helvettiin! Olin rakastunut,ja nainen johon rakastuin rakastui tähän toiseen mieheen.Katkerana mustamaalasin tätä miestä ja keksin juttuja naiselle mitä hän on sanonut ja tehnyt,olin rakkauden sokaisema,tein myös naisen nimissä tekoja joista en ole ylpeä olenko paha ihminen??
Pyysin mieheltä
anteeksi! Käski painua
7185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olet paha ja täysin kahjo. Miksi teit tuon? Mustasukkaisuudesta vai mikä peruste?
Enpä ihmettele. Toisten mustamaalaaminen oman etunsa vuoksi on syvältä. Vaikka rakastaisi. Kertoo ihmisestä paljon. Tosin ei kuulosta oikealta rakkaudelta, vaan omistushalulta. Eri asia.
Ja tarinan opetus oli?
Yksin jäit ja rakastamasi henkilö vihaa sinua. Ehkä opit tästä jotain?
Tiedätkö? Sinun käytöksesi on ymmärrettävää. Käyttäydyin ihan samalla tavalla, kun olin sinun tilanteessasi muutama vuosi sitten. Rakastuin naiseen, joka osoittautui petolliseksi ts. hänellä ei ollut tunteita. Keksin aiheesta vastaavia juttuja ja yritin uskotella hänelle olevani muita parempi. Sinulle kerron nyt, että tämä leikki ei kannata. Jos tämä naisesi lähtee jonkun muun perään, anna mennä. Häntä ei kannata tavoitella. Nainen tehköön tahtonsa mukaan. Mitä tästä opimme? Ei pidä rakastua ihmiseen, jonka luonnetta ja ymmärrystä ei täysin tunne. Olet yhtä hyvä ihminen kuin minä. Kenties jopa parempi.
anteeksi myös siltä naiselta. Yksipuolinen rakkaus saa aikaan hävyttömiä tekoja.
Jokainen meistä ansaitsee toisen mahdollisuuden, kunhan muistaa olla lankeamatta samaan syntiin toistakertaa. Hyvää viikonloppua kaikille :)
Rakkautta ei voi käskeä. Sitä joko on tai ei. Kaikille tulee varmaan elämän aikana eteen tilanteita, joissa on joko yksipuolisesti ihastunut tai yksipuolisen ihastumisen kohde. Silloin täytyy yrittää ottaa myös sen toisen ihmisen tunteet huomioon.
Toisella ihmisellä on oikeus tietää totuus, oli se sitten mikä tahansa. Valehtelemalla pistät hänet tilanteeseen, jossa hän joutuu elämään sinun luomassasi valheessa tahtoi hän sitä tai ei.
Itse olin ihastunut työkaveriin, joka ei ollut ihastunut minuun. Nyt tässä haetaan vähän rajoja, että miten toiseen pitäisi suhtautua. Toisaalta sitä yrittää käyttäytyä normaalisti mutta toisaalta hieman myös välttelee sitä toista, ettei hän ymmärtäisi tilannetta väärin. Surullinen en ole, päinvastoin. Asioiden selviäminen oli sinällään jo helpotus, nyt vain pitäisi saada tilanne normalisoitumaan.
En väitä että tunteet ja ihmissuhteet olisivat helppoja. Olen joutunut aikanaan luopumaan ihmisestä josta välitin hyvin paljon ja joka välitti myös minusta. Se on raskainta mitä olen koskaan joutunut tekemään. Aina asiat eivät vain mene niinkuin niiden toivoisi menevän.
Toivottavasti teit myös sen eteen jotain mikä todistaa että olet oikeasti pahoillasi. Etkä vain huikannut "Anteeksi nyt vaan jos olen olemassa."