Asumisoikeussopimus

Kun ositusta isän avioeron (1966) jälkeen ei ollut toimitettu, se on toimitettava nyt ennen perinnönjakoa.

Osituksessa otetaan huomioon ne varat ja velat, joita puolisoilla avioerotuomion saadessa lainvoiman oli. Omaisuus arvioidaan kuitenkin jakoajankohdan (2004) käypään arvoon. Osituksessa sen osapuolen, jonka nettovarallisuus edellä olevan mukaisesti on suurempi, tulee antaa toiselle omastaan ns. tasinkoa niin paljon, että nettovarat puolin ja toisin ovat yhtä suuret.

Ositus ei siis tapahdu isän kuolinajankohdan, vaan avioeron ajankohdan varallisuustilanteen mukaisesti. Isän ex-vaimo ilmeisesti saa tällöin tasinkoa isän perillisiltä, jotka taas saavat perintönä osituksessa isän osalle tulevan omaisuuden sekä isän muun (avioeron jälkeen saaman) omaisuuden.

Jos ositus toimitettaisiin ehdotuksen mukaisesti ilman ex-vaimolle tulevaa asumisoikeutta, tilaan ilmeisesti syntyisi yhteisomistussuhde, jossa omistajina olisivat toisaalta ex-vaimo ja toisaalta isän perilliset. Isän jälkeen tehtävässä perinnönjaossa isän jäämistö jaettaisiin tasan kolmelle lapselle ja tällöin täsmentyisi heidän tilaan kohdistuvan murtolukuisen omistusoikeutensa suuruus. Jos joku yhteisomistajista haluaisi tilan myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamiseksi, hän voi, ellei asiasta muuten sovita, oikeuden kautta saada aikaan tilan myymisen. Myyminen ilmeisesti tulisi kysymykseen jo osituksenkin yhteydessä, jos pesään on määrätty pesänjakaja, ja joku osakkaista myymistä vaatii.

Jos osituksessa sovitaan (kuten on ehdotettu), että ex-vaimolla on elinaikainen tilan hallintaoikeus, sitä tuskin kannattaa hänen elinaikanaan myydä, koska rasite siirtyy ostajalle ja vaikuttaa kauppahintaan alentavasti (ex-vaimon iän mukaisesti). Jos kysyjällä on likvidien varojen tarvetta, hänen siis ei ehkä kannata tällaiseen sopimukseen suostua.

Toisaalta, jos ex-vaimo osituksessa luopuu oikeudestaan tilaan asumisoikeuttaan vastaan, tämä parantaa isän tyttären perillisasemaa, kun koko tilan omistus jää isän kolmelle perilliselle. Jos luopuminen on arvoltaan suuri, siitä (ainakin periaatteessa) saattaa seurata luovutuksensaajille lahjaverovelvollisuus. Sillä, minkä arvoiseksi tila tällöin osituksessa arvioidaan, ei nähdäkseni ole kysyjälle käytännön merkitystä; näin ainakin, jos ex-vaimolle ei osituksessa tule tasinkona mainittavasti muuta omaisuutta, ja jos tila perinnönjaossa jaetaan tasan isän kolmelle perilliselle. Jos tämä yhteisomistus jonkun yhteisomistajan vaatimuksesta myöhemmin puretaan, tila tulee myytäväksi, jolloin kauppahinta jaetaan myyjien kesken omistusosuuksien mukaisessa suhteessa. Perinnönjaossa käytetyllä arvolla ei tällöin ole merkitystä.

Asia on kuitenkin sen arvoinen, että kannattaa neuvotella asiantuntijan kanssa ennen sopimuksen allekirjoittamista.

eli ymmärsinkö oikein...
jos tytär ei näistä asioista ymmärrä ja haluaa päästä koko jutusta eroon yksinkertaisimmalla tavalla, tekemättä mitään asumissopimuksia yms, maksoi mitä maksoi, hän hakee käräjäoikeuden määräämää pesänjakajaa, jota pesässä ei vielä ole.

Jos on hakenut pesänjakajaa, täytyykö siitä hakijan kertoa muille osakkaille?

Perukirja on tehty, mutta sitä ei ole vielä toimitettu verovirastoon eli se on edelleen "pesänhoitajan" hallussa. Voiko hakea pesänjakajaa jo nyt, vaikka perukirjaa ei ole vielä verovirastossa? Kopio siitä tyttärellä on.

Hei!
Vielä yksi kysymys...
Kuka maksaa osituksen selvittämisestä aiheutuvat kulut? "Pesänhoitaja" ilmoitti että tytär maksaa, jos hän vaatii omaisuuden osituksen. Onko näin? Vai tuleeko sen kaikkien kuolinpesän osakkaiden maksettavaksi? Maksaako ex-vaimo mitään ko osituksesta aiheutuneista kuluista? Perukirja on tehty mutta pesänhoitaja ei tehnyt ositusta, eikä näin ollen merkannut ositusta ko kiinteistölle eikä myöskään hinta-arviota perukirjaan. Perukirjassa merkintä että tytär haluaa osituksen ko kiinteistölle.