onko tämä täysin normaalia käytöstä tyttö ystävälläni todettu epävakaa personalisuus häiriö ja tämä luone tuntuu olevan sinään päin kääntynytttä ja kamala itsekyytä ja henkistäväkivaltaa ja mustasukkaisuuta esim en saa jutella kumpanina vanhempani kanssa ja jos jutteen ni en saa mainitakkaan tyttö ystävääni koska tyttö ystäväni kuvitelee että hänestä puhutaan vain pahaa vaikka tosin kyllä hän on aiheutanut paljon ärtymystä monelle ihan vain omalla järjetömällä raivokohtamisella ja muul hysterisoinilla ensin suorastaan soitaa suutaan jä ärsytämällä ärsytää ja sitten kun hänele ärähtäää takasin ni sitten soitelee poliiseja ja ilmiantaa facebook profiileja haukuu ihmisille seläntakana ja muutenkin on hyvin paljon valehtelua ensin sanotaan muuta mutta sitten tarkoitetaan muuta ja aina väänetään asia kun asia aina muiden syyksi vaikka itse olisi asian perimäinen aloitaja ja aiheutaja mihin tälläistä ihmistä voi ohjata hoitoon hänelä on lääkitys joh tähän epävakaa personalisuuteen mutta on tässä pakko olla muutakin ei tämä ihan norrmaalia touhua ole tälläinen sekoilu
TÄLLÄISTÄ
riku,.
10174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla on läheisellä ihmisellä epävakaa persoonallisuushäiriö.
Oma neuvoni on, että eroa tyttöystävästäsi, ellet halua omasta elämästäsi helvettiä.
näin alkuun ongelma ei kuulosta paniikkihäiriöltä, vaikka voi tuolla seassa sitäkin olla. Anna tyttöystävällesi ymmärrystä sillä hänellä on selvästi jotain johon tarvitsee hoitoa. älä rasita itseäsi mutta tue ystävääsi sen minkä pystyt.
juurikin näin olen pyrkinyt toimimaan, oen ohjanut hänet psykologin pakeille ja sieltä hän saanut ketipinor 25mg mieialaa tassava lääke ja cymbalta 30mg mielialalääke. joita hän on nyt syönyt noin alle 2-3 viikoa mutta tämä valtaisa kontrolainti että minä en saa kirjoitaa netiin keskustelu palstale hänestä vaikka kukaan ei tiedä kenestä edes puhutaan mutta hän kuvitelee että hänestä kokoajan joku puhuu vain negatiivista
Tärkeää jättää pienikin ärähtäminen pois.. epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä kokee kaiken tälläisen tosi voimakkaasti ja siitä seuraakin nämä raivokohtaukset, sen takia asioita tulee lähestyä varovasti ja jos raivokohtaus tulee pidä itsesi mahdollisimman tyynenä ja rauhallisena myös ystävällisenä. jos hän ei käy terapiassa niin olisi varmasti hyväksi. tsemppii!
Kuule riku, mulla on itsellä epävakaa persoonallisuus ja paniikkihäiriö ja mä olen mun miehelleni ja koko suvulle hyvin ystävällinen, en mikään raivotar.
Ei paniikkihäiriö selitä tuollaista käytöstä ja esim. mulla persoonallisuushäiriö tarkoittaa, että mä käyttäydyn väärin itseäni kohtaan, olen julma itselleni. Nimim. noupanic antaa ohjeeksi olla rauhallinen, mutta kysyn vaan kauanko jaksat?
Sun kannattais antaa tyttöystäväsi ottaa itse vastuu omasta hoidostaan. Jos sä olet siinä koko ajan ottamassa huudot niskaasi ja turvaamassa hänen selustaa, hän ei opi löytämään itsestään niitä vastauksia ja toimintakeinoja, joita hän tarvitsee tullakseen itsensä kanssa toimeen.
Mulla tuo mainitsemani vastuu omasta hoidosta tarkoitti osastohoitoa, jossa mun piti itse oppia tulemaan toimeen ongelmieni kanssa. Nyt mä selviän itsenäisesti, enkä kaada tuskaani muiden niskaan. Tuo mainitsemasi raivoaminen on kyllä outoa, onkohan sulle kerrottu kaikki?
Raivoaminen ja rajut mielialavaihtelut kyllä kuuluu epävakaseen!!!
Niin no, mä en ole koskaan hirveesti riehunut, mun raivo suuntautuu sisäänpäin. Tulkitsen ihmisten reaktiot ja motiivit usein väärin ja olen koko ajan puolustuskannalla ja vähän vihainen.
Mutta, mä olen heti diagnoosin selvittyä ottanut vastuun itsestäni ja pyytänyt tilaa hoitaa asiat kuntoon. Ilman lääkkeitä ja terapiaa tämmöinen persoonallisuushäiriöinen ihminen aiheuttaa lähimmäisilleen vain ahdistusta ja surua ja sitä mä en halunnut.
Tästä syystä mä tuolla aiemmin kehotin antamaan sairastuneelle tilaa ja aikaa opetella hoitamaan itsenäisesti tätä sairautta. Terapian ja lääkityksen alkutohinoissa ihmissuhteet on aikamoinen taakka ja kärsivällisyys nollissa.
Ja on vain sairastuneelle itselleen hyväks näyttää, jotta läheisille ei saa huutaa ja raivota, alkuvaiheessa sairastunut ei oikein tajua, millainen tyranni toisten silmissä on. Siitä on jatkossa apua, kun ei muu maailma muokkaannu sairastuneen ihmisen tarpeisiin vaan sairastunut muuttaa itse käytöstään tullakseen muun maailman kanssa toimeen. Näin se menee.
juu olen aivan samaa mieltä kanssasi tuosta kun ei muu maailma muokkaannu sairastuneen ihmisen tarpeisiin vaan sairastunut muuttaa itse käytöstään tullakseen muun maailman kanssa toimeen. Näin se menee. mutta toimin lähinnä hänen vierellä kulkijana vaikka parishteesa olemekin mutta en terapeutina ja hän käy tällä hetkellä psykiatrilla ja olen juuri näin yritänyt toimiakkin että kun kiuku hepuleita on olllut niin kun enhän minä joskus pysy peräsä kun niitä yhesä vaiheesa tuli millon mistäkin jos hiukka mainitsin että jonkin asian voisi tehdä hiuka eritavalla ni mailma kaatu ja sit mentiin ja tuntuu juuri olevan aika paljon juuri siitä kysymys että KAIKKI PITÄISI MENNÄ JUURI NIINKUIN HÄN HALUAA ja jos ei mene niin hermostutaan kun ei ole sitä pitkä pinnaisuuta olenkaan ja yksi mitä olen huomannut että tässä on valtava syylistäminen päälä hän pelkää kokoajan että häntä käytetään jotenkin RAHALISESTI HYVÄKSI ja valtava LUOTAMUKSEN PULA MUITA IHMISIÄ KOHTAAN ja minulla on pieni epäilys joistain asioisat kun mainitit että ONKOHAN MINULLE KERROT IHAN KAIKKEA niin olen kyllä VÄHÄN SAMAA mieltä mutta HITAASTI hyvä tulee ei panostamala LUOTAMUS PULA ensin kuntoon ja sit rupee muut asiat aukeilemaan hänellä tuntuu olevan epäluotamus kohdistuvan aika voimakaasti MIEHIIN ja tästä jotakin johto päätelmiä olenkin tehnyt
En tiedä mistä sun kaltaisia miehiä vielä löytyy, mutta saa sun tyttöystävä olla todella kiitollinen että löytyy. Ei hän tietty nyt itse ymmärrä olla kiitollinen, mut jos sit joskus.
Kun kerroit hänen käyvän psykiatrilla, niin oletko itse päässyt kertaakaan hänen mukaansa? Mun mies oli mun mukana joitain kertoja, jolloin hänelle kerrottiin mistä tässä kaikessa on kysymys ja että hän saa soittaa mielenterveystoimistoon jos menee ihan mahdottomaks. On hän soittanutkin.
Mä vaan todella toivon, että muistat pitää itsestäs hyvää huolta, kun terveelle tämä sairastuneen kanssa sompailu on hyvin raskasta. Mun mies joskus sanoi, että vaikka hän alkuaikoina jo ymmärsi, että mun reaktiot johtui sairaudesta, hän otti mun käytöksen silti raskaasti, kun ei omia reaktioita voi noin vain kääntää pois päältä. Mä en siis yleensä raivonnut ulkopuolisille, mä raivostuin yleensä itselleni ja vahingoitin tai rankaisin itseäni.
Joskus käy niinkin, jotta vuosien terapioiden ja lääkekokeilujen jälkeen suhde muuttuu rakkaussuhteesta hoitaja/hoidettava-suhteeksi. Rakkaus jää sinne taka-alalle ja ollaan vähän kuin sisko ja veli. Sanon tämän siksi, jotta kun tämän tietää, niin ei niin helpolla ota sitä hoitovastuuta, koska jos aikoo parisuhdetta jatkaa, ei voi olla samaan aikaan holhoaja ja hoitaja sekä poikakaveri. Toivon sulle kaikkea hyvää.
Oma neuvoni aloittajalle, kuten vastasin samaan viestiisi toisella alueela, opettele käyttämään välimerkkejä ja jäsentelyä.