onko tämä täysin normaalia käytöstä tyttö ystävälläni todettu epävakaa personalisuus häiriö ja tämä luone tuntuu olevan sinään päin kääntynytttä ja kamala itsekyytä ja henkistäväkivaltaa ja mustasukkaisuuta esim en saa jutella kumpanina vanhempani kanssa ja jos jutteen ni en saa mainitakkaan tyttö ystävääni koska tyttö ystäväni kuvitelee että hänestä puhutaan vain pahaa vaikka tosin kyllä hän on aiheutanut paljon ärtymystä monelle ihan vain omalla järjetömällä raivokohtamisella ja muul hysterisoinilla ensin suorastaan soitaa suutaan jä ärsytämällä ärsytää ja sitten kun hänele ärähtäää takasin ni sitten soitelee poliiseja ja ilmiantaa facebook profiileja haukuu ihmisille seläntakana ja muutenkin on hyvin paljon valehtelua ensin sanotaan muuta mutta sitten tarkoitetaan muuta ja aina väänetään asia kun asia aina muiden syyksi vaikka itse olisi asian perimäinen aloitaja ja aiheutaja mihin tälläistä ihmistä voi ohjata hoitoon hänelä on lääkitys joh tähän epävakaa personalisuuteen mutta on tässä pakko olla muutakin ei tämä ihan norrmaalia touhua ole tälläinen sekoilu
epävakaa persoonalisuus häiriö
jallmarikalmari häme
3202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vaikea lukea kun et käyttänyt pisteitä tai kappalejakoa.
Epävakaa personallisuushäiriöstä kärsivä on vaikea ihminen, sanon tämän omakohtasena kokemuksena.Tunteet vaihtelee laidasta laitaan, välillä on niin onnellinen että... sitte jo hetken päästä itsemurhan partaalla. Mulla parisuhteet ei ole onnistuneet ja kaverisuhteet on välillä katkolla. vihaan itseäni...Aina päätän,että nyt en käyttäydy ennää näin, mutta kun raivokohtaus iskee niin kaikkilupaukset unohtuu. Oon osa-aika töissä kuitenki pystyny käymään, välillä kylläki pitkiä sairaslomia. Olen ite ajatellu,että kyllä kait ne tunteet vähän tasottuu, kun ikää tulee_siispä sitä odotellessa
Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Tunteet heittävät laidasta laitaan, tulee raivokohtauksia tyhjästä ja mustasukkaisuus on aivan normaalia, koska pitää itseään niin turhana ja riittämättömänä, että luulee menettävänsä toisen. Tähän vaivaan ei auta kuin intensiivinen terapia/psykoterapia ja jonkinnäköinen lääkitys (itselläni ei ole kumpaakaan).