Mietin tuossa jonkun aikaa mikä olisi oikea palsta kirjoitukselleni. Mikä on mielenterveyttä?
Olen yli 40 vuotias mies jolla kaikki asiat on hyvin. Vaimo hyvässä virassa, kiva ok talo, kaksi lasta ja lemmikkieläimiä. Jotenkin on vaan tuntunut vuosia että kaikki on nähty ja loppuelämä on vanhan toistoa. En ole omasta mielestäni masentunutkaan, nautin luonnosta, ystävistä ja monista harrastuksista. Tuntuu vaan siltä ettei tässä nyt enempää tarvita enää. En ole halukas tekemään itselleni mitään, mutta minua ei haittaisi vaikka en enää aamulla heräisi.
Olenko outo lintu?
Olen yli 40 vuotias mies jolla kaikki asiat on hyvin. Vaimo hyvässä virassa, kiva ok talo, kaksi lasta ja lemmikkieläimiä. Jotenkin on vaan tuntunut vuosia että kaikki on nähty ja loppuelämä on vanhan toistoa. En ole omasta mielestäni masentunutkaan, nautin luonnosta, ystävistä ja monista harrastuksista. Tuntuu vaan siltä ettei tässä nyt enempää tarvita enää. En ole halukas tekemään itselleni mitään, mutta minua ei haittaisi vaikka en enää aamulla heräisi.
Olenko outo lintu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Neljänkympin kriisi? Mulle iski joku senkaltainen, kun havahduin, jotta vihdoin kaikki meidän perheessä pyörii ilman minuakin. Mitä mun nyt kuuluu tehdä, mihin mua enää tarvitaan.
Tuli jotenkin ulkopuolinen olo. Mulla on ollut vakava masennuskausi aiemmin, tämä ei ollut sitä. Kävin mielenterveystoimistossa asiaa perkaamassa ja jotenkin valkeni, että oli jäänyt päälle se puurtaminen jossain loputtomassa putkessa. Mä olin siis vihdoin perillä, saanu semmoisen elämän kun olin tahtonutkin. Piti ulkopuolisen ihmisen sanoa, että sä teit sen; nyt on lupa olla ja nauttia. Pikkusen noloa jos saanen myöntää.
Älä odota saavas täältä jotain tajunnanräjäyttävää ratkaisua, varaa aika mielenterveystoimistoon. Jos jäät vaan miettimään ja sulla oiskin siellä taustalla hiljalleen alkava masennus, se kerkee etenemään pitkälle ennenkuin läheiset kehtaa sanoa. Sitä pystyy näyttelemään että kaikki on hyvin, muttei loputtomiin.
M41, miten sulla siellä menee, ootko vielä olemassa?
Oon olemassa. Sun vastaus oli hyvä ja kertoi elämänkokemuksesta ja viisaudesta :)
auringon alla, totesi Saarnaajakin. Kyllähän minullakin on ollut nuorena eksistentiaalinen ahdistus, mutta ei ole ollut enää sen koommin, kun usko tuli elämään. Ei se varmaankaan koskaan poistunut lapsuuden siemenen jälkeen, uskoinhan Jumalaan, mutta new age -opit alkoivat viedä pimeään. Muistelen kopioineeni astrologisia symboleja jo alle kouluikäisenä, että siitä se lähti. Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä. Siinäpä riittää ammennettavaa ja ulottuvuuksia. Niin se vain ihmisen sydän tietää tietämättäänkin, että jotain oleellista puuttuu ilman Häntä.
En ole innostunut koskaan uskonnoista, mutta jos ne jollekin tuovat mielenrauhan hyvä niin..