Noniin nyt tässä kertoo 15v poika huoliaan tänne kun en muuallekkaan keksinyt...olen eronnut lähiaikoina tyttöystävästä jonka kanssa olin yli 3kk. Tyttö ilmoitti, että ei voi olla mun kanssa, koska suhde kuulemma ahistaa häntä niin sanoi, että haluaa olla VAIN kavereita. Arvatkaas paljon tuollanen tieto sattui ? Tytöllä on yhä tunteita mua kohtaan, mutta ei voi sitoutua enää muhun, samoin mulla on tunteita sitä kohtaan ja haluaisin olla vain sen kanssa. Tyttöystäväni näyttää päässeen yli jo tästä meidän erosta, ja sille riittää että ollaan "kavereita", mulle tulee tästä sellainen tunne että tyttö ei ikinä välittänyt musta tosissaan eikä ikinä tarkoittanut sitä jos sanoi "mä rakastan sua" niin se masentaa pahasti kun tyttö vaan "heitti" minut pois sen elämästä ja ei paljoo sätkähtänyt. Nyt se on iloinen ja onnellisempi kuin ikinä mun kanssa...suhteen vakavuus oli sillä luokalla, että oltiin hyväilty toisia sängyssä ym. mutta ei ihan vielä seksiä. Toivottavasti voisitte jotenkin auttaa mua pääsemään yli tästä vaikka en aina haluaisikaan luopua tytöstä(sitten sellaset kommentit kuin "tyttöjä tulee ja menee ja joskus sä löydät sen oikeen" niin ei lohduta paljoa)...ei mielellään mitään dissaamista tai trolleja. Kiitos.
Miten jatkaa elämää ?
surullinen15v
29364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Meet sen kanssa vaikka kävelemään tai pizzalle. Keskustele silleen rauhallisesti ja miettikää yhessä voisko vielä onnistua. Jos ei onnistu, oo kuitenkin asiallinen äläkä ihmeessä tee mitään mitä joudut hävetä myöhemmin. Ihania tyttöjä on aina, löydät vielä jonkun oikean. Mene vaikka ulos, nauti keväästä, koska silloin löytää tyttöjä oikeen hyvin. Keväänjatkoja, toivottavasti harmitus hellittää
Kiitos auttamisesta:), tosin ei täällä päin oo paljoo noita tyttöjä...:/ ja kerran koitettiin jo aloittaa uusiks, mutta ei...tyttö ei jaksanut koittaa.
En tiedä lohdutaako nämä sanat mutta yritän ainakin: Älä koskaan luovu siitä, että kohdattuaan sinut
ihminen on onnellisempi kuin ennen sitä.
Parempi epäonnistua jonkun tekemisessä,
kuin onnistua siinä, ettei tee mitään.
Vinkkejä en osaa sanoa kun ei ole tota kokemusta noista sydän suruista, mutta jos kaipaat juttu seuraa niin kysy kikkii tai skype niin voidaan jutella jos haluut.
Koita jaksaa zemppiä! Hyvät kevään jatkot!
Kyllä noi jotain auttoi, kiitos että autat:) Samoin sulle !
Ja kuule me ollaan vielä niin nuoria :). Kun miettii et jotku 17-vuotiaatki on ollu koko elämänsä ilman ketään.
Meillä on vielä tulevaisuus edessä ja mieti kuinka ihania tyttöjä se voi tuoda tullessaan. :)
Mä haluaisin et mun poikaystävä olis just tollane ku säki :) Tunnut niin ymmärtäväiseltä :D
Niin, mutta täälläpäin ei niitä tyttöjä paljoa oo, ainakaa ketään jota haluaisin...seuraavat 4 - 5vuotta vielä täällä paikkakunnal jos jään opiskelee tänne. Nojaa on siinä sitten 20--> aikaa mutta ei jaksais oottaa:P
Mulla on vähän samanlai tilanne mut oon pikkasen sua vanhempi ! Ja itte oon jättäny :--D et osaan niin täydellisesti SAMASTUU sun kans tohon tilanteesee!
Tämän takia LASTEN ei kuulu seurustella.
Lollll kyl aikuisillekki käy näin x)
täällä on monia yli 20v, jotka ei oo ikinä ollu kenenkaan kanssa. ihan rauhassa. Ite oon 17v ja en oo varsinaisesti ollu kenenkään kanssa(yks "säätö" oli, tykättiin molemmat toisistamme, mutta ei sitten ikinä loppujen lopuks "päädytty yhteen") ja oishan se mukavaa, mutta eihän tässä vielä kiire ole
Moro.
Tuntuu varmaan melko huonolta, toivottavasti alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Mä aloin seurustelemaan ekan kerran kunnolla vasta 19 vuotiaana ja menetin silloin myös poikuuteni. Suhde kesti 3,5 vuotta ja kun se päättyi tyttöystäväni päätöksellä aiheutti se melkoisen elämänkriisin. Tämän kaltaiset asiat kuuluvat elämään ja vaikka miten paskalta tuntuu, niin kannattaa ottaa tämä menetys vastaan avosylin, kasvattavana kokemuksena.
Toki puhun vain omasta kokemuksestani. Itse masennuin vuosiksi vaikeaan masennukseen omasta erosta ja se johti päihdeongelmien kautta lopulta itsetuhoisuuteen. Nuo vuodet eron jälkeiset vuodet, about 5, tuntui sillon hukkaan heitetyiltä, mutta nyt en voisi kuvitellakaan omaa itseäni tällä hetkellä, jos en olisi käynyt läpi kaikkea mitä kävin. En siis vaihtaisi pois noita asioita elämänhistoriastani.
Jokainen ihmissuhde on kasvattavaa, päättyi se sitten miten tahansa. Vaikutat ihan kypsältä jätkältä, kun oot asioita noin pohdiskellut. Älä siis huoli, tulet varmasti tapaamaan ihania tyttöjä matkasi varrella.
Tsemiä kevääseen. Se on uudistumisen aikaa muutenkin :)
Kiitos kaikille jotka auttavat:) iloinen 30v, sinun suhteesi on paljonpaljon vakavampi ja pitempi kuin minun voin vain kuvitella paljon silloin toi sattuisi...itekkin suhteen jälkeen oon osoittanut jonkinlaista masennusta, koska asiat jotka ennen kiinnosti eivät enää tunnu yhtään miltään, kaveri touhuaa kaikenlaista mutta minä pysyn yksin jossain, kun on vaan paha olla. Kiitos:), yritetään selvitä kesästä.
Kiitos kaikille jotka yrittävät auttaa:), toivottavsti vielä lisää näitä tulee.
Se on tässä iässä vähän tuollaista... Suhteita tulee ja menee. Harvoilla ne kestävät. Itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta, niin en oikein osaa auttaa. Mistä olet muuten kotoisin, muistutat erästä henkilöä :)
No voi että kun taas ahistaa!
Niin se kyllä on, että tässä iässä niitä tulee ja menee...en taida sanoo mistäpäin oon:D
ette te voi olla kavereita jos joskus on ollut jotain suurempia tunteita. joten ihan turha edes yrittää... siinä vain satutat itseäsi
paljon parempi tyyli: out of sight - out of mind
Tuo on paskin tyyli, ystävä hyvä. Jos ei kykene olemaan kaveri eron jälkeen, ei kyllä ihme että ero ylipäätänsä tuli.
jos haluu olla ystävii viel eron jälkeen nii se olis tyylii sama ku ampuisit jonku ja sit kysyt miks se kuoli -_-
kaveruuteen ei kuulu seksi eikä fyysinen kanssakäyminen.
jos sulla on vielä tunteita toista kohtaan niin et sä mikään KAVERI PYSTY OLEMAAN vaan satutat vain itseäsi ja mahdollisesti jopa tätä toista
roikkumisessa ei ole mitään hyviä puolia
No ihmiset kehittyy niin eri tahtiin mutta minusta 15-vuotiaana anime oli kova juttu. Eli seurustelu oli sitä jotain mitä aikuiset ihmiset tekee. Ehkä tyttö ei kokenut että seurustelu ja seksi olisi vielä ajankohtaista ja hän ei halunnut tuhlata aikaasi jos sinä taas olit sitä vailla.
Vittu se on horo sano se sille ei kantsi alkaa säätää
Niin se kyllä on että en taida pystyy olemaan sen kaveri...
Lisää muitten kokemuksia/ideoita?:)
Itse seurustelin kuukauden ensimmäisen tyttöystäväni kanssa ja olin onnellisempi kuin ikinä hänen kanssaan
Erosin hänestä noin pari viikkoa sitten, koska hän kertoi pettäneensä minua enitsensä kanssa. Suutuin ja riitelimme mutta halusin pysyä tytön kanssa koska rakastan häntä niin paljon. Tiedän tunteen kun kaikki lupaukset ettei ikinä petetä ja ikuisesti rakastamiset rytätäänkin yhtäkkiä roskiin. Ensimmäinen viikko oli paha ja olin vain kotona ja itkin ja olin masentunut. Pikkuhiljaa olen pääsemässä yli tapahtuneesta. Olen kuitenkin sen verran rakastunut häneen ja hän minuun vielä silti että en tahtoisi päästää irti. Mutta kannattaa yrittää päästä yli ja ajatella tapahtunutta hyvänä kokemuksena ja opetuksena. Elämä jatkuu ja ei kannata jäädä itsesääliin. Kaikki järjestyy ja tosirakkaus odottaa vielä jossain :) ! Tsemppiä vielä tiedän miltä tuo tuntuu!
Kiitos avusta:), mutta ei se kauheesti enää auta:( tyttö sano että ei välitä musta enää yhtään.
oisko vielä lisää apua/kokemuksia?:) nyt oikeesti tarviin apuu ku tyytö ei välitä musta yhtään ja mulla on yhä tunteita sitä kohtaan.
3 kk :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD