Niin onko näillä henkilöillä ollut lääkitys kunnossa??
Niin paljon juttua lukee täällä että äideiltä on otettu lapsia pois koska käytös on ollut holtitonta jne ja kumppaneinakin bipoja vain haukutaan ja syyllistetään?? Eikös lääkityksen kanssa voi elää tämän sairauden kanssa suht normaalia elämää? Jos kerran näillä henkilöillä joista täälläkin foorumilla puhutaan on diagnoosi kaksisuuntaiseen, niin miksi ei ole lääkitystä/hoitosuhdetta? Kaksisuuntaiset ei mielestäni ole kuspäitä, PAITSI jos tietoisesti jättävät sairautensa hoitamatta!!
Niin paljon juttua lukee täällä että äideiltä on otettu lapsia pois koska käytös on ollut holtitonta jne ja kumppaneinakin bipoja vain haukutaan ja syyllistetään?? Eikös lääkityksen kanssa voi elää tämän sairauden kanssa suht normaalia elämää? Jos kerran näillä henkilöillä joista täälläkin foorumilla puhutaan on diagnoosi kaksisuuntaiseen, niin miksi ei ole lääkitystä/hoitosuhdetta? Kaksisuuntaiset ei mielestäni ole kuspäitä, PAITSI jos tietoisesti jättävät sairautensa hoitamatta!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulle ainakin psykiatri sanoi, että mun kaltaisia juoksentelee täällä vapaalla jalalla vaikka kuinka, ja pystyvät elämään suht normaalia elämää ja hoitamaan vaativiakin työtehtäviä. Mulla siis Bipo II ja masennuspainotteinen tauti. Masennukset seuraavat liiallista stressiä josta kierroksia ja sitten hypon kautta masennukseen ja ahistukseen. Nyt ekaa kertaa lääkitys kohdallaan (Lamictal) ja pitää tietty tyypillisen bipolaarin tapaan kokeilla sen tauottamista jossain vaiheessa... Oon kuitenkin sairastanut tätä jo 10 vuotta ilman diagnoosia ja ilman lääkitystä, ja niinkin saanut asiani hoidettua, kuten perheen ja vaativan työn, vaikka masennuksen ja ahdistuksen vuoksi se on ollut välillä todella vaikeaa. Tunnistan oireet kuitenkin hyvin ja mietin josko voisin aloittaa lääkityksen uudelleen vasta kun esioireita ilmaantuu... Ehkä ei hyvä idis, mutta hypoissa en oo koskaan mitään vahinkoa saanut aikaan, eikä Lamictal ilmeisesti kunnolla niihin toimikaan. Manialääkkeitä en halua haittojen vuoksi käyttää, näen haitat omalla kohdallani toistaiseksi isommaksi kuin mahdolliset hyödyt, juurikin siksi, että hypot eivät mulla aiheuta ongelmia, vaan niitä seuraava depis.
Juu ja ei todella tekstien perusteella useimmilla ei-bipoilla täällä ole lääkitys kohdallaan eikä muukaan elämänhallinta. Säälittävää ulkoistaa omat elämänhallinnan ongelmansa puhtaasti sairaan osapuolen viaksi. Suhteesta voi aina lähteä jos se ei tyydytä ja pelkkää bipoa sairastava ei ole mulkku kuin korkeintaan kunnon maniassa. Pershäiriöiset sitten erikseen, mutta ei nämä kirjoittelijat itsekään tunnu sitä diagnoosia vailla olevan kun jaksavat täällä juosta sairautensa kanssa kamppailevia kollektiivisesti haukkumassa. Käsittämätöntä katkeruutta.
on oma valinta jos ei lähde pois huonosta suhteesta ja silloin on turha ruikuttaa.
Mulla on ollut lääkitys kunnossa mitä nyt petin, jätin miehen lapsien kanssa ja ylivelkaannuin. Sanoin just eilen miehelle et jos tuun raskaaksi ja saisin sen lapsen niin häipyisin ja jättäisin lapsen sille. Mut muuten olen normaali mitä nyt hypossa yliseksuaalinen ja liian pirteä.
Sama täällä, tein kaksi lasta exän kanssa ja lähdin. En ole nyt pitänyt yhteyttä lapsiinkaan kohta kahteen vuoteen, kun ahdistaa. Kävin vieraissa, enkä loppujen lopuksi itsekään ollut varma, kuka lapsien oikea isä on. Ainoa varma asia on, että olen niiden äiti ja se on pääasia että tiedän itse. Lääkitys minullakin kunnossa ja isot velat on tullut tehtyä, mutta elämä maistuu silti kaikesta huolimatta. Masennuskaudet hidastavat menoa, mutta sen kestää onneksi kun tietää, että masennus ei loputtomiin kestä.
Minä olen kuullut, että monet mielialalääkkeet aiheuttavat seksuaalista haluttomuutta. Ilmeisesti sinulla ei käynyt näin?
Ei, sain masennuslääkkeet, jotka ilmeisesti ruokki maniaa.