Ensimmäinen autoni Mitsu Lancer -89

Tuollainen Mitsu oli mulla, kun ajokortin sain joskus -90luvun alkupuolella. Korimalliltaan sedan, mikä kyseisessä autossa harmitti. Kun nimittäin se hattuhylly oli niin turkasen kapea, että sinne sai asennettua hikisesti 6*9 kaiuttimet. Mutta kyllähän niistäkin rokki/ysäridance pauhasi seurueesta riippuen.
Tekniikkaa oli 5 vaihdetta ja 1,5 litranen 12venttiilinen tehopakkaus...not. Mutta jotain 90 hevosvoimaa kuitenkin ja ihan tarpeeksi nuorelle pölhölle kuskille.

Mitsun maahntuojalla oli noihin aikoihin ilmeisesti jonkinlainen merkkitarratehdas. Takaluukkuun oli kiinnitetty tekstit: mitsubishi lancer multivalve katalysator glxi. Ja joka sana erinlaisin kirjaimin.

Varusteita tuossa oli kirjainyhdistelmän mukaan. Eli oli penkinlämmitin, sähköinen peilinsäätö ja puhallinsuutin myös kuljettajan jalkoväliin, millaista en muuten ole senkoommin nähnyt yhdessäkään ajamassani autossa.

Jossain vaiheessa sain hankittua lanceriin takasiiven downforcea tuomaan huippunopeuksissa, jota tasamaalla oli jotain 170km/h mittarin mukaan ja kerran pitkässä alamäessä jopa 200km/h. Tuolloin mukavaksi jousitettu alusta tuntui hiukan pelottavalta, mutta minkäs teet kun tyttö odotti, kiire oli.
Erikoisvanteita en saanu tuohon koskaan hankituksi, mutta maalasin sentään vanhojen talvirenkaiden, joista nastat nypin, tekstit valkoisiksi. Jotain katu-uskottavuutta sentäs.

Lanceri palveli uskollisesti melkein neljä vuotta, kunnes vaihdoin sen uudempaan. Ei särkynyt kertaakaan mistään, vaikka raskas oli pojan kaasujalka toisinaan. Toisaalta hyvän huolenhan siitä pidin. Öljyt vaihdoin tunnollisesti ja muutenkin kaikki oli aina tip top ja pellit vahatut. Toista se on nykyään, kun auto on pelkkä kehonsiirrin, eikä avain vapauteen, kuten silloin.

Myöhempinä vuosina näin tuota lanceria paikkakunnalla sillontällön ja aina ajattelin, että ostaisin tuon ensiautoni joskus takaisin, kun se oli kuitenkin ollut nuoren miehen elämänmullistuksissa aina mukana. Sillä haettiin tyttöä riiuulle, kuljettiin armeijaan, hinattiin peräkärryä täynnä rakennustarpeita ensikotiin. Ja tuotiin esikoistyttöä synnytyslaitokselta. Ja niitä satoja iltoja, kun ajeltiin pitkin kylänraittia ja luukutettiin musiikkia.

No, viimeviikolla sitten selvitin autorekisterikeskuksesta nykyisen omistajan ja soitin hänelle, että josko mitsu olisi kaupan. Vanhahko mies kuulosti hieman hämilliseltä puhelimessa, kun utelin autostaan. Kun selvisi asiani, hän vain tokaisi, että lanceri on romutettu puoli vuotta sitten. Paska.