25.4. klo 17-19 on Helsingissä, Eduskuntatalon edessä kansainvälinen vieraannuttamisenpäivän tapahtuma jonka järllää Isät lasten asialla ry. Paljon puhujia lastensuojelujärjestöistä ja myös poliitikkoja sekä kokemusasiantuntijoita: mm. vieraannutettu äiti. Kaikenlainen väkivalta on tuomittavaa ja sen pitää näkyä selkeästi myös lainsäädännössä - sovittelut ym. eivät toimi vieraannuttajiin.
Vieraannuttaminen on väkivaltaa ja saatava lakiin
Suojataan kaikelta v
39389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Laki vieraannuttamisen kriminalisoitavaksi saatava HETI. Nyt on vetkuteltu jo liian kauan. YK:n lapsen oikeuksien sopimusta on alettava vihdoin noudattaa!
Lapsella on oikeus sukuunsa ( pykälä 8). Isovanhemmat ovat myös lapsen oikeus!
OIKEUSMINISTERILLÄ OLISI NYT NÄYTÖN PAIKKA !
No nimenomaan! Kriminalisoidaan sitten samantien myös tapaamissopimuksen noudattamatta jättäminen etävanhemman puolelta! Se kun on nykyään ihan okei, eikä etän tarvitse tavata jos ei halua. Lähiä se soppari kyllä sitoo ja taitaa siitä uhkasakkokin pätkähtää jos tapaamisia estää. Niin että valvokaa nyt niitä lasten etuja älkääkä tuijottako omaa napaa, isukit! Vieraannuttaminen on törkeää myös isän itsensä tekemänä! Lapsella ei nykyisen lainsäädännön mukaan ole oikeutta, vain isällä on! Ja se on epäkohta.
Minä väitän yhä edelleen että valtaosa etävanhemmastaan vieraantuneista lapsista on sitä etävanhempien tahdosta. Etän ei ole pakko tehdä yhtään mitään ellei huvita ja lapsen etu ei paina siinä mitään. Tapaamissopimus velvoittaa lähin tuomaan lapsen sovittuun paikkaan tai päivystämään kotona etän saapumista odottamassa, mutta etää se ei velvoita saapumaan. Mikä sopimus se sellainen on? Oikeusministerillä todellakin olisi nyt se näytön paikka. Ja ihan oikeasti lasten oikeuksia silmälläpitäen, ei isien eikä äitien.
Tuo on kyllä epäkohta tuossa laissa. Kyllä etävanhemman tapaamissopimuksen noudattamatta jättäminenkin on vieraannuttamista. Hieman sääli että tuollaista ei siinä laissa ole, sillä nyt tuota lakia pidetään nimenomaan miesten asemaa parantamaan tarkoitettuna siksi, koska valtaosa vieraannuttajista on lähivanhempia l.äitejä. Ainakin vielä. Ja lain pitää olla tasapuollinen suhteessa sukupuoleen, jotta se otettaisiin vakavammin.
Olen sitä mieltä että me nykyisät, eli lastemme kanssa vauvan elämään yhtä pajon kuin äitikin osallistuneet, maksamme isoa hintaa(isompaa maksavat lapsemme) siitä 70-80- luvun isämyytistä jossa eron tullessa se oli lähes aina isä kun lähti ja muut jäi.
Huomioikaa että lapsen voi mies hyvin itsekkin viraannuttaa itsestään, kun ei halua tavata, helpommallkin pääsee. Sitten onkin aika ryhtyä säälin kerjääjäksi ja syyttää ex vaimoa. Näin se usein menee.
Mä luulen että on lapset itsestään vieraannuttavia isiä, ja äitejä. Ja näistä sitten jokunen kerjää "perusteetonta" sääliä ja syyttää ex-vaimoa. Mutta kyllä tuo kantavana ajatuksena on hieman vanhanaikainen
Mitenkä se tuntuukin olevan niin että eniten kitisevät juuri ne väkivaltaiset etävanhemmat, ja heittäytyvät äänekkäästi uhreiksi, NIIN UHREIKSI -taas kerran, ja kuka kaiken maksaa? LAPSIpa tietenkin!
Lakiin ehdottomasti saatava: LAPSELLE OIKEUS KIELTÄYTYÄ TAPAAMASTA ETÄVANHEMPAA.
Mainitsemassasi tapauksessahan lapsella onkin oikeus kieltäytyä tapaamasta etävanhempaa. Kun lapsia haastatellaan esim. huoltajuusriidan yhteydessä, tuollainen väkivalta ei jäisi näkymättä lasta kuultaessa, vaan oikeasti väkivallan uhriksi joutunut lapsi kyllä huomattaisiin. Henkinen väkivalta on hieman kinkkisempi, johtuen lojaliteettiristiriidoista.
jos sua kuuntelee, Vilja Erika kuoli ihan turhaan.
Kysymys lienee siitä, että toinen vanhemmista (yleensä lähi) kaikin tavoin yrittää estää lasta tapaamasta/pitämästä yhteyttä toiseen vanhempaan. Keinot voi olla fyysiset (tapaamisen estäminen) tai henkiset (toisen vanhemman haukkuminen). Lapsi on altis lähivanhemman sanoille ja teoille.
Tiedän tapauksen, jossa näin on tehty. Lapsille äiti on sanottu suoraan, että jos isän uuteen kotiin menette, takaisin ei tarvitse tulla!!! Mitä luulette lasten tekevän? Kuka lapsi uskaltaa uhmata äitiään. Tämä asia selvisi kun isä kysyi syytä heidän haluttomuuteensa tavata. Kyseessä lapset 9v ja 12v.
Ja samaan aikaan isälle paukkuu tekstiviestejä miten lapset kärsii kun isä ei heistä välitä eikä HALUA heitä tavata.
Tähän pitäisi oikeesti puuttua rankalla kädellä. Onko tervettä käytöstä? Kenen etua lähi tässä ajaa? Lasten vai omaansa? Jos toiminta on pelkkää kostamista niin keinot on rajut ja välikappaleet syyttömät.
Hyvä konsti miehillä saada sääliä ja päästä leikkimään vauvaa. Kyllä iso osa onmiehestä itsesään kiinni jos ei lapsiaan näe ja halua olla heidän kanssaan. Ex vaimoja vaan on niin helppo syyttää, jotta saa pidettyä itsensä ilman lasten hoito velvoitetta.
Kun vähän kitisee niin kaikki uskoo että miehen omat mokat on ex vaimon syytä...
On kumma ettei mies eron jälkeen osaa hoitaa omia asiita, vaan tarvii siihen jopa mielenosoituksia!! Heheee...
Siis isät ajaa omaa etuaan, niinpä, tottakai, mutta unohtavat sen lapsen.
Kunhan itse saa oikeutta ja kunniaa, viis muista.
Kuinkahan moni mies sitten pitisi sen lupauksen että huolehtisi lapsestaan tasavertaisesti? Kyllähän huudella osataan, ja paperieta tehdä, mutta miten sitten sen toteuttamisen laita? Taitaa jäädä pelkkään vitsiin.
En usko että miesten puolelta mikään muuttuu järkätöön vaikka sata mielenosoitusta, mutta siihen se jää.
Aivan, juurikin näin. Senhän takia minä taistelen oikeudesta omiin lapsiini, jotta itse saisin oikeutta ja kunniaa. Hohhoijaa...
Sinä, joka paasaat täällä siitä, että isät ne vain mokailevat eivätkä halua ottaa vastuuta lapsiaan, ja syyttävät lasten äitiä ja järjestävät mielenosoituksia saadakseen "itselleen oikeutta ja kunniaa", vaikutat olevan sama henkilö, joka paasaa täällä ex-miehen naikkosista ja siitä, kuinka esti lapsia tapaamasta isän puolisoa ja siinä samalla myös isää. Paraskin puhuja, olet itse pahemman luokan vieroittaja, joten sinuna pitäisin mölyt mahassani tässä asiassa...Ei millään pahalla, mutta aika tekopyhää ja kaksnaamaista...
Minua ex-vaimokkeeni petti vuoden päivät, ennenkuin jätti minut ja potkaisi pellolle yhteisestä kodistamme. Minä olisin ollut valmis antamaan jopa anteeksi ja menemään pariterapiaan, mutta ei vaimo enää halunnut. Hän oli kuulemma silmittömästi rakastunut uuteen mieheensä, joka muutti kotiini asumaan minun tyttöjeni kanssa lähes samalla ovenaukaisulla kun minä muutin pois.
Välittömästi eron jälkeen tehtiin huoltajuus- ja tapaamissopimukset lastenvalvojalla. Heti alusta alkaen ex-vaimo teki harvinaisen selväksi, ettei aio sopimusta noudattaa. Hänen tavoitteenaan oli alusta alkaen savustaa minut pois kuviosta ja elää ydinperhemäistä elämää lastemme ja uuden miekkosensa kanssa. Kun menin sovitusti hakemaan lapsia päiväkodista, oli ex-vaimo heidät jo aikaisemmin hakenut. Kun menin sovitusti hakemaan lapsia ex-vaimon luota, ei ketään ollutkaan kotona. Puhelimeen ei vastattu, ja jos vastattiin, käskettiin jättämään rauhaan.
Erostamme on noin 2 vuotta, enkä ole juurikaan nähnyt lapsiani. Olen yrittänyt kaikkeni, ollut yhteydessä sosiaalitoimistoon jatkuvasti, mutta ex-vaimoani ei millään saa tapaamiseen. Hän on uhkaillut minua, että jos en jätä hänen perhettään (!!!) rauhaan, hän ilmoittaa poliisille että olen uhkaillut hänen miestään väkivallalla(!!!). Vanhempi tytöistäni ei enää vastaa puheluihini. Ikävöin lapsiani, mutta kiitos ex-vaimoni,lapseni eivät enää ikävöi minua.
Ilmeisesti asia on nyt menossa oikeuteen. MInulla on asianajaja, joka tekee kaikkensa, jotta saisin olla taas isä lapsilleni. Miksi luovuttaisin, kun kyse on -herran tähden- omista rakkaista lapsistani? Pitäisikö minun vain todeta, että no voi, onpas harmi että menetin lapseni, ei voi mitään, ex-vaimo sai mitä halusi? Minulla on oikeus lapsiini ja lapsillani on oikeus omaan isäänsä.
Mitä minä olen mokaillut tai tehnyt väärin?
Ja höpötihöööhöpöhöpöhö. Viimeistään sossut käy hakemassa lapset tapaamiseen jos äiti ei siihen suostu. Ensi sakkoa ja sit tulee sossut. Vierestä seurannut montaa tapausta missä sosiaalityöntekijä menee ja vaan hakee sen lapsen.
Ei pidä paikkaas, minun mieheni tytär joka asuu meidän kanssa ei suostu meneen äidilleen hänelle riittää tunti viikossa äidin kanssa kaupassa he käyvät kaupassa äitinsä kanssa lauantaisin.
Likkaa ei saa edes kirveellä äidin luo yöksi saatikka viikonlopuksi, no likka nyt 15v niin ei voi pakottaa.
Asianhan pitäisi olla harvinaisen selvä. Sekä etä- että lähivanhemman on huolehdittava siitä, että lapsi tapaa molempia vanhempia - tai peräti asuu mikä on onneksi yleistyvä käytäntö - molempien vanhempien luona esim. vuoroviikoin. Mikä jompikumpi ei tätä velvollisuuttaa hoida määrätä sanktio. Lähin siis on luovutettava lapsi etälle sopimuksen mukaan ja etän on tavattava lasta sopimuksen mukaan.
Mikäli ongelmia ilmenee, tutkivat sosiaalitädit asian ja kirjoittavat lausunnon. Jos asia ei tällä selviä ja tapaamiset estyvät edelleen, siirtyy prosessi eteenpäin. Käräjät voisivat ratkoa tapaamisasioita tästä kulmasta, sen sijaan että pyörittävät turhia Folloja, tapaamisoikeusistuntoja ja asettavat uhkasakkoja.
Ja sanktiouhka tietenkin molemmille. Ihme, että ei näin yksinkertaiseen asiaan löydy ratkaisua.
Kauniita ajatuksia mutta tuollainen kun ei tule toteutumaan käytännössä ikinä.
Ja miksihän näin?
Siksi että on olemassa se surkuhupaisa "laki" nimeltään lastensuojelulaki!
Tuo käsittämättömän typerä laki antaa niin sossutantoille kuin lähiäityleille täysin vapaat kädet olla piittaamatta esimerkiksi oikeuden tekemistä päätöksistä.
Otetaan nyt hyvänä esimerkkinä käytännöstä sellainen kun eron jälkeen syystä tai toisesta se sossutanttojen lähiksi runnoma äityli aloittaa lapsen vieraannuttamisen lapsen isästä.
Äityli ei anna lasta tapaamisiin isälle vaan torppaa sen vaikka millä verukkeilla (puhumattakaan mistään yhteydenpidosta lapsen ja isän välillä), isä jos menee sossutantan luo kertomaan asiasta niin vastaus kuuluu tyyliin: "anna nyt tilanteen rauhoittua niin eiköhän ne tapaamiset ala sujumaan ajan myötä"
Joo joo, että lisää aikaa äitylille siihen määrätietoiseen vieraannuttamiskasvatukseen... (sillälailla sitä pitää!)
Kun isä tietää että äitylin päänmääränä on se lapsen vieraannuttaminen niin isä ei välttämättä purematta niele asiaa vaan haastaa sen äitylin käräjille syystä että äityli ei noudata tapamissopimusta.
Luonnollisesti siinä vaiheessa viimeistään sossutantat astuvat esiin äitylin selän takaa, eli oikeus pyytää olosuhdeselvityksen ja se puolestaan merkitsee sitä että sossutanttojen tärkeyslistalla nuo selvitykset juuri näissä tapauksissa ovat siellä häntäpäässä eli sitten joskus lomien jälkeen...
Helposti tuossakin vierähtää useampi kuukausi ja kun se sossutanttojen "puolueeton" ja "lapsen etua" ajava olosuhdeselvitys on lopulta tehty niin sitten alkaakin oikeudenkäynnin odottelu..
Helposti (siis oikeasti todella helposti) tuossa vierähtää yli vuosikin ennenkuin ollaan oikeussalissa ja ai ai kuinka herkullista aikaa tuo onkaan ollut sille äitylille kun on saanut aivan rauhassa manipuloida lapsen mieltä ihan itselle mieleiseksi!
Oikeudenkäynti onkin sitten farssi jossa sossutanttojen antamien olosuhdeselvitysten pohjalta koko homma ratkaistaan ja luonnollisesti äitylin vierellä oleva (yhteiskunnan maksama) lakimies jauhaa tyyliin: "kyllä äiti haluaa lapsen parasta ja tapaamisien toimivan MUTTA..." jne. jne... Sitten tulee tietenkin syytöksiä isää kohtaan ja päivänselväähän on että äityli on uhri ja kärsinyt osapuoli joka vain ajattelee lapsen parasta.
Todella helposti oikeus päätyy tuollaisissa tapauksissa äitylin asianajajan vaatimuksesta siihen että kun nyt lapsen ja isän tapaamisista on niin pitkä aika (syyttelevät katseet tietenkin isässä, kenessäpä muussa..) niin tapaamiset suoritetaan jonkun ympäripyöreän ajan kulessa jossain turvakodissa tyyliin kerran kk ehkä tunnin parin ajan. (selityksenä tietenkin että lapsi muutoin voisi kärsiä kun yhtä-äkkiä joutuisikin pois äitylin luota jopa kahdeksi päiväksi putkeen jos ne normit vkl. tapaamiset)
Oletetaan sitten että tulisi lopulta kuukausien tai yli vuodenkin jälkeen tuosta oikeudenkäynnistä eteen se että äitylin pitäisi päästää lapsi isänsä luo, jos vain äityli haluaa niin hän pystyy estämään tapaamiset vedoten siihen kun lapsi ei halua lähteä isän luo ja koska äitylin on ajateltava lapsen etua niin hänhän tekisi väärin jos pakottaisi lapsen tapaamaan isäänsä vastentahtoisesti! Eikö vain!?
Siinä on isä taas lähtöpisteessä ja sossuun on turha mennä sillä siellähän sossutantta levittelee käsiään hymyssäsuin ettei voi vaikuttaa tilanteeseen mitenkään.
Oikeuteen pitäisi siis taas lähteä peräämään lapsen etua muttakun edellisen oikeusjutun hävinneenä osapuolena isän tili on paukkunut jo pitkälle miinuksen puolelle niin mitään mahdollisuutta senkään puolesta siihen ei ole ryhtyä, etenkin kun lopputulos olisi yhtä "lapsen etua" ajava kuin edellinenkin!
Oikeudessa isän ja äitylin henkilötodistelut ovat vastakkain ja äitylin ei tarvitse kuin vihjailla sanoista väkivalta ja viina niin tasan tarkkaan oikeuden tuomari höristää korviaan ja olettaa luonnollisesti että se "kaltoinkohdeltu uhrautujaäippä" puhuu totta.
Tuota edellä kirjoittamaani etenkään palstan vakituiset yhäriruikuttajaäitylit eivät suostu myöntämään todeksi ja ihan peruskäytännöksi vaan normitapaan taas on tulossa sitä hupaisaa haukkumista ;)
Minun tilanteessani todella toivoisin että asiat olisivat menneet noin... jep, olin yksin raskaudenki ja se säälittävä yhäriruikku. Ex puolisolla ongelmia sen jälkeen ja paljon. Uuden vaimokkeen kun hän hankki, alkoi uhkailu. Minua uhkaili ex puoliso ja hänen vaimonsa. Laps syntyi ja heistä ei hetkeen mitään kuulunut. Meni muutamia kuukausia kun taas alkoi puhelut yms. Sitä jatkui muutama kuukaus ja kukaan ei auttanut, syy oli se ettei varsinaisesti mitään ollut tapahtunut!!!!! Että näinkö sitten virkavalta kohtelee yksin olevaa äitiä. Laps oli puolentoista kun ex alkoi vaatimaan oikeuksia lasta kohtaan, jännittävää kuinka mieli oli muuttunut. Sillä vaimonsa kanssa oli tehnyt hyvin selväksi ettei sitä saastaista pentua tahdo koskaan nähdä. Tuota ei huomioitu lastenvalvojalla eikä oikeudella. Laps kaksi ja tapaamiset alkoi, ja tottakai lapsi oli todella hätääntynyt kun vieras ihminen tuli yhtäkkiä ja otti syliin. Aikaa kului ja lastenvalvojat vaativat isälle enemmän oikeuksia, yksi yö isän luona... ja se oli ehkä maailman suurin virhe. Seuraavana päivänä ei miehestä kuulu mitään vaika lapsi olisi aikaa sittem pitämyt palauttaa... lopulta seitsämän tuntia myöhemmi hän tuo lapsenk. Lapseni itkee ja on aivan hysteerinen. Oli kuulemma yöllä itkenyt itsensä uneen ja sanoi että minun tulisi opettaa lapselle kuinka olla hiljaa.. paiskasin oven kiinni ja toivotin jatkot. Ilmoitin lastenvalvojalle eikä taaskaan mitään. Kuukauden päästä taas meni ex puolisolle yöksi. Seuraavana aamuna kotiin palaa vaitonainen ja itkuisen näköinen lapsi. Vasta illalla kylpyyn mennessä huomaan, lapsella on käsivarret aivan mustelmilla. Arki ja soitan taas lastenvalvojalle, eivät sano muuta kuin että voihan se olla niinkin että mustelman tulleet jostain muusta. Ei ole todellista!!!! Aikaa kului ja samantapaisia tilanteita tuli uudelleen ja uudelleen vastaan, mutta kukaan ei kuullut. Kieltäydyin antamasta lasta, sanoivat että lapsi haetaan ex puolisolle jos en sitä itse vapaaehtoisesti sinne anna. Viimeinen niitti oli kun sain puhelun samana iltana kun oli mennyt e puolisolleni, laps on sairaalassa ja koska isä ei ole virallinen huoltaja niin tarvitsevat minut sinne.. en tarkemmin ala selittämään mutta kallovamma lapsella ja tajuttomuustila. Olin järkyttynyt kun näin poliisien saapuvan osastolle ex puolisoni luo. Samalla minulle sanotaan että epäilevät tilanteen olevan pahoinpitely, sen kokoiselle ja ikäiselle ei kotioloissa voi tuommoista tapahtua. VASTA NYT MINUA KUULTIIN! Oli vihdoinkim sitä näyttöä mitä olivat kaivanneet. Nyt ex puolisolla ei mitään asiaa meidän elämään, sillä oikeudessahan tätä asiaa käsitellään ja selvitetään lähteekö hän mahdollisesti istumaan. Tiedä näitä tapauksia usempiakin ja valitettavasti aina ei oikeus goteudu.
Pointti! Te miehet kuvittelette että se yhäri ruikku on se kaiken pahan alku. Aina se vaan ei ole niin!!!
siinä tuli itses värittelemä versio. viaton ressukka....
Itse asiassa lastensuojelulla ja lastensuojelulailla ei ole mitään tekemistä huolto- ja tapaamisriitojen kanssa. Huoltoriita ei tee lapsesta lastensuojeluasiakasta kuin siinä tapauksessa että vanhempien riitely vahingoittaa lasta, mikä onneksi on aika harvinaista.
Joku väitti, että sossu hakee lapsia tapaamisiin. Sellaista oikeutta sossulla ei ole, jos tilanne menee oikein pahaksi, niin oikeuden päätöksella voi poliisi hakea, ei sossu.
Voi kun olisikin!!! Ja juu tosiaan siis sossu käskee poliisien hakea, pilkun nussintaa kun täällä harrastetaan. Suututtaa kuinka joka helvetin apina syyllistää näissä tapaturma tilanteissa tarinoivaa äitiä. Minun lapseni onneksi selvisi lopulta pienin vammoin, kaikilla ei vaan ole niin hyvää tuuria. On näitä vanhempia jotka "vahingossa" pudottaa lapsen heitellämällä ilmaan. Sitäkin kauheampia asioita tapahtuu suomessa, sitä on vaan niin vaikea uskoa että kukaan tekisi lapselleen tahallaan mitään pahaa. Perhesurmat yms.
Sossulla ei ole valtaa käskeä poliisia lasta hakemaan, vain oikeus voi määrätä hakemaan ja harvinaista on, että niin pitkälle joudutaan menemään. Eikä se lapsellekaan voi mukavaa olla, jos poliisin kanssa joutuu tapaamisiin menemään. Joten kyllä oikeuskin yrittää sitä viimeiseen saakka välttää.
Isätkö eivät juo, vaihtele suhteita ja pahoinpitele. Sinun fantasioissasi äidit tekevät kuitenkin tätä koko ajan.
Mielenkiintoinen ajatusmaailma sulla.....
Pitihän se arvata että sossupaholaisääliöhän ei malta taaskaan olla tulematta jauhamaan shittiään tänne.. (antaa muka ymmärtää että olisi yksi sossutantoista mutta ei tiedä edes yksinkertaisimpia lakipykäliäkään)
Ota ja lue lastensuojelulain ensimmäisestä luvusta heti alusta, ota ja lue siitä ja keskity ruikuttamaan jollakin muulla nimimerkilläsi!
Kerroin varsin selväsanaisesti että nimenomaan tuo ympäripyöreä lastensuojelulaki antaa sille kieroilevalle lähiäipälle käytännössä rajattoman vallan lapseen.
Sossutantat ovat viranomaisia ja tiiviisti sidoksissa lastensuojelulakiin joten lopeta tuo shitinjauhamises kun et todellakaan ole edes hajulla asioiden todellisesta laidasta!
Koitapa nyt ymmärtää sellainen yksinkertainen asia, että huolto- ja tapaamisriita ei ole lastensuojeluasia. Siitä voi tulla sellainen, mutta vaikka vanhemmilla on huolto- tapaamisriita menossa (joss lapsi ei edes lain mukaan ole asianosainen), ei lapsi ole lastensuojeluasiakas.
Etkö jo ymmärrä kuinka ajat taas itseäsi nurkkaan noilla höpötyksilläsi?
Puhuit ettei lastensuojelulailla ole mitään tekemistä huolto ja tapaamisriitojen kanssa vaikka nimenomaan juuri tuo lastensuojelulaki antaa lähiäipälle parhaat mahdolliset eväät tehdä juuri niinkuin itse haluaa, lapsen edun nimeen vain varjottuna!
Ote lastensuojelulaista: "Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin."
Tuo siis tarkoittaa käytännössä sitä että kun normi erossa sossuun mennään tekemään se irvikuva nimeltä huoltajuussopimus niin varsin hyvin tiedät (vaikket sitä tietenkään myönnä) että sossutantan virkansa puolesta lastensuojelulain velvoittamana pitäisi edesauttaa vanhempia heidän kasvatustehtävässään MUTTA kuitenkin sossutantat puoltavat oman henkilökohtaisen näkemyksensä perusteella lähes aina äityliä lähihuoltajaksi! (siis se on sossutanttojen näkemys vanhempien tukemisesta kasvatustehtävässä)
Nyt siis kerro sinä sossupaholaisääliö että miten tyyliin kaikki sossutantat ovat sellaisia yli-ihmisiä jotka pystyvät tuosta vain ajamaan lasta äipän lähihuollon piiriin vaikka kyseessä ovat täysin tuntemattomat ihmiset??
Ja ÄLÄ! Älä taas aloita sitä shaissias jossa yrität surkuhupaisasti selitellä ettei sossutantoilla ole osaa eikä arpaa näissä asioissa vaikka huoltajuudesta käytännön tasolla päättävät sossutantat jos vain äiti antaa siihen pienenkin mahdollisuuden.
Kerronpa erittäin hyvän ja todella tuoreen esimerkin reilun kuukauden takaa tapahtuneesta jossa kohtalaisen hyvin tuntemani isä oli joutunut ensikosketukseen tuon lastensuojelulain kanssa. (tuo isä on ollut hyvä ystäväni jo ala-asteen ensimmäiseltä luokalta eli tunnen miehen tyyliin paremmin kuin sen entinen eukkonsakaan)
Yritän olla paljastamatta tarkempia yksityiskohtia jotta kukaan palstan yhäriruikuista ei saa päähänsä keksiä että: "ahaa, tiedän tuon äijän!"
Elikkäs, tuo hyvän ystäväni muija otti ja lähti pitkän yhteisen elon jälkeen (olivat, tai oikeammin ovat vielä virallisesti naimisissa) vieden mukanaan heidän lapsensa.
Isä sai yhteyden lapsiin ja lasten omasta tahdosta lapset halusivat tulla takaisin isänsä luo, ok lasten omaa tahtoa on hyvä kuunnella vaikka eivät kaikki olleetkaan yli 12v ikäisiä ja varsinkin kun mitään lapsen mielen manipulointia ei oltu keretty äipän puolelta juurikaan tehdä.
Äiti oli myöntynyt ja päästänyt lapset isän luo ilman mitään sanaharkkaa tai muuta negatiivista asennetta näyttäen.
Lapset olivat olleet käytännössä koko ajan isän luona noin reilun viikon ajan kunnes soiaalitoimistosta oli sossutantta soittanut suoraan isälle ja kertonut että isän tulee saapua kolmen päivän kuluttua sosiaalitoimistoon tekemään huoltajuussopimusta koska lasten kannalta oli kuulemma parasta että asia hoidettaisiin mahdollisimman nopeasti.
(jatkan seuraavassa kirjoituksessani)
(jatkoa edelliseen kirjoitukseeni)
Tuo isä kertoi sossutantalle puhelimessa ettei hän työnsä luonteen vuoksi pääse paikalle noin lyhyellä varoitusajalla sossutantan ehdottamaan aikaan ja sossutantalle oli sopinut että aikaa siirretään kolmea tuntia aiemmaksi jotta isä ehtii töihin sen jälkeen.
Kun sitten isä meni tuonne sossuun niin siellä hänet ohjattiin hetken odottelun jälkeen työhuoneeseen jossa valmiina istui lasten äiti ja kaksi sossutanttaa! (se siitä sossutanttojen "liiallisesta" työmäärästä kun oikein kaksin kappalein jouti sossutanttoja olemaan noinkin simppelin asian kimpussa!)
Olin puhunut tuon isän kanssa kasvotusten vain päivää aiemmin ja olin hiukan toppuutellut hänen intoaan kun hän oletti että sossussa käynti on vain muodollisuus jossa lasten lähihuoltajaksi tulee hän itse ja olipa maalaillut haavekuvia jossa lapset saavat olla ja asua kummankin vanhemman luona tasapuolisesti tilanteiden mukaan mikäli niin haluavat.
Yritin tosiaan palautella ystävääni maanpinnalle että tuon sossutanttojen hallitsemassa maailmassa kaikki ei ole sitä mitä kaunopuheissa annetaan ymmärtää.
Ja palasihan se ystäväni maanpinnalle!
Sossutantat olivat ennen isän paikanpäälle saapumista hieman keskustelleet asioista sen äipän kanssa ja heillä ilmeisesti oli ollut hyvinkin aikaa tuohon "hieman keskusteluun" koska oli jo valmiiksi tulostettu se huoltajuussopimus joka oli äipän kanssa käyty läpi ja äippä oli satuillut että se on kummankin vanhemman mielestä paras ratkaisu lasten kannalta, vain allekirjoitukset puuttuivat.
Myös elatusmaksusopimusta oltiin jo keretty luonnostella tietokoneelle äipän tietojen osalta, vain isän tiedot puuttuivat ennen tulostamista.
Ehdotettu huoltajuussopimus oli se perinteinen "yhteishuolto" eli lapset äidille ja tapaamiset isän kanssa 2 x 2pv/kk ja loma-ajat vuorottelemalla 50/50.
Isä oli kehoituksestani lukenut tarkoin ehdotelmat ja oli päätynyt ratkaisuun ettei kirjoita alle tuollaista sanelupolitiikan suoltamaa "sopimusta", eikä tuon sossutanttojen hyväsisar -käytännön itse todettuaan suostunut mihinkään sen elatusmaksusopimuksenkaan kohdalla.
Oli saanut järkytykseltään sanottua että hän vie asian oikeuteen koska nyt on kyse lapsien parhaasta eikä äidin omasta tahdosta.
Kun sossutantat olivat huomanneet että isä onkin sellainen "vaikea tapaus" niin sossutanttojen käytös oli muuttunut täysin.
Oli alkanut tulla erittäin selviä vihjailuja että ellei isä tyyliin omasta halusta suostu heti välittömästi päästämään lapsia äipän luo niin heiltä löytyy keinot jolla lasten oikeus olla äipän luona toteutuu!
En jatka enempää, voitte jättää lopun mielikuvituksenne varaan että miten sen jälkeen asiat menivät...
Sen vain kerron että näin toimii lasten"suojelu"laki ja ne ihmiset joille tuon lain tulkintavalta on annettu....
Huoltoriidat eivät lastensuojeluasioita ole, mutta kun jossain tapauksissa molemmat vanhemmat tekevät vuorotellen kymmenittäin lastensuojeluilmoituksia, niin väkisin siitä lastensuojeluasia tulee. Normaalitilanteessa huolto- ja tapaamisasiat hoitaa lastenvalvoja, eikä lastensuojelulla ei ole niistä mitään tietoa.
Tuota sepustustasi jostain tutustasi en jaksanut lukea.
Erittäin hyvän esimerkin "sosiaalityöntekijän asenteesta" antaa tämä sossupaholaisääliö... "Tuota sepustustasi jostain tutustasi en jaksanut lukea." (luit kyllä mutta kolahti juuriin ja ytimiin, siksipä tuollainen pakoilukommentti) ;)
Ihmeellisesti tuo "sosiaalityöntekijä" sivuutti taaskin sen kun pistin kylmää faktaa lastensuojelulain liittymisestä erittäin oleellisena asiana juuri tuohon asiaan missä lastensuojelulaki antaa lähiäipälle kaiken päätäntävallan. (aiemmin sossutanttaääliö väitti yhäriruikun mutu -pohjaltaan ettei lastensuojelulailla ole mitään tekemistä näissä huoltajuus asioissa)
No kun nurkassa kumpikin ylileveän kuljetuksen tunnusmerkin omaavat persposket tuntee seinän niin alkaa piilopaikat käymään vähiin ja silloin on vain yritettävä siirtää puheenaihe pois omista shaissinjauhamisista, eiks vaan sossupaholaisääliö... ;) Hehheee....
Jotta et pääsisi noin helpolla niin kerroppas kuule miten oikeasti asiat menevät sossutanttojen kotipesässä sosiaalitoimistossa: Etenkin pienissä kunnissa huoltajuus/tapaamis -asioista päättävä (siis päättävä!, tiedät kyllä) lastenvalvoja toimittaa samalla myös lastensuojelun työntekijän virkaa.
Miten tuo kahta eri vakanssia hoitava sossutantta estää mielessään sen ettei se lasten"suojelu"työntekijä siinä samassa pääkopassa saa tietoonsa mitään siltä sossutantalta joka hoitelee niitä huoltajuusasioita???
Ja mitä tulee vaikka isomman kaupungin sossuun niin kyllähän se on ihan yleisessä tiedossa että niissä kahvipöytäkeskusteluissa (ja muulloinkin epävirallisessa tietojenvaihdossa) sosiaalitoimen lastenvalvojan ja lastensuojelun välillä kaikki on kaikkien tiedossa.
(vai väitätkö kirkkain silmin sitäkin ettei esim. lastensuojelun työntekijöillä ole pääsyä lastenvalvojan asiakkaiden tiedostoihin tai toisinpäin että lastenvalvojalla ei olisi pääsyä lastensuojelun asiakkaiden tiedostoihin???)
Nyt jään taas odottamaan mitä keksit selitykseksi välttääksesi vastaamasta noihin aiheisiin todenmukaisesti ;)
Pienissä kunnissa tosiaan yksi sossu voi toimia sekä lastenvalvojana että lastensuojelusossuna. Lastenvalvojana hän ottaa vastaan isyydentunnustuksia ja vahvistaa vanhempien tekemiä huolto-, tapaamis- ja elatussopimuksia. Sen jälkeen hän ei normaalisti kuule perheestä yhtään mitään.eli mikä on ongelma? Jos häneltä pyydetään olosuhdeselvitys ja samaan aikaan vanhemmat alkavat tehdä lastensuojeluilmoituksia toisitaan, hän todennäköisesti epäilee, että ilmoitukset on tehty huoltoriidasta johtuen, mutta tutlkittava ne silti on.
Kyllä, lastensuojelu pääsee varmaan lastenvalvojan tietoihin. Että sitten? Miksi lastensuojelun sossu käyttäisi vähää aikaansa lastenvalvojan tylsien tekstien lukemiseen? Eri asia on sitten, jos lapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus. Silloin tietysti tarkistetaan, mitä lapsesta tiedetään ennestään.
"Kyllä, lastensuojelu pääsee varmaan lastenvalvojan tietoihin." Siis hetkinen! Sanoit että: VARMAAN!
Miten et voi olla edes noin yksinkertaisesta asiasta varma vaikka annat ymmärtää että olet kovinkin ammattilainen sossutanttana?
Kerro nyt miten TAAS pystyit välttelemään sitä kun olen todisteidenkin valossa kertonut että VALEHTELIT kuinka lastensuojelulailla ei ole (sinun "ammattitaitosi" tuoman kokemuksen mukaan) mitään tekemistä siinä asiassa että se laki antaisi lähiäipälle loputtomat valtuudet päättää lapsen asioista ihan oman mielensä mukaan???
Noinhan asia on käytännössä että lastensuojelulaki antaa lähiäipälle loputtomat mahdollisuudet toteuttaa omia mielihalujaan lapsesta välittämättä ja sinä väität ettei lastensuojelulaki koske yhtään huoltajuusasioita!
Usko jo lopulta että täällä ei kaikki ole niitä sääliä ja voivottelua perääviä "selviytyjä"yhäriruikuttajia vaan täällä on myös ihmisiä jotka tietävät asioista paljon enemmän kuin te ruikut haluaisitte!!
Sorry, lastensuojelusossu pääsee lastenvalvojan tietoihin. Mutta hän ei tee niillä mitään ennen kuin lapsesta on tullut lastensuojelun asiakas. Luuletko todella, että kaikki lapset, joiden huolto-, tapaamisoikeuden tai elatusavun lastenvalvoja on vahvistanut, ovat lastensuojelunasiakkaita.? Jos luulet, olen vielä tyhmempi kuin olen luullut. Lastensuojelun asiakkaaksi tullaan yleensä lastensuojeluimoituksen jälkeen, joskus vanhemmat itse ottavat yhteyttä tai nuori itse ja lapsesta tai nuoresta tulee lastensuojelun asiakas. Lastenvalvojat tekevät erittäin harvoin lastensuojeluilmoituksia, heidän tehtävänsä ovat sellaisia, että he eivät saa tietoonsa asioita, jotka johtaisivat lastensuojeluilmoituksiin.
Ja noin sossupaholaisääliö jälleen taas (ties monennenko kerran) turvautui tuohon yhäriruikuttajan perusjuttuun jossa yrittää pitää puheen pois siitä asiasta joka todistaa shaissinjauhamisensa... ;)
Eihän tuo mikään yllätys ole sillä onhan tuo samainen sossupaholaisääliö joutunut näissä faktoihin perustuvissa keskusteluissa niin monesti turvautumaan tuohon yhäriruikun perusjuttuun jossa shittiä jauhamalla yritetään luovia itsensä ylös sieltä kuopasta jonka on itse itselleen kaivanut! ;)
Eipä sen puoleen, vanhastaan jo tiesin että pystyn ajamaan tuon sosiaalityön ammattilaisena esiintyvän sossupaholaisääliön umpikujaan keksimiensä höpötysten ansiosta, joten ilman ponnisteluja tämä oli rattoisa la illan hupipaketti minulle ja siinä samassa muillekkin jotka elävät tätä realistista elämää ;)
Maanantaina sossupaholaisääliö taas sossuun... "töihin" eli toimeentulotukea hakemaan harkinnanavaraisena ja välissä ihan normina perustilinä ;)
Eli mitä yritit sanoa? Haukut ääliöksi, kun on pakko tunnustaa, että puhun asiaa. Sekoitat koko ajan kaksi asiaa, huoltoriidat ja lastensuojelun. Kuten jo aiemmin kirjoitin, huoltoriidasta saadaan lastensuojeluasia,, kun vanhemmat tehtailevat lastensuojeluilmoituksia. Ilman lastensuojeluilmoituksia ei lastensuojelulla ole huoltoriidan kanssa mitään tekemistä. Tiedätkö muuten, että kun lapsesta tulee lastensuojelun asiakas, siitä pitää tehdä päätös? Ja perusteeksi ei taatusti riitä, että lastenvalvojan luona on tehty sopimus että äiti on lähivanhempi. Se siitä lastensuojelun yhäriruikuttajien tukemisesta.
Viikko vielä lomaa jäljellä...
En tiedä enää miten sinulle sossupaholaisääliölle enää selvemmin pystyisi kertomaan jo moneen kertaan esittämäni kysymyksen??!!!
Eikai enää auta kuin yrittää vääntää monen rautalankavyyhdin avulla sinulle jotta voisit edes päästä hajulle asiasta: Siis seuraavana lainaus SINUN kirjoittamastasi HÖPÖTYKSESTÄ: "..lastensuojelulailla ei ole mitään tekemistä huolto- ja tapaamisriitojen kanssa."
Missä vaiheessa se LASTENSUOJELULAKI astuu voimaan??
Lue nyt seuraava ote lastensuojelulaista jota pyysin sinua "ammattilaista" lukemaan suoraan lastensuojelulaista koska et selvästikkään tiedä koko lakipykälän sisällöstä muuta kuin sen mitä itse haluat nähdä: "Lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista." (siis lain vaatimus!)
Tuo lainaus on siis lastensuojeluLAISTA ja sinun "alan ammattilaisena" luulisi tietävän hyvinkin tarkkaan että tuo nimenomaan liittyy lapsen huoltajuutta koskeviin asioihin!
Kuka tai ketkä ovat lapsen huoltajia?
Missä vaiheessa lastensuojelulaki alkaa koskemaan asiaa ellei juurikin siinä kun lapsella on virallisesti huoltaja tai huoltajat! ?
Mielestäsi lastensuojelulaki ei tule mukaan ennenkuin lapsen huolto menee riitaisaksi.
Eikö vain?
Sitä ennen lastensuojelulaki on höpötyksiesi perusteella siis täysin ilmaa ja ei liity huoltajuuteen yhtään!!!
Kyllä muuten sinun kannattaa pitää sitä "lomaa" enemmänkin kuin viikko ennenkuin menet sossuun jatkamaan ruikutustasi sillä olet niin pihalla asioista kuin vain olla voi...
Heh... sossu muka... et edes unelmissas... RUIKUTTAJA!
Etkö voisi tehdä niitä töitä.
Toisten hakkuminen ruikuiksi on epäkohteliasta.
Olen yksinhuoltaja enkä ruikuta mistään. Elämä on eron jälkeen muuttunut paljon paremmaksi, kun ei tarvitse huolehtia aikuisesta ihmisestä, jonka elämäntyö oli maata sohvalla. Todellakin iloitsen siitä että nyt huolehdin vain lapsista . En kerjää kelalta isompia elareita enkä ole yritänyt onkia exän osoitetta tai puhelinnumeroa selville. Hän voi soitella meille, jos alkaa lapset yht äkkiä kiinnostamaan.
Vanhempi lapsista on ilmoittanut, ettei halua tavata ikinä isää, nuorempi ei ole puhunut isästä pikään aikaan.
Ex-mieheni saa vapaasti elää sellaista elämää, kuin haluaa. Ehkä joku päivä löytää toisen työssäkäyvän ihmisen, jolla yritää elättää itsensä. Joka hoitaa kotityöt ja lapset, eikä nalkuta, siitä että pitäisi osallistua kotitöihin, jos ei kerta töihin aio mennä.
Hän se tässä menetti kaiken.
Lastensuojelulain mukaan vastuu lapsista on huoltajilla. Jos kaikki on kunnossa (silloinkin kun vanhemmat ovat eroamassa tai eronneet), vanhemmat huolehtivat lapsistaan. Viranomaisia (lastensuojelunaossuja) ei tarvita. Tämä on siis lain lähtökohta. Ihan riippumaata huoltajien / vanhempien parisuhteesta. Jos tarkoitat tätä tilannetta, miksi vaahtoat sossuääliöistä, kun sossut eivät tilanteessa ole mukana? Lastenvalvojan tapaaminen sopimusten allemirjoittamisineen vie korkeintaan puoli tuntia, jonka jälkeen lastenvalvoja unohtaa koko perheen.
Silloin kun sossu alkaa saada lastensuojeluilmoituksia, on lain mukaan lastensuojeluviranomaisten puututtava asiaan. Koska koko ajan puhut lastensuojelusossuista ja siitä millaisia idiootteja he ovat, luulin että tarkoitat tätä tilannetta. Miksi puhua sossuista tilanteessa, jossa he eivät ole mitenkään mukana?
Kuten jo aiemmin kirjoitin, lastensuojelun asiakkaaksi tullaan yleensä lastensuojeluimoituksen kautta. Joskus toinen tai molemmat vanhemmat tekevät useita (jopa kymmeniä) lastensuojeluilmoituksia, joissa toisitaan vanhempaa syytetään lapsen huonosta hoidosta. Yleensä nämä ilmoitukset johtavat vain keskusteluihin vanhemman/vanhempien kanssa. Joskus vanhemmat eivät kuitenkaan lopeta, ennen kuin lapset voivat niin huonosti, että lastensuojelun pitää ryhtyä toimenpiteisiin (hankkia esim.tukihenkilö jne). Toinen tilanne, jolloin lastensuojelu (siis lastensuojeluviranhaltijat) tulevat mukaan kuvaan, on tilanne, jossa eroavat/eronneet vanhemmat riitelevät ja haukkuvat toisiaan niin, että lapsi alkaa voida niin huonosti, että koulu/päiväkoti tai muu lapsen tunteva tekee lastensuojeluilmoituksiin. Ero ja huoltoriitakaan ei siis ole mikään syy, että lastensuojeluviranomaiset puuttuvat tilanteeseen, kuten tunnut kuvittelevan.
Lakiin on myös saatava pakkotapaamiset isälle. Monet isät eivät välitä ja syyllistyvät itse vieraannuttamiseen.
Sitten isät alkaa syyllistää äitejä, siitä kun itse eivät hoida velvollisuuksiaan. Se on monen tavoitekin, että ei tavata jotta saa äidin syylliseksi.
Lakiin myös pakkovelvollisuus elareiden maksamisesta, monet isät ei maksa ja yhteiskunta joutuu makseleen huolttioisien elarit.
Lainlaatijat ovat lähteneet siitä ajatuksesta, että mikäli etävanhempi pakotetaan tapaamisiin vastoin tahtoaan, se ei voi olla hyväksi lapselle.
Elatusavun määrä pitää olla kohtuullinen elatusvelvollisen tuloihin nähden. Asiat vain todellisuudessa ole musyavalkoisia. On sekä isiä että äitejä, jotka eivät ajattele lastensa parasta. Valitettavasti.
Miesten ei tar vi siis hoitaa velvollisuuksiaan, vain äidin.
Miehet pystyvät luistamaan myös lasten opinnoiden kustannuksista. Äitimaksaa. Minä olen maksanut yksin kaikki 4 lapsetn opinnot, ruuat , vaatteet ja kirjat... kun miehen velvollisuus loppu 18 v maksamisessa. Eihän kukaan mies nyt vapaaehtoisesti maksa lasten opiskeljuja, ei ei. Kyllä sen kaikki vastuu jää äidille. Mutta kitistä ne miehet osaa, kun ensin itse jättää kaiken hoitamatta, niin hyvä syyllistää exää. Näinhän se menee.
Meillä mies jätti lapset ihan itse joten ihan turha hänen on kitistä siitä, ettei olisi saanut lapsiaan nähdä.
Mihet vaan etsivät aina sitä helppoa elämää. Siksi he eivät halua lapsiaan eron jälkeen luokseen asumaan, jotta pääsee helpolla, ja voivat sitten kitistä ettei näe lapsia... ja ainahan heitä uskotaan. Säälin kerjäämisen kyllä osaavat.