Äitini kuoli 15v sitten,pesää ei jaettu, meitä on siinä isä ja veljeni ja minä.Äidiltä jäi firma joka annettiin veljelleni ja minulle pesä maksoi firmasta verotusarvon, joka oli pieni, veljeni on voinut hyvin tuottavalla firmalla, olisiko minulle kuulunut tai kuuluisiko veljeni maksaa erotus firman todellisen arvon mukaan vai onko oikeus tällainen
Onko oikeus tapahtunut?
tyhmä
15314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nyt 15 vuoden jälkeen on myöhäistä haikailla uutta osuutta firman menestymisestä, sehän on ilmeisesti tulosta veljesi toiminnasta. Ehkä teitte osittaisen perinnönjaon sopimalla firman arvon ja se on sillä selvä.
Osoittamalla firman arvo väärin arvioiduksi jakonne aikoihin, niin tottakai voit yrittää sopimalla saada veljesi osuudesta hyvitystä pesän lopullisessa jaossa.
Kiitos vastauksesta, muttta ei tokikaan ole kysymys tästä päivästä vaan siitä kun sai firman , olihan sillä silloin todellinen arvo eikä vaan verotusarvoa, verotusarvohan lasketaan mahdollisimman alas juuri perintöveron vuoksi joka on käytäntö. ahneudesta ei ole kyse vaan tasapuolisuudesta /oikeudenmukaisuudesta ja mikä on laki ja käytäntö yleisesti
Kyllähän käytäntö on merkitä jo perukirjaan käypä arvo, mutta myös se, että oikeustoimikelpoisena allekirjoittamalla olet hyväksynyt jakosopimuksenne.
Perukirjan lisäksi on perintöverottaja ikäänkuin tarkistanut perintönne arvot, myös firman osalta, verotuspäätöstä tehdessään, eli 15 vuoden jälkeen olet myöhässä..
Jos ajatuksesi ei hellitä, niin käy asiaan liittyvien asiapapereiden kanssa asiantuntijan puheilla, että edes lopullisessa perinnönjaossa saat oikeutta.
Ikävä sanoa, mutta ota huomioon erityisesti juttusi mukaan elossa olevan isän suhtautuminen, ettet ajaudu seuraavassakin jaossa paitsioon.
Laki toteuttaa oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta varsin pitkälle, mutta perinnönjaon kohdalla edellytyksenä on perillisen esittämä vaatimus pesänjakajasta, muutoin se menee sopimusjakona, jossa jokainen täysivaltainen osakas joutuu itse valmomaan etujaan. Suostumalla sopimusjakoon hyväksyy sen riskin, että joku vedättää tahallisesti tai tahtomattaan.
Minulla hieman samantyyppinen tilanne kuin tyhmällä. Siksi kysynkin sinulta 12 20 tarkennusta siihen, että miksi isän eli lesken mielipide tässä olisi tärkeä. Meillä perinnönjakaja perusti jakonsa 96 -vuotiaan lesken mielipiteeseen siitä, ettei peritty omaisuus ollut sisarelleni ennakkoperintöä, vaikkei leski ymmärrä koko asiaa, mitä puolestaan ei voi mitenkään todistaa, koska lääkärinlausunto puuttuu.
"Siksi kysynkin sinulta 12 20 tarkennusta siihen, että miksi isän eli lesken mielipide tässä olisi tärkeä."
Oikeustoimikelpoinen isä voi tyttären kränäämisestä suivaantuneena tehdä eläessään lahjakirjan pojalle omaisuudestaan, joka on lähtökohtaisesti ollut äidin kuollessa tasingon saatuaan yhtä suuri kuin äidin perintö. Jos lahjakirjassa nimenomaan määrätään, niin lahja ei ole ennakkoperintöä ja tämän voi määrätä vielä testamentissakin. Jos omaisuus on em. hukattu yli kymmenen vuotta ennen kuolemaa, niin edes suosiolahjaan vetoaminen tuskin onnistuisi. Testamentin osalta tiedät varmaan lakiosan olevan vain puolet siitä mitä saisi ilman testamenttia. Isän mielipiteellä on siis oma merkityksensä.
Omassa jutussasi ihmettelen miten lesken sanomisella kumotaan se, että ilman em. määräystä rintaperillisen saama lahja on oletuksena ennakkoperintö riippumatta kuluneista vuosista. Jutussasi on jotain erityisiä syitä, että lakimiehesi on samoilla linjoilla mahdollisuuksistasi.
Tyhmä vastaa nyt ja toivoisin tähän asiallisia vastauksia, ei sellaisia että olisin ahne tai kateellinen. En lainkaan itse tästä asiasta ollut huolissani mutta ulkopuoliset ihmiset sanoivat että olen kokenut vääryyden. Eli halusin mielipiteitä miten nämä yleensä hoidetaan. Minulle sanottiin että veljeni olisi pitänyt silloin maksaa todellisen arvon mukaa tai sovittuna joku summa. Tai voiko olla että perin enemmän sitten joskus isäni kuoltua tai että minua olisi jymäytetty ja olisin laittanut suuressa surussani nimen paperiin että luovun firmasta verotusarvolla. Eli ihan sama, mutta kuinka nämä hoidetaan yleisesti fiksusti, mitä meillä ei ole tapahtunut missään asiassa. Elän ja voin hyvin eli vain tosi kiinnostunut. Kiitos jo etukäteen
Viimeistään perinnönjaossa firma olisi pitänyt arvioida todelliseen arvoonsa ja sinun olisi pitänyt saada siitä osuutesi sen mukaan. Tämä on normaali tapa. Jos verotusarvo on ollut huomattavasti alhaisempi kuin todellinen arvo, niin voitaneen sanoa, että sinua on ehkä vedetty höplästä. Toki tuollaisen firman todellisen arvon arvioiminen ei ole aina kovin yksinkertaista. Esim. pienissä firmoissa pääasiallisen vastuuhenkilön kuoleminen voi käytännössä johtaa huomattavaan liikevaihdon laskuun, vaikka aikaisemmin firma olisikin pärjännyt hyvin.
Jos paperit on oikein tehty, niin isäsi kuoltua et peri yhtään enempää kuin veljesi.
Veromiehen poika sanoo hyvin. Tosin kirjoituksensa sisältää pari ongelmaa, ainakin minun kohdallani niin oli ja on. Ensimmäinen on se, että minun perittäväkseni oikeuteni mukaan kuulununut kiinteistö kyllä arvioitiin asiantuntijan avulla kirjallisesti perusteineen, mutta vastapuoli väittää, että arvio on ollut aikanaan liian suuri. Edes asianajajani ei ota todesta aiemmin oikeaksi todistettua arvoa.
Toinen ongelma nykytilanteessani on se, että leski keksii väittää, että kyseessä ei ollut ennakkoperintö sisarukselleni (vaikkei edes ymmärrä mitä ennakkoperintö tarkoittaa, mutta kun vastapuolen juristi on hänelle tämän lauseen syöttänyt). Olemme koht`sillään menossa käräjänoikeuteen, eikä minun asianajajani ole antanut minulle toivetta menestyä kantajana.
Olen Veromiehen pojan kanssa samaa mieltä siinä, että ehkä sinua on vedetty höplästä, mutta vaikka todellinen arvo olisi aikanaan arvioitu, ei sekään välttämättä sinua auttaisi.
Kiitos ja luulin kyllä tämän tietäväni ja nyt varmasti tiedän.... en tiedä muuttaako tilannetta se että pesämme on jakamaton pesä eli sieltä ei ole jaettu kuin firma.
Mutta olen ollut koko ajan isälleni ja veljelleni ..se paha.. joka valitettavasti kuuluu pesään ja olen miettinyt että pitäisikö nostaa kissa pöydälle kaiken uhallakin:) Ja tunnen kyllä oloni hieman höynäytyteksi kun ulkopuoliset luulee että kyllä olet saanut siitä paljon..:) just. Kiitos teille ihanat ,asiallisesti vastaavat ihmiset.
ps. vielä firmasta , firma on sellainen että samat työt pysyy ja pyörii varmasti silloi nyt ja tulevaisuudessa..tietenkin jos ei maa kaadu:) eli tulot samat ja terveen firman sai... onni yksillä, kesä kaikilla
Myös minä olen ollut pesässä se paha ja nostanut kissan myöskin pöydälle, koska en kestänyt epäoikeudenmukaisuutta. Nyt siis mennään käräjille, mikä on rikkonut koko pesän kaikkien osakkaiden välit, eikä välttämättä minulle nytkään oikeutta tule. Voit valita kissan nostamisen pöydälle, mutta siitä tulee paljon ikäviä seuraamuksia jopa vuosikymmeniksi.
No jotenkin tuntuu että jonkun pitää pistää piste tälle, jaisän eläessä en käräjille lähde, ajatuksena että rahaa kaikki vaan on,mutta haluan että ne tietää että en ole tyhmä tiedän kuinka minua on käsitelty. Ja välit siis lämpimät välit on jo menny mikään ei haavoja paranna.Onko suku pahin.... tuntuu vaan niin käsittämättömän epäoikeudenmukaiselta.... raha rikkoo kaiken.. onko se sen väärtti . Kiitos sinulle :) kiva huomata että on muitakin kuin minä jotka on kokenu saman
Olen joutunut paljon pohtimaan myös viime aikoina perintöasioita ja ottamaan selvää itse ja miettinyt sitä kuinka raha tekee ihmisistä ahneita ja nimenomaan se "helppo ja ilmainen" raha.
Itse olen aina elämässäni yrittänyt pysyä sillä rehellisellä tiellä, välillä se on kirpassut kovinkin mutta eipähän ole pelkoa ollut koskaan että jäisin epärehellisyydestä kiinni ja toivottavasti pysyn tällä samala tiellä hamaan loppuuni asti.
Miten ihmisistä, jotka ovat läheisiä olleet aikaisemmin, tulee melkein toistensa vihamiehiä kun ollaan perinnönjaon edessä, ei voi käsittää.
Ei kai sitä voi ihan kiveen hakata että suku on pahin, mutta valitettavasti useimmissa tapauksissa näin on.
Jos koet tulleesi kohdelluksi väärin niin teet mikä itsestäsi tuntuu oikeudenmukaiselta ja sen myötä saat jonkinlaisen sisäisen rauhan itsellesi tuon asian kanssa ehkä jossain vaiheessa. Tsemppiä ja kevään odotusta kaikesta ikävästä huolimatta.
Mielestäni näissä jutuissa ei useinkaan ole kyse mistään ahneudesta tai rahasta ollenkaan, vaan siitä mikä merkitys- ja symboliarvo rahalla on esim. osoittamaan välittämistä, arvostamista ja rakkautta tai näiden kaikkien puutetta. Minulle ei ole väliä rahalla, vaan sillä etten anna kohdella itseäni tyttölapsena (nyt tietenkin naisena) miten vain, ja myös minulla on oikeuteni tulla huomioonotetuksi, ja ne oikeudet nyt tulevat näkyviksi perinnönosan vaatimisen kautta. Muuta tapaa ei suhteiden puuttumisen vuoksi enää ole, koska minua ei kuunnella.
Voihan asian laittaa vireille vasta isän kuoleman jälkeen perinnönjaon yhteydessä. Firman arvio voidaan tehdä myös takautuvasti, mutta sitten kannattaa varautua siihen, että erilaisia todisteita, mielipiteitä ja väitteitä asiasta riittää asiantuntijoillakin ja niistäkin tulee riitaa.
Tärkeintä minulle oli se, etten antanut perheen noin vain kävellä ylitseni, vaan taistelen ja siten pyrin osoittamaan arvoni ja merkitykseni. Mutta jokainen tekee itse valinnan. Minun valintani oli käräjille lähtö isän kuoleman jälkeen.
Kiitos vastauksista, olen todella surullinen tästä asiasta mutta asiat vain on nyt näin. Raha menee ihmissuhteiden edelle valitettavasti toisilla, ja kun tietty raja ylittyy tulee itselle olo että ihan sama ,selvitetään sitte ja luu kurkkuun. On vain raja kun ylimielisyys tulee vastaan ja oma mieli sanoo että haluan oikeutta ja huomiota että minäkin olen olemassa ja samanarvoinen, juridiikka sikseen, toki sen mukaan mennään mutta ihmeellistä että ei voida asiallisesti keskustella vaan syytellään ja oletetaan asioita jotka eivät ole lain mukaisia. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan , oliko sukulaisuus tässä , mutta onneksi muu suku on lähelläni. Lähimmät vain menetän joita eniten kaipaisi.Kiitos te ventovieraat ihanat ihmiset