Vihaan parasta ystävääni

Selitit asian kyllä ihan selkeästi ja luulenkin että kaikki vain johtuu siitä että näette liian usein. Minulla on ollut kokemuksia siitä, että kun olen jonkun kaverin kanssa paljon tekemisissä, niin jossain vaiheessa kaikki rupeaa ärsyttämään, suorapuheisemmat tyypit uskaltavat sitten sanoa ääneen ilkeät ajatuksensa. Nyt minulla on jäljellä vain yksi ystävä ja tämän kanssa tilanne oli aivan samanlainen. Näimme joskus todella usein ja jossain vaiheessa kaverini rupesi naljailemaan ja piikittelemään todella ärsyttävään sävyyn. Itse hienotunteisena miehenä tämä loukkasi paljon ja lopetin tapailun melkein kokonaan. Nykyään näemme vain harvoin ja homma toimii paljon paremmin.

Itselläni on ystävä, joka tekee lähes samaa. Vaikeinta minun kohdallani on vain se, että kyseinen ystävä on minun parhaan ystäväni todella läheinen kaveri. Suoraan sanoen vituttaa, kun en uskalla laittaa välejä poikki, ja nyt vain ajattelin odotella kunnes muutkin huomaavat ettei hän ole hyvä minua kohtaan, en voi muutakaan.

Mulla on oikeestaan sama. Mun kaveri kuvittelee olevansa aina oikeassa ja kaikki muut on väärässä. Esim. Minä, se "paras kaveri" ja kaks muuta oltiin parhaita kavereita. Sit se paras kaveri oli tosi paljo yhen meidän luokkalaisen kaa, joka ei ollut kukaan meistä neljästä. Sit kun mulla oli tylsää, niin olin yhen toisen kaa joka ei myöskään ollu kukaan meidän nelikosta. Tietenki siinä kävi niin, että se mun paras kaveri suuttu mulle koska olin sen toisen kaa ja sit se vaan laitto viestin et "et oo enää mun paras kaveri. Tiiät miks" Se siis ajatteli että sillä saa olla vaikka kuinka monta muuta kaveria mut mulla ei saa olla yhtään muita. Sit se oli puhunu musta paskaa niille kahelle muulle meidän nelikosta ja kohta neki laitto et en oo niittenkään paras kaveri. Se mun tässä vaiheessa entinen bestis oli kuitenki tulossa meille seuraavalla viikolla kaheks yöks yökylään, koska sen vanhemmat oli menossa jonnekki muualle, niin se mun entinen bestis sit laitto mulle viestillä et "Et oo mun paras kaveri enkä haluu olla sun, mut voidaanko olla kuitenki kavereita? " En kehannu siis sanoo sille ei koska se ois valittanu kaikille. Se yökylä ei siis oo ollu vielä mut en tiiä mitä tapahtuu. Tällanen samanlainen tilanne on ollu meillä aiemminki, mut se oli sen jälkeen silleen"Voidaan olla vielä besui jos et oo koko ajan muitten kaa." Mulle kävi, mut tän kerran jälkeen en kyl enää anna mahiksia vaan sanon sille et ite et halunnu olla mun paras kaveri. Se on siis ihan kauhee tyyppi! Se ei tajuu ees et kaikkien hiukset on erilaisia vaan sanoo esim."Sun hiukset näyttää ihan hevosen hännältä" tai "Sun pitää pestä sun hiukset" vaikka oon pessy ne edellisenä päivänä. Sit jos ollaan meillä, niin mun pitää tietysti maksaa herkut koska ollaan meillä. Sit ku ollaan niillä niin mun pitää sielläki maksaa herkut koska olevinaan se maksaa aina! Pitäskö vaan vetää välit?

Tuo on minuun sopiva teksti ja koen tuota juuri nyt. Olen vielä sen mun ”parhaan” kaverin kanssa samalla luokalla, joka on tosi ärsyttävää.
En saa olla sekunttiakaan rauhassa ja jos jutellaan niin hän tulee ihan minuun kiinni. Olen sanonut siitä hänelle, mutta silti hän tulee vain kiinni. Joskus menen piiloon koulun taakse jotta saisin olla edes hetken rauhassa.
Edes koulun jälkeen en saa olla rauhassa. Hän tulee aina aamuisin ja iltaisin mun kanssa samaa reittiä kouluun ja kotiin.
Joka päivä hän kysyy voitaisko kyläillä. Sit pitää vaan keksiä tekosyitä miksi ei kävisi. Jos minulle ei käy hän soittaa mulle puhelun johon mun pitää vastata ja jos en vastaa, hän soittaa niin kauan että vastaan. Haluaisin elämässäni omaa tilaa mutta sitä on näköjään mahdotonta saada. :/

"Vieläpä molemmat ollaan aikuisia, että lapsellista kyllä."

"mielummin olisin välillä koulussakin yksin kuin hänen kanssaan. Lisäksi ei tulla muidenkaan luokkalaisten kanssa toimeen, kun meidän maine on jostain syystä ihan surkea."


Siis oletteko te aikuisia vai koululaisia? Vanha viesti mutta ihmetyttää :D