Vetävä rotikka uros, vinkkejä?

Yksivuotias narttu, ei oma koira, mutta tuttu kuitenkin oli mahdoton vetäjä. Tää meni taajamassa kieli roikkuen ja läähättäen aivan kuin, että "äkkiä eteenpäin". Eikä kyse ollut vastaantulijoista, vaan tyhjälläkin kadulla teki samaa. Muuten oli erittäin kiltti ja tottelevainen. Omistajallaan ei vetänyt yhtään, mutta mulla, vaikka olin koiralle muuten erittäin läheinen.
Tavalliset koulutuskonstit eivät auttaneet, ("huudot, narut, makupalat, lelut, kuonopannat, vedonestovaljaat, " niitä en edes kokeillut. Mietin pitkään mistä tuo paniikin omainen vetäminen voi johtua. Selvyyttä en saanut, mutta käytös kuitenkin oli loputtava.
Otin polkupyörän mukaan lenkille ja käveltiin niin, että koira kadun reunassa vasemmalla, sitten pyörä ja sitten minä pyörää taluttaen. Lähdettiin liikkeelle alussa hitaasti ja jos koiran pää oli yhtään polveani edellä, niin äkkiliikkeellä pyörän eturengas kääntyi eteen. Tässä koira oppi tarkkailemaan pyörää, koska koki sen epämiellyttäväksi. Muutamien harjoituskertojen jälkeen koira käveli nätisti sivulla ja pyörä oli enää vahvistamassa opittua seuraamista. Sitten myöhemmin jätin pyörän kokonaan pois. Koiraa voi taluttaa siten, että remmi vain roikkui etusormessa, niin hyvin seurasi. Tähän koulutukseen sopii myös lastenvaunut ja talvella potkukelkka. Ihan sama mikä este koiran eteen tulee, sillä kokemus sivulla kävelemisestä vahvistuu ja sehän on tarkoitus.

Jos on sellaista kokoajan vetämistä, kannattaa just kokeilla jotain "estettä". Sateenvarjo, keppi mikätahansa käy. Kun koira rupee vetämään tökkäät sen koiran eteen, tavallaan harhautat sillä koiraa. Et missään nimessä tökkää sateenvarjon päällä reikää koiran kylkeen ;)

Jos taas koira vetää vaan silloin kun näkee jotain jännää, kannattaa ottaa tiukka ote remmistä ja todeta että ei me sinne mennä ellet ole nätisti. Käännyt, ja lähdet muina miehinä kävelemään ihan toiseen suuntaan. Raahaat vaikka koiraa perässä. Pian koira tajuaa että jos on kiltisti eikä vedä, niin saa jopa ehkä haistella vastaantulevaa kaveria ;) Meillä rotikkaherra kohta 7v. Isäntä ulkoiluttaa flexissä ja antaa koiran juosta "miten sattuu". Mulla taas aina nahkaremmi ja komento että sivulle. Nykyään riittää kun vaan pysähdyn niin koira muistaa että mun kanssa kävellään nätisti ;) Meillä taitaa olla ikuinen taistelu kun on niin erilaiset tavat. Isännän mielestä olen natsi, ja minun mielestä koiran kuuluu kävellä sivulla, päästän tietenkin pissalle ja haistelemaan, mutta ei sillä ole mitään asiaa 5m päähän.

Ja jos tuntuu täysin tehottomalta, kannattaa miettiä kastraatiota (ellei ole jo tehty). Rauhoittaa yleensä paljon, rotikat kun on yleensä aika dominoivaa porukkaa. Ja yleensä koirat rauhoittuu siinä 2v kieppeillä. 1-2v saattaa olla yhtä h*lvettiä, mutta kyllä se siitä :)

Harjoittelua se vaatii ja paljon.

Saatko koiran huomiota millään käskyllä? esimerkiksi katsekontaktia? Jos et niin sellainen käsky harjoitellaan kotona ja vahvistetaan AINA herkulla tai muulla mukavalla. Sitten sitä pikku hiljaa siirretään lenkille mukaan. Ja ihan jokakerta palkitaan kun onnistuu, ensin riittää pelkkä vilkaisu ja joskus myöhemmin tarvitsee sitten katsoa jo pari sekuntia.

Kun tämä onnistuu otetaan sitä huomiota lenkillä ja palkataan ruhtinaallisesti. Ei varmasti enää ole helpoin homma, kun muut asiat alkaavat jo poikaa kiinnostaa.

Ja lenkillä ei kävellä askeltakaan jos remmi on kireellä. Mieluummin ei askaltakaan jos koira on edelläsi. Jos remmi kiristyy pyydetään huomio ja koiraa tulemaan ohjaajan viereen, niin että remmi löystyy. Tämän jälkeen palkat ja matka jatkuu.

Jotkut vaihtavat suuntaa, kun remmi kiristyy. Tapoja on monia.

Omalla koiralla harjoittelu alkoi, kun tuli taloon. Nyt 5kk ei vedetä yhtään lenkillä ja katsekontakti säilyy kun ohitetaan muita koiria tai ihmisiä.

Harjoittelua: Mielenkiinnosta kysyn onko koirasi rotikka? Oikein viisaat neuvot annoit. "Nuorena vitsa väännettävä". Askarruttaa vain se, että opetukset aloitit heti, kun pentu tuli taloon. Miten se onnistui aluksi, kun pikkupennuilla on tuo nuuskimis- ja kaikki suuhun vaihe?
Minä en ole vaatinut tältä 9vk:lta katsekontaktia, kun vierellä kävelyä on opeteltu. Riittää, kun pysyy oikeassa paikassa, saa istua (tapansa mukaan ) välillä ja ihmetellä. " Kaikki suuhun" olen yrittänyt estää pitämällä remmin niin lyhyellä, ettei nenä ulotu maahan. Meillä siis harjoitellaan ensin oikeata paikkatuntumaa.