Onko jonkun mielestä 30 v. liian iso ikäero kahden naisen seurustelusuhteessa, jossa seksi toimii? Alkanut miettiä.
30 vuoden ikäero
Se vanhempi nainen
541707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Ainahan löytyy niitä, joiden mielestä yhdenkin vuoden ero on jo liikaa ja niitä, jotka haluavat miellyttää vain ympäristöään eivätkä välitä mitä itse tuntevat ja mitä kumppani tuntee. Rakkaus ei katso ikää. Jos erotaan ikäeron takia, kyseessä ei ollut oikeasti rakkaus vaan jotain ihan muuta. Oman egon pönkittämistä, laastarisuhde, seikkailuseura, pelkkä seksinnälkä, tylsistyminen jne. Aina helppo myös sysätä kaikki syyt ikäeron syyksi. Miksi ei sanota suoraan, että rakkautta ei ollut, toinen oli liian huono tai liian hyvä, ei haluta sitoutua, huono itsetunto jne. Jos on huono itsetunto, aletaan aina epäillä, että kelpaankohan minä näin vanhana tms. ja sitten ollaankin jo etsimässä uutta suhdetta ja sama taas toistuu.
riippuu mitä ne iät on, 20 ja 50 varmasti on liikaa. 35-65 ei ehkä.
En lähtisi laittamaan mitään erityisiä rajoja, ainakaan minulla ei ole mitään tarvetta tuomita toisten suhteita vain heidän ikiensä perusteella. No, suojaikäraja pitäisi kyllä olla ylitetty. :)
Lähipiirissäni olen seurannut paria parisuhdetta, joissa ikäero on yli 10 vuotta. Kyllähän se toki herättää ajatuksia monessa mielessä, esimerkiksi perheen perustamisen suhteen. Suuri ikäero mietityttäisi itseäni ainakin siinä suhteessa, että suhde voi muuttaa melko pian muotoaan, kun toinen ikääntyy. Kun toinen on esimerkiksi 40 ja toinen 70, nuorempi voi kokea elävänsä elämänsä parasta ja jollain tavoin vakiintunutta aikaa, kun taas vanhemman kunto voi jo alkaa olennaisesti heikentyä. Mutta ne kai ovat sen ajan murheita? Voihan nuorempikin esimerkiksi kuolla onnettomuudessa tai sairastua muistisairauteen nuorena. Eli ehkä vain yrittäisin elää hetkessä ja nauttia, jos seurustelisin huomattavasti vanhemman tai nuoremman kanssa.
Eikä vanhemmissa naisissa ole omastakaan mielestäni mitään vikaa. ;)
Jokainen on yksilö ja kannattaa tutustua siihen yksilöön eikä yleistää kaikkia tietyn ikäisiä ihan samanlaisiksi.
Jos olet henkisesti tasapainossa ja aikuinen ihminen, niin ei sinulla ole mitään tarvetta kysellä asiaa tällaisilla palstoilla, tiedät varmasti itsekin vastauksen kysymykseesi.
Kuka asettaa sopivia ikäeroja? Miten sellaisia määritellään? Kyse lienee suhteen toimivuudesta ja siitä halutaanko suurinpiirtein samoja asioita. Unohtamatta toki keskinäistä vetovoimaa.
Turha sitä ikää miettiä. Jos olette onnellisia niin kumpikaan teistä ei välttämättä tai tuskin olisi sen onnellisempi itsensä ikäisen kanssa.
Ja jos on ongelmia niin ne voi johtua iästä tai sitten muusta. Aina kuitenkin jotain ongelmia ilmenee niin väliäkö sillä mistä ne johtuu kun niihin on kuitenkin varauduttava joka suhteessa.
Minun fantasiani... ;P
Kuinka paljon?
Kuinka paljonko nuorempi vai kuinka paljon fantasioin? ;)
Olen hillitty ja hienotunteinen, joten kesyn ujot fantasiani pidätän itselläni, mutta todellakin ihastuin 30 vee vanhempaan. Hän nyt on niin charmantti ihminen, että vetoaa kaikenikäisiin sukupuolesta riippumatta...
Kiitos, ikä eroa mietiskelin.
Ei tuollaisia kannata miettiä ja sitä paitsi ei koskaan tiedä kumpi lähtee enemmin.
Samoin, sellainen äitini ikäinen;) Omien sanojensa mukaan;) Tosin mistä hän sitten tietää minkä ikäinen äitini on=) Hmm, ihana
Mulla ja naisystävälläni on 16 vuotta ikäeroa, senkin kanssa on sulattelemista ja tekemistä. Tai sanotaanko että se asettaa tietynlaisia haasteita, koska itse vasta täytän kaksikymmentä.
Meidän suhde on tasa-arvoinen, eikä kumpikaan muunlaista haluaisikaan. Seksi toimii kummankin mielestä paremmin kuin kenenkään kanssa koskaan aikaisemmin, ja meillä on kaikesta eroavaisuudesta huolimatta sellainen tietynlainen syvä yhteys. Jos tunnette käsitteen platoninen rakkaus, sellaista meidän välillämme oli useamman vuoden ennen kuin se laajeni myös muille osa-alueille.
Niin, niitä haasteita on, vaikkapa ihan se että toisella on paljon elämänkokemusta (nuoruus eletty ja koettu, myös avioliitto, opiskelut, vuosien työura, lapsi), minä tulen niin paljon perässä. Ja mun on esim. hyväksyttävä se että en voi saada tältä suhteelta samalla tavalla asioita kun mitä voisin saada oman ikäiseni kumppanin kanssa (vaikkapa että yhdessä kunnolla aikuistutaan, reissaillaan vapaasti, muutetaan yhteen, molemmat eletään opiskelijan arkea..).
Rakkaus ei katso ikää, se on totta. Eikä se katso asemaa (esim. opettaja - oppilas -asetelma), elämäntilanteita, ei välttämättä mitään. Se vaan on jos on.
Eikä voi elää niin että antaa muiden ihmisten ja yhteiskunnan mielipiteiden vaikuttaa.
Jokainen päättäköön itse sellaisen tilanteen tullessa eteen että voiko seurustella vaikkapa sen 30 vuotta vanhemman kanssa. Ja miksi sitä päätöstä välttämättä tarvitsisi tehdä heti, voihan vaan antaa mennä ja katsoa mitä tulee, luultavasti sen tietää sitten jossain vaiheessa melko varmasti jos juttu ei vaan tule toimimaan.
Pohdit kypsästi suhdettanne.
Ehkä se, millä voisin "lohduttaa" on, että pohtimasi asiat voivat tulla eteen myös ihan samanikäistenkin suhteissa. Esimerkiksi kolmekymppisten tavatessa toisensa ja ryhtyessä seurustelemaan vaakakupit saattavat olla melko epätasapainossa moneltakin osin, jos niin haluaa sanoa.
Toinen on esimerkiksi saattanut elää nuoruutensa oikein toden teolla, toinen ei ole välttämättä siihen ikään mennessään edes kunnolla seurustellut - kolmekymppinenkin voi olla vielä melko kokematon seksin suhteen. Joku on voinut jo kokea avioliiton tai parikin, lapsiakin saattaa olla jo useampia ja he voivat olla jo melko isojakin. Toinen voi vielä kolmekymppisenä elää opiskelijan elämää, mikäli on esimerkiksi korkeakoulussa, toinen saattaa olla tehnyt uraa jo lähemmäs kymmenen vuotta. Erot voivat siis olla melko huikeita.
Miltä se itsestäsi tuntuu?
Jos tuntuu hyvälle,niin anna palaa!
Älä pohdiskele turhia vaan anna mennä.
Itse olen nainen joka elää suhteesa itseään 25v vanhemman kanssa.
Jokaisen suhteen peruspilarit: rakkaus, hyväksyntä, kunnioitus sekä itseään että toista kohtaan. Jos nämä ovat kunnossa, niin onko esteitä onnistumiselle?
Kyllä 30 v. on liikaa. Nuorempi etsii äitiä, ja äiti kaipaa lapsia. Naispari ei lapsia ilman miestä saa. Seksikin on olematonta, jos sitä edes on. Joku tykkää silittelystä, toinen taas ei. :D
mihin naispari miestä tarvii? Se on heterotyyli että otetaan pubista se jorma ja tullaan raskaaksi.
Naisparin ei tarvitse miestä siis fyysisesti olemaan läsnä. Kun kuitenkin haluat kertoa mistä ne siittiöt uiskentelee. Se näkyy huonosti voivassa nuorisossa missä sitä tattia on uiteltu ilman sen enempää ajattelua. Vanhemmuus kun vaatii enemmän kuin sitä mihin heterot kykenevät. Josko olisi aika homoseksuaalien hoitaa tää vanhemmuus, heterotyylillä ollaan aika kusessa.
Mene sinä Army sen Dannyn luo täällä ollaan lesboja!
lestoja!
Keinosiementäjä taas vauhdissa.
Mikä pelottaa? Mikä yleensäkin vanhempia naisia pelottaa? Onko iän ja kokemuksen mukanaan tuoma itseluottamus pelkkä myytti?
miks vanhempaa pelottaisi, jos vaan ei ole kiinnstunut nuoremmista. Onko yleistä syytä mihinkään, jotkut tykkää toiset ei. Siinäpä se. Ei sillä ole mitää itseluottamuksen kanssa tekemistä. Nuoret taas luulee ett kun on nuori ni sen pitäis olla syy kaikkeen, niin hyvään kuin huonoon. Mitä yhteistä voisi olla vaikka parikymppisellä ja viiskybäsellä? Tulevaisuuden unelmat ja pyrkimykset?
Esimerkkitapaus: n35:n avoimuus saa n65:n puoliksi ulos kolostaan. Ihastumista puolin toisin. Muutakin. N65 elänyt heteronormatiivisesti vaikka vapaa. Normatiivisesti kaiken kaikkiaan. Sosiaalinen status tärkeä. Rakenteita ei sovi horjuttaa. Äkkikäännös ja takaisin kolonperille. Mistä ei puhuta, sitä ei ollut. Hupsu n35 keksinyt, kuvitellut kaiken, parasta pysyä kaukana!
Noi asiat on aina vähän tulkinnanvaraisia, voihan sen ajatella ett se 65 pakitti statuksensa takia, mut sen mitä mä naisia tiedän syy harvoin on noin yksinkertainen. Se status voi olla yksi osatekijä mut varmasti asiassa on ollu muukin painamassa vaakaa kolmevitosen näkökulmasta väärään suuntaan.
Naiset ei ikinä koskaan ole toiminut missään asiassa vain yhden perusteen mukaan.
Näin väittäisin.
Tiedostamisen taso muotoa "Tiedän mitä haluan ja mihin olen valmis. Otan sen miettimättä ja välittämättä mitä siitä toiselle aiheutuu tai mitä toinen haluaa. Pimitän omat ajatukseni ja vedän maton alta, kun olen imenyt toisen kuiviin"
On näköjään muitakin,joil paljo ikäeroa suhtees. Tapailen 46v naisen kans,vaik oon vast 17v tyttö. Oon tosi onnellinen,et saan olla hänen kans yhes. :)
varmasti, kerrohan sille mammalle että menee hoitoon ja ei se pieni istunto sullekkaan pahaa tee.
Samat sanat sulle.
Ai kauheeta, miten ahdasmielinen ja epäkunnioittava kommentti f4ckilta. Sietäisi hävetä!
mä en kyllä näe ett mulla tässä hävettävää on vaan tolla neljäkutosella. Mut tietty sähän olisit innoissas jos joku teini olis ihastunut suhun ja voi sitä rakkauden määrää. Naiset on just ihania tässä, kun joku henkilö käy niiden hermoon nii kaikki muu unohtuu. Sitten asia saa olla mikä vaa, tähtäin on siinä henkilössä. Niinku tässäkin, joku melkein pedoilee nii mä olen se ahdasmielinen. Tämä seikka on aina yhtä kiehtovaa.
Kyllähän tuon sun asian voisi kirjoittaa asiallisemmin ja nätimminkin.
asiallisesti ja nätisti ? kun toinen on alussa ja toinen ?
Eihän se tietysti yllätyksenä tullu,et tulee tyly tuomio täst tapailust joltai,joka ei meitä tunne:( mut toisaalt oma vika,ku viestin kirjotin tänne. Sä,jolla se 30v ikäeroo ystäväs kans nii kirjottele tänne,jos ehit täs joskus..
Ei ole ikäeroa mutta eihän ihastumiselle mitään voi olkoot ikäeroa 10, 20 tai 30 vuotta.
turha miettiä jos kiinnostusta on molemmin puolin.
Joo,en tiedä keneltä muulta se olis pois,jos meidän suhde vois onnistuuki. Monella negatiivinen asenne,mut ymmärtäjiäkin on:)
Mitä jos sun mutsi alkais seukkaa 17v pojan kanssa ja olis että tässä on uus ispä. Mitä yhteistä voi olla viiskybäsellä naisella ja 17v tytöllä? Mä lähinnä mietin sitä vanhemaa tässä ett mitkä on sen arvot, ja miten se voi ajatella ett tunnetasolla te olette edes lähellä toisianne. Se on monessa liemessä keitetty ja osaa noi jutut, ihan varmasti käyttää hyväkseen sitä ett tietää enemmän. Millainen arvomaailma on kun kelaa ett kun teidän juttu aikanaan päättyy ja sä alat kerää ajatuksiasi koko asiasta. Mä luulen ett sitten sä ymmärrät mitä se on kun lapsilla on suojaikä aikuisten käyttämistä varten. Sen voisi nostaa tohon 18 ihan kevyesti.
Niin,sähän sen tiedätkin,miten meidän tapailu etenee:) Miten tää sua voi noin paljo haitata?..
se on aina jotenkin huolestuttavaa ett aikuinen haluaa seurustella lapsen kanssa. Vaikka sä olet 17 ja iso tyttö jo omasta mielestäsi ni tän 46veen näkökulmasta sä et aikuinen ole, ja se on huolestuttavaa ett silti suhteeseen alkaa.
Mitä sä sanoisit jos sun bestis sanois ett on suhteessa viiskybäsen miehen kanssa? Onnea ja voi kun ihanaa? Teistä tulee niiiiiin onnelliset!
Niihän meistä tuleeki.. Miks oot noin katkera,ois hyvä,et säkin löytäisit sopivan kaverin itselles..
ei tää lapsi pieni ole katkeruutta vaan huolta siitä ett sä et ole samalla viivalla missään sen aikuisen naisen kanssa. Mut luulen melkein ett olet provo. Jos et niin onnea ja teistä tulee niiiiin onnelliset!
Kolmekymppisenä elin avoliitossa vuosia kuusikymppisen kanssa. Meillä oli hyvä ja lämmin suhde, kunnes kuolema erotti. Se oli elämäni parasta aikaa. Ikäero voi olla rikkaus ja voimaannuttava tekijä suhteessa, jos on kyse kahdesta itsenäisestä aikuisesta.
Kaunis tarina ja tarkoitan oikeasti. Hienoa, näitäkin vielä on.
Pakko kommentoida tätä aihetta koska itse elän onnellisessa parisuhteessa jossa ikäeroa on AINOASTAAN 17 vuotta (ja hiukan risat päälle). Itse olen siis 32 vuotta ja ihaNAISENI täytti juuri 50 vuotta.
Pohdimme tätä ikäeroa pitkään ja hartaasti suhteemme alussa. Tulimme yhdessä siihen tulokseen että jos se ikäero ei haittaa meitä niin ei se saa haitata muitakaan. Ja jos haittaa niin se on sitten niiden muiden ongelma. Kukaan ei kuitenkaan ole tullut meille mitään sanomaan liian suuresta ikäerosta. Itse "heitämme läppää" siitä; saatetaan yrittää tilata junamatkaa varten eläkeläiselle ja lapselle liput. Ei ole mennyt läpi vielä...
Vanhetessamme ikäero "kasvaa". Toinen on 70 ja minä vasta 62. Toinen on eläkkeellä 18 vuotta ennen kuin minulla on edes toiveita päästä eläkkeelle. Mutta se ei ole haitannut elämistä tässä ja nyt. Kaikki on ihanaa, onnellista ja tuntuu oikealta. Eikä se ole kuitenkin tärkeintä?
sinä olet silloin vasta 52..
Olen vähän päälle kaksikymppinen nainen. Mielelläni seurustelisin viisikymppisen kanssa. Heissä on mielestäni klassisuutta ja sellaista harvinaista kauneutta :) Mutta harvassa on sen ikäiset naiset jotka parikymppisestä kiinnostuisi.
Minä kiinnostun, mistäpäin olet?
Tampereelta olen.
Helsingistä...
Sinulle "sivusta"; taisi osua sormi viereiselle numerolle ;) tähän asti olen osannut laskea, mutta enää en ole lainkaan niin varma ;) kiitos siis oikaisusta!
Keskustelu herätti miettimään, miksi minä pidän vanhemmista ja ihastun selkeästi vanhempiin. Se johtuu siitä, että kaipaan joka suhteessa tasavertaista ihmistä. Kokemukset, elintaso, harrastukset, elämäntapa, onnellisuusindeksi jne. Haluan olla ihmisen kanssa, jolla on jo paketti kasassa.
Ihastukseni on ilmeisesti vajaat 20v. vanhempi kuin minä, sillä ei suostunut paljastamaan oikeaa ikäänsä. En enää itsekään ole ihan nuori tai oikeastaan pidän meitä molempia sopivanikäisinä enkä edes ajattele ikää hänen kohdallaan, vaan todellakin mielikuvitus laukkaa kaikessa muussa...ikäistään nuorekkaampi kuitenkin kypsä Nainen isolla ännällä ja niin minun makuun iästä huolimatta tai juurikin siitä syystä ;)! Voikun hän tietäisi totuuden, huoh!
Seurustelen samaa ikäluokkaa olevan kanssa, mutta pidän myös itseäni vanhemmista naisista. Olen monesti ihastunut lähes nelikymppiseen, vaikka olen itse parikymppinen.