elämä ollut suurimmassa määrin vastoinkäymisiä,pieniä valon pilkahduksia onneksi joukossa.saanut todellakin etsiä positiivisuutta että selviäisi.lisää taisteluita vain tulossa,ihan itse aiheutetusti suurin osa.osaisiko joku kertoa että miksi monen elämä on"helpompaa"kuin minun?maksanko minä nyt jostakin ns.ylimääräisestä esim.edellisistä elämistä?olen pohjimmiltani sydämellinen ihminen vaikka tekoni ovat tuomittavia,tiedän seuraukset ja vastaan niistä.miksi silti olen toiminut väärin?
otan kaiken vastaan mitä elämä tuo mukanaan mutta nyt ei taida ymmärrys enää riittää.jos joku pystyisi ja haluaisi hieman valaista asiaa minulle niin toivoisin sydämestäni asiallista vastausta.kiitos.
otan kaiken vastaan mitä elämä tuo mukanaan mutta nyt ei taida ymmärrys enää riittää.jos joku pystyisi ja haluaisi hieman valaista asiaa minulle niin toivoisin sydämestäni asiallista vastausta.kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
uskon että meille jokaiselle on kirjoitettu se oma elämänkerta valmiiksi.tähän asti lukeneena olisin toivonut hyvin erilaista tarinaa itselleni.mietin kovin elämän tarkoitusta,ihan jo rakkaimpiani ajatellen.jos joku löytäisi vastauksia kysymyksiin,edes sinne päin, niin toivoisin että vain niihin vastattaisiin.tästä hetkestä ja tulevasta tiedän jo aivan riittävästi.kiitos edelleen.
Sitä voi usein elämässä tuntua , varsinkin vaikeuksien ja vastoinkäymisten keskellä, että joillakin se elo on "kuin silkkiä vaan", että onpas tuolla ihmisellä hyvä osa, kun taas itse joutuu vetämään raskasta kivirekeä perässään ja vielä usein ylämäkeen.
Totuus on kuitenkin, että jokaisen täytyy elämässä maksaa, tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin, ja tuska/suru on sen hinta että on elänyt.
Jokaisella on oma surunsa, toisilla näkösällä, toisella visusti piilotettuna kovuuden tai usein säteilevän hymyn alle.
Emme voi kilpailla kenen suru on suurin ja eniten suremisen arvoinen.
Elämän kortit usein raukkamaisesti täällä jaetaan, eikä aina pysty vaikuttamaan mitä kohdalle kopsahtaa.
Siihen voimme vaikuttaa että yritetään keventää kiviä kaverin taakasta matkan varrelle, sen sijaan että paiskomme toisen taakkaan painoa lisää.
kiitos kun vastasit.silti mietin miksi olen julma lähimmäisilleni vaikka en sitä todellakaan ole tahtonut.
lääkärin mukaan terveydelliset syyt eivät selitä asioita.nuoruuden piikkiinkään ei asioita voi laittaa.
olen järkyttynyt.
pystyisikö joku näkemään menneistä edes jotakin mikä olisi mahdollisesti voinut vaikuttaa vääriin tekoihin?kenties jotakin mitä en jostakin syystä tiedosta.tietämättömyys vaivaa mieltäni paljon.kiitos.
Mikä johtaa vääriin valintoihin ihmisen elämässä, tai siis pahoihin tekoihin?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ympäristötekijöillä on suuri vaikutus. Eli millaisessa ympäristössä ja tunneilmastossa lapsi kasvaa , kuinka sitä kohdellaan, jne. Olen itse konkreettisesti havainnut tämän aikoinaan työskennellessäni elämässäni ns. haavoittavista oloista huostaan otettujen lasten kanssa, kuinka lapsi usein oiken puhkeaa kukkan kun saa asianmukaista huolenpitoa ja arvostusta.
Mutta ympäristötekijät ja sosiaalisert suhteet läheisiin eivät pelkästään selitä millaisia meistä tulee.
Nimittäin sitten on jokaisella oma luonne ja temperamentti.
Eli luonteen omaisesti ihminen reagoi vastaan tuleviin asioihin ja valintoihin.
Tietysti hienointa on jos on ihmisiä ympärillä jotka ymmärtävät omaa luonnetta ja rakastavat.
Mutta jokaisen on siis loppupeleissä pärjättävä sillä luonteella millä on paiskattu.
Hyvätkin lähtökohdat voi ryssiä henkilö jolla on luonteessa jotain häikkää.
Samoin enkelikin voi kai tarpeeksi nurkkaan ajettuna ja ahdisttettuna muuttua pedoksi, kukapa tietää mistä kumpuaa hyvyys, mistä ilkeät asiat.
Mutta niinkuin runoilija Eino Leino riimitteli osuvasti runossaan "Hymyilevä apollo"
"Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin
Eli hieno kesää sinulle sinne syvien ihmisyyspohdintojesi keskelle.
Ja tuota on myös jännä pohtia, kuten mietit että jos onkin niin että "ihmisen elämänkerta on valmiiksi kirjoitettu".
Joskus on itsekin tuntunut tuolta että onkohan se noin.
Vahvimmin uskon henk.kohtaisen elämän kokemuksen myötä itse ns. johdatukseen. Eli on tärkeää pyytää johdatusta tuolta "Isolta pomolta" oikealle polulle ja hyvyyttä ja viisautta itseensä , että rakentaa elämässään enemmän kuin rikkoo. Ja saisi hyvällä omallatunnolla mennä maate.
Myöskin joka päivä on armo uusi. Eli niin kauan kuin on elämää on myös toivoa tehdä elämästään pikkasen parempi.
Tsemppiä sinne jonnekin.
Joskus ihminen on oppinut esim. vahingollisia ajatusmalleja, esim. itsestään tai ympäristöstään , kyvyistään,jne.
Semmosestakin on mahdollisuus opetella pois, onnistumisten ja uusien kokemusten myötä.
ehkäpä mun kirjaani on tähän hetkeen kirjoitettu osio henkisestä kasvusta.itsestäni on kiinni luenko sen ja haluanko ymmärtää.nyt minulla on mahdollisuus muuttua.
toivottavasti luoja uskoo minua että olen hyvin pahoillani tapahtuneista asioista.mennyttä en voi muuttaa mutta tulevaan voin vaikuttaa.
eniten maailmassa haluan olla hyvä ja rakastava ihminen.
olisin toivonut pientä lohdutuksen sanaa,pientä toivoa niille jotka tekosistani joutuvat kärsimään.kuinka he tulevat pärjäämään?keinoni auttaa heitä ovat hyvin pienet.
kiitos kaikille jotka pohtivat kanssani vaikeaa asiaa.