Kaksospoikani täyttävät kohta 3 ja ovat aloittaneet päiväkodin reilu pari viikkoa sitten. Aamut ovat itkuisia jo kotona ja päikkäriin ei ole halukkaita menijöitä (toinen on suht rauhallinen kunnes toisen valitus tarttuu). Päiväkodissa sitten on kummassakin lahkeessa kiinni itkevä epätoivoinen lapsi. Iloisen ilmeen näyttäminen alkaa käydä työstä. Olin mukana melkein kaksi viikkoa, alkuun koko ajan ja sitten jätin heidät vähitellen pidemmäksi aikaa joten tiedän että päiväkodissa heitä kohdellaan hyvin. Hoitajien mukaan he itkevät myös pitkin päivää, eivät onneksi koko aikaa. Vinkkejä miten voi auttaa lastaan sopeutumaan paremmin päiväkotiin vai onko tämä aina tällaista?
Miten autan lapsiani sopeutumaan päiväkotiin?
Kaksosten mamma
5820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
aika.Valitettavasti taitaa olla ainoat keinot.
tee kaikki asiat tiukasti samaan aikaan ja samassa järjestyksessä aamuisin kotona ja myös hyvästelyt päiväkodissa: lapset tottuvat rytmiin, joka taas luo turvallisuutta.
kerro lapsille, että ajattelet heitä pitkin päivää.
kerro heille aamulla, että tulet hakemaan heidät taas samaan aikaan, esim. kun ovat iltapäivällä leikkimässä ulkona. voit sanoa sen joka aamu.
joskus voit luvata jotain kivaa päiväkotipäivän päätteeksi jo kotona aamulla (esim. suoraan piparieväsretkelle hoitopäivän jälkeen tai leipominen kotona yhdessä heti päiväkodista tultua).
lue kirjoja, joissa mennään päiväkotiin. juttele päiväkodista iloisesti, mutta älä liikaa. halaa ja suukotele lapsia illat ja lue heille, leiki heidän kanssaan. unohda omat menosi pariksi kuukaudeksi.
älä jännnitä aamuisin, lapset vaistoavat sen ja tulevat itse kireiksi.
varmista, että lapset nukkuvat tarpeeksi.
ja lopuksi se tärkein: ÄLÄ jätä heitä päivähoitoon pitkäksi aikaa. jo kuuden tunninkin päivä on todella pitkä pienille lapsille. joten lyhennä työpäivää, jos se on 8 tuntia. kyllä se onnistuu. varmasti.
Hei!
Minulla itsellänikin kohta 3 täyttävät kaksospojat jotka ovat käyneet tarhassa jo vuoden ajan,tosin muutamana päivänä viikossa.
Meni monta kuukautta ennen kuin pojat tottuivat eivätkä jääneet huutamaan perään(silloinkin hoitajien mukaan huuto loppui heti kun äiti hävisi näkyvistä)
Nyt tosin kesäloman jälkeen toisella on taas vaikeuksia lähteä tarhaan,mutta olen huomannut ettei se lähdön pitkittäminen tarhasta pois ainakaan helpota tilannetta.
Kyllä tuon ikäiset jo tietää/muistaa että äiti tulee hakemaan,ainakin meillä pojat aina puhuu että mennään tarhaan ja äiti hakee iltapäivällä.
Itse olen alottamassa kokopäivätyöt muutaman viikon päästä joten poikien hoitopäivät lisääntyvät viiteen viikossa.
Olen sen pojille selittänyt ja kyllä he sen ymmärtävät(onhan isin töissäkäynnistä keskusteltu jo monia kertoja).
Eli selitä lapsille miksi tarhaan ja toimi määrätietoisesti,vie tarhaan,riisu vaatteet,anna pusut,sano heipat ja että iltapäivällä nähdään.
Toki itse alkuaikoina käytin huonoina aamuina hyväkseni lahjontaa,eli lupasin että äiti ostaa sit jotain kivaa...
Ja aika se on joka auttaa...
Kaksosten äitinä tiedän että kun toinen itkee,yleensä toinenkin itkee.Ja kyllähän se kirpaisee kun lapset jää itkemään,mutta sellaista se on varmaan suurimmalla osalla lapsista kun he alottavat hoidossa olon.
Tsemppiä hirveästi ja jaksamista!
*Onko isällä mahdollisuus välillä viedä lapsia, tilanne voi muuttua oleellisesti?
*"Jäähyväistilannehan" on lapselle se vaikein, joten sitä ei kannata turhaan pitkittää.
*Lasten aikana ei kannata kotiväen voimin voivotella tilannetta vaan puhua päiväkodista mukavaan sävyyn heidän läsnäollessaan.
vinkeistä. Jatkamme sisukkaasti.