Luontoon=D

Ihme roskaa sinäkin jaksat suoltaa. Jokainen kait ymmärtää, että ihminen joka ikänsä kaupungissa asunut, käymättä missään maalla, tai metsässä ei voi asiasta mitään tietää, eikä sellaista arvostaakaan.
Eikä kyse ole kansallisuudesta kiinni, vaan kulttuuriympäristöstä, siitä missä ihminen on oppinut elämään ja ihmisen omasta viiteryhmästä.

Edellinen valitti aloitusta typeräksi, mutta minäpä vastaan kuitenkin, sillä jokaisella on oma kokemuksensa myös luonnosta/korvesta/metsästä. Minulle metsä on aina ollut turvapaikka. Ihmisiin ei voi koskaan luottaa, mutta luonto ei ole paha; se on siis aina tuntunut hyvältä ja turvalliselta. Metsässä ei tule vastaan mitä tahansa tunnistamatonta, vaan siinä on aina jotain tunnistettavaa ja turvallista, mutta samalla jotain uutta, yllättävää ja kaunista. Lyhyesti siis; luonnossa on tasapaino yleisen ja erityisen välillä.
Koen luonnon Jumalan luomana, joten metsä on minulle myös hiljentymisen paikka, jossa minä kelpaan ja riitän omana itsenäni, minun ei tarvitse suorittaa mitään tullakseni hyväksytyksi.
Oudoissa paikoissa kaupungeissa saatan joskus eksyä, mutta metsässä en ole vielä koskaan eksynyt (no, muutamaksi hetkeksi ehkä, mutta omin neuvoin löysin pois) :) Metsä on minulle kaikin tavoin helpompi ympäristö kuin rakennettu maisema.

Eli vahvistat edellisen kirjoittaman päätelmät. Luonnon kokeminen ei ole mikään kansalliskysymys, vaan siitä kiinni missä oloissa ihminen on kasvanut.
Junttina pidät metsästä, tai olet pitävänäsi. Kun päiväretkellä siellä retkeilet.