Nuorena ei ymmärrä, sitä vain menee ja tekee. Ystäviä, ei-ystäviä riitti, mutta miten on vähän vanhempana? Aika moni yksinäinen 30-40v. on sitten totaalisen yksin.
Ei elämässä ole mitään järkeä. Kaikki on vain katoavaa, ohikiitävää hetkeä, jota ei voi, eikä pysty pysäyttämään. Hyviä hetkiähän elämässä on ollut paljonkin, mutta kuten sanoin, kaikki on vain katoavaa, ohikiitävää. Jäljelle jää vain yksinäisyys.
Ei elämässä ole mitään järkeä. Kaikki on vain katoavaa, ohikiitävää hetkeä, jota ei voi, eikä pysty pysäyttämään. Hyviä hetkiähän elämässä on ollut paljonkin, mutta kuten sanoin, kaikki on vain katoavaa, ohikiitävää. Jäljelle jää vain yksinäisyys.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Varsinkin jos sattuu olemaan hieman pidättyvämpi ja varovaisempi luonne, niin aikuisen jää helposti yksin. Minulla oli peruskouluaikoina paljon ystäviä ja tuli harrastettua kaiken näköistä. Nyt 35 vuotiaana ole täydellisen yksin. Kerran olen seurustellut ja silloinkin tunsin itseni yksinäiseksi, mutta olipahan joku kenelle jutella. Eipä minun elämässäni viime vuosina hirveästi ole tapahtunut, mutta olisi kiva jonkun kanssa vaihtaa kuulumisia. On minulla yksi kaveri, mutta häntä näen todella harvoin, eikä hän muutenkaan sovellu jatkuvaan tapailuun.
Tämmöinen elämä tuntuu kyllä täysin merkityksettömältä. Onko mitään järkeä seurata kaikkea vain sivusta? Tavallaan viihdyn tässä sivustakatsojan roolissa, mutta ainoa mitä tässä odottelee on kuolema. Elämäntapani ovat aika terveelliset, joten sitäkin saa varmaan odottaa maailman tappiin asti. Monet varmaan suosittelisivat oman ajatusmaailman muuttamista, mutta en usko että sitä nyt niin paljoa voi muuttaa. Eikö se nyt ole tilastollisestikin todennäköistä että maailmaan syntyy silloin tällöin ihminen, joka ei sovi minnekään?