Kun lukee juttuja narsismista, löytää paljon kuvauksia siitä millaisia henkilöitä he ovat ja mitä uhrilleen tekevät. Kuitenkin kun haluaisin jo päästä eteenpäin polkemasta tässä uhrina olemisesta, en löydä juuri mitään vinkkejä miten tulisi toimia.
Narsisti on varsinainen ankeuttaja, imi kaiken ilon sisältäni, muutuin ihmisenä epäluuloiseksi, jopa vainoharhaiseksi. Ennen olin iloinen ja puhelias, sanavalmis ja räiskyvä. Nyt olen hiljainen, vakava, rauhallinen, asioita ja puheitani tarkkaan harkitseva. En luota enää keneenkään. Koitan jatkuvasti olla ruokkimatta katkeruutta ja ajatella asioita lapsen kannalta.
Jos meillä ei olisi lasta yhdessä, haistattaisin pskat koko tyypille, enkä olisi enää missään tekemisissä. Nyt se on kuitenkin pakollista. Välillä säälin häntä, kunnes taas saan uudet kurat silmilleni. Olen käynyt terapiassa, mutta siihenkään ei ole enää varaa.
Miten saan iloisuuteni takaisin? Miten saan itsetuntoni takaisin? Miten pääsen yli epäluulosta ja vainoharhaisuudesta? En haudo kostoa, haluan vaan päästä yli ja jatkaa omaa elämääni.
Jos joku osaisi auttaa, laittaa edes jotain vinkkejä tai linkkejä elämänhallintaan.
Narsisti on varsinainen ankeuttaja, imi kaiken ilon sisältäni, muutuin ihmisenä epäluuloiseksi, jopa vainoharhaiseksi. Ennen olin iloinen ja puhelias, sanavalmis ja räiskyvä. Nyt olen hiljainen, vakava, rauhallinen, asioita ja puheitani tarkkaan harkitseva. En luota enää keneenkään. Koitan jatkuvasti olla ruokkimatta katkeruutta ja ajatella asioita lapsen kannalta.
Jos meillä ei olisi lasta yhdessä, haistattaisin pskat koko tyypille, enkä olisi enää missään tekemisissä. Nyt se on kuitenkin pakollista. Välillä säälin häntä, kunnes taas saan uudet kurat silmilleni. Olen käynyt terapiassa, mutta siihenkään ei ole enää varaa.
Miten saan iloisuuteni takaisin? Miten saan itsetuntoni takaisin? Miten pääsen yli epäluulosta ja vainoharhaisuudesta? En haudo kostoa, haluan vaan päästä yli ja jatkaa omaa elämääni.
Jos joku osaisi auttaa, laittaa edes jotain vinkkejä tai linkkejä elämänhallintaan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Rikot/tuhoat itsesi ja lapsesi elämän,haistata pskat koko tyypille.
http://en.wikipedia.org/wiki/Acceptance_and_commitment_therapy
Tuolta noi coret käyttöön vaikka väkisin. Askel kerrallaan. Ja taantumista ja takaumista ei sitten kannata syytellä itteään, vaan jatkaa väkisin eteenpäin. Siitä se, ajan kanssa.
Jos on aikaa ja mahdollisuuksia niin jalkahoito, akupunktio ja muu vastaava kosketusterapia, joka avaa portteja sinne omaan itseen, saattelee rentoutumisen tilaan ja päästelee sitä tiedostamatonta purkamaan sitä lastiaan.
Sinulle joka alotit ketjun...tunnen täysin samoin,olen jumissa suhteessa jossa en saa mitään,en ole iloinen,olen myös vainoharhainen ja mietin miehen sanoja koko ajan että nyt se koittaa tehä mulle semmosen olon ja tuolla lauseella se tarkotti kuitenkin jtn muuta ja...analysoin,mietin,pelkään ja olen ahdistunut koko ajan...ei kenenkään psyyke kestä tätä että pää käy kuin höyryjuna ja omassa kodissaan ei pysty rentoutumaan,mies pitää sittä kyllä huolen..ihan vaikka vaan sinun kiusallasi sotkemalla paikkoja ym jotta joudut tekemään kotityötkin ym kaiken yksin,hän ei osallistu,ei meillä ainakaan tee mies muut kun käy töissä ja se selitys onkin kaikkeen,ei kuulema jaksa...muuta tehdä sitten päivän päätteeksi.. minä hoidan kodin,ruoat,4 kissaa,pyykit,imuroinnin,kaupassa käynnin..olen kuin robotti jolle ei hetkeksikään suoda lepoa ja omaa aikaa.
Parisuhdepalstalle...
"Jos joku osaisi auttaa, laittaa edes jotain vinkkejä tai linkkejä elämänhallintaan"
Niin itsetuntoon ja minuuteen liittyen...Suomen melenterveysseuran sivut ovat mielestäni hyvät ja asialliset...
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/mina/itsetunto
mitä taas tuohon tulee...
"tunnen täysin samoin,olen jumissa suhteessa jossa en saa mitään,en ole iloinen,olen myös vainoharhainen ja mietin miehen sanoja koko ajan...."
Niin saattaaa kyllä olla kyse ihan parisuhteestakin... ns. toimivasta parisuhteesta löytyy hyvää luettavaa mm. väestöliiton sivuilta...
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/
Pöh. Mikä syy yhteinen lapsi on jäädä narsistisuhteeseen. Hieman tekaistulta taas tämäkin aloitus tuntuu. Jos haluaa elämäänsä muutoksen, tietää missä syy ja tietää miten siitä on ulospääsy tie, niin ei kukaan ole niin hullu, että jää paikoilleen ja keksii tekosyitä jäämiselleen.
Nuo linkit eivät auta mitään, jos tilannetta ei ensin muuteta, vasta sitten voi käydä itsensä eheyttämisen kimppuun, kun tilanne ei enää ole akuutti.
"Pöh. Mikä syy yhteinen lapsi on jäädä narsistisuhteeseen"
Noh...käsitin, että aloittaja on jo eronnut narsististaan, mutta joutuu lapsen vuoksi olemaan yhteyksissä...joka on toki pätevä syy, koska lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan...
tuo toinen tarina sitten...enempikin siihen tuntuisi liittyvän kirjoittajan omaa huonoa itsetuntoa, /roikkumista huonossa suhteessa...ja sen myötä ns. marttyyriyttä, joudun tekemään kaikki kotityöt...
jotenkin kuullostaa kummalta, että kertoo itse olevansa kumppanistaan taloudellisesti riippuvainen, mutta sitten epäilee kuitenkin kuitenkin käyttävän taloudellisesti hyväkseen...
Etten tiedä...onkokaan kyse parisuhteen laadusta, vaan elämän ongelmista yleensä...liittyen raha asioihin, työttömyyteen yms.
Vaikka pakostakin kaiketi muut elämän ongelmat vaikuttavat myös parisuhteen laatuun, mutten ihan pitäisi niiden perusteella pelkästään toista narsistina...koettu mitätöntikin voi olla omaa huonoa itsetuntoa, jos kokee olevansa taloudellisesti toisesta riippuvainen...
Noh...tää ny vaan tämmöstä, asioiden oikeaa laitaa en tiedä...käsitykseni olen muodostanut pelkästään kirjoitusten perusteella...
On muitakin tapoja hoitaa lasten asioita ja tapaamisia kuin olla yhteyksissä narsistiin. Tapaamiset voidaan järjestää muilla tavoin. Tekosyitä kyllä riittää silloin, kun ei halutakaan eroon narsistista tai toinen osapuoli ei ehkä ollenkaan olekaan narsisti vaan se vika voi löytyä ihan omasta päästä miksi asiat eivät suju...
niin, emme tiedä...mutta järki käteen..
Ilmaisin nämmä itseäni epäselvästi, en ole enää parisuhteessa kyseisen mulkeron kanssa, päätin suhteen heti kun rupesin tajuamaan asian todellisen laidan. Helposti hänestä ei eroon päässyt, mutta pidin pintani. Samoin kehotan myös Angelaa tekemään mitä pikimmin! Kuitenkin olen pakotettu olemaan tekemisissä hänen kanssaan huoltajuus- ja tapaamisasioissa.
Sanoit Lottamari, että on muitakin tapoja hoitaa lasten asioita ja tapaamisia, kuin olla yhteyksissä narsistiin. Kerro ihmeessä vinkkejä! En tiedä onko kuntakohtainen asia, mutta täällä ei sosiaaliviranomaiset ole ollenkaan äidin puolella, niinkuin heidän yleensä väitetään olevan. Narsku ottaa koiranpentuilmeen kasvoilleen ja itkee soskatädeille kuinka vaikeaa ja raskasta on ja saa heidät erittäin taitavasti taivuteltua omalle puolelleen.
Olen itse epäillyt olevani narsisti tai muuten häiriöinen, mutta jo pari ammattilaista on vakuuttanut minulle, että vika on nyt muualla kuin minussa. Nyt tiedän, että vika ei ole omassa päässäni. Vaikka kuitenkin tiedän nämä asiat, en pysty olemaan välinpitämätön itseeni kohdistuvalle mustamaalaamiselle, äitiyteni arvostelemiselle, jatkuvalle henkisen väkivallan yrittämiselle ja muulle peelle, mitä tässä on jonkun vuoden saanut päälleen.
"mutta täällä ei sosiaaliviranomaiset ole ollenkaan äidin puolella, niinkuin heidän yleensä väitetään olevan. Narsku ottaa koiranpentuilmeen kasvoilleen ja itkee soskatädeille kuinka vaikeaa ja raskasta on ja saa heidät erittäin taitavasti taivuteltua omalle puolelleen"
niin, käsitin että erostasi on jokunen vuosi, mutta jokin mättääkö lapsen huollon suhteen...jos yhteyttä sossuun pidetään...en tiedä käsittääkseni sossun pitää olla lapsen puolella siten että lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan...jos ei se toinen ilmiselvästi ole lapselle vaarallinen...
Noh...meillä ny nuo jutut meni aikoinaan niin, ettei meillä ollu mitään sopimuksia, lasten suhteen, tapaamiset meni itsestää lasten ehdoilla, kun välimatkaa kolmisen kilsaa ja tytöt jo isoja 8 ja 13 vee...kulkivat iskän luona silloin kun tahtoivat...
Ettei mulla ole kokemusta noista riidoista...vaikka sitä itsesääliä tyyliin ämmä vei lapset ja sitä muuta peetä ja häirintää sitten niskaan tulikin varsinkin silloin ku oli humalassa, mikä tarkoitti usein, kun exä on alkoholisti...
mutta no loppunut sekin on ajan kanssa, en usko että sota yksinpuolisena loputtomiin jatkuu, että pää kylmänä vaan...ja käytä se aika minkä lapsi on etävanhemmallaan omaan virkistäytymiseesi/itsesi hyväksi...
Alkoholi on kuvioissa myös tässä tapauksessa ja silloin asiat kärjistyy entisestään. Yritän olla provosoitumatta ja vastaamatta. Tapaamisista ja muista riidellään ja varmaankn hänen seuraava siirto on haaste käräjille, kun en suostu kaikkeen mitä hän haluaa. Eli olen myös se ämmä joka vei lapset... Vähän vanhempien lasten kanssa olisi helpompaa luulen, viimeistään sitten kun ikää on 12 ja lasten mielipidettä kuunnellaan.
"Tapaamisista ja muista riidellään ja varmaankn hänen seuraava siirto on haaste käräjille, kun en suostu kaikkeen mitä hän haluaa"
Niin meillä kaiketi kyse vaan alkoholismista, eikä puolisoni sinällään esittänyt mitään vaatimuksia lasten suhteen...ettei meillä mitään sopimuksia ollu/tarvittu...mitä ny elatusapua jouduin hakemaan oikeuden päätöksellä...ja sekin tuli "kunnalta", meni isän osalta sitte ulosoton piikkiin...josta toki katkeruutta piisasi...
Mutta siltä osin olen tyytyväinen, että isän ja lasten välitkin säilyivät niin "hyvinä" kuin tuollaisessa tilanteessa voi, lapsille tähdensin isän sairautta(alkoholismia) ja nykyään jo aikuiset lapset hoitelevat suhteensa isään täysin itsenäisesti...
soittelevat säännöllisesti ja käyvät isäänsä tapaamassa muutaman kerran vuodessa, nyt kun välimatkaa on satoja kilometrejä...toki tapaamiset aiheuttavat aina jänskätystä tyyliin missähän kunnossa se on, mutta ainakin pääsiäisenä oli ollut okoo/ei humalassa...että hyvä reissu oli ollut myös isän tapaamisen suhteen...
"On muitakin tapoja hoitaa lasten asioita ja tapaamisia kuin olla yhteyksissä narsistiin. Tapaamiset voidaan järjestää muilla tavoin. Tekosyitä kyllä riittää silloin, "
Tuo on kuin suoraan narsisitin suusta. Niin mitäs tapoja niitä on ja tiedätkö mitä on jo yritetty?
Narsistin uhrin itsetunto murretaan juuri tuommoisilla ajatuksilla.
Kannattaa varoa näillä palstoilla narsistisia tai täysin ongelmaa ymmärtämättömien syyllistäviä kommentteja kuten nuo "lottamari>3":n kommenttiy.
Persoonallisuus häiriöisen kynsistä on uskomattoman vaikea päästä irti. Pohjatyö on tapahtunut niin salaa ja häikäilemättömän tehokkaasti, että ammattilaisetkin menevät vipuun rakastuessan.
Oman itsetunnon säilyttämiseksi kannatta itse turvautua ammattiauttajiin ja terapiaan. Narsistit itse eivät suostu psykiatrin penkille vapaehtoisesti, koska heissähän ei ole mitään vikaa heidän mielestä.
Kyllähän täällä usein teksteistä paistaa läpi joidenkin ihmisten täysi tietämättömyys aiheesta. Ihmiset jotka ovat narsistin uhriksi joutuneet tuskin täällä heittävät enää lokaa kohtalotovereiden päälle, vaan ymmärtävät ja tsemppaavat.
"Ihmiset jotka ovat narsistin uhriksi joutuneet tuskin täällä heittävät enää lokaa kohtalotovereiden päälle, vaan ymmärtävät ja tsemppaavat."
Niin tuokin asia on kuin veteen piirretty viiva, mikä on loan heittelyä ja mikä on sen oman vastuun ottamisen herättelyä...jotkut ottavat kaiken viittamiseen omaan osuuteen suhteessa loan heittämiseksi...
ihan niinnkään mielestäni ei voi ajatella, ettei itse voi vaikuttaa mitenkään asioihin, jotka koskevat itseä ja omaa elämää...asia jonka toin esille tuon Angelan tapauksessa, että jonkinlainen vastuu hänenkin on kannettava siitä, että vuokrat jäävät maksamatta...eikä sysätä vastuuta toiselle, kunnei se maksa vuokria/laskut jäävät maksamatta kun se toinen on narsisti...niin siitä syystä voi itsekin asua niin että vuokrat jää maksamatta...kun tuskin se narsisti ny mihinkään muuttuu...ja veikkausvoiton varaankaan ei voi elämäänsä laskea...
Mutta olen kyllä jo monesti tuonut esille, että ymmärrän kyllä, että tilanne on vaikea, eikä narsistista niin vain pääse henkisesti eroon jos suhteesta on lapsia tai se narsisti on lähisukulainen...
Koska lapsiin liittyen täytyy aina muistaa, että lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan...ja tuskin vanhempien/sisarusten täydellinen hylkääminenkään on mikään helppo valita...
Mutta edelleen...tuli täällä keskustelupalstalla ny vastaan mitä tahansa...niin kannattaa silti pitää mielessä, että kukin ihminen on itse itsensä ja oman elämänsä paras asiantuntija...
"Koska lapsiin liittyen täytyy aina muistaa, että lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan.."
Olen usein miettinyt, että onko sittenkään lapsen etu olla tekemisissä manipuloivan ja valehtelevan, alkoholismiin taipuvaisen ihmisen kanssa? Vai seuraako tästä traumoja ja mielenterveydellisiä ongelmia lapselle tulevaisuudessa? Tämä vain ilmoille heitettynä ajatuksena, johon en ole vastausta keksinyt. Koska kuitenkin lapsella on myös oikeus turvalliseen lapsuuteen.
"Olen usein miettinyt, että onko sittenkään lapsen etu olla tekemisissä manipuloivan ja valehtelevan, alkoholismiin taipuvaisen ihmisen kanssa? Vai seuraako tästä traumoja ja mielenterveydellisiä ongelmia lapselle tulevaisuudessa? Tämä vain ilmoille heitettynä ajatuksena, johon en ole vastausta keksinyt. Koska kuitenkin lapsella on myös oikeus turvalliseen lapsuuteen."
niin nuo ovat kysymyksiä joihin joutuu sen vastauksen itse miettimään omalta kohdaltaan/omaan lapseen/omaa elämäntilanteseen ja siihen puolisoon liittyen...
Minun tilanteessani asiaa toki helpotti se, että lapseni olivat jo siinä iässä että isän luokse oli suht lyht matka, pääsivät käymään oma aloitteisesti kuin myös lähtemään pois jos isä oli humalassa...
vaikka en narsistiksi entistä puolisoani ole nimennytkään...niin tekihän hän tuota...valehteli ja manipuloi lapsiaan...kerjäsi sääliä...nuorempi tytär jopa salaa vei isälleen ruokaa kaapistani...
Mutta noh, kun ikää alkoi tulla lisää...niin osasivat itsekin ajatella...että isä on aikuinen, jonka pitää itse kantaa vastuu elämästään...ettei ole lasten asia huolehtia hänestä...
noh...omat traumansa heilläkin...liittyen enemmänkin siihen aikaan...kun olimme vielä perheenä yhdessä...ei enää niinkään eron jälkeiseen aikaan...eron kokevat olleen hyvä ratkaisu heidän kannaltaan...
Mutta siltikin...ei se isäkään ole kokonaisvaltaisesti paha...lapsilla on paljon hyviäkin muistoja...jotka varmaan vaikuttaneet siihen, että suhde on säilynyt vaikka oma jännityksensä isän kunnosta aina tapaamisiin liittyykin...
Että en tiedä...kumpiko parempi..."huono" isä vaiko ei isää ollenkaan...jos isää ei ole ollenkaan todellisuudessa niin saattaa käydä niinkin, että lapsi luo hänestä kuvitelman...ja sen perusteella etsii isää jokaisesta kohtamastaan äidin uudesta kumppanista...tai aikuisena kohtaamastaan miehestä...jonka hän toivoo olevan kuvittelemansa isän kaltainen...
toki voi käydä niinkin, että etsii vanhempansa kaltaisen puolison itselleen...syystä, että haluaa elää ikäänkuin lapsuutensa trauman uudelleen...luullen että aikuisena kykenee muuttamaan/parantamaan
rakkaudellaan toisen...
Vaikeita asioita vaikka mitenpäin miettisi...
Mulla narsisti kuuluu sukuun (ei ihan lähi) ja voin sen näennäisesti jättää elämäni ulkopuolelle, mutta yhteiset sukulaiset tekee asiasta hankalan. Nämä sukulaiset ei suostu tajuamaan että narsu vetää niitä jatkuvasti kölin ali. Ja tietysti narsku kiristää niitä monella tapaa, mm. rääkkäämällä lapsiaan heti jos homma ei toimi narsun mielen mukaan.
Vaikka mun ei tarvitse narsistia juurikaan nähdä, en voi välttyä kuulemasta suvun kautta siitä. Ja kun narsu tän tietää, se oikein syöttää tarinaa suvun kautta. Periaatteessa mulle on ihan sama mitä narsu sanoo ja tekee, mä tiedän että sen elämäon oikeesti pe..stä, kunhan esittää, mutta ärsyttää jatkuva viestittely suvun kautta kun tiedän että monet jutut on ihan vaan suunnattu mulle. Narsu syöttää suvulle ajatusta että mä olen se v-mäinen ja katkera ihminen, ja suku uskoo kun kerran en halua olla narsun kanssa tekemisissä. Mun pitäis suvun mielestä nöyrtyä ja yrittää olla mieliksi narsulle, niin sitten kaikki olis hyvin. Suku ei tajua että narsu lähtee jyräämään heti mun yli jos päästän sen vähänkin lähemmäs. Sen mielikuvitus on rajaton. Se vaikka ottaa lapsensa mukaan ja tulee mun omaan kotiin törkeilemään kun tietää että en lasten edessä heitä sitä pihalle enkä ala rähjätä. Lapsia mä haluan suojella vaikka kaipa ne on kotonaan nähty ja kuullu jo kaikenlaista. Se käyttää ihan törkeesti lapsia kaikessa. Jos homma ei etene narsun toivomaan tahtiin, lapset laitetaan kärsiin (tai ainakin väitetään niin) tiedotetaan sitten tilanteesta jotta varmasti tiedät mitä pahaa saat aikaiseksi.
Oikeestaan eniten v-tuttaa se että tuollainen rääpäle ihmiseksi vaikuttaa niin paljon niin monen elämään. Voisin tietysti pistää välit poikki myös sukuun jotta pääsisin narsusta kokonaan eroon, mutta se olis he..tin epäoikeudenmukaista. Olen jo luovuttanut sen suhteen että suku joskus tajuaisi ja laittaisi rajat, mutta ei, ne vaan myötäilee vaikka henki menis. Ja on jo melkein mennyt. Ei kenelläkään, eikä ainakaan tuollaisella surkimuksella, pitäisi olla mitään oikeutta ja mahdollisuutta viedä keneltäkään yhteyttä sukulaisiin, tai edes tulehduttaa välejä.
Vaikka kuinka yritän ajatella että enempää en voi tehdä, nyt pitää vaan keskittyä omaan elämään, tilanteen epäreiluus saa mut hermostumaan. Mulle oikeudenmukaisuus on tärkeä asia ja narsun kanssa siihen ei tunnu olevan mitään tietä. Mulle läheiset ihmiset kuihtuu ja kärsii eikä sille voi näköjään mitään. Pelastaessani edes itseäni, musta tulee suvun mustalammas, tosi hienoa.
Mä haluaisn saada narsun kokonaan ajatuksista pois, se ei ole yhdenkään ajatuksen arvoinen, mutta tilanteen epäoikeudenmukaisuus ja absurdius saa tyypin palamaan ajatuksiin aina uudestaan, ja nostaa verenpainetta. Narsu kehittää älyttömiä tempauksia joista ei voi olla kuulematta, varsinkin kun suku sitten siivoo taas kerran jälkiä ja kiukuttelee kun en osallistu.
Ymmärrän sun fiilikset, juuri tuo että haluaisi päästä eroon ja kohauttaa olkapäitään, mutta ei pysty. Ehkä se on yhteinen luonteenpiirre narsistien uhreilla, ei ole tarpeeksi vahva jättämään asioita omaan arvoonsa tai olemaan piittaamatta siitä mitä muut sanoo tai ajattelee?
Yhteinen piirre on se että persoonallisuushäiriöinen narsisti tekee salakavalasti työtään sitokseen uhrinsa ennen kuin itse paljastuu.
Uhri on jo niin syvällä, että pyryistely vain pahentaa tilannetta ja uhri itse tuntuu aiheuttaneen ongelmia.
Uhrin on vaikea päästä irti narsistin kynsistä. Se ei ole hänen heikkoutta vaan narsistin kieroutta.
Lienet oikeassa, sitä vaan on helppo syytellä itseään ja etsiä vikoja itsestään. Mietin mitä olisi pitänyt tehdä toisin, miten en tajunnut asiaa ajoissa, miten hän sai ajettua minut niin ahtaalle.
Miksei kaikissa narsismia käsittelevissä oppaissa ole kunnollisia neuvoja miten uhrin tulee toimia ja miten pääsee asiasta yli? Ainoa neuvo tuntuu olevan, että ei saa vastata narsistin kontaktiyrityksiin.
Selailin tänään nettiä ja etsin itsetuntoon liittyviä juttuja. Löysinkin joitain ja aion jatkaa etsimistä. Tajusin, että me kaikki olemme erilaisia ja se on hieno asia. Kuinka tylsää olisi, jos olisimme kaikki samanlaisia. Tämmöisenä kelpaan samanhenkisille ihmisille ja jos joillekin en kelpaa - en menetä mitään.
"Mietin mitä olisi pitänyt tehdä toisin, miten en tajunnut asiaa ajoissa, miten hän sai ajettua minut niin ahtaalle."
niin valitettavasti vaan vastaukset noihin asioihin on löydettävä itsestään...en usko siihen, että niinn käy...ilman omaa osuutta tapahtuneeseen...
Tuohon kysymykseesi liittyen...
"Miksei kaikissa narsismia käsittelevissä oppaissa ole kunnollisia neuvoja miten uhrin tulee toimia ja miten pääsee asiasta yli?"
niin Vakninin sivuilta löytyy muutakin ohjeista...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
kannattaa lukea moneen kertaan, että sisäistää...kaikki ei ehkä aukene ihan ensi lukemalta...
Mitä tulee noihin itsetuntoon liittyviin linkkeihin/tietoon...niin sieltä sitä löytää sitä voimaa...ja oppia itselleen...pikkuhiljaa ajatukset narsistisuhteen jälkeen kääntyvät siihen tärkeimpään ihmiseen itseen...ja muuhun elämään...
ja se narsisti alkaa jäämään taka alalle, niin ettei sitä tarvitse kaiken aikaa miettiä...vaikka välillä jonkun asian yhteydessä mieleen palaisikin...varsinkin jos täällä käy...tai aiheesta lukee...
"Tajusin, että me kaikki olemme erilaisia ja se on hieno asia"
niin me olemme ihmisinä kaikki erilaisia, kokemuksemme narsiteistakin ovat erilaisa, kuten selviytyminenkin...
Mutta joo...selviydymme me elämästä kaikki kukin omalla tavallamme...niin uhrit kuin narsistitkin...
"Tämmöisenä kelpaan samanhenkisille ihmisille ja jos joillekin en kelpaa - en menetä mitään"
Niin tuo kelvata jollekkin liittyen ihmissuhteisiin on kuullostanut minusta aina pikkusen kummalta...en tiedä miten siihen suhtautuisin...
miettinyt että miten sitä ajattelisi, että tarkoittaako se että pitäisi olla kyllin hyvä, sopiva,sovelias...sen toisen mielestä/toisen tarpeita vastaava...
Ettäkö sitten jos ei ole toisen mielestä kyllin hyvä, sopiva tai sovelias hänen mielestään/hänen tarpeisiinsa niin sittenkö on ihmisenä kelpaamaton...
Noh, tämä ny tämmöstä saivartelua sanalla...mutta mielestäni kenenkään ei pitäisi ajatella itsestään ettei kelpaa ihmisenä toiselle/kelle tahansa...syystä, että kelpaamaton sanalla on niin negatiivinen kaiku... http://synonyymit.fi/kelpaamaton
Että pitäisi aina ajatella että ihmisenä kelpaa kelle vaan...eri asia sitten on...jos toinen ei pidä/tykkää minusta jostain syystä johon pitämättömyyteen toki kaikilla on oikeus...emmehän itsekään aina pidä/tykkää kaikesta...mutta se ei tarkoita että ihminen/asia josta emme pidä ei kelpaisi meille/olisi kelpaamaton...
Noh...aiheesta on tehty laulukin...sopinee narstin uhreille tämäkin...varsinkin jos niitä kelpaamattomuuden ajatuksia pyörii mielessä...että ihan varmasti ihmisenä kelpaat kelle vaan...
http://www.youtube.com/watch?v=k20h4hZ4Roc
Kaiken takana on se, että on vuosia saanut kuulla olevansa arvoton ja kelpaamaton, huono äiti, ruma, läski, itsekäs jne.
"Kaiken takana on se, että on vuosia saanut kuulla olevansa arvoton ja kelpaamaton, huono äiti, ruma, läski, itsekäs jne"
Ymmärrän kyllä...mutta jotenkin sinun ny vain pitäisi kohottaa sitä itsetuntoasi...sillä tavalla ettet itse ajattele/puhu sisäisesti itsellesi niin...
Opetella itse arvostamaan ja rakastamaan itseäsi...itsenäsi, omanlaisenasi ihmisenä...sellaisena kuin olet...antamaan itse itsellesi...
Aluksi siihen joutuu panostamaan ja se saattaa tuntua väkinäiseltä/typerältäkin jos on vuosiasivuuttanut omat tarpeensa, ei ole suonut itselleen mitään "hyvää"...
Mutta ajan kansa...se itsen arvostaminen/ajan antaminen itsensä /itsensä hemmottelu tulee osaksi elämää...ja se omakuva muuttuu...koska alkaa voida paremmin/hymyillä enemmän...
Tässä kohtaa tulee mieleen tuo vuosia eteisenpeilin yläkulmassa oleva lähes huomaamaton tarrakin...jossa lukee..."sinä olet kaunis"
Muistan kun liimasin sen siihen...niin minua huvitti/hymyilytti ja kun katsoin kuvaani...niin näyttihän se hymyillessäni kauniimmalta...
Silloin vielä teini ikäiset tyttäretkin asuivat kotona...naama kiinni peilissä manasivat finnejään tyyliin "vttu ku mä oon ruma..."
No äiskä käski vilkaista sitä tarraa...ja usein tyttärienkin naama kääntyi nauruun...että ei voi olla totta , että meillä kehdataan pitää tommosta tarraa peilissä...mutta jäljelle jäi hymyn kare...kaunistamaan kasvoja...
Jään miettimään ja työstämään tätä: Sinun pitäisi erottaa toisistaan huolellisesti oma itsesi ja tämä sisälläsi oleva narsistinen kylvö, tämä vieras kasvu, tämä hengellinen syöpä, joka on seurausta narsistin kanssa elämisestä. Sinun pitäisi osata erottaa todellinen itsesi ja narsistin sinulle antama osa.
" Sinun pitäisi erottaa toisistaan huolellisesti oma itsesi ja tämä sisälläsi oleva narsistinen kylvö, tämä vieras kasvu, tämä hengellinen syöpä, joka on seurausta narsistin kanssa elämisestä. Sinun pitäisi osata erottaa todellinen itsesi ja narsistin sinulle antama osa."
Niin...kumpiko tietää parhaiten sen millainen ihminen minä olen...
minä itse vaiko joku toinen...
kääntäen...luuletko sinä tietäväsi jostakusta ihmisestä sen millainen hän on paremmin kuin hän itse...
"mutta jotenkin sinun ny vain pitäisi kohottaa sitä itsetuntoasi" Siihenhän minä täällä alunperin apua kyselinkin :) Haluan päästä eteenpäin, haluan tehdä töitä asian eteen ja loppujen lopuksi haluan haistattaa pskat koko tyypille. Olet oikeassa, kuka sitä paremmin tietää millainen olen kuin minä itse.
"Haluan päästä eteenpäin, haluan tehdä töitä asian eteen ja loppujen lopuksi haluan haistattaa pskat koko tyypille"
Niin olin ymmärtävinäni kyllä tuon jo aloituksestasi...siitä syystä sen itsetuntoon liittyvän linkin laitoinkin kun sinulle ensimmäsistä kertaa vastasin...
Se se on se juttu...mikä auttaa eteenpäin...kun tietää kuka/millainen minä olen/mitä haluan/tarvitsen/millaista elämää haluan elää...
Tyyppiin liittyen...on valinta kysymys sekin, haluaako häntä kantaa mukanaan sisäisenä äänenä koko loppuelämänsä...
Sitäkin joutuu työstämään...kumpaako ajattelee suurimman osan aikaa...itseäänkö/jotain muutako vaiko sitä tyyppiä...
sanotaan, että narsisti on hidas hylkäämään uhrejaan...käsitän tuon niin, että narsisti saattaa jäädä hyvinkin elämään uhrin elämään ajatuksen tasolla...
vaikka suhde on päättynyt/eikä hänestä konkreettista haittaa ole..kaikesta häneen/suhteeseen liittyvästä on vaikea päästä irti...puhutaan narsistien uhreista...
Mutta ajan kanssa...uskon niin...
Sinun tilanteesi on kyllä huomattavan vaikea siitä syystä, että on niitä lapsia...etten siihen/niihin tilanteisiin osaa oikein kantaa ottaa...kun ei sitä omaa kokemusta ole...
mutta voisit googlettaa vaikkapa sanoilla narsisti etävanhemana niin jonkinlaista "tietoa" tuostakin aiheesta näyttää löytyvän...
mutta huom. keskustelupalstojen mielipiteet kannattaa huomioda siten, että niissä kyse kunkin kirjoittajan omasta näkemyksestä joka ei välttämättä tarkoita samaa kuin totuus tilanteesta...
kuten tiedetään narsistikin mieluusti yrittää leimata sen eksänsä narsistiksi...joten aina ei voi tietää kuka on tarinan konna...jos ei ko. henkilöitä ja heidän elämäntilannettaan oikeasti tunne ja tiedä...
että vanhemmuuteen liittyen...joutuu kuitenkin miettimään asioita myös siltä kannalta että mikä on lapsen kannalta paras...ja kaikesta huolimatta ajattelen, että lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan, josta lähdetään asiaa miettimään...eri asia on sitten jos vanhempi todistetuksi on vaaraksi lapsen henkiselle ja fyysisella terveydelle...
Eteenpäin meneminen vaatii sinne eteenpäin kulkemista. Katso sen verran taaksesi, mitä muistoja, asioita, epäselvyyksiä haluat purkaa mielestäsi. Itsetuntoon ja epäluottamukseen voivat vaikuttaa muutkin tekijät kuin se yksi ainoa ikävä suhde. Muista myös kaikkea hyvää kokemaasi ja mitä todella omaat. Kipukokemuksia ei pidä piilottaa, vaan kohdata niitä kulloinkin olevian voimavarojen puitteissa. Itke tuska pois.
Älä jää kantamaan vihaa, katkeruutta. Tunnetilanteet kun tulevat, käy ne läpi ja anna itsellesi oikeus myös vapautua niistä. Katkeruus ja viha ovat juuri niitä tekijöitä, jotka heijastuvat muihin suhteisiin - myös lapsen kasvamisprosessiin. Vihalla on sokeuttavia tekijöitä. Anteeksiantoa tarvitset myös itsellesi: hyväksy itsesi ja tekemäsi ratkaisut. Kanna vastuu tekemistäsi, älä valehtele itsellesi äläkä lakaise ongelmia maton alle. Tämä lujittaa selviytymisprosessia ja antaa kantavan pohjan itsetunnon vahvistumiselle.
Elä tavallista elämää ja opettele nauttimaan tekemisistä. Uusia harrastuksia rinnalle. Luo itseäsi liikunnan, musiikin ja taiteen välityksellä. Opettele nauttimaan erilaisista asioista. Ihmisuhteisiin - aiempiin - lähestyminen; yksin ajatusten kanssa ei pidä jäädä.
Hyväksy että aikaa on ja opettele asioita kärsivällisyyden avulla.
"on valinta kysymys sekin, haluaako häntä kantaa mukanaan sisäisenä äänenä koko loppuelämänsä..."
Toi on pelkkää potaskaa..
Kognitiivinen psykoterapia on se "oikea" lähestymis keino. Jos tietoisesti yrität unohtaa toisen henkilön, niin ei se tule onnistumaan. Helpompaa on koittaa muuttaa omaa reagointia tähän henkilöön....
Elisalta tuli erittäin hyvät kommentit!!
" Anteeksiantoa tarvitset myös itsellesi: hyväksy itsesi ja tekemäsi ratkaisut. Kanna vastuu tekemistäsi, älä valehtele itsellesi äläkä lakaise ongelmia maton alle. Tämä lujittaa selviytymisprosessia ja antaa kantavan pohjan itsetunnon vahvistumiselle."
"Elä tavallista elämää ja opettele nauttimaan tekemisistä. Uusia harrastuksia rinnalle. Luo itseäsi liikunnan, musiikin ja taiteen välityksellä. Opettele nauttimaan erilaisista asioista. Ihmisuhteisiin - aiempiin - lähestyminen; yksin ajatusten kanssa ei pidä jäädä. "
Tota voisi vähän jatkaa: On tarkeää elää nykyhetkessä ja koittaa nauttia elämästä. Jos todella paljon mietit että miksi lähdit hänen kelkkaan tai miten kostat hänelle, niin et elä elämääsi.
Tietenkin noita asiota pitää miettiä ja ne on käytävä läpi, mutta aikansa kutakin....
"Toi on pelkkää potaskaa..
Kognitiivinen psykoterapia on se "oikea" lähestymis keino. Jos tietoisesti yrität unohtaa toisen henkilön, niin ei se tule onnistumaan. Helpompaa on koittaa muuttaa omaa reagointia tähän henkilöön.."
Noh...pitänee tarkentaa, että tarkoitin tuolla sisäsellä äänellä juurkin tuota jonka ankeuttaja mainitsi..."että on vuosia saanut kuulla olevansa arvoton ja kelpaamaton, huono äiti, ruma, läski, itsekäs jne."...että siihen uskomisesta/sen äänen kuulemisesta pitäisi päästä eroon...en ny tarkoittanutkaan henkilön tietoista unohtamista...
Mitä tuohon kognitiiviseen terapiaan tulee...niin itsekin olen sen suhteen samoilla linjoilla...syystä, että se on juurkin asiakaslähtöistä...
"Kognitiivisessa psykoterapiassa tavoitteena on auttaa asiakasta itse oivaltamaan, ymmärtämään omaa kokemusmaailmaansa ja käyttäytymistään ja sitten löytämään keinoja näiden muuttamiseen myös käytännössä. Terapiatyöskentelyn lähtökohtana on aina asiakkaan henkilökohtainen, ainutkertainen kokemus"
ja siitäkin olen kanssasi samaa mieltä, että Elisaketulta on taito löytää aina kaikille sopivat sanat...
Minä esim. ny olen paljon töksäyttelevämpi...mutta kukin tyylillään...kuten oli jo puhetta...ollaan erilaisia tuonkin asian/miten asian esittää suhteen...
http://www.kognitiivinenpsykoterapia.fi/?page_id=4
"Jos tietoisesti yrität unohtaa toisen henkilön, niin ei se tule onnistumaan. Helpompaa on koittaa muuttaa omaa reagointia tähän henkilöön.."
Niin palaan vielä tähän kohtaan...tosiaan meillä joiden ei tarvitse olla jatkuvasti tekemisissä narsistin kanssa...tuo unohtaminen käy ajan kanssa...kun elämään tulee muuta ajateltavaa...
mutta tilanne on toinen heillä...jotka joutuvat olemaan tekemisissä narsistin kanssa...kuten tämän ketjun aloittaja...syystä, että hänellä on lapsi(a) kyseisen henkilön kanssa...että unohtaminen tuskin koskaan on täysin mahdollista...
itse en osaa "auttaa" tuossa asiassa...mutta kerroit tuossa...että "Helpompaa on koittaa muuttaa omaa reagointia tähän henkilöön.."
että suhtetuttuna aloittajan tilanteeseen...jos ja kun on pakko pitää yhteyttä lapsen takia...niin millainen on helppo/oikea tapa reagoida...noissa tilanteissa...
uskoisin, että täällä on muitakin aloittajan tilanteessa olevia, että tietoa/kokemuksia tuostakin asiasta varmaan kaivataan...miten nuo yhteydenpidot ja kiistat kivuttommin voisi hoitaa...
Siihen en usko, että lakitupa on mikään helppo tie...