Mitäs mieltä olette ei-niin-tärkeistä koulutusaloista (jokainen voi miettiä/listata näitä itse), mutta ennemminkin, miksi tällaisia oppiaineita kannattaa ylläpitää tai miksi niitä ei kannattaisi. Tilanne kun kuitenkin on, että niitä ylläpidetään, joten joku tarvehan niille on? Vai onko? Mikä voisi olla / on tämä "tarve"?
Onko oikein ohjata ja antaa mahdollisuus hakeutua opiskelemaan aloille, jotka eivät työllistä? Pitäisikö työllistymisnäkymistä ja etenkin yhteiskunnallisesta vastuunkannosta puhua opiskelijoille enemmän kuin "oman alan löytämisestä" tai subjektiivisesti kiinnostavista aloista? Kaikki opiskelu on hyväksi, mutta vain osa opiskelualoista pystyy tuottamaan välttämättömiä yhteiskunnallisia hyötyjä. Etenkin aineellisia hyödykkeitä tuottava osaaminen ja sitä tukeva koulutus on se, millä me kaikki loppujen lopuksi elämme. Onko oikein, että vain jotkut raatavat?
Keskustelua.
Onko oikein ohjata ja antaa mahdollisuus hakeutua opiskelemaan aloille, jotka eivät työllistä? Pitäisikö työllistymisnäkymistä ja etenkin yhteiskunnallisesta vastuunkannosta puhua opiskelijoille enemmän kuin "oman alan löytämisestä" tai subjektiivisesti kiinnostavista aloista? Kaikki opiskelu on hyväksi, mutta vain osa opiskelualoista pystyy tuottamaan välttämättömiä yhteiskunnallisia hyötyjä. Etenkin aineellisia hyödykkeitä tuottava osaaminen ja sitä tukeva koulutus on se, millä me kaikki loppujen lopuksi elämme. Onko oikein, että vain jotkut raatavat?
Keskustelua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
harva ala kai on kokonaan turha, mutta...
kulttuurialalla vähempikin riittäisi
toki tarvitaan soittajia ja tanssijoita ja taiteilijoita mutta suomen kokoinen maa ei paljoa työllistä, ja ulkomaille lähtevää ei kannata kouluttaa
ja miksi verorahoilla koulutetaan pappeja yliopistoissa? saisi kirkko perustaa omat opistonsa. tai sitten pitää tasa-arvon nimissä avata turkuun rabbi- ja shamaanilinjat
Samasta syystä pappeja kuin ketä tahansa muitakin, sähkömiehiä, kaupankassoja jne.
Miksi kirkko olisi poikkeustapaus asiasta? Lisäksi, yliopistossa tehdään alan tutkimusta, joten on ihan luonnollista, että koulutusta kuuluu myös sinne,
Itse olen sitä mieltä, että koulutuspolitiikkaa tulisi/voisi rukata sellaiseksi, joka palkitsee/arvostaa tuotteliasta (käytännössä heitä, jotka työllään elättävät monta muuta heikompilahjaista, laiskaa tai muuten samanlaiseen tuottavuuteen kykenemätöntä), nämä henkilöt kun sen yhteiskunnallisen arvostuksen epäilemättä ansaitsevat, koska he pitävät modernin elämän välttämättömiä hyötyjä yllä. ja mahdollisesti luovat työtä myös muille.
Mutta onko selvästi kevyempiä ja ei-niin-tärkeitä koulutuksia (esim. kulttuurialan) syytä ylläpitää tai "koulutuksellisesti arvostaa" joistain kulttuurisista tai ihan vain tasa-arvoisista ja inhimillisistä syistä (jokaiselle jotakin, kullekin taitojensa, kykyjensä ja halujensa mukaan)? Tätä en tiedä, enkä tiedä, mitä nämä syyt ihan oikeasti ovat. Kysymykseen kun voi ottaa hyvin inhimillisen kannan (kaikki ovat erilaisia, kaikki eivät yksinkertaisesti kykene esim. teknisen alan opiskeluun/työhön, tarvitsemme ihmisten erilaisuutta yhteiskunnassa, koska muuten emme kykene toimimaan, kulttuuri on välttämätöntä). Tai hyvin tiukan tuottavuuspainotteisen kannan (vain tieteelliseen, tekniseen, terveydenhuollolliseen, aineellisesti tuottavaan, opettavaan tai muuten elämälle välttämättömään työhön tulee ohjata ja kehoittaa, vapaa-ajan aktiviteetit ovat asia erikseen), mutta päädytäänkö tässä sitten johonkin ikävään sosialismiin?
Neuvostoliitossa koulutettiin ihmisiä lähes pelkästään "hyödyllisille" aloille. Ja sikäläinen "yhteiskuntahan" toimi aivan esimerkillisen hyvin. Olen sitä mieltä, että "yhteiskunnan" (mikä h*lvetti se sitten onkaan) kuuluu tukea joko kaikkia koulutusaloja tai sitten ei mitään.
Tuo oli kyllä uusi tulkinta. Oliko joka paikkaan tungettu dialektisen materialismin opetus mielestäsi hyödyllista ja tarpeellista? Minusta jo pakkoruotsikin on kymmenen kertaa hyödyllisempää.
Kaikkia oppiaineita kannattaa ylläpitää.
Tarpeeksi riittää se, että on ihmisiä joita ala kiinnostaa ja alalla voi elättää itsensä. Ja tottakai näiden ihmisten työlle kysyntää.
Väkisinkin koulutspaikkojen määrä raahaa aina jälkijunassa todellisesta tarpeesta. Siksi on järkevämpää ehkä pitää jonkinasteista ylikapasiteettiä eri aloilla, ja antaa ihmisten opiskella sitä mikä heitä kiinnostaa. Suunitelmatalous ei ole toiminut ennenään, sitä on kokeiltu. Vaikkei tässä toki ole suunnitelmataloudesta suoranaisesti kyse, mutta en usko, että on mitään järkeä hyvin suurella tarkkuudella alkaa ennustamaan, mitä yhteiskunnasa oikeasti tarvitaan ja mitä ei. Markkinataloudessa kysyntä ja tarjonta ohjaavat. Jos ihmisiä kiinnostaa vaikkapa pelit, he maksavat peleistä, jolloin pelien tekijöitä tarvitaan. Jos ihmisiä kiinnostaa laivaristeilyt, laivan tekijöitä tarivaan, jne.
Kulttuurialoihin kuten moniin muihinkin aloihin kyllä pätee se, ettei siinä vielä ole Suomessa mitään kattoa tai huippua saavutettu. Voit elättää itsesi vaikka yrittäjänä. Uudet yrittäjät luovat uusia työpaikkoja, ala voi kasvaa ja sillä on kasvuvaraa, jonka todistaa hyvin mm. peliala.
Kyllä kaikki raatavat. Vapaassa maassa on periaatteessa itse mahdollisuus vaikuttaa siihen, millä alalla raataa.
Se mikä on "välttämätöntä" ja mikä ei on hyvin vaikea määritellä pitkällä aikavälillä, koska tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Otetaan esimerkiksi ruoantuotato. Nykyään pari työntekijää, ja muutama kone, pystyy viljelemään monta sataa hehtaaria peltoa. No tämä ei olisi tänä päivänä mahdollista, jossei vajaa 200 vuotta sitten, olisi panostettu, silloin kohtuullisen turhanpäiväisen tuntuisiin "uusiin" aloihin, eli koneiden ja laitteiden kehittämieen. Fysiikan, matematiikan ja tieteen edistämiseen. Aloihin, jotka eivät olleet "välttämättömiä".
Tekniikan, ja tieteen läpimurrot ovat tuoneet merkittävää talouskasvua. Näitä ei olisi tapahtunut jos olisi keskitytty vain perustarpeiden tyydyttämiseen. Elintaso tänä päivänä mahtaisi olla aika paljon matalampi.
Juuri näin. Todella mukava oli lukea viestiäsi, jossa pystyit katsomaan asioita sekä tulevaisuuteen että menneisyyteen, et vain nykyhetkeen jämähtäneenä, jolloin moni ala tosiaan näyttäkin turhalta.
Ottaisin kantaa keskusteluun kulttuurialan turhuudesta. Toisaalta kulttuurialan tärkeys on helppo unohtaa, koska sen tuottama yhteiskunnallinen hyöty, "vallan vahtikoirana olo" huomataan vasta sitten, kun sen sananvapaus on rajallinen. Kulttuurialaakin siis tarvitaan, mutta sen tukemisessa pitäisi noudattaa samoja markkinatalouden sääntöjä kuin muidenkin alojen. Juuri jostain luin, kuinka sarjakuvantekijät valittelivat, ettei heidän ammatillaan ole mahdollista elättää itseään suomessa, ja toivoivat että valtio voisi tukea alaa nykyistä enemmän. Samaisessa artikkelissa harmiteltiin myös, kun upouudet suomalaisten tekemät sarjakuva-albumit hävinneet kirjakaupasta edes alennusmyynnissä. Kysymys ja vastaus. Jos kysyntää jollain alalla on niin vähän, ettei edes nykyinen tarjonta mene kaupaksi, mielestäni on yhteiskuntavarojen tuhlaamista tukea alaa vielä lisää.
Jokainen kun on itse vastuussa onnellisuudestaan. Sen voi saavuttaa kahta reittiä. Ihminen voi hakeutua alalle, josta 'on aina unelmoinut', eli vaikkapa juuri sarjakuvataiteilijaksi. Näin ihminen voi tehdä sitä, minkä kokee omakseen. Jos kuitenkin vain liihottelee unelmien perässä ottamatta riittävästi todellisuutta huomioon, ehkä yllättyy, kuinka joutuu taistelemaan onnensa puolesta, juuri esim. työllistymisvaikeuksien takia. Jos ihminen kuitenkin on Todella kiinnostunut tästä alasta, hän kestää vastoinkäymiset ja nauttii elämästään niistä huolimatta.
Toinen reitti onnen saavuttamiseen on huomioida todellisuuden määräämät realiteetit, eli hakeutua alalle, jolla on kysyntää. Tällöin ihminen ei joudu murehtimaan jokapäiväistä pärjäämistään, mutta toisaalta hän tekee ehkä kompromissin työn mielekkyyden suhteen. Tämä ihminen voi kuitenkin elää yhtä onnellista elämää kuin edellinenkin, koska elämä ei ole pelkästään työ; ihmissuhteet, vapaa-ajan harratukset jne. voivat tuoda niitä sisältöjä elämään, jotka juuri itseä kiinnostavat. Ja voi käydä niinkin, että hakeuduttuaan "realistiselle" alalle ihminen huomaakin pitävänsä työstä, vaikka se ei ollutkaan se lapsuuden haavekuva.
Itse arvostan kaikkia aloja, mutta niin se vain elämässä menee, että toisille aloille tarvitaan enemmän väkeä kuin toisille. Jos haluat toteuttaa unelmasi, ole valmis taistelemaan sen eteen. Opinto-ohjaajasta on ainakin minun kohdallani ollut tämän läksyn oppimisessa turhan vähän apua... Liikaa mielestäni painotetaan sitä "mistä sinä pidät", vaikka opon tehtävä olisi saada oppilas realistisella tavalla tajuamaan työelämän ja yhteiskunnan toimintaperiaatteita.