olen 27-vuotias nainen ja muuten eloisa ja vilkas luonne, mutta ongelmani on häveliäisyys. minulla on yksi tuulimunaraskaus-kokemus takana. kokemus oli ikävä ja raskas.
noh, vauva saisi tulla jos olisi tullakseen. olisin onnellinen jos tulisin raskaaksi. mutta pelkään intiimipaikkojeni roplaamista enemmän kuin kipua ja kaikkea muuta. en edes uskalla tai oikeammin kehtaa mennä edes naisten saunaan. raskauden aikana kuitenkin on kaikenmaailman sisäisiä ultraääniä ynnä muuta tunnusteltavaa, joten olen kauhusta järjiltäni, sillä omalla paikkakunnallani lääkäri on ulkomaalainen mies. ei sukupuolessa mitään vikaa ole, sillä häpeilen naistenkin edessä. itse synnytyskin tuottaa painajaisia, koska minulle jalat haarallaan makaaminen toisten nähden on mitä kauhein jännityksen, häpeän ja ujostelun aihe.
itseluottamukseni vartaloni suhteen ei ole huipussaan, joten kai siinä osasyy ongelmaani. tunnen itseni lähinnä jonkinlaiseksi lihakimpaleeksi, jota sorkitaan joka puolelle välittämättä tunteista.
miten pääsisin kamalista estoistani? tuulimunaraskauden aikana kiusaannuin neuvolatädin vastaanotolla jopa harjoittelijan läsnäolosta siinä määrin, etten osannut puhua hänelle lainkaan. pyytäisin apua kokeneemmilta ja vain yksinkertaisesti rohkeammilta naisilta.
kiitos jo nyt vastanneille.
noh, vauva saisi tulla jos olisi tullakseen. olisin onnellinen jos tulisin raskaaksi. mutta pelkään intiimipaikkojeni roplaamista enemmän kuin kipua ja kaikkea muuta. en edes uskalla tai oikeammin kehtaa mennä edes naisten saunaan. raskauden aikana kuitenkin on kaikenmaailman sisäisiä ultraääniä ynnä muuta tunnusteltavaa, joten olen kauhusta järjiltäni, sillä omalla paikkakunnallani lääkäri on ulkomaalainen mies. ei sukupuolessa mitään vikaa ole, sillä häpeilen naistenkin edessä. itse synnytyskin tuottaa painajaisia, koska minulle jalat haarallaan makaaminen toisten nähden on mitä kauhein jännityksen, häpeän ja ujostelun aihe.
itseluottamukseni vartaloni suhteen ei ole huipussaan, joten kai siinä osasyy ongelmaani. tunnen itseni lähinnä jonkinlaiseksi lihakimpaleeksi, jota sorkitaan joka puolelle välittämättä tunteista.
miten pääsisin kamalista estoistani? tuulimunaraskauden aikana kiusaannuin neuvolatädin vastaanotolla jopa harjoittelijan läsnäolosta siinä määrin, etten osannut puhua hänelle lainkaan. pyytäisin apua kokeneemmilta ja vain yksinkertaisesti rohkeammilta naisilta.
kiitos jo nyt vastanneille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voin sanoa itse synnyttäneenä, että kun menet synnyttämään, niin häveliäisyys häviää. Synnytyksessä miettii paljon tärkeämpiäkin asioita eikä siinä edes ajattele ujoutta. Kaikki voima menee siihen, että jaksaa kestää sen kivun. Ja itse ainakin kestin kivun pienen lapsen vuoksi, jota rakastan hyvin paljon. Varmasti kohdallasi auttaa kun keskityt vaikeina aikoina ajattelemaan vauvaasi. Ja eihän hoitohenkilökunta romplaa huvikseen alapäätäsi, vaan he haluavat varmistaa että vauvallasi on kaikki hyvin ja antavat näin sinulle ja vauvallesi parhaan mahdollisen hoidon. Joten unhoda turha ujous! Muista aina mikä on kaikkein tärkeintä!
itselläni on vähän sama vaiva, mutta ei ihan noin paha. rakenne ultrassa,20raskausviikolla lääkäri oli myös ulkomaalainen mies ja olo oli ihan kauhea siinä tilanteessa.myöhemmin olen ajatellut,että sitä ihmistä minun tulee nähdä enintään enää kaksi kertaa tai käydä hänen vastaanotollaan.tänään on taas meno lääkärin tarkastukseen,eli lääkäri tunnustelee onko kohdunsuu kiinni.minua ei ehkä pelota niinkuin sinua,vaan ärsyttää.ärsyttää ihan jumalattomasti haaristella jonkun oudon edessä.. mutta olen tsempannut itseäni jo varmaan viikon ajan,että se ihminen ei minua tunne,enkä minä sitä,joten en ikinä enää ehkä tule edes näkemään häntä ja vauvan takiahan tässä tekisi mitä vain.
pakkohan ne tutkimukset on kestää,muuta ei voi.
kannattaa käydä mielessä mielikuvaharjoituksia,eli kuvitella tilanne monia monia kertoja mielessä ennenkuin olet tutkimuksiin menossa.silloin tavallaan jo "tiedät"mitä on luvassa ja tilanne ei sitten ole niin häkellyttävä!
koitetaan pysyä kovina!!
Mulla on edessä ensimmäinen lääkärikäynti ja en tajua miten kestän sen!!! Mieslääkäri - tietenkin! Olen aina käynyt naisgynekologilla ja päättänyt, että ikinä en miehelle mene ja tässä sitä ollaan!!!! Minun mielestä on jotain aivan käsittämättömän kamalaa/nöyryyttävää levittää jalat mieslääkärin edessä. En tiedä miten tsemppaisin itseni siihen vai pitääkö perua koko lääkäri ja mennä yksityiselle ja maksaa siitä kova hinta!!?
Minäkin olin siinä tilanteessa raskauden aikana, että jouduin ensimmäistä kertaa menemään miespuoliselle lääkärille sisätarkastukseen. Kerroin neuvolaterkkarille etten mielelläni menisi, ja hän sanoi, että on mahdollista mennä viereiselle terveysasemalle, mutta siellä voi olla pitkät jonot jne ja vaikeampi järjestää. Mutta siis ainakin se on järjestettävissä, jos ei yksinkertaisesti kestä ajatusta siitä että mies ronkkii. Minä sitten suostuin miehen ronkittavaksi ja annan kyllä olla viimeisen kerran. Muutenkin raskauden aikana piti olla ronkittavana ties missä ja milloin, yhteensä useamman kerran mitä olen koskaan ennen raskautta ollutkaan... Ei ollut mukavaa, mutta oli siedettävä.
Saa todellakin pyytää naislääkäriä. Tulipahan mieleen.. miksi miespuolisia synnytyslääkäreitä ja gynekologeja ylipäätään on olemassa?!! Iät ja ajat on synnytys ollut naisten oma juttu. Miksi mies haluaa gynekologiksi? Onko naisia urologeina? Ja mitä mies ajattelisi naispuolisen urologin tutkittavaksi menemisestä?