Elämä on niin epistä! Miten kaikki muut saa olla niin nättejä ja hoikkia ja hauskoja ja fiksuja ja luonnollisia!?! Oon koko elämäni vetänyt jotain roolia enkä enää jaksa! En tiedä kuka oon enää. Peilistä kattoo joku ruma läski jonka elämää määrää ruoka ja liikunta ja toisten kommentit ja koulu ja se että miltä mä näytän farkuissa.
Ei ilkeitä kommentteja pliis:(
Ei ilkeitä kommentteja pliis:(
Vastaukset 4
Vanhimmat
tiedätkö? löysit juuri kohtalotoverin!
olen miettinyt miten jotkut jotka ovat vähän rotevampia näyttävät niin hyviltä, no entäs minä?! vaikka olenkin tälläinen punkero niin aina samaa paskaa..
kokeilen vaatteita: oi kaupanpeilistä katottuna se näyttää hyvältä, menen kotiin sovitan uudestaan, katson peilistä ja hämmästelen miksi minä punkero tämän menin ostamaan?
toisaalta ajattelen, "vielä tulee se päivä kun minäkin olen laiha ja nautin elämästä"
toisilla kun kaikki vaatteet ja meikit ja hiustyylit näyttää niin näteiltä...epistä, ne ei aina edes näe vaivaa sen eteen!
On ihan höpöpuhetta, että laihat olisivat jotenkin onnellisempia kuin ylipainoiset. Ja on turha kuvitella, että laihtuminen toisi AITOA onnen tunnetta tai sisältöä elämään. Itsestä huolehtiminen ja hoivaaminen sitä vastoin lisäävät itsetuntoa ja -tuntemusta ja sitä kautta onnellisuuden tuntoa. Se, mitä muut sinusta ajattelevat tai mitä sinä ajatteltet muista ei juurikaan vaikuta tai ainakaan ei pitäisi vaikuttaa onnellisuuden tunteeseen. Vaateet näyttävät erilaisilla ihmisillä erinäköisiltä, hyvin paljon riippuu siitä miten niitä vaatteita kantaa. Lihava, iloinen ihminen näyttää vaatteissa kuin vaatteissa mukavalta kun taas laiha, muita arvosteleva ja kyttäävä köyryselkä ei näytä missään vaatteessa hyvältä. Aloittakaa nyt hyvät ihmiset sen kilojen tuijottamisen (sekä omien että muiden) sijasta miettimään elämän oikeita asioita ja arvoja, niitä jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen.
Mun koko lukioaika meni tollasia miettiessä,eikä se ollut kovin hauskaa aikaa.Vähitellen mä kuitenkin kai väsyin niihin ajatuksiin,unohdin yhä useammin ajatella farkkujeni kokoa yms.,ja kas kummaa,nyt olen jo aavistuksen hoikempi ja huomattavasti tyytyväisempi vartalooni.Mä veikkaan että säkin pääset yli ajatuksistasi ennemmin tai myöhemmin,ja ehkä silloin myös hoikistut itsestään.Mä luulen sitä paitsi että monet käy läpi jonkinlaisen itseinhovaiheen,oli ne sitten kuinka hoikkia tahansa.