudattamalla he ovat kuitenkin pärjänneet ihan kohtuulisesti tässä elämässä.

        Tämä vääristä syistä avioliittoon meneminen kiinnostaa minua hieman, joten voisitko kertoilla, mitkä olivat Sinun ja miehesi kohdalla ne väärät syyt. Voisin silloin paremmin ymmärtää tämän tuttavapariskunnan hieman virikkeetöntä ja kaavamaista yhteiselämää. Saattaisin myös silloin mahdollisesti tietää senkin, millaiseksi elämäsi kehittyisi nykyisen miehesi kanssa.

        Taitaa mennä liian henkilökohtaiseksi jos syitä alkaa kertomaan. Olen sen huomannut, että paljon vaikuttaa se, millaisessa kodissa on kasvanut ja millainen nuoruus on ollut.

        Mutta, hienoa että joillakin liitto kestää vaikka sitä "oikeaa" rakkautta ei olisikaan. Mitkä mahtoivat olla sun ystävien väärät syyt avioitua? Itse asiassa pelkään juuri sitä, että elämä jämähtää tällaiseksi kaavamaiseksi ja rutiinin omaiseksi. Siksi kaipaan kumppaniksi vahvaa ihmistä, että hän jaksaa innostua uusista asioista eikä minun tarvitsisi vetää häntä perässäni. Se on pitemmän päälle tosi rasittavaa.


      • Kansanparantaja
        kyllästynyt kirjoitti:

        Taitaa mennä liian henkilökohtaiseksi jos syitä alkaa kertomaan. Olen sen huomannut, että paljon vaikuttaa se, millaisessa kodissa on kasvanut ja millainen nuoruus on ollut.

        Mutta, hienoa että joillakin liitto kestää vaikka sitä "oikeaa" rakkautta ei olisikaan. Mitkä mahtoivat olla sun ystävien väärät syyt avioitua? Itse asiassa pelkään juuri sitä, että elämä jämähtää tällaiseksi kaavamaiseksi ja rutiinin omaiseksi. Siksi kaipaan kumppaniksi vahvaa ihmistä, että hän jaksaa innostua uusista asioista eikä minun tarvitsisi vetää häntä perässäni. Se on pitemmän päälle tosi rasittavaa.

        Tarinasi tuntuu erittäin mielenkiintoiselta. Ihan ajatustoimintaasi helpottaakseni kerron Sinulle, mitkä syyt tällä tuttavapariskunnalla olivat avioliiton solmimiseen.

        Sekä mies että nainen olivat kasvaneet köyhässä kodissa, mutta molemmat olivat saaneet kuitenkin kunnollisen ja kristillishenkisen kasvatuksen. Molemmilla oli ollut kotona jämäkkä kuri ja heidät oli kasvatettu rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen.

        Kun he molemmat tulivat naimaikään, niin vastuuntuntoinen mies katsoi oikeaksi valita itselleen sellaisen vaimon, joka olisi saanut kunnollisen kasvatuksen ja olisi lähtöisin suunnilleen samanlaisesta sosiaaliryhmästä. Mies pyrki minimoimaan varallisuuseroista johtuvia riitatilanteita jo ennakolta. Vaimo taas oli tyytyväinen mieheensä, koska tämä ei ollut läheskään niin pelottava kuin hänen oma isansä oli ollut. Todellinen rakkaus ja intohimo ei näytellyt valinnassa suurtakaan osaa.

        Lopputulos tällaisesta aviolitosta oli se, että hyvin säntillisesti molemmat puolisot ovat yrittäneet elellä, ja ahkeralla työllä he ovat saaneet taloutensa suhteellisen hyvään järjestykseen. Onni ei kuitenkaan perheessa kukoista, sillä se oikea toiminta-ajatus on hukassa. Vaimo seurustelee vapaa-aikoinaan kirjojen kanssa ja mies ajattelee "sinisiä ajatuksia" itsekseen. Elämä on näennäisen rauhallista ja sopuisaa, mutta oikea yhteispeli puuttuu. Kumpikin rakentaa omaa kakkuaan samalla hiekkalaatikolla.

        Onko mahdollista, että pelkäät avioliittosi nykyisen miehesi kanssa tulevaisuudessa näyttävän tällaiselta, ja juuri siksi haluaisit nyt hieman korjata kurssia oikeaan suuntaan?


      • älijäke
        kyllästynyt kirjoitti:

        Taitaa mennä liian henkilökohtaiseksi jos syitä alkaa kertomaan. Olen sen huomannut, että paljon vaikuttaa se, millaisessa kodissa on kasvanut ja millainen nuoruus on ollut.

        Mutta, hienoa että joillakin liitto kestää vaikka sitä "oikeaa" rakkautta ei olisikaan. Mitkä mahtoivat olla sun ystävien väärät syyt avioitua? Itse asiassa pelkään juuri sitä, että elämä jämähtää tällaiseksi kaavamaiseksi ja rutiinin omaiseksi. Siksi kaipaan kumppaniksi vahvaa ihmistä, että hän jaksaa innostua uusista asioista eikä minun tarvitsisi vetää häntä perässäni. Se on pitemmän päälle tosi rasittavaa.

        "Mitkä mahtoivat olla sun ystävien väärät syyt avioitua?" hihi :o). No joo, mutta silti hehee.¤

        Mulla on kans semmonen "vahva" vaimo. Hän tykkää sisustaakin meijjän kämppää. Silti kaikki mitä meidän taloon on rempattu, on tehty minun valintojeni mukaan. Ei sillä etten olisi ottanut vaimon mielipiteitä huomioon, mutta olen tehnyt sen vain niin, että vaimosta tuntuu kuin hän olisi ollut se päättävä osapuoli. Pientä mielen manipulointia harrastan minä. Ainoastaan keittiöliikkeessä jouduin tekemään julmasti päätöksen ilman vaimon manipulointia, mutta onhan vaimo ollut tyytyväinen keittiöömme.

        Ainoa asia joka minua hieman hingertää oli tuo meidän asuntolaina. Vaimoni ei ole ollut tarvetta neuvotella kovista asioista tarpeeksi. Hän paljasti korttimme turhan varhain ja näin marginaalimme on nyt turhan korkea.

        Noh, kun minua kuitenkin pidetään varmaan semmosena semi"nössönä" niin pistin vaimonikin tekemään välillä ihan oikeita raksa hommia. Ihan semmoisia keveitä sauman pesuja kotonamme, sillä olenhan ammatiltani kuitenkin siinä "nössön" hommassa, eli akateemisesti koulutettuna koodarin retkuna. Tosin kaikki raksahommiin liittyvät työt ovat minulle myös tuttuja.

        Pointtini on kuitenkin se, että annan itseni näyttää päällepäin vähän "nössöltä". Ei nääs tarvihe tapella vaimon kanssa kun hänen päätökset ovat aina niitä "omia". Tosin autokaupassa vaimo oli lähinnä statistina mukana. Niin ja nuo mun harrastuksenikin kielivät todellisesta nössö-asenteesta: futis, lätkä, ju-jutsu.

        Elämäsi jämähtää kaavamaiseksi rutiiniksi just silloin, kun jatka jonkin täydellisyyden jahtaamista. Moni olisi tyytyväinen siihen mitä juuri sinulla nytten on. Et ole vain vielä henkisesti kypsä sitä tajuamaan. Eroa ihmeessä. Tulet vielä oppimaan kaikkea vänkää mitä elämä sinulle tulee opettamaan. Harmi vain, että liian monen naisen pitää se kantapään kautta oppia. Minkä taakseen jättää sen eestään löytää.

        Hyvää jakoa valitsemallesi tielle!!!


      • jore
        älijäke kirjoitti:

        "Mitkä mahtoivat olla sun ystävien väärät syyt avioitua?" hihi :o). No joo, mutta silti hehee.¤

        Mulla on kans semmonen "vahva" vaimo. Hän tykkää sisustaakin meijjän kämppää. Silti kaikki mitä meidän taloon on rempattu, on tehty minun valintojeni mukaan. Ei sillä etten olisi ottanut vaimon mielipiteitä huomioon, mutta olen tehnyt sen vain niin, että vaimosta tuntuu kuin hän olisi ollut se päättävä osapuoli. Pientä mielen manipulointia harrastan minä. Ainoastaan keittiöliikkeessä jouduin tekemään julmasti päätöksen ilman vaimon manipulointia, mutta onhan vaimo ollut tyytyväinen keittiöömme.

        Ainoa asia joka minua hieman hingertää oli tuo meidän asuntolaina. Vaimoni ei ole ollut tarvetta neuvotella kovista asioista tarpeeksi. Hän paljasti korttimme turhan varhain ja näin marginaalimme on nyt turhan korkea.

        Noh, kun minua kuitenkin pidetään varmaan semmosena semi"nössönä" niin pistin vaimonikin tekemään välillä ihan oikeita raksa hommia. Ihan semmoisia keveitä sauman pesuja kotonamme, sillä olenhan ammatiltani kuitenkin siinä "nössön" hommassa, eli akateemisesti koulutettuna koodarin retkuna. Tosin kaikki raksahommiin liittyvät työt ovat minulle myös tuttuja.

        Pointtini on kuitenkin se, että annan itseni näyttää päällepäin vähän "nössöltä". Ei nääs tarvihe tapella vaimon kanssa kun hänen päätökset ovat aina niitä "omia". Tosin autokaupassa vaimo oli lähinnä statistina mukana. Niin ja nuo mun harrastuksenikin kielivät todellisesta nössö-asenteesta: futis, lätkä, ju-jutsu.

        Elämäsi jämähtää kaavamaiseksi rutiiniksi just silloin, kun jatka jonkin täydellisyyden jahtaamista. Moni olisi tyytyväinen siihen mitä juuri sinulla nytten on. Et ole vain vielä henkisesti kypsä sitä tajuamaan. Eroa ihmeessä. Tulet vielä oppimaan kaikkea vänkää mitä elämä sinulle tulee opettamaan. Harmi vain, että liian monen naisen pitää se kantapään kautta oppia. Minkä taakseen jättää sen eestään löytää.

        Hyvää jakoa valitsemallesi tielle!!!

        Miehen puhetta mihin ei ole muuta kommentoitavaa, kun että käy muutamassa pankissa kilpailuttamassa asuntolainanne. Takuulla tippuu marginaali. Uskon, että 0,6% tulee tappelematta. Äläkä ota vaimoa mukaan!


      • Torvi
        kyllästynyt kirjoitti:

        Minusta tuntuu, että aika moni mies silti on naisen tossun alla vaikka ei ehkä sitä itse tajuakaan. Siksi taisin söhäistä arkaan paikkaan. Olen sitä mieltä, että mies ei tule toimeen ilman naista, mutta nainen tulee toimeen hyvinkin ilman miestä. No, ei saa yleistää, mutta usein näin on asia.

        Ymmärrän kyllä nuo raivokkaat kommentit, sillä eihän pettäminen ole oikeutettua koskaan. Otan siitä opiksi.

        Mutta tosiaan, olis kiva kuulla löytyykö naisia, ketkä on oikeesti tyytyväisiä elämään nössömiehen rinnalla. Onkohan sellaisia oikeasti sittenkään? Kyllä nainen kaipaa itselleen vähintään tasa-arvoista, mielellään vahvempaakin miestä. Musta vaan tuntuu, että aika harvassa on vahvat miehet. Enkä tässä nyt tarkoita fyysistä vahvuutta.

        Nainen on luonteeltaan alistuva, joten itseään vahvaksi nimittävä nainenkin tarvitsee itseään vahvemman miehen. Se on ristiriidassa naisten tasa-arvovaatimusten kanssa!

        Miehelle käy sekä heikompi, että vahvempi nainen. Naiselle käy pelkästään vähintään yhtä vahva mies. Tuo asia on helppo huomata esim. siitä, millaista koulutusta miehet ja naiset vaativat kumppaneiltaan. Miehille naisen kouluksella ei ole niin merkitystä, vaan nainen on nainen ilman titteleitäkin. Naisten mielestä miehen pitää olla vähintään yhtä koulutettu kuin naisen! Tittelit ratkaisevat usein sen, miten paljon nainen miestä arvostaa.

        Naiset vääristelevät asian niin, että sanovat miesten olevan kykenemättömiä suhteeseen vahvemman/paremmin menestyvän naisen kanssa. Totuus on kuitenkin se, että naiset eivät itse pysty suhteeseen mielestään alempiarvoisen miehen kanssa, sillä he haluavat rinnalleen itseään vahvemman ja paremman miehen. Naiset valitsevat siis alistuvan roolin elämäänsä, vaikka väittävät olevansa niin itsenäisiä ja vahvoja.


      • kyllästynyt
        Kansanparantaja kirjoitti:

        Tarinasi tuntuu erittäin mielenkiintoiselta. Ihan ajatustoimintaasi helpottaakseni kerron Sinulle, mitkä syyt tällä tuttavapariskunnalla olivat avioliiton solmimiseen.

        Sekä mies että nainen olivat kasvaneet köyhässä kodissa, mutta molemmat olivat saaneet kuitenkin kunnollisen ja kristillishenkisen kasvatuksen. Molemmilla oli ollut kotona jämäkkä kuri ja heidät oli kasvatettu rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen.

        Kun he molemmat tulivat naimaikään, niin vastuuntuntoinen mies katsoi oikeaksi valita itselleen sellaisen vaimon, joka olisi saanut kunnollisen kasvatuksen ja olisi lähtöisin suunnilleen samanlaisesta sosiaaliryhmästä. Mies pyrki minimoimaan varallisuuseroista johtuvia riitatilanteita jo ennakolta. Vaimo taas oli tyytyväinen mieheensä, koska tämä ei ollut läheskään niin pelottava kuin hänen oma isansä oli ollut. Todellinen rakkaus ja intohimo ei näytellyt valinnassa suurtakaan osaa.

        Lopputulos tällaisesta aviolitosta oli se, että hyvin säntillisesti molemmat puolisot ovat yrittäneet elellä, ja ahkeralla työllä he ovat saaneet taloutensa suhteellisen hyvään järjestykseen. Onni ei kuitenkaan perheessa kukoista, sillä se oikea toiminta-ajatus on hukassa. Vaimo seurustelee vapaa-aikoinaan kirjojen kanssa ja mies ajattelee "sinisiä ajatuksia" itsekseen. Elämä on näennäisen rauhallista ja sopuisaa, mutta oikea yhteispeli puuttuu. Kumpikin rakentaa omaa kakkuaan samalla hiekkalaatikolla.

        Onko mahdollista, että pelkäät avioliittosi nykyisen miehesi kanssa tulevaisuudessa näyttävän tällaiselta, ja juuri siksi haluaisit nyt hieman korjata kurssia oikeaan suuntaan?

        Olihan tuossa kirjoituksessasi jotain samaakin. Minä vaan en ole elänyt kovinkaan normaalia nuoruutta, on melkeinpä jäänyt elämä elämättä. Ja nyt olen siinä pisteessä, etten enää kestä miestäni, joka ei saa mitään aikaiseksi ja jota tavallaan vedän perässäni. Kaipaan tasavertaista kumppania. Tietysti kun asioita tarkkaan miettii, niin voihan olla että mieheni on tarkoituksella ottanut sellaisen roolin, että heittäytyy minun "hoidettavaksi". Erittäin älykäs mies hän on, mutta kyllä on hänelläkin paljon sotkuja tunnepuolella.

        Helppohan se on muiden sanoa, että kannattaa yrittää korjata asioita. Mutta kun tämä kaikki on rakennettu vääränlaiselle pohjalle niin ei se kestä. En halua mieltää itseäni kylmäksi naiseksi, uskon että oikeaa miestä pystyn rakastamaan loppuelämäni. Aina olen haaveillut koko elämän kestävästä suhteesta. Ja nuokin pettämiset olivat typerää haparointia, sisimmässäni taisin etsiä sitä jotain... En tehnyt sitä seksin takia. Ehkä siis paljon julmempaa pettämistä.

        Minulle taloudellisilla seikoilla ei ole mitään merkitystä. Tärkeää on vain elättää itsensä. Mammonalla ei tee mitään; elämässä tärkeintä on rakkaus.

        Tiedän kyllä että elämä mieheni kanssa tulisi näyttämään liian suoraviivaiselta. En oikein usko, että ihmisen perusluonne voisi muuttua. Hän on mitä on. Uskon että jollekin toiselle naiselle hän on oikea kultakimpale.


      • kyllästynyt
        älijäke kirjoitti:

        "Mitkä mahtoivat olla sun ystävien väärät syyt avioitua?" hihi :o). No joo, mutta silti hehee.¤

        Mulla on kans semmonen "vahva" vaimo. Hän tykkää sisustaakin meijjän kämppää. Silti kaikki mitä meidän taloon on rempattu, on tehty minun valintojeni mukaan. Ei sillä etten olisi ottanut vaimon mielipiteitä huomioon, mutta olen tehnyt sen vain niin, että vaimosta tuntuu kuin hän olisi ollut se päättävä osapuoli. Pientä mielen manipulointia harrastan minä. Ainoastaan keittiöliikkeessä jouduin tekemään julmasti päätöksen ilman vaimon manipulointia, mutta onhan vaimo ollut tyytyväinen keittiöömme.

        Ainoa asia joka minua hieman hingertää oli tuo meidän asuntolaina. Vaimoni ei ole ollut tarvetta neuvotella kovista asioista tarpeeksi. Hän paljasti korttimme turhan varhain ja näin marginaalimme on nyt turhan korkea.

        Noh, kun minua kuitenkin pidetään varmaan semmosena semi"nössönä" niin pistin vaimonikin tekemään välillä ihan oikeita raksa hommia. Ihan semmoisia keveitä sauman pesuja kotonamme, sillä olenhan ammatiltani kuitenkin siinä "nössön" hommassa, eli akateemisesti koulutettuna koodarin retkuna. Tosin kaikki raksahommiin liittyvät työt ovat minulle myös tuttuja.

        Pointtini on kuitenkin se, että annan itseni näyttää päällepäin vähän "nössöltä". Ei nääs tarvihe tapella vaimon kanssa kun hänen päätökset ovat aina niitä "omia". Tosin autokaupassa vaimo oli lähinnä statistina mukana. Niin ja nuo mun harrastuksenikin kielivät todellisesta nössö-asenteesta: futis, lätkä, ju-jutsu.

        Elämäsi jämähtää kaavamaiseksi rutiiniksi just silloin, kun jatka jonkin täydellisyyden jahtaamista. Moni olisi tyytyväinen siihen mitä juuri sinulla nytten on. Et ole vain vielä henkisesti kypsä sitä tajuamaan. Eroa ihmeessä. Tulet vielä oppimaan kaikkea vänkää mitä elämä sinulle tulee opettamaan. Harmi vain, että liian monen naisen pitää se kantapään kautta oppia. Minkä taakseen jättää sen eestään löytää.

        Hyvää jakoa valitsemallesi tielle!!!

        Ei tainnut tuossa viestissäsi olla oikein mitään pointtia. Vaikutat vaan aika reppanalta mieheltä. Sellainen mielikuva minulle jäi.

        Niin, moni on näköjään tyytyväinen vähään. Sinähän sen tiedät. Itse etsin "täydellistä" kumppania, täydellistä minulle. Älä luule, että pilvilinnoissa elelen, erittäin realistinen olen. Tiedän, mitä mieheltä haluan ja uskon että sellaisen joskus löydänkin. Itse varmaan teit saman virheen kuin minäkin, ja otit sen minkä ensimmäisenä sait. Nyt ei enää ole rohkeutta muuttaa asioita. Minä aion olla rohkea ja itsekäs ja etsiä elämältä sen mitä tarvitsen.
        Ei se väärin ole jos omaa onneaan tavoittelee. Suomalainen mentaliteetti vaan tuppaa olemaan se, että tyydy siihen mitä sinulla on. Sitten se elämä jääkin elämättä...


      • jore
        kyllästynyt kirjoitti:

        Ei tainnut tuossa viestissäsi olla oikein mitään pointtia. Vaikutat vaan aika reppanalta mieheltä. Sellainen mielikuva minulle jäi.

        Niin, moni on näköjään tyytyväinen vähään. Sinähän sen tiedät. Itse etsin "täydellistä" kumppania, täydellistä minulle. Älä luule, että pilvilinnoissa elelen, erittäin realistinen olen. Tiedän, mitä mieheltä haluan ja uskon että sellaisen joskus löydänkin. Itse varmaan teit saman virheen kuin minäkin, ja otit sen minkä ensimmäisenä sait. Nyt ei enää ole rohkeutta muuttaa asioita. Minä aion olla rohkea ja itsekäs ja etsiä elämältä sen mitä tarvitsen.
        Ei se väärin ole jos omaa onneaan tavoittelee. Suomalainen mentaliteetti vaan tuppaa olemaan se, että tyydy siihen mitä sinulla on. Sitten se elämä jääkin elämättä...

        Mutta sinähän et ole reppana? Etsi sinä sitä täydellistä, toivottavasti löydät. Alkuperäinen keskustelu oli kait pettämisestä, ei onnellisuuden etsimisestä, ne tuskin ovat sama asia?

        Sitäkään en ymmärrä, että jos et vähään tyydy, niin miksi sinulla on sitten rengas sormessa? Hidas sytytys?


      • kyllästynyt
        jore kirjoitti:

        Mutta sinähän et ole reppana? Etsi sinä sitä täydellistä, toivottavasti löydät. Alkuperäinen keskustelu oli kait pettämisestä, ei onnellisuuden etsimisestä, ne tuskin ovat sama asia?

        Sitäkään en ymmärrä, että jos et vähään tyydy, niin miksi sinulla on sitten rengas sormessa? Hidas sytytys?

        Et varmaankaan ole lukenut noita aikaisempia kirjoituksiani tai sitten et vain ole ymmärtänyt mitä olen tarkoittanut. Pettäminen ja etsiminen liittyivät minun tapauksessani samaan asiaan. Että sellaista...

        Rengas on sormessa juuri siitä syystä; hidas sytytys. Kun "lapsena" menee naimisiin, niin kukapas sitä silloin tietää mitä haluaa.


      • Riina
        Torvi kirjoitti:

        Nainen on luonteeltaan alistuva, joten itseään vahvaksi nimittävä nainenkin tarvitsee itseään vahvemman miehen. Se on ristiriidassa naisten tasa-arvovaatimusten kanssa!

        Miehelle käy sekä heikompi, että vahvempi nainen. Naiselle käy pelkästään vähintään yhtä vahva mies. Tuo asia on helppo huomata esim. siitä, millaista koulutusta miehet ja naiset vaativat kumppaneiltaan. Miehille naisen kouluksella ei ole niin merkitystä, vaan nainen on nainen ilman titteleitäkin. Naisten mielestä miehen pitää olla vähintään yhtä koulutettu kuin naisen! Tittelit ratkaisevat usein sen, miten paljon nainen miestä arvostaa.

        Naiset vääristelevät asian niin, että sanovat miesten olevan kykenemättömiä suhteeseen vahvemman/paremmin menestyvän naisen kanssa. Totuus on kuitenkin se, että naiset eivät itse pysty suhteeseen mielestään alempiarvoisen miehen kanssa, sillä he haluavat rinnalleen itseään vahvemman ja paremman miehen. Naiset valitsevat siis alistuvan roolin elämäänsä, vaikka väittävät olevansa niin itsenäisiä ja vahvoja.

        siis en millään olis ottanut miestä joka ei olis akateeminen. Nyt mulla on ollu suhteen poikasta akateemisesti koulutetun (suhteelisen rikkaan) ja amiksessa olleen kanssa. Ja kyllä häipyi mun päätökset. Amiksesta valmistunut oli paljon rennompi ja mukavampi, vaikka siitä ei pidempää juttua tullut.

        Olisin kyllä näistä miehistä valinnut köyhemmän ja itseäni huonosti koulutetumman. Miehen jonka kanssa olis ollut hauskempaa elää. Kuitenkin raha on aika sivuseikka, jos on tottunut elämään niukasti jo lapsena. Tietenkin oletan, että kumppani käy työssä, mut ei tarvii rikas olla.

        Itse opiskelen yliopistossa. Tähän mennessä olen koulussa tavannut vain tylsiä ja kuivia tyyppejä, mut ei tienkään pidä yleistää.


      • UKK
        kyllästynyt kirjoitti:

        Tiedän kyllä että epäkypsä olen, en oo muuta väittänytkään. Tämä nyt vaan on pattitilanne, olen mennyt väärän miehen kanssa naimisiin. Jos nyt suoraan sanoo, niin en usko että koskaan olen edes oikealla tavalla rakastanut miestäni. Tietysti välitän paljon ja toivon kaikkea hyvää, mutta se miehen ja naisen välinen rakkaus puuttuu. Hän ei vaan sytytä minua enkä varmaan itsekään sytytä häntä, vaikka hän toisin väittää.

        Tuhoon tuomittu suhde. Parisuhde aloitettiin alkujaan aivan vääristä syistä.. Siksi ei ole haluja yrittää pelastaakaan sitä. Typeryyksissäni olen sekoillut kun en ole oikein tiennyt mitä haluan. Onhan se erittäin vastuuntunnotonta ja itsekin vähän ihmettelen itseäni, että minusta löytyy näinkin kylmä puoli. Onneksi mieheni ei näistä mitään tiedä, tai jos tietääkin niin mitään ei ole sanonut/vihjannut.

        Luuletko sinä UKK, että todella jatkaisin tällaista elämää lopun elämäni? Että en ottaisi opiksi virheistäni? Jos oikea rakkaus löytyisi, pitäisin siitä kiinni kynsin hampain. Jos todella rakastaa ja arvostaa kumppaniaan, silloin ei petä.

        Mitä tarkoitat tällä: "Sinun vakuuttelusi, ettet halua loukata häntä, kuulostaa pelkurimaiselta selittelyltä."??? Just, ehkä sinun on vaikea uskoa, mutta en todellakaan halua häntä loukata. Tietysti olen jo loukannut, mutta ei hänen sitä tarvitse tietää. Typerää keventää omatuntoaan ja samalla loukata toista verisesti.

        Yritä kuvitella, mikäli mahdollista, itse miltä sinusta tuntuisi, jos puolisosi ilmoittaisi haluavansa erota kuin salama kirkkaalta taivaalta.

        Jos sinä todella haluaisit minimoida puolisosi tuskan, niin silloin sinä viilentäisit suhteenne vähitellen ja antaisit hänelle aikaa sopeutua eroon, vaikka olisitkin jo päättänyt erota.


      • Jepjep!
        kyllästynyt kirjoitti:

        Tiedän kyllä että epäkypsä olen, en oo muuta väittänytkään. Tämä nyt vaan on pattitilanne, olen mennyt väärän miehen kanssa naimisiin. Jos nyt suoraan sanoo, niin en usko että koskaan olen edes oikealla tavalla rakastanut miestäni. Tietysti välitän paljon ja toivon kaikkea hyvää, mutta se miehen ja naisen välinen rakkaus puuttuu. Hän ei vaan sytytä minua enkä varmaan itsekään sytytä häntä, vaikka hän toisin väittää.

        Tuhoon tuomittu suhde. Parisuhde aloitettiin alkujaan aivan vääristä syistä.. Siksi ei ole haluja yrittää pelastaakaan sitä. Typeryyksissäni olen sekoillut kun en ole oikein tiennyt mitä haluan. Onhan se erittäin vastuuntunnotonta ja itsekin vähän ihmettelen itseäni, että minusta löytyy näinkin kylmä puoli. Onneksi mieheni ei näistä mitään tiedä, tai jos tietääkin niin mitään ei ole sanonut/vihjannut.

        Luuletko sinä UKK, että todella jatkaisin tällaista elämää lopun elämäni? Että en ottaisi opiksi virheistäni? Jos oikea rakkaus löytyisi, pitäisin siitä kiinni kynsin hampain. Jos todella rakastaa ja arvostaa kumppaniaan, silloin ei petä.

        Mitä tarkoitat tällä: "Sinun vakuuttelusi, ettet halua loukata häntä, kuulostaa pelkurimaiselta selittelyltä."??? Just, ehkä sinun on vaikea uskoa, mutta en todellakaan halua häntä loukata. Tietysti olen jo loukannut, mutta ei hänen sitä tarvitse tietää. Typerää keventää omatuntoaan ja samalla loukata toista verisesti.

        Olet täsmälleen samanlainen kuin ex-vaimoni! Se portto huijasi minulta 9 korvaamatonta vuotta elämästäni! Saat uskoa, että olen katkera sille ämmälle lopun elämääni!

        Vielä katkerassa lopussakin työnsi vastuun minulle. Ei kaiken tietoisesti tuhottuaankaan muka tiennyt, mitä halusi. Ei kyennyt itse edes eropäätöstä tekemään. Näytät olevan samanlainen!

        Olet jo tehnyt miehellesi peruuttamatonta tuhoa. Olet hukannut miehesi aikaa jo tarpeeksi. Jos sinusta ei ole päästämään miestäsi menemään, tee kuten ex-vamoni ja sysää vastuu hänelle kertomalla kaikki ja odottelemalla vastausta. Hän varmasti järkimiehenä näyttää sinulle ovea!


      • kyllästynyt
        Jepjep! kirjoitti:

        Olet täsmälleen samanlainen kuin ex-vaimoni! Se portto huijasi minulta 9 korvaamatonta vuotta elämästäni! Saat uskoa, että olen katkera sille ämmälle lopun elämääni!

        Vielä katkerassa lopussakin työnsi vastuun minulle. Ei kaiken tietoisesti tuhottuaankaan muka tiennyt, mitä halusi. Ei kyennyt itse edes eropäätöstä tekemään. Näytät olevan samanlainen!

        Olet jo tehnyt miehellesi peruuttamatonta tuhoa. Olet hukannut miehesi aikaa jo tarpeeksi. Jos sinusta ei ole päästämään miestäsi menemään, tee kuten ex-vamoni ja sysää vastuu hänelle kertomalla kaikki ja odottelemalla vastausta. Hän varmasti järkimiehenä näyttää sinulle ovea!

        Hohhoijaa, mitäs minun niskaan kaadat omat murheesi. Ei sinun minulle tarvitse olla katkera, vaikka ex-vaimollesi oletkin. Ja katkeruus on ihan turhasta, miksi et unohtaisi koko juttua? Jättäisit vaimosi omaan arvoonsa. Taidat siltikin vielä välittää hänestä liikaa. Niinhän se on, että viha ja rakkaus kulkevat käsikädessä. Molemmat tosi voimakkaita tunteita.

        Ehei, en minä niin eroa, että mieheni niskaan kaiken kaataisin. Päinvastoin. Otan kaiken vastuun itselleni, sillä minustahan tämä on lähtöisin. Tosiasiassa miehessähän ei mitään "vikaa" ole, minä vaan en häntä rakasta. Turha kai kituuttaa suhteessa, missä toinen osapuoli ei rakasta. Siitä olet varmaan samaa mieltä.


      • kyllästynyt
        UKK kirjoitti:

        Yritä kuvitella, mikäli mahdollista, itse miltä sinusta tuntuisi, jos puolisosi ilmoittaisi haluavansa erota kuin salama kirkkaalta taivaalta.

        Jos sinä todella haluaisit minimoida puolisosi tuskan, niin silloin sinä viilentäisit suhteenne vähitellen ja antaisit hänelle aikaa sopeutua eroon, vaikka olisitkin jo päättänyt erota.

        asia ei tule kuin kirkkaalta taivaalta. Pitkän aikaa on asiaan jo sopeuduttu. Keskusteluissa vilahtanut mahdollinen ero ja mietitty yhdessä miten tähän on tultu. Kiitos kuitenkin neuvosta...


      • Jepjep!
        kyllästynyt kirjoitti:

        Hohhoijaa, mitäs minun niskaan kaadat omat murheesi. Ei sinun minulle tarvitse olla katkera, vaikka ex-vaimollesi oletkin. Ja katkeruus on ihan turhasta, miksi et unohtaisi koko juttua? Jättäisit vaimosi omaan arvoonsa. Taidat siltikin vielä välittää hänestä liikaa. Niinhän se on, että viha ja rakkaus kulkevat käsikädessä. Molemmat tosi voimakkaita tunteita.

        Ehei, en minä niin eroa, että mieheni niskaan kaiken kaataisin. Päinvastoin. Otan kaiken vastuun itselleni, sillä minustahan tämä on lähtöisin. Tosiasiassa miehessähän ei mitään "vikaa" ole, minä vaan en häntä rakasta. Turha kai kituuttaa suhteessa, missä toinen osapuoli ei rakasta. Siitä olet varmaan samaa mieltä.

        Oletpa kuitenkin kituuttanut! Sitä minä en voi koskaan ymmärtää, miksi suhdetta venytetään ja venytetään, jos ei kerran kiinnosta. Eikö riitä uskallus päästää mies vapaaksi vai mistä se johtuu? Vai pidetäänkö mies vararenkaana, kunnes on selän takana valmisteltu uusi suhde, johon on helppo suoraan hypätä? Vaimoni teki niin, eikä hän todellakaan ole ainoa niin toiminut.

        Sitäpaitsi en ole sinun niskaasi kaatanut mitään. Olet vain samanlainen kuin ex-vaimoni. Ja mitä välittämiseen tulee, en välitä ex-vaimostani enää pätkääkään. Kaikki positiiviset tunteet katosivat kuin tuhka tuuleen. Se ei ole mitään viha/rakkaus-soopaa, vaan puhdasta inhoa. Inhoan häntä kuin rikollista, joka varastaa toiselta! Se hän juuri olikin; varas!

        En siis vihaa häntä siksi, että rakastin. Vihaan häntä hukatun ajan vuoksi. Olisin voinut löytää paljon paremman naisen jo paljon aiemmin, ellei hän olisi ollut kanssani suhteessa valheisiin perustuen!


      • kyllästynyt
        Jepjep! kirjoitti:

        Oletpa kuitenkin kituuttanut! Sitä minä en voi koskaan ymmärtää, miksi suhdetta venytetään ja venytetään, jos ei kerran kiinnosta. Eikö riitä uskallus päästää mies vapaaksi vai mistä se johtuu? Vai pidetäänkö mies vararenkaana, kunnes on selän takana valmisteltu uusi suhde, johon on helppo suoraan hypätä? Vaimoni teki niin, eikä hän todellakaan ole ainoa niin toiminut.

        Sitäpaitsi en ole sinun niskaasi kaatanut mitään. Olet vain samanlainen kuin ex-vaimoni. Ja mitä välittämiseen tulee, en välitä ex-vaimostani enää pätkääkään. Kaikki positiiviset tunteet katosivat kuin tuhka tuuleen. Se ei ole mitään viha/rakkaus-soopaa, vaan puhdasta inhoa. Inhoan häntä kuin rikollista, joka varastaa toiselta! Se hän juuri olikin; varas!

        En siis vihaa häntä siksi, että rakastin. Vihaan häntä hukatun ajan vuoksi. Olisin voinut löytää paljon paremman naisen jo paljon aiemmin, ellei hän olisi ollut kanssani suhteessa valheisiin perustuen!

        Toisilla kestää aikansa ennen kuin silmät aukeavat. En todellakaan ole ollut mieheni kanssa puhtaasti "aikaa tappamassa". Luulin rakastavani ja ehkä rakastinkin sillä naiivilla tavalla. Vasta tässä iässä voin sanoa olevani aikuinen, kun lähentelen jo kolmeakymppiä ja olen sekoillut omat sekoiluni. Ei varmaan kukaan pysty antamaan anteeksi tällaisia töppäilyjä, mutta ainahan sitä toivoo että edes joku ymmärtäisi. Ihmismieli on ihan outo, aina ei välttämättä pysty itseään hallitsemaan.

        Uskon vakavissani, että vaimosi sinua rakasti. Ei katkeruus kannata. Toivottavasti joskus pääset asian ylitse.


      • Jepjep!
        kyllästynyt kirjoitti:

        Toisilla kestää aikansa ennen kuin silmät aukeavat. En todellakaan ole ollut mieheni kanssa puhtaasti "aikaa tappamassa". Luulin rakastavani ja ehkä rakastinkin sillä naiivilla tavalla. Vasta tässä iässä voin sanoa olevani aikuinen, kun lähentelen jo kolmeakymppiä ja olen sekoillut omat sekoiluni. Ei varmaan kukaan pysty antamaan anteeksi tällaisia töppäilyjä, mutta ainahan sitä toivoo että edes joku ymmärtäisi. Ihmismieli on ihan outo, aina ei välttämättä pysty itseään hallitsemaan.

        Uskon vakavissani, että vaimosi sinua rakasti. Ei katkeruus kannata. Toivottavasti joskus pääset asian ylitse.

        Olen jo suurelta osin päässytkin sen yli. Niin paljon on aikaa valunut hukkaan, etten enää hukkaa hetkeäkään vanhaan, vaan siirryn eteenpäin. En ala murehtimaan vuosikausia, mitä on tapahtunut. Monet juuttuvat puimaan menneitä vuosiksi aivan kuin ne asiat sillä märehtimisellä muuksi muuttuisivat.

        Suosittelen, että hoidat asian mahdollisimman pikaisesti ja annat myös miehellesi mahdollisuuden uuteen elämään. Minäkin olen osittain kiitollinen, että erosimme. Kaikki tapahtuneet asiat osoittivat sen, ettei vaimoni ollut arvoiseni, eikä sopiva ihminen elämään kanssani hautaan asti.


    • Toinen väärän kanssa oleva!

      Oli kuin olisi omaa tarinaa lukenut, paitsi, että lapsia on.
      En rupea omaa tarinaani tässä ruotimaan, mutta ole sinä rohkea ja toivottavasti löydät onnesi, toivottavasti minukin aikani vielä tulee!!

    • Toinen väärän kanssa oleva!

      Oli kuin olisi omaa tarinaa lukenut, paitsi, että lapsia on.
      En rupea omaa tarinaani tässä ruotimaan, mutta ole sinä rohkea ja toivottavasti löydät onnesi, toivottavasti minunkin aikani vielä tulee!!

      • kyllästynyt

        Kiitos sinulle :) Niinhän se on, että vaikea on toista ymmärtää ennen kuin itselle sattuu vastaava tilanne. Kyllä tämä tästä, asiat selkiintyy ja elämä voittaa :) Toivottavasti sinäkin rohkaistut jossain vaiheessa, kyllä se onni on elämässä siltikin niin tärkeää!


      • toinen väärässä liitossa ol...
        kyllästynyt kirjoitti:

        Kiitos sinulle :) Niinhän se on, että vaikea on toista ymmärtää ennen kuin itselle sattuu vastaava tilanne. Kyllä tämä tästä, asiat selkiintyy ja elämä voittaa :) Toivottavasti sinäkin rohkaistut jossain vaiheessa, kyllä se onni on elämässä siltikin niin tärkeää!

        ..sinä sen sanoit! Se kuulostaa aika karskilta, mutta minä ainakin ymmärsin jo heti, mistä sinä puhuit..
        Uskon itsekkin siihen, että kaikella on aikansa ja niin varmasti myös minullakin. Sinä olet jo siinnä pisteessä, että pääset varmasti jo piankin jatkamaan elämääsi toivomaasi suuntaan. Kuten sanoit, eihän täällä muita varten eletä tai oikeammin muiden toiveiden mukaan eletä. Ja eikös se vanha sanonta pidä hyvin paikkansa; ei ole olemassa kylmiä naisia, on vain olemassa taitamattomia miehiä!
        :-)
        Tsempataan! :-)


      • Mies
        kyllästynyt kirjoitti:

        Kiitos sinulle :) Niinhän se on, että vaikea on toista ymmärtää ennen kuin itselle sattuu vastaava tilanne. Kyllä tämä tästä, asiat selkiintyy ja elämä voittaa :) Toivottavasti sinäkin rohkaistut jossain vaiheessa, kyllä se onni on elämässä siltikin niin tärkeää!

        Pakko kysyä muutamaa asiaa:

        1)Miksi menit naimisiin sen nössömiehen kanssa jos hän ei sinulle enää kelpaa sellaisena kuin hän on ja sellaisena kuin hän on ilmeisesti aina ollut? Vaihdatko vaan miestä kun kyllästyt?

        2) Mitä oikein haluat? Millainen miehen sitten pitää olla, jotta hän täyttää vaatimuksesi?

        3)Mihin naisellisuutesi, empatiasi ja pehmeytesi on kadonnut? Vai eikö niitä ole koskaan ollutkaan?

        4) Eikö miehesi pettäminen herätä sinussa pienintäkään syyllisyyttä? Toimitko mielestäsi oikein?

        5) Miltä sinusta tuntuisi jos mies tekisi tuollaista sinulle siksi, että olet liian kiltti? Huom! Tuo oli vain teoreettinen kysymys, et todellakaan ole kiltti millään mittarilla...


      • kyllästynyt
        Mies kirjoitti:

        Pakko kysyä muutamaa asiaa:

        1)Miksi menit naimisiin sen nössömiehen kanssa jos hän ei sinulle enää kelpaa sellaisena kuin hän on ja sellaisena kuin hän on ilmeisesti aina ollut? Vaihdatko vaan miestä kun kyllästyt?

        2) Mitä oikein haluat? Millainen miehen sitten pitää olla, jotta hän täyttää vaatimuksesi?

        3)Mihin naisellisuutesi, empatiasi ja pehmeytesi on kadonnut? Vai eikö niitä ole koskaan ollutkaan?

        4) Eikö miehesi pettäminen herätä sinussa pienintäkään syyllisyyttä? Toimitko mielestäsi oikein?

        5) Miltä sinusta tuntuisi jos mies tekisi tuollaista sinulle siksi, että olet liian kiltti? Huom! Tuo oli vain teoreettinen kysymys, et todellakaan ole kiltti millään mittarilla...

        1) menin naimisiin suunnilleen suoraan kotoa; eli liian nuorena ja kokemattomana. Kotitausta vaikuttanut paljon. En ole kyllästynyt mieheeni, tajunnut vaan että hän ei ole se oikea.

        2)Miehen pitää olla henkisesti vahva, itsenäinen mies. Haluan rakkautta enkä äiti-poika -suhdetta.

        3)Eivät ole kadonneet mihinkään. Joskus pakko vaan ajatella itseänikin, mikä on minulle hyväksi. Sen verran pitää itseään rakastaa.

        4)En toiminut oikein ja tunnen syyllisyyttä.

        5)Tuntuisi tietenkin pahalta, mutta ei niin pahalta jos tietäisin ettei hän minua rakastaisi.
        Ja oikeasti olen aika kiltti. Tosin viattomuus karisi pettäessä.


      • Mies
        kyllästynyt kirjoitti:

        1) menin naimisiin suunnilleen suoraan kotoa; eli liian nuorena ja kokemattomana. Kotitausta vaikuttanut paljon. En ole kyllästynyt mieheeni, tajunnut vaan että hän ei ole se oikea.

        2)Miehen pitää olla henkisesti vahva, itsenäinen mies. Haluan rakkautta enkä äiti-poika -suhdetta.

        3)Eivät ole kadonneet mihinkään. Joskus pakko vaan ajatella itseänikin, mikä on minulle hyväksi. Sen verran pitää itseään rakastaa.

        4)En toiminut oikein ja tunnen syyllisyyttä.

        5)Tuntuisi tietenkin pahalta, mutta ei niin pahalta jos tietäisin ettei hän minua rakastaisi.
        Ja oikeasti olen aika kiltti. Tosin viattomuus karisi pettäessä.

        .... HA HA HA HAAAA!!!!!

        Jos sinä saatanan omahyväinen miestäsi pettävä lutka olet kiltti, niin musta on valkoinen!


      • Mies
        kyllästynyt kirjoitti:

        1) menin naimisiin suunnilleen suoraan kotoa; eli liian nuorena ja kokemattomana. Kotitausta vaikuttanut paljon. En ole kyllästynyt mieheeni, tajunnut vaan että hän ei ole se oikea.

        2)Miehen pitää olla henkisesti vahva, itsenäinen mies. Haluan rakkautta enkä äiti-poika -suhdetta.

        3)Eivät ole kadonneet mihinkään. Joskus pakko vaan ajatella itseänikin, mikä on minulle hyväksi. Sen verran pitää itseään rakastaa.

        4)En toiminut oikein ja tunnen syyllisyyttä.

        5)Tuntuisi tietenkin pahalta, mutta ei niin pahalta jos tietäisin ettei hän minua rakastaisi.
        Ja oikeasti olen aika kiltti. Tosin viattomuus karisi pettäessä.

        Huh..jos sinä olet kiltti, niin en tosiaan halua tavata tuhmaa naista!


      • kyllästynyt
        Mies kirjoitti:

        .... HA HA HA HAAAA!!!!!

        Jos sinä saatanan omahyväinen miestäsi pettävä lutka olet kiltti, niin musta on valkoinen!

        Voi voi, tyhmyys paistaa sinusta läpi. Menikö sulla hermot kun pitää kiroillakin?? Miten sitten määrittelet kiltteyden? Ihminen voi silti olla kiltti, vaikka tekeekin suuria virheitä elämässään. Voi voi, taidat olla aika keskenkasvuinen itsekin. Et ole tainnut ennen kohdata ihmistä, joka on tehnyt virheitä elämässään? Ja kantaa siitä vastuunkin...


    • matkamies

      Tere,

      Tottakai sinun täytyy katkaista suhteesi mieheesi. Tiedänkin paikan missä voit jatkaa irtosuhteitasi. Täällä Kaakkois-Aasiassa tuollainen kyltymätön pitkänokka-huora saisi kaninkullia aivan mielettömästi. Aina olisi joku pikkukani niskassa. Tulehan tännepäin niin voit aloittaa uuden elämän.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9166
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7947
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      161
      5657
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2353
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2091
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1740
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1688
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1427
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      438
      1358
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1283
    Aihe